Veljeni tappoi itsensä hieman yli vuosi sitten sillalta hyppäämällä. Tämä on ollut sellainen asia, mistä en ole päässyt yli. Olimme aika läheisiä. Ennen tätä sairastuin masennukseen ja tapahtuman jälkeen masennus on vain pahentunut. Tuntuu, ettei tästä voi ikinä selvitä.

Miniäkokelaani teki itsemurhan kuukausi ennen häitä kuutisen vuotta sitten. En ole kunnolla toipunut asiasta ja näinkö sitä oikein toipuukaan. Ja ennen muuta suren sitä, miten poikani jaksaa. Kävin vuoden sos-kriisikeskuksen itsemurhan tehneiden omaisille tarkoitetussa kriisiterapiassa ja se on auttanut käsittelemään asiaa ja jaksamaan ja sain oikeat asian käsittelylle. Toivon jokaisen saavan jotain kriisiapua tällaisessa tilanteessa.

Minä edelleen toivon ryhmää tai edes teemaa chattiin itsemurhan tehneille omaisille.

Joulu ei oikeastaan tunnu miltään enää koskaan.

erakoksiko kirjoitti 4.12.2012 11:26

Veljeni itsemurhan jälkeen sain 2 vuotta psykoterapiaa, joka sai minua takaisin arkeen kiinni.

Hei olen iloinen puolestasi! sisareni tyttö ( 22 v ) oli täällä seuranani 4 vuotta sitten ( itse olen pyörätuolissa) ja puolisoni oli kursseilla. Tyttö puhui koko ajan itsemurhasta, kuinka sen suorittaisi meillä. hyppää ikkunan läpi,menee jokeen joka on aivan taloni vieressä. hän näki olentoja,huusi yötäpäivää ja syytti perhettään ja isäänsä raiskauksesta. olen mielenterveyshoitaja joten sain pidettyä ohjat. sovimme että kun puolisoni tulee kotiin keskustelemme asiasta ja lähdemme hakemaan apua. sitten me juttelimme aivan asiallisesti avun hakemisesta. kun oli aika lähteä heidän kotiin hän sai hysteerisen kohtauksen. riehui repi hiuksiansa hakkasi meitä ja hakkasi itseään ja aikoi lähteä ja mennä jokeen. pyysin puolisoani lukitsemaan oven siksi aikaa kun otan yhteyttä hänen äitiinsä. en uskaltanut päästää häntä ennen äitinsä lupaa.äiti lupasi päästää ja niin hän lähti vähillä vaatteilla pakkaseen kävelemään äitinsä autoa vastaan. tyttö ei tappanut itseänsä,luojan kiitos mutta nyt me olemme puolisoni kanssa rikoillisia heidän koko perheen , mielestä kun emme antaneet tytön tehdä omia päätöksiä! nyt meitä syrjitään haukutaan,levitellään valheita ja perheidemme välit ovat kaottisessa tilassa.meitä syytetään pahoinpitelystä ja syljetään kadulla. vanha äitini kärsii tilanteesta! jos jotain olisi tapahtunut meitä olisi syytetty heitteille jätöstä. toisella ihmisellä on vastuu auttaa, ja varsinkin ammattilaisella.Mistä voin hakea ammatti apua joka lähtisi kanssamme selvittämään asiaa? kertokaa joku paikka josta saan apua! olen itsekkin jo masentunut ja toivoton.