Opiskelu, epäonnistuminen ja häpeä
Moi!
Olen 25-vuotias opiskelija ammattikorkeakoulussa ja opiskelen nyt viimeistä vuotta. Olen koko opiskeluajan kärsinyt ahdistuksesta, vaikeista nukahtamisvaikeuksista ja lievästä masennuksesta, minkä vuoksi opiskeluaika on mennyt suurelta osin penkin alle. Tunnen itseni sen takia täysin epäonnistuneeksi.
Opiskelen koulutusohjelmassa, jossa ei ole suuntautumisvaihtoehtoja, vaan esim. kurssit ja harjoittelupaikat valitaan sen mukaan, mihin haluaa erikoistua. Itse en ole onnistunut löytämään tai tarkemmin sanottuna päättämään, mihin kannattaisi erikoistua, minkä vuoksi pelkään tai voin sanoa jopa, että tiedän, etten tule saamaan alaltani työpaikkaa. Olen tuhlannut melkein kaikki opintotukeni tähän koulutukseen enkä selvistä vaikeuksista huolimatta ole esim. lopettanut opiskeluja, jäänyt tekemään jotain hanttihommia vaikka vuodeksi ja miettinyt, mitä oikeasti haluan, vaan olen väkisin pusertanut kaikki kurssit ja harjoittelut läpi. Enää olisi opinnäytetyö edessä, mutta energiaa ei ole enää yhtään jäljellä. Motivaatiokin koko alaa kohtaan on kadonnut täysin.
Häpeän omaa tilannettani. Häpeän sitä, etten pärjää niin kuin muut. Häpeän myös sitä tosiasiaa, etten tule todennäköisesti koskaan pärjäämään vaativissa työtehtävissä, sillä stressaan niin paljon. Raivostuttaa, etten ole ottanut tätä aikasemmin huomioon, vaan väkisin olen yrittänyt pyrkiä sellaiseen, johon voimavarani eivät tule koskaan riittämään.
En enää tiedä, mitä tekisin. Toisaalta haluan suorittaa tutkinnon loppuun, sillä häpeäisin itseäni, jos luovuttaisin. Koska olen käyttänyt melkein kaikki opintotukeni, uuden koulutuksen aloittaminen tuntuu mahdottomalta. Pelkään, ettei energiaa riitä siihen, että kävisin opiskeluiden ohella myös useamman päivän viikossa töissä. En edes uskaltaisi aloittaa mitään koulutusta, sillä pelkään, että ajan itseni vielä kamalampaan tilanteeseen. Pelkään myös sitä, miten avomieheni suhtautuisi uuden koulutuksen aloittamiseen.
Toisaalta yhä useammin tulee tunne, etten jaksa tätä enää ja minun on luovutettava. En jaksa enää yrittää saattaa tutkintoa loppuun. En jaksa enää tätä jatkuvaa ahdistusta ja väsymystä. Itsemurha-ajatuksiakin on alkanut pyörimään päässä, mikä pelottaa välillä suuresti. Kova ahdistus ja stressi ym. ovat aiheuttaneet kaiken maailman fyysisiä oireitakin, joista osa on jo kroonistunutkin. Olen vasta nyt alkanut kyseenalaistamaan tilannettani. Mitä ihmettä olen tekemässä itselleni? Olen kuitenkin niin solmussa itseni kanssa, etten uskalla ottaa askelta mihinkään suuntaan.
En ole aivan varma, kirjoitinko tämän oikeaan ryhmään, mutta ajattelin, että täältä voisi löytyö joku, jolla on tai on ollut samankaltainen tilanne elämässä. Tietysti kaikki muutkin saavat kommetoida.
Kiitos, kun luit tämän epäselvän sepityksen! 🙂
Moi!
En ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kuin sinä, mutta ymmärrän hyvin nuo tunteesi. Tietyllä tapaa minunkin tilanne liippaa jollain tapaa läheltä sinun omaasi siinä mielessä, että olen kylläkin jo valmistunut, sosiaalialalta, ja ollut vuoden töissä päiväkodissa, jossa minulla oli niin vaikeaa, etten oikeasti välillä tiedä pystynkö koskaan siihen työhön. Tykkäisin siis siitä kuitenkin, jos vain selviäisin siellä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla masennuksen vuoksi ja varmaan jonkinlaisen työuupumuksen. Minulla tietysti on mahdollisuus tehdä myös muita sosiaalialan töitä minun ammatillani, mutta en oikeasti tiedä mitä muuta. Kun kaikki kiinnostavat vaihtoehdot ovat vain henkisesti haastavampia kuin päiväkoti, niin ne eivät nyt tähän tilanteeseen oikein sovi. Siksi minullakin on vähän ehkä samansuuntainen olo kuin sinulla nyt, että tuntuu kuin olisin epäonnistunut kaikessa, kun ensimmäisen työvuoden aikana jo päädyin sairaslomalle, enkä tiedä mitä tehdä. Ja että hajosin jo nyt!
Jos mitenkään jaksat, suosittelisin käymään kuitenkin sen tämänhetkisen koulun loppuun, oli sitten minkälaiset paperit vaan, kunhan ne on, ja vaikka tietäisit varmasti, ettet edes haluakaan sille alalle. Nimittäin, en ole aivan varma tästä, mutta käsittääkseni ammattikorkeakoulussakin voi opiskella toisen ammatin ja saada silti opintotukea, JOS siihen edelliseen on kuitenkin valmistunut. En ole tästä siis aivan varma, kannattaa tarkistaa asia vaikka ihan suoraan kelasta tai koulustasi, nekin varmaan tietävät. Sen ainakin muistan, että jos koulua ei käy loppuun, ne opintotuet on ns. hukattu ja jos koulun haluaisi lopettaa ja aloittaa toisen AMK-alan, se kannattaisi tehdä mahdollisimman varhain, jotta opintotukia riittäisi siihen toiseenkin. Mutta tosiaan mielestäni se menee eri lailla silloin, jos on valmistunut siitä koulusta.
Siihen en tietysti pysty sanomaan mitään, että kannattaako sinun miettiä tämänhetkiseltä alaltasi jotain töitä, sitä ei voi varmaankaan muut sanoa puolestasi. Mutta sen voin ainakin sanoa, että vaikka kävisit koulun loppuun ja lähtisit samantien toiseen kouluun tekemättä sen ensimmäisen alan töitä ollenkaan, niin se ei ole mitenkään luovuttamista tai noloa. Usein sellainen tunne varmasti saattaisi tulla, mutta etenkin nykyään ihmiset vaihtavat paljon alaa tai opiskelevat uusia ammatteja jne, joten se ei ole edes mitenkään harvinaista. Ei aina voi tietää varmasti, mikä on itselle se mitä haluaa. Itsekin olen käynyt ensin ammattilukiossa vaatetusalan, enkä ole tehnyt sen alan töitä päivääkään. Se toki ei ole siinä mielessä "hukattua" kun se oli vasta toisen asteen tutkinto, mutta no.. kuitenkin.
Niin ja oletko saanut/hakenut mitään apua masennukseesi ja ahdistukseesi? Onko sinulla siis joku hoitoyhteys?
Hei! Itse opiskelen vasta toisen asteen oppilaitoksessa, mutta kyllä tiedän niin sun tunteen. Peruskoulun jälkeen menin kouluun mitä kävin melkein 3 vuotta, mutta turhaan koska jätin sen kesken. (ei ollut oma ala yhtään) Ois menny luultavasti 4 vuodelle, mutta ihan sama.
Sitten olin n. 1,5 vuotta tekemättä mitään, mutta nyt hain sitten uudestaan kouluun ja pääsin sinne.
Nyt on pakko sanoa, että tämä nykyinen on ihan minun ala ja haluan käydä koulun loppuun, mutta mulla on nyt ihan hirveesti kaikkea muuta elämässä mikä vie voimia opiskelusta eikä motivaatiota ole yhtään. Olen nyt ollut yhteensä 3 tai 4 viikkoa pois koulusta ja kaksi niistä sairaslomalla. En tiedä kauan tätä jatkuu, mutta ahdistukseni on niin suurta, että pelkään ettei koko koulunkäynnistä tule enää yhtään mitään.
Oon vihanen itselleni kun en sitä yhtä koulua lopettanut heti kun kumminkin tiesin heti ensimmäisen vuoden jälkeen, että ala ei ole yhtään hyvä minulle... toisaalta vanhemmat sanoivat etten saa lopettaa (olin vielä alaikäinen sillon)
Oisin voinut toki pelata korttini oikein ja ehdottaa vanhemmille alanvaihtoa ja varmaan niin teinkin, mutta en tiedä miks se ei sitten onnistunut.
Jos oisin saanut vaihtaa jo sillon niin olisin jo luultavasti valmistunut ja ehkä jopa töissä, mutta ei kyllä jossittelu enää auta minua eteenpäin eikä kyllä tämä miettiminen.
V*tuttaa vaan niin paljon, että juuri nyt kun sellainen ala mitä haluan käydä niin ei onnistu ainakaa vielä, enkä tiedä millon onnistuu kun en jaksa olla saikulla enää kauaa.
Ja tässä on vielä se, että haluan kumminkin jatko-opiskella vielä, okei olen vasta 20-vuotias, mutta silti en haluaisi olla yli 30 kun pääsen ihan kokonaan sinne minne haluan vaikka monet ovatkin 30 vasta valmistuneet siihen mikä kiinnostaa ja jotkut vielä vanhempana ja mielikin muuttuu varmaan moneen kertaan.
Häpeän myös sitä ettei juuri minulla ole voimia tehdä mitään. Ei mulla nyt elämässä kaikki kumminkaan ihan päin peetä ole vaikka jotkut asiat on psyykkisten sairauksien takia nyt juurikin päin peetä. 😟
Suurinosa mun ystävistä on jo töissä tai jatko-opiskelee/tekee töitä, mutta itse en ole kykeneväinen kumpaankaan. Ainakaan nyt.
En jaksa edes kirjottaa kaikkea mitä tunnen koska tästä tulis niin pitkä 😀
Oletko harkinnut sairasloman ottamista? Se ei kai vaikuta tukiin tms. En tiedä.
Niinjoo Baileysin mainitsema sairaslomakin on yksi vaihtoehto. Minunkaan tietääkseni se ei vaikuta tukiin, tai että sulla ei niiltä kuukausilta mene opintotukikuukausia ja saisit sinä aikana sairaspäivärahaa (en tiedä minkä verran opiskelijat sitä saa). Silloinhan varmaankin pystyy pitkäksikin aikaa (en tiedä) keskeyttämään opinnot ilman, että se ns vaikuttaa mihinkään, ja pystyyhän siinä samallakin varmaankin jotain tekemään, jos sitten haluaakin. Ainakin sellaisia omatoimisempia juttuja kuin vaikka opinnäytetyötä (jos opintopisteitä ei sairaslomalla ehkä saa sitten tulla, en tiedä). Tietysti kannattaa ensin miettiä ja taktikoida (jos siis yhtään on voimia tehdä jotain), jos on vaikka jotkut kurssit juuri ihan loppusuoralla ja jos ne pitäisi keskeyttäessään käydä kokonaan uudestaan, että kävisi ne kuitenkin ensin loppuun. Itse nimittäin opiskeluaikana väsyin yhdessä vaiheessa ihan totaalisesti ja harkitsin jo vakavasti, että keskeytän ainakin osan kursseista ja käyn myöhemmin. Meillä oli silloin tosi paljon kaikkea. Järkeilin sitten kuitenkin, että kun ne on jo loppupuolella, niin sinnittelin sitten vielä vähän ja tein ne silloin. Enpä tiedä kylläkään oliko se kovin hyvä vaihtoehto se sinnittely, mutta ainakin varmaan jos tosi vähän on jostain tekemättä. Mutta tosiaan kannattaa sitä sairaslomaa harkita ja yrittää jossain kohtaa saada se tutkinto valmiiksi. Tai ainakin kannattaa kysyä vaikka opinto-ohjaajalta tai sitten kelasta sitä, että saako opintotukea toisessa AMK-tutkinnossa, jos on sen ensimmäisen käynyt kuitenkin loppuun. Töiden tekemistä opintojen ohessa en ainakaan suosittele, jos on jo muutenkin väsynyt. Itse en olisi siihen ainakaan pystynyt.
Moikkamoi taas! Kirjottelenpa tähän keskusteluun nyt.
Tuo sairauspäiväraha menee niin, että sitä rupeaa saamaan jos on pitempään kuin 2kk poissa koulusta ja se on noin saman verran kun opintoraha joten et tosiaan menettäisi mitään jos ottaisit pitemmäksi aikaa. 🙂 En ole ihan satavarma tästä, mutta kelan sivuilla muistaakseni näin luki kun muutama päivä sitten siellä selailin kaikkea.
Kannattaa vaikka kelalle mennä juttelemaan.