Se taisi olla siinä..
Kuukausi sitten mies käyttäytyi omituisesti. Kysyin painaako joku. Sanoi, että on hieman ahdistunut suhteessamme. Nyt kaksi päivää sitten mies sanoi yhtäkki, että haluaa muuttaa pois ja ei rakasta minua, katsoo minua halveksien. Meillä oli aivan samanlaista käytöstä 2 vuotta sitten kun mies petti, siitä vuosi taakse päin petti ensimmäisen kerran. Olen antanut anteeksi, mutta miehen mielestä en voi unohtaa. Sanoi minulle, että hänen paikkansa on täällä ja rakastaa minua, että minun toipumiseen voi mennä vaikka 7 vuotta, hän auttaa. Selvitimme asian ja syyt tapahtumaan.
Periaatteessa haluaisin tehdä mitä tahansa vielä, että voisi meillä olla jotakin yhteistä. Meillä on kolme lasta, joista pienin ei varmaankaan muista meitä yhdessä. Ehdotin miehelle, että josko hän muuttaisi pois vähäksi aikaa. Jotenkin hän vain haluaisi olla yksin. Hän on aina ollut tietotekniikan parissa viihtyvä ja siihen on joskus mennyt monia tunteja. Olen kestänyt, koska se on ollut harrastus. Harvoin teimme perheenä mitään, joskus jos ehdotus tuli minulta, eikä koskaan itse ehdottanut mitään.
Meillä on aika hektistä elämää, pojalla on ADHD ja muutenkin haastava, lapsilla on melkein joka arki päivä harrastuksia. Kysyin ahdistaako perhe-elämä. Ei kuulemma johdu lapsista, itse ainankin tiedostan, että rankkaa on pojan sairauden takia. Eli se olen minä joka ahdistaa, mutta mies ei osaa eritellä, että mikä minussa. Epäilen, että jos olisi jotain sutinaa taas, mutta en ole saanut käytöstä kummempaa osviittaa asiaan. Ellei sitten ole ottanut sairauslomapäiviä.
Ehdotin miehelle, että josko voisi olla työuupumusta ja ahdistukseenkin on lääkkeitä. Mies ei usko, että kukaan voisi sanoa mitään mikä auttaisi, koska hänellä on oma mielipide. Hänestä kaikki masennuslääkkeet ja muut sellaiset on ihan humpuukkia. Harmi vain, että itse käytän masennuslääkettä, josta mies ei tosin tiedä (ihan vain siksi, että tiedän hänen kantansa asiaan). En tiedä mitä tehdä.
Meillä on omakotitaloa ja mies sanoo, että voin jäädä tähän. Haluaisin itsekin jäädä. Minulla on määräaikainen työsopimus, kuten hoitoalalla yleensä. En tiedä saisinko lainaa. Asunnon arvo on nyt suurempi kuin ostaessa, mutta mies harkitsi sitä, että jos ei tarvisisi maksaa elatusmaksua, niin se lyhentäisi velkaani hänelle. Jo tämä olisi helpottavaa, että voisin jäädä tänne, ei lapsilla koulut ja kaikki muuttuisi. Mies tekee kolmivuorotyötä ja tietty työn luonteen vuoksi odottaa, että minä hoidan lapset. Ja olen lapsillekin luvannut, että ollaan aina yhdessä. Itse olen arkipäivät töissä, joskus voi olla että työ vaihtuu ja teen itsekin kolmivuorotyötä. Se on taas sen ajan murhe.
Mariella kirjoitti: "Mutta: omasta tilanteestani sen verran, että on kadonnut se välillä auttavainen mies, tilalle on tullut sama itsekäs mies, kuin ennen uskottomuuskriisiä.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää muuttua mutta eipä se onnistunutkaan 😑❓
Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja ja tuon lauseen voin kyllä meidän parisuhteessamme todeta.
Mietin, miten minä voisin muuttua??? Jos olen vaativainen, se herättää miehessä aggressiota. Jos en pyydä mitään, joudun selviytymään kaikesta itse, olin missä kunnossa fyysisesti tahansa. Mikä olisi kolmas keino??? "
Niinpä niin, mitä pitäisi tehdä. Itsellä sama tilanne, mutta meillä mies jaksoi "yrittää" vain pari kuukautta, sen jälkeen oli taas oma vanha itsekäs itsensä. Olen yrittänyt puhua, olla puhumatta, vaatia, olla vaatimatta...mutta ei toista voi muuttaa. Ja minä olen kyllästynyt siihen, että minun pitäisi muuttua. Meillä tilanne on ihan patissa: tällä hetkellä emme puhu kuin pakolliset, seksiä ei ole emmekä juuri tee mitään yhdessä. Minä teen kotona kaiken, hän surffailee tietsikalla tai niinkuin nytkin, lähti isänsä mökille...Kaikkein kamalinta on se, että olen jo itse tottunut tähän "löysässä hirressä olemiseen", päivät kuluvat ja mitään muutosta ei tapahdu. Tiedän, että muutosta ei tapahdu mieheni puolelta, minä olen se jonka pitäisi tehdä jotain. ☹️
l
Hei 🌻🙂🌻
Mielestäni mies "pakenee" edelleen omiin hommiinsa siksi, ettei pysty olemaan paikoillaan, sillä se selkeästi herättää hänessä ahdistusta.
Luulen, ettei hänkään ole täysin hyväksynyt pettämistään, eikä huonoa käytöstään minua kohtaan ( ennen sairauttani .
Nykyään hän huomauttelee pikkuasioista minulle 😭
Perheemme teini sanoikin, että miten isä kehtaa olla tuollainen kaiken sen jälkensä, mitä on tehnyt minulle???Mehän kerroimme lapsille uskottomuudesta ja kriisistä avoimesti.
Jotenkin vaan tuntuu siltä, että hän vetäytyy kuoreensa, vaikka todellakaan emme enää ole puhuneet uskottomuudesta.
Hän on myöntänyt voimavarojensa vähyyden pohdiskellen.sen ehkä johtuvan hänen pettämisestään.
Huomasin tässä yhtenä päivänä, että mies oli hävittänyt kalenterinsa 2010-2012. Vuoden 2013 kalenteri oli tallessa mutta täysin eri paikassa, kuin vanhat kalenterit. Yleensä, työnsä vuoksi hän on säilyttänyt viiden vuoden kalenterit vähintään 😐
Asiasta mainitessani hän väitti niiden menneen vahingossa roskiin, lisäten vielä niiden olleen pöydällä. Näin sanoessaan hän oli hyvin syyllisen oloinen..,
Hän nimittäin valehteli: kalenterit hän on hävittänyt myöhemmin mutta miksi???
Ja niitä ei ole koskaan säilytetty pöydällä, kuten hän väitti...
Herää kysymys, miksi hän valehteli minulle???
Yksi olettamukseni on, että jotain hän nyt salaa mutta mitä??
Ja minua hermostuttaa pienikin epärehellisyys hänen käytöksessään.
Intiimi kanssakäyminen on loppunut kokonaan myös 😭
Tätä edelsi hänen osittainen erektio- ongelma, jota vaiheittain on ollut tämän kriisin aikana.
Olen ymmälläni ja ehkä hieman epäluuloinen em.syistä.
Epäilyjksiäni en ole ääneen kertonut 😞
Entäpä jos kertoisit asioita mariella ääneen, tulisit näkyväksi, saisit sanottua vaikka paperilla asiat jotka sua painaa edelleen ja tunteesi jota taakkana kannat mukanasi koko ajan kasvavassa epäluulon lumivyöryssä?
Entäpä jos..? Mitä se haittaisi...
Voimaa ja uskallusta toivotan ja oivallusta tehdä oman elämäsi parhaat valinnat ja muutokset.🙂👍