Oletko kertonut puolisollesi asiasta? Itselläni on kokemusta vastaavasta tilanteesta. Poikaystäväni ei aina oikein ymmärrä ahdistustani ja itkiessäni on kivahtanut, että elämässä on kaikki hyvin, minun tulisi lopettaa parkuminen ja rauhoittua.

Se ettei toinen ymmärrä, tuntuu musertavalta. Kun tilanne on päällä, asiasta on turha keskustella. Tiedossa on vain lisää molemminpuolista turhautumista. Kun tilanne on rauhoittunut, voi tuoda esille sen, kuinka tärkeää tuki olisi ja millaista tukea tarvitsee (esim. lohdutuksen sanoja vai niskasta kiinni ottamista) Toista ei saa asiasta syyttää, voihan olla että toinen on reagoinut asiaan pelon pohjalta, kuten luulen, että minun tapauksessani on käynyt. Selitä, miksi tarvitset tukea ja kuinka hyvältä sen saaminen tuntuisi. Jos/kun huomaat merkkejä siitä, että puolisosi käytös muuttuu ja hän ei esimerkiksi ole niin jyrkkä kuin ennen, sano se! Anna hyvää palautetta ja kiitä toisen ymmärryksestä. Saatte molemmat hyvän mielen ja vaikeat hetket helpottuvat.

Näin ainakin minun tapauksessani. Välillä löytyy kyllä niitä hetkiä, kun ei vaan jaksa ottaa toisen murheita vastaan. Silloin on syytä vetää henkeä ja antaa toiselle tilaa ja koittaa selvittää omia asioita ainakin hetken yksinään vaikka menemällä kävelylenkille tai kirjoittamalla päiväkirjaa.

Voimia ja menestystä! 🙂🌻

Olen tosi pahoillani puolestasi. Tuntuu varmaan tosi rankalta rämpiä "yksin". Muutenkin on vaikea kertoa "terveelle" puolisolle tunnoistaan, saati jos sieltä ei mitään tukea tule ☹️

sinisiipinen kirjoitti 6.5.2011 21:13

Miten siitä pääsee yli? Kun lähellä oleva ihminen ei tuekaan. Ei saa vastakaikua mihinkään. Kannustusta.. Elääkkö vain vierekkäin, tavallaan silti erillään? Tuntuu välillä tosi yksinäiseltä 😭

Minulle on käynyt juuri päinvastoin. Miten ihmeessä voin tukea lähellä olevaa ihmistä, kun en tiedä edes kysymällä missä mennään tai tuntuu ettei mikään riitä. Toinen on sulkeutunut tyystin itseensä, normaali keskustelu on mahdotonta saati kevyt hassu sanailu, mitä oli joskus muinoin. Olemme yhdessä, mutta kumminkin erillään toisistamme. Välillä vaan tuntuu etteivät voimat riitä ainaiseen tsemppaamiseen, kun se ei kerran isommin maksa vaivaa. Kaksi vuotta vetänyt kivirekeä perässä ja kohta alkaa oikeasti riittämään.

Sinisiipi: yritä kertoa lähellä olevalle ihmiselle miten sinulla menee, miltä tuntuu. Vastaathan, jos sinulta on kysytty päivän vointia tai mitä olet tehnyt päivän aikana tms. Puolison on vaikea osallistua ja tukea, jos ei tiedä missä erityisesti toivot kannustusta. Kysymyksessä voi myös olla "turnausväsymys". Tsempparin osa ei ole kovin helppo.

En osaa tehdä enää muuta puolisolleni kuin keittää aamulla kaurapuuron valmiiksi. Töistä tullessa kysyn vointia ja mitäs puuhasteltu ja siinä se. Joskus olen jättänyt jonkin pienen kotitehtävän, mutta yleensä ne jäävät tekemättä. En moiti enkä nalkuta näistä tekemättömistä asioista. Kysymykseen etkö jaksanut tai eikö huvittanut vastaus on lyhyt ei. Kannusta nyt siinä sitten toista ja ruoski itsesi tekemään kaikki.

Mulla on puhelimen näytössä ollut jo tovin Eeva Kilven runosta pätkä: "sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun". Ketään muuta ei ole kehen luottaa ja omat patterit olkavat ehtyä toisen kannatteluun.

Olen samaa mieltä kuin aiemmatkin kirjoittajat, että ajatuksistaan on todella tärkeää puhua. Vaikka kumppanin kanssa olisi ollut jo pitkäänkin yhdessä, ei kumppani siitä huolimatta ole ajatustenlukija, joten omista toiveistaan on tärkeää kertoa! Jos kaipaa toiselta tukea, on sitä ehdottomasti syytä pyytää ja ihan suoraan! Vihjailuista ei usein ole mitään hyötyä, minkä vuoksi suora puhe on se kaikkein tehokkain keino!

Jos olet tukea pyytänyt ja jäänyt siitä huolimatta ilman tuen kokemuksia, niin siitäkin kannattaa keskustella. Miksi kumppani ei ole vastannut toiveisiin? Onko kyse siitä, että hänen voimansa eivät riitä tukijana toimimiseen, kuten edellä oli arveltu, vai onko kyse jostakin muusta?

Parisuhteen tulisi aina olla kahden kauppa, jossa molemmat tukevat ja tsemppaavat toisiaan! Jos näin ei ole, on asiasta ehdottoman tärkeää keskustella avoimesti. Jos solmut eivät keskusteluista huolimatta aukene, on tärkeää pohtia myös sitä, mikä itseä pitää yhdessä kumppanin kanssa? Mitä positiivista olemassa olevaan kumppanuuteen liittyy? Ovatko positiiviset puolet niin suuria, että niiden voimalla myös solmukohdat ratkeavat?

Voimia keskusteluihin ja pohdintoihin!

Minä kannustan kans puhumaan ajatuksista ja tunteistaan 🙂👍 Ja ilman, että puoliso edes kysyy, vaan kun tulee joku asia mieleen, niin sano se reilusti ja heti 🙂

Mulla on kans vaikeasti masentunut puoliso ja kieltämättä välillä se tukeminen ja tsemppaaminen on hyvinkin vaikeaa. Toki kaikki semmoinen peruselämisen ja asioiden hoitamisen tsemppaus ja kannustus sujuu ihan hyvin, mutta sitten kun puoliso loukkaantuu jostakin tai pahoittaa mielensä, niin silloin on haastavaa. Ja kun ne asiat voivat olla jotain ihan pikkujuttuja, mitä ite ei edes huomaa. Ja kun mies ei puhu, vaan menee ihan lukkoon ja pakenee jonnekin peiton alle mörröttämään, niin välillä sitä on aika neuvoton olo. Ja ne tilanteet sitten kestää tuntikausia, kun mies ei puhu mutta on suuttunu mulle ☹️

Joskus se on pelkästään jokin ilme, mistä mies olettaa että se tarkoittaa jotakin huonoa ja joskus taas joku asia, mitä olen puhellut, muuttuu masennusmuotoon ennenkuin se tavoittaa miehen ajatusmaailman... Ja sitten miehen mielestä minä olen tarkoittanu jotakin huonoa vaikka oma tarkoitus on ollut jotain ihan muuta. Toisen ajatuksia on mahdotonta lukea ja meilläkin menee joskus tunteja, kun pitää miettiä että mistä mies olis voinut loukkaantua ja yrittää sitten puhua se asia yksikseen miehelle läpi..

Hyvänä päivänä kun on kannustanu miehen sanomaan asian heti, niin se on yleensä hoitunu samantien, kun kyse on väärinkäsityksestä, joten kannustan sinuakin kertomaan ihan reilusti, mitä ajattelet 🙂👍

Siintä vain on yritettävä puhua puolison kanssa.
Jos liitossa on vain yksi ja sillä paha olla niin silloin kahvimukit
pöytään jos juotte kahvia! niin ja ne hyvät pullat vasta paistetut🙂Otat jämäkän asenteen ja kerrot asiat mitä sinä olet mieltä!