Taustalla ja matkassa mukana on ollut aika paha masennus. Ja se kesti pitkään.. Kun tässä on tätä aikaa kulunut niin hiljalleen huomaa kuinka ne masennusjaksot ovat lyhentyneet ja jopa hieman helpottuneetkin mitä enemmän aikaa on kulunut. Jossain vaiheessa en uskonu että tästä enää noustaan. Edelleenkin epäusko meinaa iskeä usein. Onneksi…

Hei! En ole tänne vähään aikaan kirjoitellut, edes logannut sisään. Aikaa on kulunut, samat ongelmat vain kiertää kehää. Olen tässä välissä aloittanut terapiankin, mutta sekään ei oikein tunnu riittävän. Tällä hetkellä ongelmista ”tapetilla” on itseni vihaaminen. Minullahan on siis todettu ihan psykiatrin toimesta ”epänormaali suhde ruokaan” eli siis en virallisesti…

Olen 44-vuotias naimisissa oleva nainen. Olen sairastanut kaksi psykoosia, ensimmäisen 2005 ja toisen 2009. Olen terveydenhuoltoalalla. Nyt kuitenkin on sairaslomaa viime joulukuusta ensi heinäkuun loppuun. Olin tammikuussa kelan lähettämänä työkyvyn arvioinnissa ja terveydentilan määrityksessä. Siellä minulle suositeltiin alan vaihtoa ja ammatillista kuntoutusta. Pitkän miettimisen jälkeen keksin uuden alan, jota voisin…

Ajattelin ensin kirjoittaa yksityisesti net-tukeen, mutta laitankin sittenkin palstalle, kun monilla voi olla samanlaisia kokemuksia. Olen siis 23 vuotias mies, kärsinyt masennuksesta arviolta jotain kymmenen vuotta, ja siitä ajasta noin puolet ollut kuntoutuksen piirissä. Välillä on parempia kausia, jolloin tuntuu että mikään ei ole vialla ja että voisi yrittää palata…

Ajattelin kirjoittaa aiheesta tänne ja toivonkin saavani vastauksia ja kokemuksia muilta.. Olen 25-vuotias nainen ja olin koko yläasteen koulukiusattu. Ensimmäisen yläastevuoden kiusaajat uhkailivat fyysisellä väkivallalla ja yriitivät saada kaverini minua vastaan. Kasi luokalla aimmista kiusaajistani tuli kavereitani ja jossain vaiheessa aloin seurustella minua huomattavsti vanhemman 18-vuotiaan pojan kanssa. Poika oli…

Menetin puolisoni hiljattain äkilliseen sairauskohtaukseen ja koen tällä hetkellä etten jaksa mitään. Käyn töissä ja yritän päästä elämässä eteenpäin, mutta ikävä on niin valtava ja mietinkin olisiko täällä ryhmissä ketään joka olisi kokenut saman ja kertoisi kuinka selvisi surustaan?

Jos joku muistaa aikaisemmista kirjoituksistani yksinäisyyden, mieheni kuoleman,anoppini vainon kirjoituksia niin seuraavaa on tapahtunut… Tilanne äityi anoppini kanssa niin pahaksi, että jouduin pakkomuuton eteen. EN kuitenkaan vaihtanut paikkakuntaa vaikka sekin kävi mielessä, mutta lasten koulut ja ystävät painoivat sen verran vaakakupissa että jäimme samalle paikkakunnalle kuitenkin. Muutto oli itsessään aika…

Pyydän jo valmiiks anteeks sillä ei ole hevon vadelman hajua, mistä mä aloittaisin, koska ensinnäkään EN avaudu ja vaivaa muita mun ongelmilla. Aiheutan sillä sellaista olotilaa kuin ”ei jumalauta, käyks tuo tosissaa nyt avautumaa, kiinnostaa iha kympillä.” Muiden silmissä olen erittäin vahva persoona, tuen ketä vaan missä asiassa vaa, kuuntelen…

Saapui viimeviikolla. En ollut uskoa todeksi, että se myönnettiin! Tuntui kuin iso pino tiiliä olisi otettu pois niskasta Ja että nyt minulla on virallisesti LUPA voida huonosti! Saisin tehdä jotain osa-päivätyötä tulevaisuudessa, jos löydän. Tämä on vain siis puolet siitä, mitä olisi kokoeläke, joten samoihin menee kuin työttömyysturva. Mutta kuitenkin,…

Vaikka oli oikein, että kuoli, oikeampaa olisi ollut, että vangitaaan ja olisi saanut kunnon oikeudenkäynnin ja sitten joutunut vankilaan. Minä en voi hyväksyä sitä ettei häntä haudattu muslimien tapaan vaan ruumis heitettiin jonnekin mereen. Kukaan ihminen ei ole niin paha ettei edes ruumista kohdeltaisi ihmisarvon mukaisesti. Lisäksi en voi hyväksy…