Hei, Mulla on sellainen ongelma että mut jättää ihan kaikki…. mulla on kyllä aviomies ja lapsi,mutta yhtään monen vuoden ystävyys/edes kaveruus suhdetta mulla ei ole ollut ikinä…. Mä oon tullut siihen tulokseen että mä oon vaan niin rasittavaa seuraa tai jotain,muhun tutustutaan kyllä,mutta kukaan ei halua eikä pyydä mua ikinä…

Heippa teille kaikille! Valmistuin AMK:sta, palasin kotiseudulle, tein ensimmäisiä työpäiviä kesätyöpaikassani. Eräs ilta ovella seisoi poliisi. Veli oli kuollut. Meni muisti, meni identiteetti. Apua ei paljon ollut saatavilla. Surutyö jäi kesken. Pääsin töihin, määräaikaisia siellä täällä, ei lomia. Jossain vaiheessa, 5-6 vuotta myöhemmin ihmettelin, kun en jaksanut. Yöunet eivät piristäneet.…

Olen 29-vuotias nainen, joka sairastaa keskivaikeaa masennusta ja jolla on diagnosoitu sekamuotoinen persoonallisuushäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Kärsin myös ajoittain voimakkaasta ahdistuksesta, joka lamaa työkyvyn totaalisesti ☹️ Lisäksi minulla on fyysisiä sairauksia. Olen yksinäinen, ei perhettä ja muutama ei-niin-läheinen ystävä asuvat kaukana. En näe enää toivoa paremmasta elämästä ja olen…

kärsiikö kukaan muu pakkoajatuksista jos kärsii niin minkälaisia teillä on? mulla on ihan kamalia ne ☹️ ja kaikenlisäksi paniikkihäiriö mua on ahdistanu monta päivää taas asiat mitä kuulin on huoli isän terveydestä huoli omasta tilasta olen nyt ollu kohta 3vk saikulla huomena leuri katotaan mitä se sanoo.. eilen oli pakko…

Lyhyesti kerrottuna: luottotiedot menneet, häätöuhka alla asunnosta (uutta kämppää tuskin saan?! kun ei ole luottotietoja), velkaneuvontaan pitkät jonot ja mieli kaiken tämän myötä täysin kateissa, negatiivinen. Ja kaikki tämä itse aiheutettua, kun en osaa hoitaa omaa talouttani. Häätöuhan alla vihdoinkin havahduin, että otin yhteyttä velkaneuvontaan. Mutta, sinne tosiaan kuukauden jono…

Moi! Minulla on paniikkihäiriö.. Ainakin oman tiedostamiseni puolesta. Kerron nyt vähän tarinaa.. Olin 2v sitten täysin normaali, hyväkuntoinen kuntosalia rakastava nuori 20v mies. Asuin omassa pikku yksiössäni ja kävin töissä. Olin kovassa kunnossa ja en jättänyt kuntosalia mistään hinnasta pois. Sitten jäin työttämäksi. Tätä jatkui melkein 1vuoden verran, jolloin elämäni…

En tiedä onko tämä oikee mesta lähtee mitään kirjottelemaan mut aattelin ehkä kokeilla. Ikinä en ole avautunut kenellekkään (siis kukaan ei tiedä tästä mitään vasta kuin nyt ketkä ikinä tätä luettekaan) kaikille valehdellu päin naamaa et kaik ois hyvin (jotenkin päänsisällä saan sen taivutettua että en kaipaa mitään sääliä näillä…

Työpaikallani järjestetään kaikkien työalojen yhteinen virkistyspäivä 1-2 kertaa vuodessa. Tänään oli sellainen. Ohjelmassa oli ryhmätöitä sekä sisällä että ulkona, sekä yllätysvieras, joka oli koomikko, joka kutsui osallistujia lavalle suorittamaan työyhteisön vuorovaikutukseen liittyviä improvisoituja pikku näytelmiä. Minulla on masennus ja ns. estynyt persoonallisuus. Pystyn kuitenkin käymään töissä. Koko työpaikan virkistyspäivä on…

Ajattelin kirjoittaa tänne tuntojani. En minä halunnut erota, olin joutunut työttömäksi ja kaiken lisäksi sairastuin munuaissyöpään, kun mieheni lähti rakkaan työkaverinsa matkaan 2013 marraskuussa ja haki lopullisen eron. Asioiden alkutilasta on aikaa vuoden 2011 pääsiäisestä saakka, jolloin mieheni jäi kiinni uskottomuudesta. Se jälkeen elämäni muuttui helvetiksi. Nyt yritän vain pärjäillä…

Aloitan aiheen. Ehkä tämä aihe on joillekkin ihmisille viraantuntuinen, mutta tästä lähtee uusi lehti elämässäni joka kuivuu ja varisee pois, kuin aika tiimalasissa. Olen ollut monta vuotta Sosiaalitoimiston toimeentulotukeen oikeutettu. No, päätin muuttaa elämäni ja lähteä opiskelemaan mielenkiintoista alaa. Olin hoitanut opintotuen, asumislisän ja lakkauttanut yleisen asumistuen opiskelujeni takia. Kerkesin…