Oli toisen naisen/miehen motiivit mitkä tahansa on suhteen rikkominen aina väärin. Auttaa voi, saa ja tuleekin mutta tapa jolla sen tekee ei ainakaan velvoita pettämiseen, oli pettäjän (auttajan ?) tapa millainen hyvänsä. Suhteessa ei mielestäni voi auttaa toista niin etteikö toinen (puoliso) olisi vuorovaikutuksessa mukana.
Salaa sen tai ei ovat ne kaksi aivan eri asiaa tarkoittavia tekoja.
Raamattu sanoo" minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako". Tänään (tänä aikana) tuo raja on hyvin häilyvä eikä kunnioitusta toisen yksityiselämään saatika Jumalan sanan arvokkuuteen taida löytyä parisuhteen/ perheen eheytymisessäkään.

Minä olen suhteessa varattuun mieheen, ollut jo 1,5 vuotta. Hänellä on pitkä parisuhde takanaan, joka on vuosien saatossa muuttunut ystävyydeksi ja välittämiseksi. Hän on alusta lähtien kertonut rehellisesti tilanteestaan ja myös sen ettei tiedä lähteekö koskaan.
Seksiä heillä ei ole ollut vuosiin, ovat ennemmän kuin veli ja sisar ja minä jopa uskon tämän.
Helppoa tämä ei ole. Mies on paljon luonani, puuhailee lasteni kanssa ja elää täällä ollessaan ns normaalia arkea. Lapset ovat hänelle tärkeitä ja päinvastoin. Omia hänellä ei ole.
Yhteistä lasta suunnittelimme jo vuosi sitten ja tulin raskaaksi. Sain keskenmenon aika alkuvaiheessa ja vaikka suru olikin suuri niin olin myös helpottunut. Se ei olisi ollut oikea tie uuteen elämään hänen kanssaan. Alkuhuuman jälkeen myös järki tuli päähän siltä osin että lapsien takia päätimme edetä rauhassa.
Koen huonoa omaatuntoa tästä, mutta irtikään en osaa päästää. Hankalaksi tilanteen tekee se, että olemme samassa työpaikassa.. Ei tule olemaan ihan helppoa jatkaa eron jälkeen.
Mies on tavannut sukuni ym kuin myös minä hänen. Aika absurdia siis. Olemme lähes aina viikonloput yhdessä kun lapseni ovat isällään, matkustelemaan yhdessä sekä työ-että lomamatkoja jne.
Ehkäpä pystyisin "saamaan" hänet luokseni pakottamalla valitsemaan, mutta haluaisin hänen tekevän lähtöpäätösksen itse. Ei minun vaatimanani.

Tässä nyt mietin mitä teen vai onko minussa naista irtautua. Ehkä silti salaa pelkään että se olen minä joka jää jos vaadin valitsemaan. Sekin vaihtoehto toki on olemassa.

Ainu1234 kiteytti asian(i) hyvin selväsanaisesti. Aina, jos tekemisiä pitää salata, on jotain pielessä. Jos aidosti autetaan, ei sitä tarvitse salata. Toinen asia on, kuka on suurin syyllinen.

Asiaa sekoittaa se, että toistuvasti muistutetaan, että pitää ajatella itseään ja että sitä on itse vastuussa omasta elämästä. Kuitenkin pitäisi ottaa lähimmäiset huomioon. Kun omat ja läheisten pyrkimykset ovat vastakkaisia, syntyy ristiriita jossa ei voi toimia niin, että kaikki olisivat onnellisia. Päävastuu on kyllä silloin petollisella puolisolla joka on sitoutunut. Pitäisi olla kanttia olla rehellinen puolisolleen. Valitettavasti monet ovat lahjakkaita selittämään petollisia toimiaan parhain päin, myös itselleen.

Colis1, minkälaisen naisenmallin annat lapsillesi? Ei voi kuin ihmetellä käytöstänne😭

Nyt tässä on jotenkin lähtenyt korostumaan se, että oisin jotenki suuressakin "auttajan roolissa" . En tarkoittanut sitä ihan niin vaikka tietenkin haluan auttaa parhaani mukaan ja olla miehellä eroasioissa tukena. Enkä ole mitenkään kieroilemalla luikerrellut miehen elämään vaan ihan normaaliin tapaan tavannut ja molemminpuolinen kiinnostus herännyt. Se, että miehellä oli asiat olleet huonosti jo pitkään sai tämän sitten jatkumaan.

Colis, miten teidän suhteessa, tietääkö vaimo teidän suhteesta? Ite olen sitä tässä miettinyt, että kumpi olisi parempi, se että nyt kun ero on jo vaiheessa asia tulisi ilmi, vai vasta myöhemmin. Ite en ehkä vastaavassa tilanteessa edes haluaisi tietää.. tai sitten vain pelkään vaimon reaktioita.😮

Lapseni eivät luonnollisestikaan tiedä miesystäväni asumismuotoa. Hän viettää aivan nomaalilla tavalla aikaa kanssamme. Sekä kotioloissa että myös julkisesti.
Hänen avovaimonsa tietää asiasta ja hyväksyy sen, koska molemmat elävät omaa elämäänsä, ovat eläneet jo vuosia. Ehkä kämppiksinä ja läheisinä ystävinä olisi oikeampi sanamuoto kuin avovaimo. He ovat jo vuosia keskustelleet erilleen muuttamisesta, mutta Helsingin keskustan vuokratason ja etenkin sen vuoksi että ovat saaneet suhteensa ja asumisensa toimimaan tällä tavalla he ovat pysyneet saman katon alla.

Mutta luonnollisesti heidän pitkän yhteisen historiansa huomioon ottaen koen itseni toiseksi naiseksi. Enkä halua lähdön tapahtuvan minun takiani vaan omasta päätöksestä.
Välttämättä ihan "perinteisellä" tavalla en siis ole toinen nainen.

TheOther kirjoitti 8.9.2014 21:17
Ite olen sitä tässä miettinyt, että kumpi olisi parempi, se että nyt kun ero on jo vaiheessa asia tulisi ilmi, vai vasta myöhemmin.

Ero nopeutuu huomattavasti, jos kerrotte vaimolle pelistä, mitä miehen kanssa pelaatte. Jos mies ei kykene sitä tekemään, niin kerro sinä vaimolle totuus. Eniten satuttaa valehteleminen ja salailu.

Erosin puolisostani, kun hän uudemman kerran alkoi tapailla uutta naista. Edellisellä kerralla 6 vuotta sitteh hän tunnusti itse asian, jonka tosin olin jo itsekin havainnut. Koko 32-vuotisen yhdessä olomme aikana hänellä ehti olla näitä ihastumisia 6 kertaa. Viides kerta johti puoden vuoden suhteeseen. 7. kerran alkaessa puhalsin pelin lopulta poikki ja laitoimme eron vireille ja erosimme puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen. Nyt olen vihdoin onnellinen ja koko lailla tasapainossa. Osaan arvostaa eksääni lapseni isänä. Muutoin hänellä ei ole roolia elämässäni.

Olen alkanut luoda nahkaani uudelleen!

TheOther, en oikein ymmärrä mitä haluat tästä ketjusta. On ihan ymmärrettävää, että saat viestejä petetyiltä, koska täällä aihe on tulenarka. Minulla on sellainen tunne, että haluaisit saada vahvistuksen tunteillesi ja ennen kaikkea miehen tunteille. Että te tulette olemaan vielä pari. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Jos mies haluaisi erota, hän olisi sen jo tehnyt. Ei ole oikeaa aikaa eikä paikkaa kertoa erosta. Miten kuvittelit kaiken tapahtuvan? Elätte onnellisina elämänne loppuun saakka? Ehkä. Mutta kivikkoinen tie se tulee olemaan.

Minä olen ollut siellä toisessa päässä, se joka suunnittelee "vaihtoa". Ei ollut mitään selkeää syytä erolle, ennen kuin tapasin tämän toisen miehen. Yhtäkkiä oma puoliso tuntui minulle väärältä. Miehelläsi on voinut mennä vaimonsa kanssa huonosti jo pitkään, mutta miksi hän ei tee mitään? Mitä armollisuutta se toista kohtaan on, ettei kerrota, ettei halua olla enää yhdessä? Vaimo saa kyllä paremmankin.

Minulla on yhä tämä ystävätär, jonka miesystävä (varattu siis) kertoo kuinka huonosti vaimon kanssa menee. Miksi hän ei sitten eroa vaimostaan? Siksi, että pelissä on kuitenkin liikaa. Ystävättäreni ei kuitenkaan vedä vertoja vaimolle, joka on niin hankala. Olisihan mies jo lähtenyt muutoin.

En paheksu sinua. Minä en vain ymmärrä, miten joku haluaa olla "se toinen". Mikset halua olla "se ainoa"? Mitä mies odottaa? Kysy häneltä.

Pyryharakka, niinkuin ihan ensimmäisessä viestissä laitoinkin, en oikeastaan edes tiedä miksi tänne aluperin kirjoitin, kun ei minulla edes ole mitään "hätää". Olen kyllä ihan varma tunteistani ja miehenkin tunteista. Olemme vain ehkä molemmat ns. hitaasti etenevää laatua. Niinkuin olen jo aiemmin kertonut, itsekin tein omaa eroani monta vuotta vaikka periaatteessa päätös olikin tehty. Sitä ajattelee, että onko liian itsekäs jos lähtee oman onnen takia pois suhteesta ja viimeiseen astihan sitä haluaisi säilyttää lapsilla kodin. Vasta muutettuani ja huomattuani, että lapset pärjää ja loppujen lopuksi kaikki ovat nyt varmasti onnellisempia kuin ennen, tajuaa, että olisi sittenkin ehkä kannattanut lähteä jo aikaisemmin, eikä ns tuhlata aikaa voimalla huonosti huonossa parisuhteessa. Koska olen tämän itsekin kokenut ymmättän miestäkin samassa tilanteessa ja annan hänelle aikaa.

Hänhän on jo muuttanut yhteisestä kodista pois ja vaimo on tietoinen, ettei miehellä ole enää tunteita romanttisessa mielessä häntä kohtaan. Jostain syystä nainen haluaa kuitenkin kaikin tavoin roikkua miehessä. Joku voi tietenkin sanoa, että no miehellähän on optimaalinen tilanne kun kaikki naiset haluavat hänet, mutta voin sanoa, että ei hän tästä tilanteesta kyllä nautikkaan.

Pyryharakka, kyllä me kumpikin odotamme toisiamme ihan tosissamme ja uskomme, että meillä on aikaa vielä 😍

En edelleenkään ymmärrä tätä odottamista. Jos vaimo roikkuu, niin sehän loppuu sillä, että mies sanoo, että nyt erotaan. Ja sitten te voitte olla yhdessä. Sua taidetaan nyt vedättää pahemman kerran.

Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen. Olin joskus tuossa samassa tilanteessa ja mies vannoi ottavansa eron ja rakastavansa minua. Aika vain ei ollut erolle sopiva. Asia selvisi, kun otin yhteyttä vaimoon ja puhuin vaimon kanssa asiasta.
Sen jälkeen mies jatkoi kanssani roikkumista ja sanoi, että hän kyllä olisi ottanut eron, jos olisi saanut hoitaa asian tavallaan.
Vielä nyt vuosien jälkeenkin mies soittaa ja vannoo rakkauttaan ja vannottaa samalla, että enhän kerro vaimolle, että hän on soittanut minulle. Enää hän ei höpötä avioerosta. En ikimaailmassa ottaisi sitä miestä.
Jos mies ei kykene hoitamaan asiaa vaimonsa kanssa, tee sinä se. Sittenhän se on tehty ja asia on selvä.
Eli ihan höpö höpöä. Nyt itse petettynä toivon todella, että näiden reppanamiesten toiset naiset ottaisivat yhteyttä, jotta petos selviäisi. Ilomielin luovuttaa pettäjän kiertoon ja aloittaa oman toipumisen.

TheOther sanoit että nainen haluaa jostain ihmeen syystä vielä roikkua miehessään. No tietenkin haluaa, koska hänellä ei ole sinusta aavistustakaan! Jos mies nyt vaan kertoisi että hänellä on jo toinen nainen, ollut pitkään, eiköhän nainen ihan ilomielin jätä miehen rauhaan. Hän kun luulee, että olisi vielä mahdollisuus jatkaa, vaikka asumuserossa ovatkin. Ja mistä luulet tämän johtuvan? SIitä, että mies antaa sellaisia signaaleja! Hän antaa vaimonsa roikkua koska ei ole yhtään varma haluaako sittenkään erota. Hän katsoo nyt kaikki kortit, pystyykö elämään ilman vaimoaan vai ei. Muuten hän olisi jo kertonut sinusta ja sanonut ihan suoraan että ero on nyt ihan oikeasti tässä. Sanoit, että ymmärrät miestä, koska sitä haluaa miettiä rauhassa. Jos mikä niin tuo on mieheltä itsekästä: roikottaa vaimoparkaa autuaan tietämättömänä miehensä peleistä ja sinäkin tulet tästä vielä jossain vaiheessa ikävä kyllä kärsimään. Saattaa olla, että mies ei kestä tekoaan, tulee katumapäälle, vaimo ei ota häntä takaisin (tai jos ottaa, heillä on vuosikausien työ rakentaa suhde uudelleen) tai mies ottaa kokonaan uuden naisen, jotta pääsee koko sotkusta. Tai sitten elätte onnellisina elämänne loppuun saakka. Minä en usko viimeiseen vaihtoehtoon, näitä on nähty niin järkyttävän paljon. Minä jätin myös toisen miehen kun tajusin mitä olin tehnyt. Oma kumppanini onneksi tajusi itse lähteä tilanteesta kun pallottelin vaihtoehtoja, hänellä oli sen verran hyvä itsetunto, ettei jäänyt perääni itkemään. Kadun tätä yhä. Se on ollut raskas elämänkoulu ja nykyään tämä oma eksäni elää onneksi hyvää ja tasapainoista elämää, suon sen kaiken onnen hänelle. Olin nuori ja tyhmä. Mutta jo varttuneempaan ikään ehtinyt mies jolla on lapsia, puuhastelee tällaista, ettei osaa päättää kumman ottaa joten ottaa samalla sitten molemmat niin kauan kuin hupia riittää.. Sinun kannattaisi viheltää itsesi vuoksi peli poikki. Voit olla ihan hyvin nyt itse se, jota höynäytetään, vaikka säälit vaimoparkaa taustalla. Nuo asiat sanotaan kyllä heti toiselle, eikä "armollisesti odotella". Tuo on itsekkäintä p.a.s.k.a.a mitä maa päällään kantaa ja sinä vielä uskot tuon kaiken. Toivon todella, että mies kertoo vaimolleen pian, vaimo saa edelleenkin varmasti itselleen paljon paremman yksilön. Aivan kuten minun eksäni aikoinaan. Olin itsekäs, typerä ja törkeä, kun roikotin rakkainta ihmistä maan päällä muka "armollisesti", että saan päässäni asiat tärkeysjärjestykseen. Kun parin kk päästä tajusin että haluan sittenkin oman rakkaani enkä mitään uutta ja jännittävää, mies oli jo sillä aikaa päätöksensä tehnyt ja lähti suhteesta. Niin kuin jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen kannattaakin tehdä. Tämä toinen mies on ajatuksissani nykyään asia, jota en halua ajatella. Näen hänessä vain omien tekojeni rippeet ja sen mitä menetin, kun hänet tapasin. Olin itse syypää tilanteeseen, mutta en enää kestänyt nähdä tätä toista muistuttamassa kaikista tekosistani, en halunnut koskea häntä, en edes katsoa, joten jätin hänet. Rikoin siis tällä idioottimaisella kokeilupolullani kolme ihmistä: mieheni, toisen miehen ja itseni. Näissä peleissä harvoin käy hyvin. Ota nyt hyvä ihminen ne ruusunpunaiset silmälasit pois päästä ja ala pohtia, voisiko mies odottaa vain siksi, ettei halua oikeasti jättää lopullisesti vaimoaan? Tämä on vaihtoehto jota et edes mieti, koska olet niin varma teidän tunteistanne. Ihan niin oli varma tämä toinenkin mies, jota en koskaan rakastanut. Uusi ja jännittävä kun on hetken uutta ja jännittävää. Sitten vasta ymmärtää, ettei sellaista koskaan halunnutkaan. Olin todella törkeä ja todella typerä, kadun hautaan saakka, että satutin niin montaa ihmistä. Edes nuori ikä ei riitä perusteeksi. Nyt järki käteen, mistä tiedät esim. mitä viestejä nämä keskenään lähettelevät? Mistä tiedät miten mies vaimolleen puhuu? Hän voi sanoa, että "haluan miettiä rauhassa.." eikä esim. että "tämä on ihan varmasti ero, totuttaudu ajatukseen". Mistä sinä oikein tiedät?

Pyryharakka, kiitos palautteesta. Oikeasti arvostan teksiäsi tosi paljon. Tuo kaikki on todellakin mahdollista, eihän sitä koskaan mistään voi olla täysin varmaa. Nyt kuitenkin luotan tähän ja toivon, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin. Olemme viime aikoina jutelleet tosi paljon kaikesta heidän ja meidän suhteeseen liittyvästä ja olen haastanut miestä miettimään asioita kaikilta eri kanteilta.

Minä olen myös joskus jättänyt avomieheni ihastumisen takia, joskin olisimme varmaan jollain aikataululla eronneet joka tapauksessa. Tuolloin tulin kuitenkin katumapäälle ja yritin ruikuttaa ja päästä takaisin mutta mies päätti ettei minua enää ota. Olen yrittänyt varmistella, että nyt mies ei ole pelkästään hullaantunut minusta vaan on erostaan varma vaikka minua ei olisi olemassakaan. Kyllä hän näin sanoo tuntevansa ja en nyt oikein muuta voi kuin uskoa, että näin myös on. Olen myös niin paljon kaikkea jo kokenut, että vaikka miestä rakastankin todella paljon jo nyt, ei maailmani romahda vaikka tämä suhde ei jostain syystä sitten onnistuisikaan. Kaikesta selviää, sen jos minkä on tämä elämä opettanut.

HEI, toinen nainen.
Mitähän sulle kuuluu nyt?