Toisen naisen mietteitä
En oikeastaan tiedä miksi rupesin kirjoittamaan tätä, ehkä omantunnontuskissani tai sitten vain antaakseni näkökulmaa täältä ”toiselta puolelta”. Olen siis se kuuluisa toinen nainen enkä mitenkään ylpeä siitä. Olin aina itsekin sitä mieltä, että maailma on täynnä miehiä eli miksi pitäisi alkaa haluamaan jotain toisen omaa. Inhoan sanontaa ”näin vain kävi” mutta niin vain joskus käy. Itsekin olen joutunut kokemaan petetyksi tulemisen pariinkin kertaan mutta mitenkään katkera tai vihainen en niistä enää ole. En tietenkään enää koskaan niin haluaisi tapahtuvan. Mutta elämässä todellakin joskus vain käy niin.
Varsinkin pitkissä suhteissa tulee aina tilanteita ja kiusauksia ja sillä hetkellä on aina tehtävä valinta lähteekö tunteeseen mukaan vai pysyykö uskollisena. En usko, että kukaan pettää huvikseen eli suhteessa on aina jotain vialla jos niin käy.
Mies jota nyt tapailen on ollut pitkään naimisissa ja on monta lastakin. Hän on kertonut tunteistaan miten on jo pitemmän aikaa ollut ahdistunut suhteessaan mutta emme ole mitenkään ruotineet heidän tilannettaan. Tiedän kuitenkin tarpeeksi jotta jaksan uskoa, että meillä voi olla tulevaisuutta ja siksi annan hänelle nyt aikaa selvittää tilanne kotona. Varsinkin tapailumme alussa kannustin kovasti miestä yrittämään vielä suhteessaan ja varmasti hän on sen tehnytkin. Haluan myös olla varma, että minä en ole varsinaisesti eron syy koska joskus sitä ihasuksissaan saatta tehdä liian äkkinäisiä päätöksiä. Hän on kuitenkin vakuutellut, että päätös on tavallaan tehty jo paljon ennen kuin minut tapasi. Ehkä siinä on perää, että miehet eivät vaan uskalla jäädä yksin ja ns. tyhjän päälle ja on sen takia jatkanut ahdistavaa arkeaan niinkin pitkään.
Voitte vapaasti vihata ja halveksia minua mutta minulla on sympatiat teidän ykkösnaisten puolella. En olisi halunnut joutua tähän rooliin mutta olen heikko ihminen ja tunne vaan on niin voimakas meillä molemmilla. En ole viemässä keneltäkään isää tai miestä vaan hän on ihan itse halunnut tätä ja mielestäni kenenkään ei kannata uhrata koko elämäänsä onnetomassa suhteessa. Liian helposti ei saa luovuttaa ja elämään ja suhteisiin kuuluu kriisejä, pitkiäkin, mutta jos tuntuu, että tunteet todellakin ovat loppuneet, onko mitään järkeä väkisin yrittää pitää jotain kulissia yllä, kun elämää voisi elää onnellisenakin? Onko ylipäätään ainoa tavoite elämässä olla vaikka väkisin samassa suhteessa elämän loppuun asti, eiko voisi ajetella, että elämään kuuluu monia suhteita ja yhden loppu ei ole elämän loppu vaan pölyn laskeuduttua uusi ja energisempi vaihe odottaa taas molempia osapuolia.
Vielä jatkan vähän ajatuksenjuoksua.
Entä jos pettäjällä alkaa mennä parisuhteessaan paremmin voiko toinen oikeasti hyväksyä sen ja väistyä vai tuleeko kapuloita rattaisiin. Itsellä kokemusta parisuhteessa olevana, että heti kun meillä alkoi näyttää paremmalta niin toiselle tuli suuria ongelmia. Ei ollutkaan helppoa hyväksyä lähestymistä niimpä tarvittiin mies sinne keskustelemaan.
Jos parisuhteen ongelmat ovat syntyneet vuosien aikana niin voiko ne kadota hetkessä. Parisuhde vaatii aikaa, jotta vääristymät korjaantuu jos korjaantuvat.
Olen petetty. Vieressäni leikkii poikani tai siis poikamme ja mies on naisensa luona auttamassa. En tiedä koska tulee kotiin. Näissä tilanteissa tulee väkisin mieleen, että voiko kotona saada kunnioitusta ja hellyyttä kun perhe jää kotiin. Voiko toisen teon antaa anteeksi ja unohtaa?
Kaipaan ajatuksilleni muita näkemyksiä, sillä olen hyvin hämmentynyt. olen aloittanut terapian. Kävimme muutaman kerran yhdessä, mutta mies totesi ettei se johda mihinkään eikä hän halua nähdä itkuani.
☹️☹️☹️☹️☹️☹️☹️☹️
Väiski2 kirjoitti 18.8.2014 11:36
Vielä jatkan vähän ajatuksenjuoksua.
Entä jos pettäjällä alkaa mennä parisuhteessaan paremmin voiko toinen oikeasti hyväksyä sen ja väistyä vai tuleeko kapuloita rattaisiin.
Minun kokemukseni tästä asiasta on sellainen, että kun mies tajusi tehneensä elämänsä virheen (eikä tiennyt miksi) ja halusi jatkaa perheen kanssa, niin toinen nainpa ei tätä sulattanut. Hän alkoi kiristää, uhkailla ja soittelemalla miehelle vaikka hän selkeästi ilmoitti, että suhde on loppu. Tästä kaikesta on kuitenkin selvitty. Ajatelkaa, toiset naiset, mihin ryhdytte ja mitä rikotte. Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne teidän näkövinkkelistä vaikuttaa. Olkaamme inhimillisiä ja ottakaamme toiset huomioon. Liian monelta lapselta perhe hajoaa☹️
Väiski2
En nyt ymmärrä, jäitkö miehesi kanssa yhteen lapsen takia vai sen takia että et halua jättää miestäsi. Minusta tuntuisi mahdottomalta jatkaa jos mieheni kävisi edelleen tuon toisen naisen luona, vaikka vain "auttamassa"!!
Meidän tilanteessamme mieheni jätti tämän toisen heti kun asia tuli ilmi. He olivat tavanneet työasioissa ja tapasivat muutaman kerran vuodessa (mieheni sanojen mukaan), ja nyt uskon että hän ei ole tavannut tuota toista 8 kuukauteen. Mieheni ja tämän toisen naisen suhde on ollut ainakin mieheni puolelta itsetunnon kohotusta, vaihtelun halua yms mitä miehet aina selittävät näissä tilanteissa, mutta se että heillä suhde kesti 15 vuotta on romahduttanut minut. Olisin voinut antaa ehkä anteeksi vuoden mutta tuo 15 vuoden aika on liian pitkä ja jollain tavalla mahdoton edes ymmärtää!!!!
Olemme edelleen siis yhdessä ja meillä menee hyvin, mutta taustalla painaa tämä luottamuspula, minun revitty itsetunto ja epävarmuus. Olemme päättäneet jatkaa elämää yhdessä, mieheni ei edes halua ajatella muuta vaihtoehtoa. Ehkä onnistumme, ehkä emme.
Mutta tämä toinen nainen ei pyynnöistäni huolimatta halunnut tavata minua, hän sanoi vain että "en halua sekaantua, teidän on keskenänne hoidettava tilanne". Mielestäni tuo oli vastuutonta, pakenemista ja pelkuruutta, hänhän oli sekaantunut elämääni jo vuosikausia. Olisin halunnut kohdata tämän toisen, joka on ollut mieheni elämässä 15 vuotta, kuullut varmasti perheemme asioista ja tapahtumista.
Olen miettinyt ja miettinyt mitä tämä toinen nainen ajattelee, kuinka hän on voinut ja jaksanut roikkua näin kauan mieheni elämässä. Kaikki mitä mieheni on kertonut heidän suhteestaan minulle kuulostaa suorastaan hurjalta, mieheni on sen mukaan suorastaan käyttänyt tätä naista hyväkseen. Olisin halunnut kuulla myös tätä toista naista ja päästä toteamaan puhuuko mieheni totta vai ei!!!
Sen tiedän että jos päättäisin erota ja elää elämäni yksin, en ikinä, ikinä ikinä ryhtyisi suhteeseen varatun miehen kanssa, sillä se tuska mikä siitä seuraa vaimolle ja muulle perheelle (olemme kertoneet aikuisille lapsillemme, sillä he huomasivat että asiamme olivat aivan sekaisin), on niin valtava että en yhtään ihmettele vaikka joku sairastuisi sen vuoksi. Kyllä miehen olisi erottava ensin ennen kuin ryhtyisin suhteeseen hänen kanssaan.
Meidän tilanteessamme eletään nyt jo päivä kerrallaan, se on luksusta verrattuna vielä viime kesäkuuhun jolloin elin tunti kerrallaan ja sitä aikaisemmin minuutti kerrallaan.
En myöskään haluaisi olla tuo toinen nainen, varsinkaan tämä joka miehelläni on ollut. Mieheni kertoi muutama päivä sitten, millaisia heidän tapaamisensa olivat, melkein säälin tätä naista, hänen on täytynyt olla epätoivoinen tai äärimmäisen rakastunut tai sitten vain hyvin kevytkenkäinen!
Joka tapauksessa sinulle The other, jos olisin tilallasi, miettisin kannattaisiko lopettaa suhde ja sanoa miehelle että tule takaisin kun olet eronnut ja tiedät kuinka elämäsi eron jälkeen aiot elää ja järjestää, lapset yms. asumisjärjestelyt, ne eivät ole helppoja asioita!! Tiedän tämän koska poikani erosi vuosi sitten.
Sinulle Väiski2, mieti aiotko jaksaa olla tuossa epävarmassa tilanteessa? Lapsen ei ole hyvä kasvaa perheessä missä vanhempien välit eivät ole hyvät, tämän olemme saaneet mieheni kanssa todeta, sillä moni asia (liittyen tähän pettämiseen) johtuu mieheni lapsuudesta. Lapsen takia ei pidä jatkaa huono liittoa.
No, nämä ohjeeni saattavat olla hyvin ehdottomia, johtuen ehkä omasta tilanteestani jossa en edes itse vielä tiedä mitä ensi kesä tuo tullessaan, elänkö yksin vai yhdessä mieheni kanssa. Mutta päivä kerrallaan!
Kiitos lämminverinen+ ja voimia sinulle. Saanko kysyä, etkö koskaan epäillyt tuon 15 vuoden aikana mitään, että miehelläsi olisi suhde toiseen? Itse olen aina kuvitellut, että kyllä nainen sen jollain tasolla aavistaa jossainvaiheessa. Tai sitten voi tietenkin olla niin, että asia on niin arka, että sen vain haluaa sulkea pois mielestä. Itse olen molemmilla kerroilla, jolloin itseäni on petetty (kunnolla, yhden illan syrjähypyistä en tiedä) aavistanut ja loppujen lopuksi tiennyt henkilönkin kenen kanssa avomiehelläni alkoi sutinat. Ei se mukavaa ole saada tietää ja syö kyllä naiseutta pahemman kerran.
Nyt olen tosiaan itse sillä toisella puolella aiheuttamassa tuota samaa tuskaa. Onneksi tiedän perheen tilanteesta sen verran, että uskallan tässä taustalla tosiaan pysytellä rauhassa odottelemassa mitä tuleman pitää ja toivon, että kaikki kääntyy hyväksi kaikkien kannalta. Olemme molemmat sitä mieltä, että suhteestamme ei kannata tässä vaiheessa kertoa perheessä mitään. Kun ero on joka tapauksessa tulossa, tekisi se siitä vain monin verroin raskaampaa. Myönnän, että tilanne ei ole mukava ja kiinni jäämisen riskikin on olemassa mutta kuten sanoin, itsellänikään ei ole voimia kokonaan jättäytyä kelkasta pois, vaikka sitä monesti olen aikonut.
Itsellänikin on lapsi ja jos joskus saamme jonkinlaisen uusperhekuvion aikaiseksi tietenkin lapset kuuluvat elämäämme. Uusperhekuviostakin on kokemusta edellisessä suhteessa ja tiedän, ettei se välttämättä aina ole se helpoin tie. Nykyään on vaan aika vaikeaa lähteä etsimään 40-50 vuotiasta miestä, jolla ei olisi lapsia, joten tähänkin on vain sopeuduttava. Se miten kuvion saa hioutumaan kuntoon on sitten ajan kysymys.
Väiski,,,kun luin kertomaasi se kuulosti juurikin kuin olisi omaa. Auttamassa... Tuolla tavalla en toivoisi kenenkään sitovan itseänsä. Onhan ihmisiä ja apua antavia vaikka ja kuinka, ei liene yhden ihmisen varassa. Tuollaisen auttamisen näen hallintana.. Näin koen omassa elämässäni. Olen irrottautumassa omassa elämässäni myös tällaisesta koska se on todella ahdistavaa. Vaikeaksi tilanteen tekee se että mies ei ole ollut fyysisesti väkivaltainen vaikka sitä joskus pelkää että niin kävisi. Kai tässä pitää minun lähteä .. Muuttaa kauas jotta pääsen hengittämän. Tämä on tukehduttavaa.
TheOther kirjoitti 19.8.2014 15:46
Olemme molemmat sitä mieltä, että suhteestamme ei kannata tässä vaiheessa kertoa perheessä mitään. Kun ero on joka tapauksessa tulossa, tekisi se siitä vain monin verroin raskaampaa.
Onpas kaksinaamaista peliä. Mies ei tietenkään ole kotona läsnä, jos ajatukset ovat toisessa naisessa. Ei ole ihmekään, että menee huonosti ja ero on tulossa. Syitä eroon siis haetaan muualta kuin sinusta, toisesta naisesta. Jos olet itse kokenut petetyksi tulemisen, niin miksi haluat aiheuttaa sitä tuskaa toiselle. Kosto? Rohkaise miestä kertomaan pettämisestä kotona. Sanoit, että ei ole helppoa löytää miestä, jolla ei ole lapsia. Eronnut mies lapsineen on ok, mutta perheelliset naimisissa olevat voisi jättää rauhaan. Eikö vain voisi elää yksin, jos sopivaa vapaata miestä ei osu kohdalle.
Yksivaan, minä tiedän että ero olisi tullut myös ilman minua, ehkä vähän toisella aikataululla kylläkin. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa voin monta vuotta huonosti mutta en vaan saanut lähdettyä. Itselläni tosin ei ollut siinä vaiheessa mitään suhteita muualle kun viimein eropäätöksen tein mutta käytännön asiat mietityttivät liikaa. Siksi ymmärrän miestäkin, miksei ole saanut erottua aikaisemmin vaikka on sitä jo pitkään miettinyt.
Voi vaikuttaa kaksinaamaiselta ja rumaa peliähän tämä onkin, mutta minä en kannata sitä, että kaikki maailman totuudet pitäisi läväyttää suoraan päin toisen naamaa rehellisyyden nimissä, jos se tässäkin tapauksessa vain aiheuttaisi toiselle enemmän tuskaa ja ahdistusta. Erossa on puimista ihan tarpeeksi ilman, että siihen sekoitetaan kolmansia osapuolia. Suhteemme tulee kyllä ilmi sitten kun sen aika on ja jos on tullakseen ja jos joku siinä vaiheessa osaa laskea yksi+yksi, niin ehkä sitä on jo siinä vaiheessa helpompi sulattaa kun eroa on jo työstänyt muutenkin. Tämä on oma kantani tällä hetkellä joskus toisessa tilanteessa voin ehkä ajatella toisin.
The Other,
kyllä epäilin useaan otteeseen että oliko miehelläni toinen nainen. Hänen käyttäytymisensä muuttui jo vuonna 1999 - 2000. Hän kielsi aina kaiken, sanoi että olen suorastaan idiootti kun sellaista epäilen, minä olen kuulemma ainoa ja se ketä hän rakastaa, ei ole muita.
Vuosina 2002-2004 meillä oli hyvin vaikeaa ja olinkin hyvin lähellä etten lähtenyt.
Vuosina 2010 - 2013 mieheni oli todella ylimieleni, tyytymätön minuun, olin kaikkeen huonoon syypää. Epäilin useaan kertaa ääneen että hänellä on toinen nainen mutta aina sain kieltävän vastauksen. Tämän vuoksi pidänkin itseäni TOSI TYHMÄNÄ, jospa olisin vaan sinnikkäästi lähtenyt repimään asiaa, ehkä olisin saanut totuuden häneltä, kuulemma olisin, näin hän sanoi 4 kk sitten.
Nyt on tilanne se, että yritämme jatkaa, katsotaan miten onnistumme, Mariellan ja Ainoa Oikean juttuja lukiessani en oikein uskalla kauheasti toivoa, mutta niin kuin koko ajan olen sanonut, katsotaan päivä kerrallaan, en tosiaankaan tiedä mitä ensi kuussa. Nautin joka ikisestä hyvästä hetkestä sillä huomisesta ei kukaan tiedä!
En ymmärrä, mikä siinä miehen eroamisessa kestää? Eikö hän ole varma, että haluaa sinut? Onko kahden vaiheilla jäädäkö perheensä luokse vai tulla sinun luoksesi? Kun kuulee, että oma puoliso on pettänyt ja hänellä on suhde, ei siinä mitkään rauhalliset ulostulot asian suhteen helpota petetyksi tullutta. Kaikki tulee päin naamaa ja kovaa.
Rakkaus on sokea,
mistä tietää vaikka toisen naisen kuvioissa on mukana neljäs tai viideskin pyörä. Kaikki odottavat, että milloin se mussukka jättää perheensä ja muuttaa minun luokseni. Eivätkä näin toimi vain miehet; naiset varmaan ihan samalla tavalla. Itse en kyllä treffailisi varattua miestä, jos saisin asiasta tietää. Usein varmaan vaan parisuhde salataan (ei sormusta ym.) tai siitä kerrotaan osittainen tai muunneltu totuus.
Ystävälläni on suhde varattuun mieheen. Ystäväni on siis toinen nainen. Hänen puheistaan kuvastuu usein jonkinlainen "sääli" tätä vaimoa kohtaan, ikään kuin hän olisi itse jotenkin korokkeella ja vaimo "vain joku". Minusta taas tuntuu, että ystäväni tässä on se ressukka. Vaimo kun yhä herää aamuisin miehensa vierestä, ei ystäväni. Hän on vain se, jonka luo tullaan pitämään hauskaa ja pakoilemaan arkea. Paheksun sekä ystäväni että tämän miehen tekoja. Olen sen sanonutkin ystävälleni. Miestä en ole koskaan tavannut - tietenkään, eihän toisen naisen ystäviä tavata, toinen nainen on kuvioissa vain salaisesti.
En ole koskaan uskonut suhteeseen, joka alkaa petoksella. Ystäväni ei oletakaan miehen jättävän vaimoaan. Hän on tyytyväinen tilanteeseensa näin. Sinun kohdallasi jää nähtäväksi, kuinka käy. Et voi oikeasti koskaan tietää, kun arki alkaa, löytääkö mies sinuun kyllästyttyäsi uuden leikkikaverin. Arki kun tulee aina jossain vaiheessa vastaan. Ihmettelen, ettei mies ole ensin eronnut, jos on ollut onneton, ja alkanut vasta sitten etsiä uutta seuraa. Tietenkään elämä ei ihan aina mene niin. Mutta kannattaa varautua siihen, että avioliiton ongelmat ovatkin alkaneet olla "ongelmia" vasta sen jälkeen, kun mies tapasi sinut. Ja jos näin on, teillä ei välttämättä ole tulevaisuutta. Jos mies on vain uutuudenviehätyksessään ihastunut sinuun, ei rakastunut (ja näitä on huumassa vaikea erottaa.. Rakastuminen kun vaatii ihan oikeasti aikaa..), tulevaisuus on hatara.
Toivottavasti kaikki menee lopulta hyvin. Vaimo ainakin ansaitsisi paremman miehen, kuin nykyinen on. Eiköhän olisi siis parempi, että mies kertoo vaimolleen pian, että vaimo saisi rakentaa onnellisen elämän joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Joka tapauksessa nykyinen miehensä ei ole hänen arvoisensa.
Itsekästä on venyttää kertomista, kun tuskin vaimo hänen kanssaan tiedon saatuaan enää haluaa edes jatkaa? Pelkääkö mies juuri tätä? Haluaako hän ihan oikeasti erota vaimostaan, miksi kukaan, joka on niin rakastunut kuin miehen ajattelet sinuun olevan, pitkittää kertomista? Eikö hänellä olekaan kiire luoksesi?
Suhde heti eron jälkeen ei yleensä toimi. Ihmisen on ensin koottava itsensä, tutustuttava itseensä uudelleen ja käytävä suruprosessi läpi, ennen kuin voi rakastaa toista. Ei voi vain hypätä uuteen suhteeseen kuin entistä ei olisi koskaan ollutkaan, varsinkin kun uusi suhde on alkanut pettämisellä. Ehkä teillä on toisin?
The Other,
kirjoitit ketjun alussa, että mies on pitkään miettinyt eroa. Ymmärsin hänen asuvan asumuserossa, eli erillään perheestään. En ole avioeroexpertti, mutta käsittääkseni asumusero on harkinta-aikaa, jossa punnitaan halutaanko jatkaa aviopuolison kanssa liittoa. Ehkä silloin sovitaan myös yhteiset pelisäännöt esim. uusille suhteille, sillä ollaanhan siinä vielä avioliitossa. Mitäpä, jos vaimo saisi tietää miehen suhteesta (kenties jo kauan jatkuneesta), ja hakea avioeroa. Toisaalta, voihan aviopuolisolla olla omat sutinat meneillään😋. Miehen on nyt vaan pakosta pidettävä teidän juttu salassa, että on takaovi auki perheen luokse. Asutte ilmeisesti eri paikkakunnilla? Oletko varma, että hänellä on aviopuoliso? Lapsia? Asia ei tietenkään minulle kuulu. On vaan kokemusta patologisesta valehtelusta.
Ihan toiseen asiaan mennäkseni: nykyäänhän on taloudellisesti kannattamatonta asua kenenkään kanssa yhdessä. Silloin menettää tuet ja lisäksi Uusi avoliittolaki (voimaan 2011) määrää, että 5 vuotta yhdessä asumisen jälkeen omaisuus erotellaan. Eli usein ei mennä yhteen kun pelätään tätä. Rakkaus häviää tässä ottelussa!
Pettämisen yksi suuri osa on valehteleminen!
Ei ole yksinkertaista järjestää aikaa ulkopuoliselle suhteelle. On työ, perhe ja vapaa-ajan
menot lasten ja puolison kanssa. Joka kerta kun mies lähtee toisen naisensa luo, täytyy
keksiä syitä lähtöön. Valehdella vaimolle, lapsille ja omaisille. Peitellä jälkiään kaikessa.
Viettää kaksoiselämää, jossa pettää jopa itseäänkin. Ollessaan kotona, ajatukset on
osaksi toisen naisen luona ja ollessaan toisen luona, perhe vaivaa. Jatkuvaa omantunnon
tuskaa ja perheellä jatkuvaa aavistuksien tuskaa. Kaikki siinä voi huonosti.
Kehottaisin sinua The Other tekemään siitä lopun, sillä ilmiömäisesti tuo sinua stressaa,
kun täältä tukea etsit.
Asian paljastuttua valheet tuottavat enemmän tuskaa, kuin syrjähypyn paljastuminen.
Kun puhutaan luottamuksesta toiseen ihmiseen, valheella ei ole sijaa. Erotilanteessa
on tarpeeksi tuskaa, ei siihen uskoa ihmiseen enää tarvitsisi menettää.
Olen itse aiemmin tänne kirjoittanut petettynä. Kiitos kaikesta tuesta mitä sain🙂
Olemme olleet jo mieheni kanssa neljä vuotta yhdessä paljastumisen jälkeen. Mies
on tehnyt kaikkensa korjatakseen suhteemme. Mutta voin sanoa, että kun luottamus
toiseen menee, ei sitä kai koskaan saa takaisin. Elän päivän kerrallaan. Nykyään
eletään jo normaalia arkea ja huomioidaan toisiamme joka päivä. Kun ihminen on
menettämäisillään jotain suurta, tekee kaikkensa sen eteen, että asiat menee oikein.
The other, ajattele tätäkin näkökulmaa!
Hieno kirjoitus Tainnukka. Itse olen myös petetty. Vuosi sitten mieheni sekosi hetkellisesti jopa niin, että ilmoitti halusta erota toisen naisen vuoksi. Yön mietittyään tuli katumapäälle koska tajusi, mitä on tehnyt, mitä on menettämässä. Itse olin valmis eroamaan koska sellaista tustaa pettäminen aiheutti. Lapset olivat aivan järkyttyneitä. Eivät voineet ymmärtää, että heidän suuresti ihannoima isä teki sellaista. Mies ei jälkikäteen osannut kertoa, miksi niin kävi. Oli vain hullaantunut ja järki oli kadonnut. Kuten sanoin, itse olin valmis luovuttamaan. Mies rukoili ja itki etten jättäisi häntä. Vuosi on ollut rankka. Ei ole päiviä ettenkö ajattelisi asiaa. Nyt kuitenkin tuska alkaa helpottaa ja luottamus pikkuhiljaa palautua. Elämämme on jopa parempaa kuin ennen pettämistä, mutta eihän luottamus koskaan palaudu kokonaan. Nyt olo on kohtuullisen levollinen, mutta jos itselleni tulee vielä ahdistusta, pelkoa ym. tunteita, mitä tuo tapahtuma sai aikaan, niin olen henkisesti myös valmis eroamaan. Tämä kertomus vain siksi, että ei se ole aina sitä, miltä toisen naisen puolelle saatetaan esittää. Kotona voi kaikki olla ihan kunnossa. Ihmiset ovat heikkoja eikä kenenkään pitäisi rohkaista pettämiseen.
Toinen nainen.
Jos olet määritellyt itsesi toiseksi naiseksi, se kuullostaa siltä, että sydämessäsi koetkin itsesi toiseksi. Ole jo rehellinen itsellesi. Sinulla ei ole hyvä olla. Arvosta itseäsi enemmän. Tälle miehelle tulet aina olemaan se toinen nainen.
Voit löytää jonkun, jolle olet alusta alkaen se The First.