Olen tainnut suurimman osan elämästäni potea sunnuntai ahdistusta. En tiedä syytä tai en löydä syytä.. Mutta sunnuntait ovat maailman kamalampia päiviä. Koen ahdistusta, levottomuutta, itkuisuutta, ärtyneisyyttä. Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Missään ei ole hyvä olla.. olen fyysisesti että psyykkisesti sairas..
Ketään kohtalontoveria?!?
Sama täällä, olen potenut sunnuntai ahdistusta lapsesta asti. En ole keksinyt keinoa millä sen torjuisi.
Heippa
No en kyllä ole kohtalon toveri mutta minulle on kyllä joka päivä upea
päivä ja joka päivästä nautin mutta erityisesti sunnuntaista kun se on minun
ainut vapaapäivä ja eilen minä olin lähes koko päivän metsässä töissä ja sieltä minä saan hurjasti voimaa ja oottelen taas ensi sunnuntaita niin jatkan töitä mihin jäin.
Mutta olisiko mahdollista että sinä liikkusit luonnossa ja saisitko sieltä voimaa ???
Kuin myös olisiko mahdollista että kävisit sunnuntaina jossakin esim kylässä
syömässä seisovassa pöydässä jne sellaista josta saisit itsellesi voimaa
ja josta tulisit onnelliseksi ihan pikku asioista ???
Kaunista syksyä sinulle
Itse olin kouluaikoina sunnuntaisin erityisen ahdistunut, koska maanantaina piti taas mennä kouluun ja oli koko pitkä viikko jälleen kerran edessä. Monet ahdistuksen tunteethan kumpuaa joistain vanhoista muistoista, jotka joku asia nykyisyydessä laukaisee - vaikka sunnuntai. Viikon aloittaminen alusta voi tuntua raskaalta, samoin kuin päivän aloittaminen alusta aamuisin.
"Sad sunday" - kertoohan sen tuo vanha laulukin. Taitaa olla ihan universaali kokemus siitä, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Itsekin poden aika ajoin tuota ahdistusta.
Voimia teille kaikille 🌻🙂🌻