hei, haluan kertoa viimeaikaisesta elämästäni. On ollut joskus vakava masennut , 10 vuotta olin työtön, elänyt minimi-toimeentulolla ja tukitöillä jne. Tartuin 2000-luvun alkuvuosina oljenkorteen ja ryhdyin opiskelemaan. Tänä vuonna pääsin opiskelemaan pääsykokeiden kautta korkeakouluun , johon haki 600 ja 40 valittiin, minä myös. Pääsykokeisiin valmistauduin kesällä parvekeremontin keskellä ja juosten…

Olen tainnut suurimman osan elämästäni potea sunnuntai ahdistusta. En tiedä syytä tai en löydä syytä.. Mutta sunnuntait ovat maailman kamalampia päiviä. Koen ahdistusta, levottomuutta, itkuisuutta, ärtyneisyyttä. Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Missään ei ole hyvä olla.. olen fyysisesti että psyykkisesti sairas.. Ketään kohtalontoveria?!?

Olen kirjoitellut tänne, kun tuntuu, että maailma on välillä liian kova. Tänään juoksin. Juoksin koska tuntui että ei enää noteerata. Käännyin lenkkipolulta kuitenkin takaisin, mutta oli vähällä, että olisin juossut enemmän. Ei syömishäiriössä ole kyse loppujen lopuksi muuta kun siitä, että et saavuta niitä tavoitteita yhteiskunnassa, joita olet aiemmin saavuttanut.…

Mitä järkeä on elämässä, jossa ei ole läheisiä ihmisiä eikä mistään saa mitään iloa? Työkin tuntuu kuolettavan tylsältä ja työkaveri viljelee raivostuttavia piristy-käskyjään, jotka ovat kuin myrkkypistoksia. Pystyn olemaan töissä vain siksi, että pelkään niin paljon työttömyyttä. Pelko on aina ollut mun suurin toimeenpaneva voima. Mitä mieltä on pelkässä elämän…

nyt olen en saa mistää ansiota en edes työttömyys päivärahaa.millä elän jos sossukin hylkää toimeen tulon ..ja lääke hoito ei ole tarkastettu on jätetty oman onnen nojaan..☹️😞😯🗯️

On niin iso ikävä sinua, tarvitsisin sinut tänne edes hetkeksi ☹️ Väsyttää niin paljon. Kauniita unia

Hei! Olen joskus kirjoittanut tänne. Ja tilanne on vaan pahentunut. Suren edesmennyttä miestäni, joka kuoli syyskuussa. Vuodenajan vaihtuminen taas ahdistaa. Mitä teki vuosi sitten, kun mies vielä eli? On hirmuisen ikävä. Ja olen niin yksin. Ystävät monet ovat jättäneet miehen poismenon myötä. Kukaan ei käy. En ole töissä, olen vaan…

siis kun ei tunnu pahalta, eikä oikeen hyvältäkään. osittain mun pitäisi tuntuu pahalta, kun ympärilläni on niin paljon pahaa ja miettimistä. Sit taas pitäisi lääkityksen kannalta tuntuu hyvältäkin. Pelkään että en osaa isän vuoksi näyttää tunteita. Että jos mulle kerrotaan jotain semmoista missä pitäisi itkee, ni mä voin revetä nauramaan…

Sain viikko sitten mieheni kiinni uskottomuudesta/pettämisestä. Mies väittää, että suhde joka tämän naisen kanssa oli siihen mennessä kestänyt jo yli kolme kuukautta oli pelkkää ystävyyttä, käytiin kaljalla jne.. nainenhan on häntä melkein 10 vuotta vanhempi. uskoisitteko jo mies saleiee suhteen. olin vaistonnut jo pari kuukautta, että kaikki ei ole siltä…

Kaikki on ihan hyvin jos ajattelee silleen fiksusti, mutta kun alan pohtimaan elämääni, niin en ole tyytyväinen (tämä on kait tullut esiin aikaissemmistakin avauksista) tai en ole onnellinen. Päivät on vain suoriutumista eteenpäin.. Pakolliset työt tulevat tehtyä.. haluaisin tehdä muutakin, harrastaa.. nauttia elämästä! Täällä harrastusmahdollisuudet ovat olemattomat.. käsitöitä, puu- ja…