Maailman ja Suomen talous kaatuu niskaan
Minulle on tullut jonkinasteinen riippuvuus talousuutisten seuraamiseen. Ahdistun jos en heti aamulla herätessäni mene katsomaan Taloussanomien ja Kauppalehden verkkosivulta päivän ensimmäistä tuomionpäivän uutista. ”Potkut tuli – katso kenelle käy huonoiten”, ”Näin elintasosi laskee”, ”Nytkö synkkää? Odotappa ensi kevättä”, ”Totaaliromahdus jo ennen joulua?”
Turhauttaa, kuinka olemme tehneet maailmasta ja sen taloudesta niin vaikean ja epävarman, että se ei voi pysyä vakaana. Poliitikot on voimattomia. Pörssikurssit romahtaa. Enää ei ole varaa elvyttää. Massatyöttömyys tulee. Povataan tännekin mellakoita, jopa sisällissotaa kun entistä suurempi osa jää työttömäksi ja heidät häädetään kodeistaan.
Minulla ei ole paljoa lainaa. Kymppitonni asunnosta, toinen mokoma opintolainaa. Autoa on pari tonnia maksamatta. Keskipalkkainen työ on, mutta puolisoni on opiskelija eli käytännössä yhden hengen tuloilla mennään.
Joka päivä odotan: milloin alkaa yt:t. Milloin tulee kenkää. Mitä sitten teen. Töitä en saa kuitenkaan mistään, koska siinä tilanteessa on satoja muitakin hakijoita joka paikkaan, suuri osa osaa myydä itsensä paremmin, ovat kauniimpia ja komeampia. Ns. paskaduuneja tekisin, mutta suurlamassa ei ole niitäkään.
Äsken telkkarissa kaksi ekonomistia sanoivat, että lama on käytännössä varma. Kreikka ei voi pelastaa itseään enää ja se johtaa suurtyöttömyyteen täälläkin. Suurempaan kuin 90-luvun lamassa.
En saa öisin unta. Ajattelen pörssikursseja, poliitikkoja ja omaa tulevaa työttömyyttäni. sitten ei ole varaa enää edes ruokaan. Ärsyynnyn, kun mediassa käsittellään mitään muuta kuin talouden kriisiä – mitä väliä on vihapuheilla, homojen avioliitto-oikeudella, kulttuurilla tai ensi talven säällä, jos täällä on kohta sisällissota talouden takia?
Mietin, mitä teen jos jään työttömäksi. Pelkään kipua ja kuolemaa mutta vielä enemmän työttömyyttä. ☹️
Kaikkihan me olemme seuranneet tilannetta huolestuneina. Tosiasia on, että melkein mitä tahansa maailmassa voi tapahtua. Kuka vaan voi jäädä työttömäksikin - mutta kannattaako surra sellaista, jota ei voi muuttaa?
Viisautta on tehdä voitavansa niiden asioiden eteen, joihin pysty vaikuttamaan eikä pähkäillä sellaista, johon ei kykene. Ei meistä kukaan pysty yksinään estämään lamaa. Toisaalta nekin päättyvät joskus ja työttömät saavat uudelleen töitä.
Miksi juuri Sinä jäisit työttömäksi? Nykyään monissa työurissa on katkoja ja voi joutua vaihtamaan alaa, kouluttautumaan uudelleen ja ties mitä kaikkea. On myös tapauksia, jossa työttömyys onkin johtanut johonkin uuteen ja parempaan. Sitä kautta on voinut jopa päästä alalle, joka vastaa paremmin omia lahjoja ja taipumuksia.
Pelkäätkö jo liikaakin? Jos pelot vaikuttavat yöuniisi, ryhdy systemaattisesti käsittelemään ja hajottamaan niitä. Älä katso niin paljon uutisia ja muita pelkojasi vahvistavia ohjelmia, vaan rentoudu ja yritä ajatella muita asioita. Voit myös miettiä, olisiko työttömäksi joutumisen pelon takana jotain muutakin, jotain, mitä alitajuntasi yrittää kertoa sinulle omasta itsestäsi.
Ei varmaan kannatakaan murehtia sellaista mille ei mahda mitään. Mutta jos romahdus ja työttömyys on välttämätön, miksi sitten käydä töissä? Miksi ottaa asuntolainaa, miksi suunnitella elämää? Miksi säästää hauskaa ja rentouttavaa lomamatkaa varten kun kaikki meidän rahat menee johonkin virkamiesten palkkoihin ja Kreikkaan.
Teen sellaista työtä josta tykkään ja jossa olen hyvä. Mutta jos tältä työltä katoaa kysyntä, niin olen tyhjän päällä. Minusta tulee elätti, jollainen en halua olla. En ole kuullut kenestäkään joka olisi onnistunut uudelleenkouluttautumaan ja löytämään elämänilon uudelleen tultuaan ensin irtisanotuksi. Sen sijaan kuulee kyllä turhista ja nöyryyttävistä työkkärin kursseista, joissa opetellaan tekemään CV tms.
Ja kuten sanottu, olen valmis tekemään työtä kuin työtä mutta edellisessä pienessä taantumassa 2009 alussa olin itse opiskelija enkä saanut edes kesätöitä varastolta, kun hakijoita oli niin paljon.
En tiedä mitä työttömyyden pelko minusta kertoo. Ehkä sen, että pelkään muutosta ja haluaisin vain elää kolossani suht koht rauhassa niin kauan että kuolen. En tarvitse uraa, enkä edes paljoa rahaa tullakseni toimeen. Mutta mahdollisuus edes siihen, että saisi asua kotonaan, ollaan viemässä pois koska joku talouden ylijumala niin määrää.
Talous ei ole koskaan vakaa vaan heilahtelee koko ajan enemmän tai vähemmän. Jatkuva kasvukaan ei ole mahdollista vaan taantuma tulee aina ennenpitkää. Siihen ei voi omilla toimillaan pahemmin vaikuttaa, mitä maailmantaloudessa tapahtuu. Omaan poteroonsa voi vaikuttaa. En tiedä, missä päin asut, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla töitä kyllä riittää. Pikemminkin on pula hyvistä työntekijöistä. Varmaan sama tilanne on muuallakin Suomessa ainakin suurissa kaupungeissa. Tietenkään kaikilla aloilla ei näin ole, mutta jotain työtä löytää aina, että saa asumisensa ja elämisensä maksettua.
Minä olen aina ollut pienituloinen ja tottunut elämään vähällä. Joskus haaveilen matkustamisesta, mutta kyllä mä tyydyn siihen, jos on edes sen verran rahaa, ettei kaupassa tarvitse laskea, mitä ja paljonko ruokaa voi ostaa. Valitettavasti tällä hetkellä näin ei ole. Näyttää varmaan surkealta, kun tutkin tarkkaan hinnat ja mumisen itsekseni laskiessani, mitä voi ostaa ja mitä ei. Tietenkin tämä tilanne riepoo, mutta toisaalta murhetiminen ei auta siinä ollenkaan. Päinvastoin tuottaa vain entistä enemmän kurjuutta. Niinpä yritän olla ajattelematta köyhyyttä. On mulla kuitenkin asiat paremmin kuin monessa muussa maassa oikeasti köyhillä.