Mulla on todella paljon erinlaisia pelkoja mm. ruokaa ja juomaan. Pelkään myös ihmisiä ja tulevaa.
Hiuka pelkoja on saatu aisoihin lääkityksellä, mut ei ne silti vie niitä pois. On vaan pärjättävä ja toitotettava itelleen että ei ole mitään hätää ja jne.

Jappe90 kirjoitti 27.2.2013 22:22

Millaisia pelkoja teillä on? Mikä teillä on auttanut pelkoihin?

Minulla on välillä ihan älyttömän paljon erilaisia pelkotiloja. Yleensä ne liittyvät siihen, että jotain pahaa tapahtuu (väkivaltaisen teot tms) ja joku kuolee. Välillä pelkoni ovat todella pahoja ja mieleni valtaa vaan mielikuvat kaikesta pahasta mitä VOI tapahtua.

Alan kyllästyä näihin, koska mielestäni on turhaa pelätä etukäteen mitä VOI tapahtua, miksi ei voi murehtia vasta sitten jos jotain tapahtuu? Tähän menee vain niin paljont turhaa energiaa, mutta en pysty ajattelemaan välillä muuta kun kaikkea kauheaa.

Voi miten tuttua tekstiä. Itselläni myös älyttömän paljon pelkoja. Melkein koko
ajan pelko jostakin. Mitä voisi tapahtua. Mitä jos en hallitse tilannetta ja
epäonnistun. Voimat alkaa olla vähissä. Uupumus ja unettomat yöt alkaa
vaatia veronsa.Olen yrittänyt monia konsteja että saisi tilanteen haltuun.
Ainakaan tähän mennessä mikään oikein tepsinyt.

Tsemppiä kaikille samasta ongelmasta kärsiville🙂👍

Joo sama myöskin, että en hallitse tilanteita ja epäonnistumisen pelko on mieletön. Pelkään myöskin sitä, että sekoan jotenkin lopullisesti ja menetän todellisuudentajuni. Ei kuulostanut kauhean lohdulliselta, että mikään ei ole auttanut.

Yritän itse jotain rauhoittavaa sisäistä puhetta harjottaa, muttei se auta läheskään aina kun tietynlaiseen tilaan menee. Lääkkeet eivät vie pois ajatuksia, eikä terapiakaan ole auttanut niihin. Elämänlaatu kärsii niiden takia niin paljon, että olisin valmis tekemään vaikka mitä että ne vähenisi ja niiden kanssa oppisi paremmine elämään, mutten tiedä mitä enää voin tehdä?

Mä pelkään, että mä jään eloon.

-J.P.

Minulla on myös pelkoja pienistä aiheista suuriin.. Altistus ei ainakaan ole auttanut, vaan jotain sellaista tuolla pään sisällä tapahtuu, että pelot vaan lisääntyvät ja pahenevat vuosi vuodelta. Lapsesta asti olen ollut arka kohtaamaan uusia tilanteita. Turha kai tässä lähteä luettelemaan pelonaiheita - tällä hetkellä olen siinä kunnossa, että jos jotain voi pelätä, niin pelkään sitä. Vanhemmat on varmaan osaltaan vahvistaneet tällaista taipumusta, kun ovat aina vähätelleet pelkoja ja ajatelleet, että ne sillä vähenevät. Kai ne pelot olisivat tarvinneet erilaista suhtautumista.

Parhaillaan on ihan hirveä häpeä päällä, kun tulin juuri naapurista kyläilemästä. Minulle entuudestaan tuntematon naapuri kutsui minut syntymäpäivilleen ja pakkohan sinne oli mennä, koska tekona tuo kutsu oli niin ystävällinen. No, en osannut puhua kenenkään kanssa mitään, kun pelkään koko ajan sanovani jotain tyhmää. Välillä möläytän jotain kauan harkittua keskustelun sekaan, joka tulkitaan väärin ja aiheutan kiusallisen hiljaisuuden. Häpeä onneksi yleensä hellittää ajan mittaan, mutta ei se sitä muuta, että tuo pakkoaltistus on joskus todella huono idea.

Itse kärsin todella erikoisista peloista. Välillä tuli semmoinen tunne että joku saattoi seurata mua. Sitten tuli semmoinen tunne että kaikki ihmiset tuijottavat minua. Näiden pelkojen pahentuessa jouduin psykiatrian osastolle jossa vietin kuukauden. Pelot ovat nyt poissa, lääkitys pidettiin samana.