Luin tuossa lehdestä tekstaripalstaa. Siinä eräs ihminen kirjoitti että masennus on itseaiheutettu luulosairaus. Tuntui tosi pahalta. Tuskin meistä kukaan olisi tärä sairautta halunnut. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä millaists näiden mielenterveysongelmien kanssa on elää. Ne vaikeuttaa ja rajoittaa tosi paljon elämää. Heikentää elämänlaatua. En ymmärrä että noin tiukkapipoisia ihmisiä voi olla…

Kun jää yksin elämässä, syntyy mieletön tyhjiö, jonka täyttäminen on omalla vastuulla. Masentuneisuuteen taipuvaisena ja jossain määrin bipolaarisenakin ihmisenä toivoin aina, että joku tulisi täyttämään sisälläni syntyneen tyhjiön. Rakastumisessa ainutlaatuisinta on unohdus: rakastettu ikään kuin täyttää kaiken ja koko elämä näyttää yksinkertaiselta kun se säteilee ykseyttä kaikkivoipaisen ja kaikkiallisen tunteen…

Mulla ollu jo todella pitkään semmoinen menettämisen pelko. Olen kunnollinen ihminen eikä minulla ole ongelmia, mutta kun tulin raskaaksi aloin taas hirveesti pelkäämään. Raskaana ollessa pelkäsin keskenmenoja tms. Lapseni on mulle aivan mielettömän rakas ja se on lisännyt taas menettämisen pelkoa. Minun äitini on ollut samoihin aikoihin huonossa kunnossa sairautensa…

Olen toisaalla kirjoittanut paljon ja eri tavoin sen näkemyksen esilletuomisen puolesta, että esim. depressiiviset tuntemukset voivat olla muiden ihmisten suorittaman ”ohjelmoinnin” aikaansaannosta. Luulen, että saat tästä ohjelmoinnin idean mahdollisuudesta kiinni lukaisemalla seuraavan katkelman skeeman käsitteestä: ”Skeema on sisäisesti organisoitunut muistirakenne, joka kiteyttää ja pelkistää valtaisaa havaintoinformaatiota ja nopeuttaa informaatiosta tehtäviä…

Mietin, että onko täällä sivustolla muita pakko-oireiden kanssa kamppailevia? Miten teidän kamppailunne sujuu? Onko joku päässyt jopa eroon pakkoajatuksista – tai ainakin osittain, niin, että niiden määrä olisi vähentynyt jonkin verran tai jopa huomattavasti?

Kun en oikein tiedä että mikä minua vaivaa. Tämä on aika sekava tajunnanvirtakirjoitus, koettakaa saada selvää… Periaatteessa kaikki on kunnossa. Olen perheellinen 37v mies, omakotitalo, työtäkin on, kaksi lasta. Kaikki ulkoiset puitteet kai on kunnossa. Alkoholia menee kohtuudella. En polta. Parisuhde on jotenkin kunnossa, tosin pelottaa että kuinkahan kauan… Olen…

Kirjoitin tänne eilen viestin, jota ei vielä tätä kirjoittaessani ole julkaistu – muuten jatkaisin sen viestin perään… Olen ollut siis n. viikon todella maassa ja viimeiset pari päivää todella todella itkuinen, epätoivoinen, väsynyt ja pää on ollut ihan ”höttöinen”. Pahinta kai kuitenkin on se, että pääni on täyttänyt nämä pari…

Minulle ja avomiehelleni tuli ero tässä lähiaikoina. Ongelmia on ollut paljon aikasemminkin, mutta jotenkin ollaan aina yritetty, rakkaus on ollut suurta. Nyt kuitenkin tajusin että puolisoni oli todella rankasti läheisriippuvainen, eikä hän luultavasti vieläkään myönnä sitä itselleen. Hän on kaksi kertaa jättänyt minut, molemmilla kerroilla ero tuli aivan puun takaa.…

Joulukuussa kirjoittelin tänne ja kerroin elämättömästä elämästä. Monet olivat lukeneet raapustukseni ja joitakin vastauksiakin tuli. Kiitos kaikille. Erään ihmisen kanssa olemme vaihtaneet ajatuksia ja niin löydettiin toisemme..😍 Lisäksi olen löytänyt hyvän terapeutin, jonka kanssa aloittelemme psykodynaamista terapiaa tämän kevään aikana. Halusin kertoa tämän siksi, että elämätön elämä, joka tuntui olevan…

Minun tarinani: Velkaantumiseni alkoi, kun autoin ystävää ja lainasin hänelle rahaa. Hän ei pystynyt maksamaan takaisin, ja aloin maksaa pikavipeillä omia velkojani. Ja taas uusilla vipeillä vanhoja pois, sillälailla summa kasvaa todella nopeasti. Olin todella masentunut, tullut petetyksi, enkä jaksanut välittää, enkä jaksanut avata laskuja. Kävin velkaneuvojalla, joka oli todella…