Sain eilen tietää että minut on valittu opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa lähohoitajaksi. Ei siinä muuten mitää mutta samaa aikaan mulle on lätkäisty: Epävakaa persoonalliuus Kaksisuuntainen mielialahäiriö Pakko-oireinen häiriö Pelottaa että en kykenekkään kyseisiin opintoihin näiden diagnoosien vuoksi. Voinko auttaa muita, kun tarvitsen itsekkin vielä niin paljon apua. Pystynkö mä opiskelemaan…

Hei. Ajattelin aloittaa ketjun, johon kaikki voivat vapaasti kirjoittaa. Ajatukseni on, että voimme keskustella painonhallinnasta, laihdutuksesta ja siitä, mikä on tavoitteemme. Toivon, ettei tähän ketjuun tulisi kovin laihdutus-vastaisia viestejä. Niin, että positiivinen asenne painonhallintaan ja laihduttamiseen säilyisi. Itse aloitin tämän laihdutus-prosessin kesän alkupuolella. Käytän ensisijaisesti Nutrilettia. Välillä olin hetken normiruoalla.…

Hei kaikille! Täällä kirjoittelee nelikymppinen nainen, eronnut pari vuotta sitten pitkästä parisuhteesta. Tai no miten sen sitten määrittelee, tuollainen 13v kuitenkin on itselleni pitkä aika elämästä. Yksi ala-asteikäinen lapsi jonka kanssa asun kahden, isällään käy joka toinen viikonloppu. Kävin tuossa samalla terapeutilla joka auttoi avioeron aikoihin meitä pariskuntana selvittämään asiat…

Mä olen tässä aika-ajoin miettiny sitä olenko sittenkää ihan täys hetero vai olenko sittenki bi. Mietinnöissäni olen tullut siihen tuloksee, että taidan olla tuo jälkimmäinenkin. Tietynlaiset naiset viehättää ja saa kiinnostumaan ja kiihottumaankin… Mutta kuitenkin haluan ennemmin sen parisuhteen miehen kanssa. Mulla on naispuolinen ystävä, jonka kanssa tästä olen puhunut,…

Onko muita akateemisesti koulutettuja jotka eivät pääse edes niihin ns. duunari hommiin mihin ei vaadita koulutusta? Kokemusta löytyy pätkissä asiakaspalvelusta, siivouksesta jne mutta koulutustahan näihin juttuihin ei ole kun on tullut kouluttaudutta maisteriksi alalla jossa ei töitä riitä. Turhauttaako? Ahdistaako? Täällä turhauttaa ja ahdistaa paljonkin. Haluaisin vaan töihin eikä oikeastaan…

Toivon, että kaikilla olis hyvä olla. Ettei kuolemaa olisi. Ettei olisi sairauksia, psyykkisiä eikä fyysisiä. Että elämä olisi siedettävää. Ettei tarvis tuntea ahdistusta eikä tuskaa. Mutta maailma ei kuuntele tällaisia toiveita vaan jyrää alleen pienen ihmisen. Mutta aina voi toivoa…😞

Jatkuva unesta heräily useita kertoja yöllä ja kipuilu josta jokapäiväinen aurallinen migreeni ovat ajaneet minut hetkessä sairauslomalle kuntouttavasta työtoiminnasta. Juuri kun masennukseni alkoi hellittämään. Uskon että kunhan aikanaan oikea apu löytyy, pääsen taas elämään. Koen elämäni tällä hetkellä vaikeimmaksi ikinä. Olen rukoillut että saisin rauhan sieluuni. Onpahan ainakin kirjava kesä!…

Aikuisiän elämäni alkoi saada tietynlaisia piirteitä jo ollessani teini-iässä. Ikävä kyllä ne olivat sen hetkisessä elämässä niin huomaamattomia että en osannut tai halunnut puuttua niihin vakavissani. Lapsena malli koululainen, jolle kuitenkin jostai psyykkisistä ja ulkoisista syistä kehkeytyi huono itsetunto, osaksi perhesyistä ja vaikka naurettavalta voikin kuulostaa niin myöskin hintelän fysiikan…

Talvella alkoi kauheat niskakivut eikä tuntunut mikään auttavan paitsi ehkä hetkeksi. Kohta alkoi masentaa kun ei koskaan ole hyvä olla. Nytniska on kyllä hiukan parempi. Mutta tämä masennus ei lähde pois. Kotona ei kiinnosta tehdä mitään kotitöitä yms. En saa kotona mitään aikaiseksi. Makoilen vaan sohvalla katsoen telkkaria tms. Tai…

Hei kaikille. Löysin tämän sivuston juuri äsken ja ajattelin vähän purkaa tuntojani. Jos aloitetaan alusta: valmistuin vuosi sitten terveysalan ammattiin ja sain työpaikan melko nopeasti. Olin hirveän ylpeä saatuani työpaikan, ja vielä sellaisen, jossa hoidetaan ihmisiä, jaetaan lääkkeitä, eli otetaan itselle paljon vastuuta. Tunsin olevani tärkeä ja tekeväni läheiseni ylpeäksi…