Kartastrofiina,
minä olen petetty ja tyytyväisyydellä luin kirjoituksesi, et olisi voinut paremmin mielipidettäsi ilmaista.

Miten "toiset naiset" voivatkin olla niin sinisilmäisiä. Minunkin mieheni jätti tämän toisen naisen puhelinsoitolla kun asia tuli ilmi, vaikka ystävyyttä oli takana 20 vuotta ja seksisuhdetta 15 vuotta. Oikeasti oikein säälin silloin tätä "toista naista". Tähän kirjoitukseen en nyt kuitenkaan kerro kuinka paljon säälin itseäni ja kuinka sinisilmäinen itse olen ollut ja kuinka huonosti olen voinut tapauksen ilmitulon jälkeen, se on ihan toinen juttu ja löytyy jostain näiltä sivuilta. Jaksamista kaikille puolisoille jotka jäävät suhteeseen pettämisen jälkeen, se ei ole helppoa, välillä tuntuu että olisiko pitänyt sittenkin lähteä!!

Hei 🙂🌻
Lukiessani tätä ketjua väistämättä tulee mieleen se, mitkä lie olleet meidän avioliittomme kriisiin ajaneen, tutun, toisen naisen mietteet silloin, kun hän enemmän henkistä tukea toivoneen mieheni johdatteli fyysiseen kontaktiin??
Päällimmäisenä ei liene ollut empatia miestäni kohtaan minua kohdanneen vakavan sairauden vuoksi, vaan oman naiseuden testaaminen nuoremman miehen kanssa.
Tuossa vaiheessa mieheni ehkä vähän huomasi jutun menneen sivuraiteille ja otti välimatkaa.
Toinen nainen tosin pommitti tekstiviestein ja jopa yritti soittaa iltaisinkin. Tämä aiheutti miehessäni pelkoreKtion. Hän pelkäsi, miten avioliitollemme tulee käymään, jos kaikki tulee minun tietooni.
Niinpä alkoi kännykän pitäminen mukana joka paikassa ja viestiääni laitettiin pois.
Nämä, sekä muuttunut käytös yhdessä laittoivat hälytyskellot soimaan.
Pitkä tovi käytiin kissa- hiirileikkiä, kunnes mies ei enää jaksanut kantaa salaisuuttaan.
Vähiten olisin uskonut, että toisena naisena oli perheellemme pitkältä ajalta, palveluammatissa toimiva meitä vanhempi nainen.
Mielestäni hän käytti hyväkseen mieheni heikkoa psyyketilaa, joka hänellä oli tiedossa heti alusta asti.
Taphtumat johtivat pitkään sairaslomaan miehelläni ja avioliitto oli vähällä päättyä. Toki se voi päättyä vielä nytkin...
Itse kunnioittaisin perhettä, sekä itseäni senverran, että en alkaisi toiseksi naiseksi kenellekään. Pelissä olisi mukana toinen vaimo ja lapset...Mieshän voi kertoa mitä tahansa omasta tilanteestaan, jopa asioita, jotka ovat hänen itsensä aiheuttamia. Näin ainakin meillä on käynyt.
Mies sanoo, että pettämistään hän ei tule ikinä antamaan anteeksi itselleen, vaikka muut niin tekisivätkin. Se on aika raskas kuorma kannettavaksi loppuelämän ajan 🤕

Mariella, syytät tätä toista naista aika vahvasti, mutta niin minäkin teen, joskin mieheni on se suurin pa . . ka!! Usein näkee kommentteja joissa toista naista pidetään syyttömänä, luulenpa että nämä kommentoijat ovat itse toisia naisia tai ainakin sellaisia jotka eivät ole kokeneet pettämistä.

Miksi meille kaikki tämä tapahtui?? En tiedä, mutta olimme olleet 28 vuotta avioliitossa, molemmat teimme kovasti töitä, olimme rakentaneet 2 omakotitaloa työn ohessa, lisäksi kunnostimme yhden vanhan talon ja rakensimme kesämökin. Kaksi lasta ja heidän harrastuksensa. Koko ajan minulla oli paljon töitä ja samoin miehelläni. Emme ehkä osanneet löytää toisiamme sen kiireen keskellä. Muistan kuitenkin, kuinka 16-17 vuotta sitten yritin monena iltana etsiä yhteistä aikaa, tehdä meille hyvää ruokaa, katoin kauniisti, avasin ehkä viinipullon ja toivoin että saisin mieheni kanssani kahdestaan syömään ja myös keskustelemaan, tästä mieheni ei pitänyt, hän ei halunut keskustella ja nyt toki tiedän miksi.

Mieheni on sanonut minulle kokoajan, että kaikki syy on hänessä, kun tuli ongelmia hän ei halunut puhua ja kun minä yritin, hän hermostui ja heittäytyi puhumattomaksi. Hänellä oli hyvä työkaveri, joka erosi (nainen) ja siitä sitten kehkeytyi suhde mikä kesti 15 vuotta. Miehelläni oli paikka jossa häntä hemmoteltiin ja häntä huomioitiin. Mieheni kyllä väittää että hemmottelua sai kotonakin, ja tottahan se on, kyllä hän osasi ottaa hemmottelua vastaan ja hemmotteli myös minua joskus. Kaiken piti olla kunnossa, matkustelimme, vietimme romanttisia viikonloppuja, risteilyjä jne.

Tämä toinen nainen oli siis mieheni työkaveri ja omassa erotilanteessa haki tukea miehestäni. Hän asui yksin ja hänellä oli mahdollisuus pyytää mieheni luokseen. Nainen on myös minua vanhempi. Mieheni väittää että hän on alusta asti tuntenut valtavan huonoa omaatuntoa tästä suhteesta, mutta joku häntä veti tämän toisen luo noin 5 kertaa vuodessa. Tämä onkin se suurin asia mikä sattuu minuun ihan valtavasti, olen yrittänyt kysyä että mitä tapahtui aina silloin, kun hän päätti lähteä!!! Ei kuulemma osaa sanoa.

Mieheni väittää että kaikki oli meillä hyvin silloin kun hän aloitti tämän suhteen, se kuulemma tapahtui yhteisen illanvieton ja humalatilan seurauksena. Siitä sitten vain kehittyi jatkuva ja kestävä suhde. KOskaan he eivät kuulemma puhuneet tulevaisuudesta, mutta kun nyt olen saanut huomata kuinka tämä nainen käyttäytyi sen jälkeen kun mieheni hänelle soitti ja ilmoitti että ei enää tapaa tätä, tajuan totta kai että hän on häviäjä ja myöskin katkera häviäjä. Hän ei ole ollut mieheeni yhteydessä ilmitulon jälkeen - tietääkseni - mutta minä olen ollut häneen yhteydessä joskaan hän ei minulle vastaa vaan miehelleni. Onneksi on kuitenkin jättäytynyt sivuun vaikka ero/häviö tuntuukin kuulemma kipeältä.

En muista että meillä olisi ollut asiat mitenkään huonosti silloin kun heidän suhde alkoi. Mutta totta kai kaikki muuttui kun oli kulunut vuosi ja toinenkin. Mieheni muuttui äkäiseksi, välinpitämättömäksi, hermo kireällä koko ajan, totta kai se vaikutti avioliittoomme. Mieheni sanoikin että valehtelu painoi häntä suunnattomasti. No tätä on minun vaikea tajuta ja uskoa, eihän sitä olisi ollut pakko tehdä?????
Viimeiset 5 vuotta olenkin vähän väliä harkinnut avioeroa ja puhunutkin siitä miehelleni, minkä seurauksena on taas mennyt hetki hyvin, mutta hyvin pian kaikki taas palasi ennalleen.

Rankkaa tämä on ollut minulle mutta myös miehelleni, mieheni on sanonut että hän ei koskaan anna itselleen anteeksi pettämistään ja sitä tuskaa minkä on minulle aiheuttanut, hän ei kuulemma ymmärtänyt mitä teki minulle .
No, uskon tämän niin kauan kuin se on mahdollista uskoa. Elämä sujuu nyt, annan miehelleni ja meille mahdollisuuden, mutta en tosiaan tiedä vielä kannattaako se??? Väsyykö jompi kumpi, minä tähän ahdistukseen vai mieheni siihen että en pysty luottamaana häneen. Tämä jää näht'v'ksi

Minulla kävi juuri niin että 5 v. Salasuhteen ilmitultu masennuin. Anteeksiantaminen helpotti ja toivuin masennuksesta nooeasti. Mutta nyt kun on kulunut jo vuosia sanomaton ahdistus valtaa mutta masennukseen en halua taipua. - En tiedä mutta epäilen että "he" ovat aloittaneet uuden kierroksen tauon jälkeen. Niin tai oliko taukoa sittenkään... Epäilen ja luottamus on tipotiessään. En jatka enää vaan olen aloittanut irtaantumisen suhteesta. Aika ajoin tunnen itseni vapaaksi ja onnelliseksi. Tätä minä haluan lisää. Juuri tätä.🙂

Hei🙂🌻
Lämminverinen+: syytän todellakin toista naista, sillä HÄN tiesi mieheni ahdingon sairastumiseni vuoksi ja silti halusi vielä lisätä tuskaa perheessämme. Asia vaikutti myös lapsiimme ja osittain vaikuttaa vieläkin.
Purppuraenkeli: minäkin vajosin masennukseen ja edelleen syön masennuslääkettä.
Mieheltä meni kiinnostus seksiin kokonaan ja vieläkin hän kokee myös ahdistusta.
Siinä on tunnevaikutuksia, mitä tämä asia aiheutti.
Syytä on miehessäkin mutta häntä vietiin, kuin pässiä narussa; niin huonolla hapella hänen psyykkeensä jo tuon syrjähypyn aikana oli.

Tuo että toisella on heikko henkinen kapasiteetti, herkkä ja helposti syyllistyvä luonne, mieli - antaa lisää valtaa vieraalle ihmiselle, suhteelle , se on totta. Tiedän myös että miehissäkin on ns. helposti vietäviä ei aina voi syyttää naisia - syitä erittelemättä. - Etsiä vieras ihminen nyt siihen huonoon elämäntilanteeseen, ihminen joka ei tiedä sinusta yhtää mittää... Rikkoa luottamukselle ja rakkaudella rakennettu elämä. - Tunteisiin ei voi luottaa ja piste. Usein sitä toimii hetken mielijohteesta eikä todellisilla tunteilla silloin ole mitään tekemistä. - Olisi ihan viisasta etsiytyä vaikeissa elämäntilanteissa ammattiauttajalle ennemmin kuin ensimmäisenä pettää, pettää läheisensä, itsensä ja ihminen joka on sinuun luottanut todella oikeasti ja aidosti. Pettämisen jälkeen mikään ei ole ennallaan vaikka kuinka tahtoisi. Uudelleen rakentaminen rikotulle pohjalle - ei enää ole perustettu samalle luottamukselle. Uskon toki siihenkin että pettämisestä voi selviytyä ja pettämisen voi antaa anteeksi. - - itse tiedän omasta kokemuksesta vaan sen että voi selvitä - anteeksiantaminen vaan antoi luvan tehdä se uudestaan. - sorry🙂🌻

Kun lukee näitä sivuja, huomaa miten hirveää ahdistusta petetyksi joutuminen aiheuttaa. Kerron myöhemmin toisaalla, kuinka itse kipuilen petetyksi tulemisen kanssa. Mutta olen kerran ollut myös toinen nainen ja haluaisin kertoa siitä.

Erosin viisi vuotta sitten ja päätin, etten halua enää miestä elämääni. Tapasin kuitenkin naimisissa olevan miehen ja ajattelin, että antaa mennä, kertapano ja se oli siinä. Toisin kävi. Suhde jatkui ja molemmat rakastuimme. Mies lupasi erota vaimostaan ja elimme koko kesän neljä vuotta sitten aivan huumassa.

Oloni toisena naisena oli ahdistavaa. Se oli pahempaa kuin huonossa parisuhteessa. Koin huonoa omaa tuntoa ja hirveää mustasukkaisuutta. Mies sanoi, että kertoo vaimolle ajallaan ja omalla tavallaan. Hän oli viikot reissuhommissa eli minun kanssani ja viikonloput kotona vaimon luona. Viikolla he vaimon kanssa soittelivat ja mies puhutteli vaimoaan kullaksi, suukotteli puhelimessa ja leperteli. Eli minä olin vieressä ja kuulin kaiken, mitä mies puhui ja mitä hän valehteli.

Vihdoin ymmärsin sen mitä olin koko ajan aavistellut. Ei mitään eroa tule ikinä. Päätin siis toimia. Kun mies yhtenä päivänä ei tullutkaan niin kuin oli sovittu, koetin soittaa hänelle. Hän ei vastannut puhelimeen. Soitin hänen vaimonsa puhelimeen ja pyysin miestä puhelimeen. Vaimo oli vieressä, kun ripitin miestä siitä, että hän ei tullut kuten oli sovittu. Näin vaimo sai tietää minusta.

Seuraavana päivänä vaimo soitti minulle. Mies oli kertonut hänelle, että olin nainen, jonka hän oli tavannut baarissa ja hän oli silloin tanssinut kanssani. Soitin kuulemma, koska olin halunnut uudestaan hänen kanssaan tanssimaan.
Kerroin vaimolle, että olemme kohta puoli vuotta olleet tiiviisti yhdessä ja mies on aikonut erota vaimostaan.

Seuraavana päivänä vaimo soitti uudelleen ja kysyi, miksi valehtelen. Mies oli myöntänyt, että oli harrastanut kanssani seksiä kaksi kertaa, mutta juttu on ohi. Kerroin vaimolle, että kaksi kertaa päivässä on lähempänä totuutta. Aviokriisihän siitä tuli. Mies oli aivan sekaisin kauhusta ja mahdollisesti lähestyvästä avioerosta.
He kuitenkin sopivat, että vaimo saa myös pettää ja vaimo houkutteli sänkyyn miehen parhaan kaverin. Siitä vasta kriisi syntyikin. Mies piti minua koko ajan ajantasalla siitä, mitä heidän perheessään tapahtui.

Minä puolestani itkin itkuni, tapoin rakkauttani ja kirosin omaa hölmöyttäni. Olin kuitenkin tyytyväinen, että valhe paljastui. Oli kamalaa elää siinä valheessa.
Kun vaimo oli kostanut, jatkui avioliitto. Mies oli luvannut, ettei enää koskaan petä. Koko ajan hän soitteli minulle ja vonkasi. Kieltäydyin aikani, mutta kun ei minulla mitään muitakaan juttuja ollut viritteillä, sorruin taas huolimaan hänet luokseni. Mies sanoi, ettei voi jättää nyt vaimoaa, koska pelkäsi tämän tekevän itsemurhan, mutta pyysi minua odottamaan hieman.

En uskonut enää. Juttu jatkui taas muutaman kuukauden ja lopulta taas kyllästyin miehen valehteluun. Miehen käytös oli muuttunut koko ajan irstaammaksi ja olin jo todella kyllästynyt häneen. Lopulta mies lähetti minulle itsestään videon, jossa runkkasi itseään. Se oli hänen mukaansa rakkaudentunnustus minulle! Video ällötti minua niin, että otin siitä still-kuvan ja lähetin sen vaimolle.

Perheessä räjähti taas. Luulin, että nyt pääsen miehestä ikuisesti eroon. Mutta ei. Vaimo on tiennyt nyt neljä vuotta miehensä touhuista. Avioliitto jatkuu. Mies on soitellut minulle koko ajan. Muutama päivä sitten hän soitti taas. Itkeä vollotti puhelimessa (ihan oikeasti) ja valitti, kun en suostu tapaamaan, pyysi antamaan edes säälistä ja sanoi moneen kertaan rakastavansa minua. Kerroin, etten halua pettää. Se on väärin hänen vaimoaan kohtaan. Kysyin, miksi hän tekee niin, miksi valehtelee. Hän ei tiedä, kuulemma on niin hyvä kanssani.

Mies on hankkinut itselleen prepaid-liittymän, jolla soittaa minulle. Hän on vannottanut, etten vain kerro vaimolle. Ihmettelen, miten saatoin joskus rakastua häneen. En voisi koskaan elää tuollaisen valehtelijan ja petturin kanssa. Vaimo puolestaan on päättänyt ummistaa silmänsä. Hän vahtii miehen puhelinta ja sähköpostia ja koettaa estää miestä soittelemasta minulle tai tapaamasta. Välillä mies on jäänyt kiinni puheluista, mutta hän on aina selittänyt, miten minä roikun hänessä enkä päästä irti ja vaimo uskoo. En välttämättä vastaa miehen puheluihin tai tekstiviesteihin, mutta se johtaa vain yhä sinnikkäämpään pommitukseen.

Miten tuollaiseen pitäisi suhtautua? Eläisivät keskenään ja repisivät toisiaan. En halua pettää ketään. Tuo avioliitto ainakin on tuhottu enkä ole ylpeä siitä, että olen ollut siihen osallinen. Häpeän itseäni.

Emma7, huh huh mikä tarina. Mieshän on täysi sika mutta kyllä vaimokin on aivan uskomattoman sinisilmäinen, taitaa olla paljon pelissä koska ei eroa. En kommentoi tekemisiäsi. Ainoa mitä haluan sanoa on se, että olisin itse todella toivonut pääseväni keskusteluyhteyteen tämän toisen naisen kanssa, mutta hän ei kerta kaikkiaan ole siihen suostunut monien yrityksienkään jälkeen, hän pelkää ja häpeää! Olisin tarvinnut oman selviytymiseni vuoksi yhteyden häneen.

Heippa Emma7.

Minäkin häpeän tekemisiäsi. Herää kysymys, saako toinen nainen tehdä ihan mitä vaan? Olet rikkonut rikottua ihan tieten tahtoen, omista lähtökohdistasi käsin. Ja nyt en tarkoita sitä aviomiesressukkaa vaan hänen vaimoaan. Toivon sydämestäni, ettei heillä ollut lapsia silloin, kun kaikki tuo tapahtui. Tätä sinun on varmasti vaikea ymmärtää, jos sinä et itse ole äiti.

Ja jos nyt olet äiti, toivon, että jaksat ja voit hyvin ja pystyt nauttimaan arjestasi, se kun voi lasten ja aviomiehen kanssa olla aika haastavaakin välillä. Mitä tapahtuisikaan nyt sinulle, jos saisit sellaista postia lapsiperhearkeen kuin itse lähetit aikanaan jonkun miehen vaimolle?

Minulle kävi tilanteessa jossa otin yhteyttä toiseen naiseen - hän oli tavannut "samaan aikaan" "seurustellut" ja tehnyt samoja asioita kuin minäkin. - järki pakeni ties minne, olin seota täydellisesti. Minun olemassaolosta hän ei sanojensa mukaan tiennyt mitään joka todisti myös sen että hän valehteli eräitä asioita joita tässä ei voi mainita. - jokainen lukija päätelköön itse kuinka sairas tilanne oli - .
Itse ahdistuin, masennuin , paniikkihäiriö, sydänoireet ( nitrot)- vuosiksi. Terapia, psykiatri, lääkkeet nielivät pienen omaisuuden. Tiedän millaisen tuskan voi ihmisen itsekäs mieli teetättää, voiko säälistä ja tunteista, rakkaudesta enää edes puhua. Ei ainakaan rakkaudesta.

Purppuraenkeli:
Juuri tuota tarkoitan. Pettäminen rikkoo kolmannen ja ehkä neljännenkin osapuolen. Sinun oireesi ovat olleet vakavat, eivätkä ne ole sinusta itsestäsi johtuvia, vaan olet tahtomattasi ajautunut tilanteeseen, joka on sairastuttanut sinut.
Se minua järkyttää. En minäkään ymmärtänyt, mitä vaikutuksia on sillä, että naimisissa oleva mies (tai nainen) heittäytyy suhteeseen.
Syyllinen et ole sinä, vaan nuo kaksi muuta. Miehesi on vastuussa ensi sijaisesti tilanteesta. Hän oli sitoutunut sinuun, kukaan ei häntä pakottanut suhteeseen, hän toimi itsekkäästi. Mutta vastuussa on myös tuo toinen nainen, joka suostui peliin.

Katastrofiina:
Ymmärrän tuomiosi. Suhde tuntui pahalta ja halusin päästä irti. Halusin lopettaa valehtelun. Vasta puhuessani vaimon kanssa ymmärsin, mitä peliä mies todellisuudessa piti. Ja vasta kuunnellesani miehen vuodatuksia paljastuksen jälkeen, käsitin, miltä vaimosta tuntui.
Muuten, tuo samainen mies seisoi taas eilen oveni takana. Päästin hänet sisään. Hän tuli vonkaamaan seksiä. Hän tietää, että seurustelen. En antanut hänen edes hipaista itseäni, vaikka hän yritti. Hän koetti taivutella minua sanomalla, että voimme aivan hyvin harrastaa seksiä, se ei ole pois muilta. Jälleen kerran selitin, etten halua pettää, en omaa miesystävääni enkä hänen vaimoaan. Ei hän näytä ymmärtävän. Kysyin, miksi hän tekee noin. Vastaus oli vain: "Sen kun tietäisi." Tämä on se, mitä en ymmärrä. Miksi hän roikkuu muiden naisten perässä, vaikka tietää kiinnijäämisen riskin ja sen seuraukset? Kai hän on addikti. Kehotin häntä etsimään uuden rakastajattaren. Oikeasti, tuollainen roikkuminen ei ole enää imartelevaa. Se on kiusallista ja epämiellyttävää. Miten saan tuon roikkujan pois oveltani? Soitanko taas vaimolle ja kehotan häntä pitämään miehen tiukemmassa narussa?
Lapsista vielä. Omat lapseni ovat aikuisia ja elävät omillaan. Tuon ukkomiehen lapset ovat nyt muuttaneet pois kotoa, mutta suhteemme paljastumisen aikaan he olivat vielä kotona. Asia oli perheessä hoidettu niin, että vaimo kertoi kaiken isän pettämisestä lapsille. Kun vaimo sitten vuorostaan luvan kanssa petti miestä, oli isä kertonut kaiken äidin pettämisestä lapsille. Puolin ja toisin asia oli huudettu suureen ääneen lähes aikuisten lasten osallistuessa välien selvittelyyn. Eli kullakin perheellä on näköjään oma tapansa hoitaa asiat.

Olen ymmärtänyt pettämisen seuraukset tämän kokemuksen kautta. Lopullisesti ymmärsin sen, kun sain maistaa omaa lääkettäni. Kirjoitin kokemuksesta otsikolla Hulluna mustasukkaisuudesta. Nyt minulla on samanlainen miesystävä, joka roikkuu ja roikkuu kiinni naisessa, jonka kanssa petti minua. Koetan ymmärtää, miksi mies haluaa pitää jonkun varanaisen, vaikka ei kuitenkaan halua erota nykyisestään.

- Aikanani turvauduin ammattiauttajiin ja palaute heidän taholtaan on vahvistanut minun uskoani itseeni ja lähimmäisiini. - Missään tapauksessa en hyväksy noita kuvioita joita käyt nyt elämässäsi läpi. Kenenkään ei tarvitse alentua näihin suhteisiin, sydämettömään rääkkäämiseen, leikkiin ihmisten tunteilla. Mun usko Jumalaan antaa mulle voimia jokaiseen päivään. Toivon lämpimästi sydämestäni - Enkeleitä elämääsi☺️❤️☺️

Onpas ketju. Pari kommenttia täältäkin.

Se, että kolmas pyörä virittelee suhdetta varattuun henkilöön tilanteesta tietoisena ja puhuu auttavansa suhteessa olevaa henkilöä, on ihan silkkaa puppua ja itselleen valehtelemista. Se ei tilannetta mihinkään auta, että suhteeseen tulee kolmas osapuoli pakkaa sekoittamaan, olipa suhde kuinka kriisiytynyt tahansa. Oma lehmä ja omat halut siellä ojassa kolmannella pyörällä määkii. Kannattaa olla edes rehellinen tämän suhteen.

Sen kun ihmiset tajuaisivat, kuinka paljon voi uskottomuus satuttaa, kuinka se voi viedä elämältä pohjan, kuinka se voi viedä hengen. Siinä voisi vähetä puheet auttamisesta. Tämän romahduksen kun näkee uskoton henkilö, jos pystyy sitä edes kohtaamaan, lähtee häneltäkin matto jalkojen alta. Niiden tekojen seuraamuksien kantaminen on raskas taakka ja vahvoilla saa olla, että siitäkään voittajana elämässä selviää. Tässä sitten ollaan taas autettu ulkopuolisena todella paljon.

En kyllä pysty mitenkään kunnioittamaan tai arvostamaan sitä, että mennään varattuihin sekaantumaan. Sen verran pitäisi kaivaa itsestään ja omasta aikuisuudestaan itsekuria ja kunnioitusta, niin itseään kuin muitakin kohtaan. Ihastumisille ei aina mitään voi, mutta teot ovat eri asia kuin tunteet.

Kannattaa myös miettiä sitä, että pieleen menneestä parisuhteesta harvemmin hypätään suoraan onnelliseen uuteen suhteeseen. Ne kriisit ja keskenkasvuisuudet seuraavat uuteen suhteeseen mukana ja näyttäytyvät siellä ongelmina ennen pitkään, ellei ihminen ota ja käy eroa kunnolla läpi. Tämä vaatii itsenäistymistä ja asioiden selvitystä ja etenkin pitkässä suhteessa pitkän ajan ilman uutta säheltämistä, mikäli tasapainoiseen suhteeseen jatkossa mielii.

Hei! On tosiaan ketju...

Nyt kun olen näitä viestejä lukenut tässä ketjussa ja muissakin, joissa petetyksi tulleet ovat kirjoittaneet, on itselläni päällimäisenä ajatus, että aika vahvasti ihmiset näköjään rakentavat elämänsä ja onnellisuutensa toisen ihmisen varaan. Jos parisuhteeseen tulee kriisi tai toisella tunteet loppuvat, ollaan ihan hukassa ja paniikissa. En väitä missään nimessä, etteikö ero tai petetyksi joutuminen saisi sattua ja tuntua pahalta, mutta kyllä oma elämä kannattaisi jollain tavalla kuitenkin aina rakentaa niin, että yksinkin pärjää.

Aloittaessani tätä ketjua, oisin kuvitellut saavani vastauksia myös muilta toisilta naisilta. En kaipaa vertaistukea, mutta olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia tarinoita ja ajatuksia muilla tällä laidalla seisovilla onkaan? Meitähän kuitenkin on 😳

Nimeen - Auttaa - rakastaa - ymmärtää - tehdään suuria vääryyksiä ja hyväksikäyttöjä. Herkkä, avuton, hyvään uskova, hyväksikäyttöön altistunut kompastuu "auttajiin". - Kun on "pulassa" helposti tarttuu ensimmäiseen tarjoutuvaan tilaisuuteen -- ei valmis taistelemaankaan oman edun ja hyvinvoinnin eteen, saatikka muistamaan heitä joita satuttaa itsekkäillä haluilla - pyrkimyksenä vain "auttaa", "ymmärtää" , "rakastaa" - saada tyydytys "hyvntekijänä". Usko omaan oikeassa olemiseen, luottaminen omiin tunteisiin lainkaan kyseenalaistamatta saavuttamaan onnen huippu - joka viimein voikin olla vain itsensä harhainen tuhoon tuomittu teko.