Hei vaan kaikki!
Olen uusi täällä. Jotenkin ajauduin tälle sivustolle. Ajattelin, että kirjoittaminen voisi auttaa, kun ei ole ketään jolle puhua. Tai varmaan olisi, jos pystyisi. Olen lukenut muutamia ketjuja täällä ja vähän pelottaa kirjoittaa, koska tuntuu, ettei mun ongelmat ole tarpeeksi isoja. Tai että mulla ei ole edes ”oikeutta” ongelmiini, koska mulla on kaikki kuitenkin niin hyvin elämässä.
Eilen oli todella ahdistava päivä. Pakenin aikaisin töihin ja se onneksi saikin ajatukset muualle. Ahdistus kuitenkin palasi heti, kun kotitielle kääntyi. Viilsin itseäni helpottaakseni ahdistusta. Auttoi hetkeksi. Kamala syyllisyys, että pitikö taas. Olen ihan hiljattain alkanut tekemään sitä. Pakko päästä eroon, en pysty kauaa piilottelemaan. Tytär kysyi pari päivää sitten haavaa osoittaen, että mistä se tuli. Sanoin, että sain sen töistä. Sama tytär kiikutti veitsen kylppäristä todeten, että aika outoa. Mies kysyi tänään haavasta. Valehtelin tietysti. Jos se yhden oli huomannut, miten se ei huomannut muita? Huh, onneksi ei.
Tänään oli kuitenkin ihan kiva päivä pitkästä aikaa. Vietettiin äitienpäivää Lintsillä ihanasta säästä nauttien. Tunsin iloa ekaa kertaa moneen viikkoon. Olin aidosti iloinen ja oli hyvä olla. Nyt taas ahdistaa. Miten pääsen sänkyyn paljastamatta, mitä olen mennyt tekemään itselleni?
Hei, tervetuloa 🙂
itsekin ajauduin pitkästä aikaa tälle sivulle, joskus teini-iässä täällä käynyt ja nyt googettelun avulla taas takaisin. Toivottavasti löydät apua ja vertaistukea täältä.
Syyllisyys on tuttu tunne, hankala tavallaan ''oikeuttaa'' omaa oloaan enää, kun on päässyt nuoruuden huonoista kotioloista eroon. Päällisin puolin menee hyvin, kun on työpaikka ja parisuhde. Silti ahdistaa ja masentaa. Kovasti vakuutan itselleni, että se johtuu ihan aivojen kemiasta yms. ja kaikki mikä nyt pyörii mielessä ei välttämättä pidä paikkaansa.. Ja tulee vielä parempi päivä.
Jokatapauksessa, ajattelin vain vastata ja noteerata viestisi, samaistuin, vaikken äiti olekkaan. Ainakin tuo, että töihin on helppo paeta, on totta kohdallani. Olen itsekkin viillellyt, nykyään vahingoitan itseäni niin, ettei siitä jää jälkiä.. Joka päivä yritän parhaani mukaan petrata 🙂 tsemppiä sinne