Pakko saada jonnekkin kirjoittaa että jos tämä jotenkin helpottaisi tai joku osaisi auttaa. Olen niin pettynyt ja tyytymätön elämääni ja itseenikin. Olen sairaslomalla, työtön. Masentunut ynm. En ole sen näköinen kuin haluaisin, ei ole varaa ostaa vaatteita, värjätä hiuksia ynm. Olen tyytymätön siihen että en ole saanut aikaiseksi käytyä ammattia…

Avopuoliso ilmoittu tänään että hänen mielestään tämän parisuhteen eteen ei ole enään mitään tehtävissä. Tietty kylmyys paistoi. Tunnistan tuon kylmyyden aiemmasta erosta. Pelottaa niin vietävästi. Tiedän entuudestaan mitä ero on. Mitä siitä seuraa. Tiedän oman käyttäytymismallini. Olen siis kerran aiemmin eronnut ja nyt sama näyttää olevan edessä. Mielessä viiltää vaan…

Onko Täällä nuoria tai nuoria aikuisia joiden isä tai äiti olis hullu? Sori kirjoitan aika suoraan miten asiat on… Mun äiti on nimittäin psyykkisesti sairas (hullu) ja se on ollu aika rankkaa lapsuudesta lähtien. Nuorena mua hävetti se asia tosi paljon mut olisin kyl kaivannut tietoa ja apua mut en…

Pitäisköhän vain selvittää mitä siellä rajan takana on. Kun kuitenkin kuolen joskus, niin onko sillä nyt niin välilä, että koska. Vielä kun on nää kivut päällä koko ajan… Mietin vaan, että onko tää mun elämä elämisen arvosta. Kun aina kun on jutellut jonkun kanssa ihan livenä, niin tulee semmonen olo…

Mietin outoa tunnetta mikä minulle tulee kun saavutan jotain mitä olen tavoitellut. Esim. nyt kun sain vakituisen toimen minulla on sellainen tunne kuin se ei kuuluisi minulle. Kuin että olisin vienyt työpaikan joltain joka sen ansaitsee paremmin. sama tunne oli kun sain äitiyslomansijaisuuden. Hakijana oli monta joilla on pieniä lapsia…

Olen 26-vuotias ja sairastan vakavaa sairautta joka lähes aina johtaa jossain kohtaa menehtymiseen. Pikku hiljaa sairastuttuani menetin valtaosan ystävistäni. En jaksanut enää kysellä kuulumisia ja sopia tapaamisia jatkuvasti ainoana osapuolena. Vasta tuolloin tajusin, kuinka pitkälti ystävyyssuhteet pyörivät oman aktiivisuuteni ympärillä. Ei minuun kukaan ota yhteyttä oma-aloitteisesti. Olen oppinut elämään yksinäisyydessä,…

En tiedä, miten tämän kirjoituksen aloittaisi. Olen ollut enemmän ja vähemmän ahdistunut ja masentunut viimeiset 15 vuotta. Välillä on parempia hetkiä, välillä huonompia jaksoja. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä: oma kämppä, vakiduuni, auto… Kaikki siis kunnossa? Vaan kun ei ole, tai ainakaan tunnu siltä. Mikään ei tunnu hyvältä, kaverit, harrastukset, työ..…

Miksi ihmeessä tämä on näin vaikeaa ☹️ Hieman tupakointi taustaani: -Olen polttanut n. 14 vuotta, 10-15 tupakkaa päivässä. -Eka syttyy jo heti aamulla -En ole koskaan koittanut lopettaa tosissani Nyt tein päätöksen että saa riittää. Toisena päivänä jo poltin aamulla yhden ja illalla yhden ☹️ Onhan 2 huomattavasti vähemmän kuin…

Hei kaikki En huomannut että täällä olisi aihe paranormaaleista kokemuksista. Joten kirjoitan itse aiheesta 😀 Itselle on tapahtunut: tavarat siirtää paikkaa, telkkari menee itsestään päälle, kuuluu askeleita, tuntuu kuin joku tuijottaisi… Mitä paranormaalia teille on tapahtunut? Uskotteko henkiin/ kummituksiin? Oletko nähnyt kummituksen? Kiitos jos joku viitsii vastata.

Hei, Haluaisin tiedustella päteviä psykiatreja / neurologeja etelä-suomessa, jotka ovat perehtyneet aikuisen AD(H)D diagnosointiin ja hoitoon? Kiitos.