Aikuisen elämää
Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista.
Sopii Aikuiset, Seniorit
Aikuisen elämää
Aikuisen elämää aiheet
Kaikki aihealueet
Hei! Olen nainen, jolla on ADD. Olen sosiaalinen ja ympärilläni on paljon ihmisiä, mutta usein tuntuu, ettei mua ymmärretä. Haluaisin tietää, onko muilla ADHD/ADD-aikuisilla vastaavia kokemuksia? Olen itsenäinen ja pärjäävä, ollut kauan työelämässä (15v. samassa työssä) ja nyt, kun on tullut vaikeita tilanteita/haasteita ja liiallista stressiä, koen etten saa apua…
Onko toivoa paremmasta oikeasti? Olen kohta 28 ja ei mitään ole tullut saavutettua elämässä. Alkoholilla saanut huolet aina hetkeksi pois ja nyt kun siitä erossa ollut niin tuntuu etten enää tiedä kuka mä olen ja et pitäisi oppia uusiksi elämään.. tuntuu vaikealta jo pelkkä ulos lähteminen. Aina olen ollu ihmisiä…
En tiedä mitä tekisin. Parisuhde alkanut tuntua pahalle. Muutamat vuodet jo oltu yhdessä, hyvin tiiviisti. Ensimmäinen vakava parisuhde, yhdessä asuen. Aiemmin meni paremmin. Nyt välittäminen puuttuu ja ei oikein puhuta. Monet sanoneet että ansaitsisin parempaa. Tuntuu että toivoa paremmasta ei enää ole, kauan jo odottanut ja toivonut sitä että kohta…
Kiltin ihmisen ongelma, aina auttanut ja tukenut muita. Nyt tuntuu ettei enää jaksa vaan keskityttävä omaan terveyteen. Tyhjästä kaivosta on vaikea enää ammentaa. Historiasta hieman: pelkäsimme narsisti-isää lapsena ja vahva läheisriippuvuus äitiin. 15 vuotta sitten ensimmäinen mies sairastui alkoholismiin ja jäin 8 viikkoisen lapsen yksinhuoltajaksi.. Löysin uuden suhteen ja kaikki…
Hei ja tiedoksi kaikille, TATU ry järjestää Tukinetissä ryhmächattejä narkolepsiaan sairastuneille nuorille ja nuorille aikuisille. 🙂👍 Seuraava chat on Tukinetissä jo sunnuntaina 7.5. klo 14-16! Silloin chatissä keskustellaan narkolepsiasta ja muistakin arjen aiheista. Tule mukaan! 🙂🌻
Menetin eilen rakkaan koirani tapaturmaisesti vain 6-vuotiaana. Tuska on kestämätöntä ja mietin, että miten elämä voi tästä enää ikinä jatkua. Olisi lohduttavaa kuulla mietteitä muilta lemmikin menettäneiltä ja siitä miten olette selvinneet takaisin arkeen.
Mitä mieltä ootte asiasta jos on kerännyt lääkkeitä, joilla oli ajatus vahingoittaa itseä? Kerroin lääkkeistä psykologille ja viime keralla annoin lääkkeet hänen haltuun psykiatrian polilla. Oli kyllä vaikea antaa ne pois. Jostain syystä ne antoi omituisesti turvaa ja kaipaan niitä. Mutta en halua vahingoittaa itseäni vaan parantua masennuksesta siksi annoin…
En löytänyt aiheesta ketjua, niin aloitan sellaisen ja toivon, että saataisiin hyvä keskustelu aikaiseksi. Itse olen sairaalloisen läheisriippuvainen/mustasukkainen. Takana kymmenvuotinen suhde , erittäin epävakaa ja sairaalloinen suhde. Silloisella kumppanilla paljon mt ongelmia, alkoholismia ja siihen sekoitettuna pillereiden väärinkäyttö, itsemurhayritykset ja muut yliannostussekoilut. Jouduin ottamaan vastuun ihan kaikesta, koti, raha-asiat, koirat…
Elin perheessä, jossa päivittäin oli niin hyvin rankkaa fyysistä kuin henkistä väkivaltaa. Tehtäväni oli jo pienenä tyttönä suojella siskoani ja myöhemmin äitiäni, etteivät he olisi vahingoittuneet pahemmin tai etteivät he olisi kuolleet. Hullua oli, että äitini oli ensin se, joka aiheutti kuoleman vaaraa lapselleen, mutta myöhemmin itse oli vaarassa kuolla.…