Miten unohtaa ja päästä eteenpäin?
Olen aiemmin purkanut tänne tuntojani työpaikastani ja nyt muutaman viikon ajan kelannut osaa syytä ahdistukseeni työssä.
Olen omanajattelun kautta oivaltanut,että suurin ahdistus tulee miespuolisista työkavereista ja tietty yleensä heikosta itsetunnosta ja siitä että otan helposti asiat itseeni ja loukkaannun.
Palaset loksahtivat vain yksi päivä paikalleen. Tajusin käyttäytyväni itse oudosti paria miestyötoveria kohtaan; välillä olen ystävä ja haluan kuulla heidänkin juttujaan ja nauraa hervottomalle miesten huumorille ja välillä pelko nousee pintaan ja vaikutan varmaan epäkohteliaalta,kun en juuri puhu ja lähes pakenen ja välttelen heitä.
Tajusin yhtälön: nelisen vuotta sitten ystävystyin miespuolisen työkaverin kanssa hyvin ja luotin häneen ja pidin ystävänä ja oletin,että hän oikeasti haluaa auttaa minua lääkkeistä eroon. Tämä vapaa-aikanaan lätkää pelaava työkaverini kuitenkin hyväksikäytti minua eli näki että olen ottanut liikaa pillereitä ja käytti seksuaalisestihyväkseen,koska en pystynyt puolustamaan itseäni ☹️ Seurauksena minulle sairaalahoitoa psykiatrisella,pelkoa ja ahdistusta,uhkailuja tekijältä ja ennenkaikkea ystävyys pilalla ja luottamus säretty.
Uudessa työpaikassa tajusin,että pelkoa minulle luo yksi miestyökaveri: mukava tyyppi ja huomaavainen,mutta harrastuksena lätkä kuten ex-työkaverillani… pakostakin välillä tunnen inhoa ja epäilyä uutta työkaveriani kohtaan…mielessäni leimaan kaikki lätkätyypit samanlaisiksi ja pelkään näiden työkavereiden tuntevan toisensa ja mietin ties mitä.
Eli miettimäni ongelman pohjimmainen syy on tämä: vanha ikävä kokemus,luottamuksen särkeminen,seksuaalisuuden särkeminen ja koskemattomuuteeni puuttuminen. Nyt haluamattani alan leimaamaan uuttakin työkaveria pahikseksi ja käyttäydyn typerästi.
Mietin että miten lähden tilannetta selvittämään? Miten opin luottamaan ihmisiin? Kuinka pystyn hyväksymään menneisyyteni? Onko menneistä puhuminen julkisesti tyhmää,pilaako se maineeni lopullisesti vaikka se ehkä helpottaisi omaa oloa ja selittäisi monta outoa asiaa minussa? Kuinka te muut seksuaalista väkivaltaa usein tai kerran kokeneet olette selvinneet? Kestääkö katkeruus omasta kokemuksesta hautaan asti,entäpä häpeä ja erillaisuuden tunne?
Heippa
Niin se on väärin että toista käytetään hyväkseen hädän hetkellä
ja sinua on kyllä käytetty.
Mutta suosittelisin sinulle että kävisit ammattiauttajan luona jossa voisit
keskustella asioistasi luottamuksellisesti ja saisit pahaan oloosi varmasti apua.
Pääsääntöisesti ihmisiin kyllä voi luottaa mutta ikävä kyllä on niitäkin
jotka tekee pahaa toiselle..
mutta ei kannata kaikkea asioita kertoa kaikille ihmisille vaan tärkeimmät
asiat jotka painaa mieltä niin vaan sellaiselle luotettavalle ihmiselle.
Meillä on jokaisella ihmisellä menneisyys ja sen kanssa on vaan elettävä etkä sinä
mitään ole väärin tehnyt mutta sinulle on väärin tehty.
Mutta yritä nauttia kaikesta huolimatta elämästä ja tärkeintä olisi
että et ikinä jäisi yksin.
Kaunista kevättä sinulle
Hei MinniS,
kehottaisin sinua rohkeasti käymään terveyskeskuksessa tai työterveydenhuollossa ja pyytämään, että pääset jutteleen ongelmistasi. Itse olen joutunut jo toistamiseen turvautumaan kunnallisen terveydenhuollon palveluihin, kun en ole yksin löytänyt ulospääsyä ongelmistani. Tiedän, että terveyskeskukseen marssiminen ja lääkärin tai hoitajan ajan pyytäminen ilman "oikeaa", fyysistä vammaa, on raskasta ja vaatii rohkeutta.
On hyvä kuitenkin muistaa, että ihmiset siellä ovat sekä fyysisen että psyykkisen terveyden ammattilaisia, ja osaavat ainakin ohjata sinut sellaiseen paikkaan, jossa sinua kuunnellaan ja jossa on töissä ihmisiä, joiden työnä on auttaa toisia ihmisiä voimaan paremmin ja selviytymään eteenpäin arjessa. Voit jopa suoraan pyytää terveyskeskuslääkäriltä lähetettä psykiatrian poliklinikalle, jollei tämä osaa itse sitä jostain syystä ehdottaa. Joskus tietenkin jo jutteleminen terveydenhoitajan tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voi auttaa, mutta uskoakseni seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät ongelmat usein vaativat pidempiaikaista ja oikeanlaista, juuri tähän traumaattiseen kokemukseen keskittynyttä keskusteluapua.
Nimitystä psykiatrian poli saattaa äkkiseltään kavahtaa - eiköhän se kaikkien korvaan kalskahda aika kliiniseltä ja rankalta - mutta kyseessä on ihan perusterveydenhuollon mielenterveyden avopalveluja tarjoava yksikkö; entiseltä nimeltään mielenterveystoimisto. Siellä käy aivan tavallisia ihmisiä - jotka ainakin omasta mielestäni - ovat rohkeita ja onnekkaita, kun ovat hakeneet ja saavat apua ongelmiinsa. Psykiatrian polilla asiakkaita hoitavat psykiatriset hoitajat, psykologit ja psykiatrit muodostavat yhdessä työtiimin, joka konsultoi toisiaan ja tekee yhteistyötä asiakkaalle kulloinkin parhaan hoitomuodon löytämiseksi.
Toivon, että asiat lähtevät osaltasi rullaamaan kohti parempaa oloa: myös psykoterapia voisi olla avuksi, ja siihen vaadittavan Kela-korvauksen anomista kannattaakin sitten myöhemmin pohtia yhdessä psykologin kanssa.
Voimia ja rohkeutta kevääseesi! 🙂👍