Kiitos Volvomies, on huojentava tietää, että ne täällä kartottavat mun kotitilanteen. Ei mulle piisaa mtt:ssä käynti kerta kolmessa viikossa ja silloinkin 15 minuuttia puhumassa pintapuolisia. Tarvin JOTAIN, en vielä itsekään tiedä mitä. Ystäväpalvelusta seurakunnalta olen pyytänyt "ystävää", mutta ei ole soittopyyntöihini vastattu. Papin välityksellä laitoin viestiä. Olen pettynyt. Mä tarvitsen ihmisiä ja korvia jotka kuuntelee. Itse olen kykenemätön lähteä minnekään. Oonhan mä esim. kirkossa yrittänyt käydä, muttei sieltä saa kontaktia kehenkään. Talven harrastuspiirit on tauolla, ja toisekseen, olen sielläkin se vetäytyjä. Haluisin jutella, puhua, mutta oonko mä niin ujo, etten saa itsestäni mitään? Muutkin ovat oppineet jättämään minut rauhaan.

Vointi täällä sairaalassa on kohoamaan päin. Aluksi vain makasin apaattisena peittojen alla ja verhot kiinni. Mutta nyt olen hiljalleen kutonut jo sukkaa, ollut netissä...hoitajan kanssa on ulkoiltu 15 minuuttia. Ei mua päästetä yksin minnekään. Enkä toisekseen haluakaan mennä esim. tekstiilitöille.

Itsetuhoisuus on mielessä jo väistymässä taka-alalle. En niin aktiivisesti sitä ajattele. Harhojakaan en ole tänä päivänä nähnyt. Eli kokonaisuudessaan parempaan päin pikkuhiljaa ollaan menossa.

Heippa
Joo olet nyt siellä hyvässä hoidossa niin kauan kuin hoitoa tarvitset ja
saat elämäsi kuntoon.
No mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin saat varmasti
keskustelu apua ja voit ihmisten kanssa jutella niin se todellakin auttaa.
Joo sairaalassa tehdään sinulle kartoitus kotihoidosta.
Mutta muistuta itse jos esim sattus unohtumaan.
Eli kodin hoitaja käy katsomassa ja laittaa lääkkeet, ruuat jne mitä tarvitset.
Muista myös että aina kun tulee väsynyt olo, masennus, itsetuhoisuus jne
niin heti pitää lähteä apua hakemaan sillä yleensä muuten tilanne pahenee.
Mieti kaikkia positiivisiä asioita ja tee kaikkea pikku asioita mistä sinä tulet
iloiseksi ja hyvä mieli kuin myös liiku luonnossa se antaa vaimaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kaunista kevättä sinulle

Olen itse sairauseläkkeellä oleva kodinhoitaja, joten on pikkuinen kynnys vastassa. Olen kyllä aikoinaan saanut pahinpana hetkenä siivous ja ruuanlaittoapua, kun tyttäreni oli pieni. Mutta antaako ne apua yksin elävälle mt-kuntoutujalle? Täällä kun säästetään kaikessa. Lääkkeet voisivat jakaa, sillä mä en tuu saamaan pitää itse lääkkeitä itselläni. Olen ennemmin huolehtinut ne itse. Tiedän, että vanhukset, ja oikeasti sairaat on etusijalla. Itse olen 48 vuotias ja fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Se on vaan tää mielen sairaus. Asun pienessä kaupungissa pohjoissuomessa, ja täällä ei tieten ole niin hyviä palveluita kuin jossain pääkaupunkiseudulla.

Jotain valoa tunnelin päässä: pappi kävi ja se lupasi ruveta mulla käymään, jos en saa ystäväpalvelusta ketään kävijäksi. Oon todella fyysisesti ja psyykkisesti niin yksin.

Heippa
Eikä ole mitään kynnystä vastassa vaan teet vahvuustekijän asiasta
kun olet ollut itsekkin kodinhoitaja.
Niin teillä varmasti löytyy yhteinen sävel ja minä tunnen monia kodinhoitajia
niin varmasti on auttavaisia ihmisiä.
Vähän niinkuin keväällä upotin traktorin metsään niin soitin toiselle viljelijälle
että tule vähän auttamaan kun on ongelmia niin sitä ollaan heti samalla aalto
pituudella heti ja tiedetään mitä tehdään.
Voi älä turhaa huolestu ei ikää katsota kuka tarvii kodinhoito palveluja minulla
on yksi tuttu suunnilleen sinun ikäinen niin kodin hoitajat tuo sille aina päivän lääkkeet
ja siivoavat kodin jne.
Kuin myös itse asiassa täällä pienemmällä paikka kunnalla palvelut toimii paremmin
kuin esim helsingissä.
Minä itse olen 45.v ja asun pohjois savossa ja niin nautin elämästä kun saan
maalla asua.
Olen kyllä kierrellyt koko pohjois suomen kauppa hommissa ivalo oli pohjoisin paikka
kunta missä olen kauppaa pitänyt ja tänä kesänä minä käyn kyllä kiertelemässä
pohjois suomen ja katselen vanhoja muistoja sodankylässä oli kiva ruoka paikka
seita paari siellä ne teki minulle ruokaa aina mitä halusin syödä illalla.
pohjoisessa ihmiset on aitoja minulla on vaan pohjoisesta hyviä muistoja.
Eihän kukaan ihminen ole sinulle tehnyt mitään harmia/ pahaa ???
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Kiitos volvomies! Voi kai sitä kotiapua ainakin kysyä. Ne meinaa, että mun lääkkeet menis apteekin jakoon, mutten haluis sitä, kun se on niin kallista. Olen hyvin pienillä tuloilla ja menot on suuret. Jakaisko ne kodinhoitajat lääkkeet, ennen ainakin jako? Se kodinhoitajan työ on niin paljon muuttunut siitä ajasta, mitä itse olen ollut töissä. Ne ei kuulemma edes siivoo, pitäis tilata yksityissiivooja. Kaikki on vielä niin sekaisin.

Muuten mun vointi on kohentunut. Mut on oikein kyllästetty temestalla, syön 5 päivässä. Se on rauhottanut. Mutta entä sitten kun niitä vähennetään?

En enää ainakaan aktiivisesti ajattele itsemurhaa. Pientä valoa on tullut elämääni. Pelkään vaan, että kotona sitten taas romahdan. Siivet ei vielä kanna. Ens viikolla saan kotiloman, jolloin voin taas harjoitella. Mun sisko tulee käymään etelä-Suomesta, joten se ei tule olemaan normaali arkea. Jatko vaan pelottaa.

Hei!

Kyllä kotipalvelu jakaa lääkkeet. Niitä ei todellakaan ole pakko laittaa jakoon apteekin kautta. Se on totta että siivoaminen on jätetty pois kotipalvelusta,että jäisi aikaa hoidollisiin tehtäviin. Mutta sinun avun tarve kotipalvelun puolelta kartoitetaan. Kotipalvelu tekee pientä siistimistä, pyykihuoltoa jne. Ruoankin voit saada ateriapalvelun kautta joksikin aikaa jos omat voimat eivät riitä siihen kotiinpalattuasi.

Mukava kuulla että olet parempaan päin menossa. Tämä yksinäisyys on pahinta kaikista. Ja se ettei tukiverkostoa ole.. Mutta olet saanut "jalkasi oven rakoon", älä ota sitä pois. Ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan ja pidä huoli että saat apua siihen mitä tarviit. Psykiatrisellakin puolella on varmasti sosiaalityöntekijä jonka kanssa kannataa kartoittaa kaikki tarpeet ja he auttavat myös papereiden täyttämisen kanssa.

Halauksia ja jaksamisia 🙂🌻

Heippa enkelisiipi62
Joo älä suotta huolestu kyllä asiat järjestyy ja elämä voittaa.
Asiat kyllä selviytyvät kun sairaalassa kartoittaa sinun avun tarpeen
Niin sano silloin että haluat että lääkkeet kodin hoitaja jakaa kotona
näin ainakin täällä savon alueella se toimii.
Oletko selvittänyt toimeentulo asiat ???
Hommaa itsellesi se tukihenkilö ??? niin saat apua etkä tarvitse olla yksin
jos ja kun tulee heikkoja hetkijä.
Mutta nyt ennen kaikkea muistat että vastaisuudessa kun tarvitset apua ja on paha olo
niin heti menet apua hakemaan ja mielluummin liijan aikasin kuin liijan myöhään
ja kun paha olo vaan pahenee jos ei saa katkastua pahaa oloa.
Mut edetään vaan hiljakseen elämässä eteen päin niin asiasi kyllä järjestyy.
Kaunista kevättä sinulle.

Olen kotilomalla sairaalasta ja tuntuu, että koko sisimpäni on kaaoksessa. Ei oikein oo voimia, eikä keskittymiskykyä. Ahistaakin. Huomenna palaan takasin.

Mutta jotain hyvää sentään. Diakoni kävi ja toi mulle ruokapussin ja pani vireille sen, että saan ystäväpalvelusta ystävän, joka rupee käymään. Lisäksi rupeen käymään, kun vointi kohentuu, toimintakeskuksessa kahdesti viikossa. Mut vielä en jaksa. On niin rikkinäinen olo.

Hei enkelisiipi!
En ole kirjoitellut ketjuusi mutta olen seurannut tilannettasi ja lueskellut. Olen huomannut ettei sinusta ole kuulunut vähään aikaan mitään. Hieman huolestuneenakin mietin mitä sinulle kuuluu? Millä tolalla asiasi nyt ovat? Toivon että olet menossa parempaan päin ja että olet löytänyt jo jonkinlaista valoa tunnelinpäähän.

Kiitos Saniga!
Aikaa tosiaan on vierähtänyt, mutta tilanne on edelleen lähtökuopissaan. Väliin on ollut paremmin, mutta nyt romahdin taas. Posiisit ja hätäkeskus soitti, kun minä olin mennyt eräälle ystävälleni sanomaan, mikä mun toive on hautapaikkani suhteen.
Vuosi sitten tähän aikaan kuoli mun mieheni, ja mä olen nyt aivan romuna. Tiesin tän, että tulee olemaan vaikeaa, mutta en arvannut, että näin vaikeaa! Mulla muutenkin on mielenterveyden kanssa ongelmia, ja kun alkaa ajattelemaan mennyttä vuotta, hajoan yhä uudestaan ja uudestaan.
Lapseni isä, mun edellinen mies kuoli muutama viikko sitten. Sitä ennen mun hyvä ystäväni. Äitini on huonona, ei tiedä, kuinka kauan hän elää.
Itse lahoan sisältä päin. Testamenttia alan kirjoittamaan, kukaan kun ei tunnu ottavan tosissaan mun toiveitani tuon hautapaikan suhteen. Ja muut toiveet sitten. En puhu turhia...

Heippa
Olisiko parempi että menisit Lääkäriin / sairaalaan nyt kyn on heikko hetki
elämässä ja olet romahtanut.
Niin saisit avun ja taas hiljakselleen elämän rauhoittumaan ja raiteille.
Onhan sinulla ketään ystävää / kaveria joka voisi olla sinun tukena ???
heikkona hetkenä.
Sillä nyt et saisi jäädä ongelmien kanssa yksin ja jo se auttaa kun voi
jollekkin asioita puhua.
Iste olin sunnuntain metsässä töissä ja sieltä minä saan hurjasti voimaa
niin kokeile sinäkin ulkoile luonnossa.
Mutta jos vähänkin tuntuu elämä vaikealta niin soita 112 niin saat avun heti.
Kaunista syksyä sinulle

enkelinsiipi62 kirjoitti 4.9.2011 2:36
Väliin on ollut paremmin, mutta nyt romahdin taas.

Itse lahoan sisältä päin.

Minä olen romahtanut, hajonnut monta kertaa, yrittänyt monesti päästä hengestäni, mutta aina epäonnistunut ja masennukseni on jokseenkin kroonistunut. Tiedän kyllä itse, koska vointi alkaa olla huolestuttava. Minusta tuo sinun tilanteesi muistuttaa sikäli minun tilannettani. Huomaat itse, koska vointi on huono. Jaksatko lähteä päivystykseen itse? Voitko soittaa sinne? Jos muu ei auta, soita todellakin 112 ja kerro suoraan tilanne. Yhtään vähättelemättä. Minusta kuulostaa siltä, että voisit mennä päivystykseen käymään ja/tai osastolle. Vaikka se tuntuisi vaikealta. Se kuitenkin auttaa ainakin vähäksi aikaa eteenpäin.