Se taisi olla siinä..
Kuukausi sitten mies käyttäytyi omituisesti. Kysyin painaako joku. Sanoi, että on hieman ahdistunut suhteessamme. Nyt kaksi päivää sitten mies sanoi yhtäkki, että haluaa muuttaa pois ja ei rakasta minua, katsoo minua halveksien. Meillä oli aivan samanlaista käytöstä 2 vuotta sitten kun mies petti, siitä vuosi taakse päin petti ensimmäisen kerran. Olen antanut anteeksi, mutta miehen mielestä en voi unohtaa. Sanoi minulle, että hänen paikkansa on täällä ja rakastaa minua, että minun toipumiseen voi mennä vaikka 7 vuotta, hän auttaa. Selvitimme asian ja syyt tapahtumaan.
Periaatteessa haluaisin tehdä mitä tahansa vielä, että voisi meillä olla jotakin yhteistä. Meillä on kolme lasta, joista pienin ei varmaankaan muista meitä yhdessä. Ehdotin miehelle, että josko hän muuttaisi pois vähäksi aikaa. Jotenkin hän vain haluaisi olla yksin. Hän on aina ollut tietotekniikan parissa viihtyvä ja siihen on joskus mennyt monia tunteja. Olen kestänyt, koska se on ollut harrastus. Harvoin teimme perheenä mitään, joskus jos ehdotus tuli minulta, eikä koskaan itse ehdottanut mitään.
Meillä on aika hektistä elämää, pojalla on ADHD ja muutenkin haastava, lapsilla on melkein joka arki päivä harrastuksia. Kysyin ahdistaako perhe-elämä. Ei kuulemma johdu lapsista, itse ainankin tiedostan, että rankkaa on pojan sairauden takia. Eli se olen minä joka ahdistaa, mutta mies ei osaa eritellä, että mikä minussa. Epäilen, että jos olisi jotain sutinaa taas, mutta en ole saanut käytöstä kummempaa osviittaa asiaan. Ellei sitten ole ottanut sairauslomapäiviä.
Ehdotin miehelle, että josko voisi olla työuupumusta ja ahdistukseenkin on lääkkeitä. Mies ei usko, että kukaan voisi sanoa mitään mikä auttaisi, koska hänellä on oma mielipide. Hänestä kaikki masennuslääkkeet ja muut sellaiset on ihan humpuukkia. Harmi vain, että itse käytän masennuslääkettä, josta mies ei tosin tiedä (ihan vain siksi, että tiedän hänen kantansa asiaan). En tiedä mitä tehdä.
Meillä on omakotitaloa ja mies sanoo, että voin jäädä tähän. Haluaisin itsekin jäädä. Minulla on määräaikainen työsopimus, kuten hoitoalalla yleensä. En tiedä saisinko lainaa. Asunnon arvo on nyt suurempi kuin ostaessa, mutta mies harkitsi sitä, että jos ei tarvisisi maksaa elatusmaksua, niin se lyhentäisi velkaani hänelle. Jo tämä olisi helpottavaa, että voisin jäädä tänne, ei lapsilla koulut ja kaikki muuttuisi. Mies tekee kolmivuorotyötä ja tietty työn luonteen vuoksi odottaa, että minä hoidan lapset. Ja olen lapsillekin luvannut, että ollaan aina yhdessä. Itse olen arkipäivät töissä, joskus voi olla että työ vaihtuu ja teen itsekin kolmivuorotyötä. Se on taas sen ajan murhe.
Kiitos taas vieraat.
Tänään oltiin ulkona, mies oli lähdössä yöksi töihin. Se halasi ja sanoi, että hiuksieni tuoksuvan hyvälle. Ihana kommentti, mutta lisäsi perään siis tarkoitan, että tuo aine mitä oot laittanut. Ihan kuin ei voisi sanoa minun tuoksuvan hyvälle, se on vain se aine.
Mies olis siis yön töissä. Illalla laitettiin vielä vähän viestejä. Jotenkin itselle on vain niin varmaa, että sillä on taas jossain suomi24 seksichatissa tavattu nainen, jossain muualla Suomea. Jos sillä olisi joku sutina vaikka työkaverin kanssa, niin kai se olisi silloin järjestänyt itselleen vapaa-aikaa. Psyk.sairaanhoitaja, jonka kanssa käyn juttelemassa sanoi, että kun ihminen on ihastunut se järjestää ajan vaikka selkänahastaan.
Enivei. Juteltiin siis illalla viestien välityksellä. Jotenkin niin kaupaan tuota miestä, mutta joku kuitenkin pistää vastaan. Kun olen yksin peli on ihan selkeä, en voi enää elää tälläistä elämä. Mies kun on kotona ja vaikka ihan vähän vaan halattaisi haluan olla aina täällä. Jotenkin tiedän, että meillä on hyvä yhdessä, jos vaan mies olisi rehellinen. Hyvä isä tuo toki on, sitä en sano. Aina meillä on vain tökkinyt tuo, että en saa mitään apua henkisen puolen asioihin, mies ei jotenkin osaa puhua niistä asioista. On kyllä sanonut rakastavansa, mutta jotenkin syvempi analyysi on todella vaikeaa. Itsekin olen väsynyt puhumaan. Jotenkin vaan niin kaipaisin, että joku ottaisi syliin ja vaikka vaan silittäisi ja sanoisi, että tässä me ollaan aina. 😭😞
Mies lähti taas yöksi töihin. Pyysi eteiseen hyvästelemään, kuten meillä on ollut tapana. Halasi, oli tosi lähellä ettei suudeltu, mutta mies käänsi pään pois. Jännä se hetki, tein sen ihan vaistomaisesti kuin ennenkin, ennen kuin märkä rätti lopulta tuli naamalle. Itkin hieman, en paljoa. Sen jälkeen alettiin pienimmän kanssa soittamaan kovalla musiikkia ja tanssittiin yli tunti. Jotenkin vapauttava olo tuli, sellainen että olisipa kiva kun ei tarvitsisi olla kenellekään tilivelvollinen. Kukaan ei valittaisi jos musiikki soisi kovalla tai valvottaisi pitkään.☺️
Korppi, sä alistat itsesi kerta toisen jälkeen hylkäämiselle ja itse asiassa ehkä jollain tasolla hylkäät itsesi noissa tilanteissa, joissa antaudut miehesi lähelle, hellään ja rakastavaisille tyypilliseen kontaktiin, ja hän sitten kuitenkin aina nolaa sinut omasta kyvyttömyydestään, tai häpeästään tai salailustaan käsin.
Mutta sinä altistat itsesi sille. Tunnistan sen, koska tunnistan sen saman itsestäni. Jokin vetovoima vetää kohti ihmistä, joka on kuitenkin jollain tavalla saavuttamaton. On ehkä joskus ollut saavutettavissa, mutta nyt on kuin asteroidi kauemmas vetävällä radallaan.
Itsenästä hylkääminen on myös näkymättömänä pysymistä. Jos vain voisi ja uskaltaisi hinnasta riippumatta ilmaisemaan sen, miltä tuntuu, niin olisi paljon vahvemmilla. Sä itkit, ja se on hyvä juttu. Toinen näkee, että suhun sattuu.
Jos voi jotenkin auttaa, niin hakee asioiden tietoista käsittelemistä, vaikka vain itselleen jollei toisesta ole lähtemään puhumaan asioista. Tuo musiikin pauhaaminen ja tanssiminen ja riehuminen on mitä mainion yksi tapa purkaa tunteita, jotka ovat meillä fyysisesti lihaksissa läsnä. Niiden pitää päästä purkautumaan kehosta jollain tavalla, tai jos emme anna niiden purkautua, niin ne tekevät pesänsä meidän lihaksiimme ja kehoomme ja sairastuttavat meitä pikkuhiljaa.
Itse en ole pariin viikkoon oikein päässyt kunnolla liikkumaan polven kipeyden takia ja se näkyy olotiloissani. Uimaan pitäis taas mennä puhkumaan omaa pahaa oloa ulos sinne altaaseen. Se kummasti helpotti monta kertaa aiemmin. Piirtämistäkään en ole pitkään aikaan tehnyt, siis värien oksentamista vaan paperille sen tunteen mukaan mitä sottaa sisältä sattuu tulemaan. Pitänee taas kaivaa ne esiin...🙄
Noniin, tein taustatyötä. Miehellä on joku nainen. Mietin, että mitä tekisin. Mies ei tiedä, että tiedän. Mietin, että soitanko sille naiselle ja katson mitä se sanoo. Jossakin vaiheessa se muija kuitenkin sanoo miehelle, että tietää. Jotenkin ei tunnu yhtään niin pahalle kuin viimeeksi, kun tiesin tämän olevan totta.
korppi83 kirjoitti 9.3.2014 11:15
Noniin, tein taustatyötä. Miehellä on joku nainen. Mietin, että mitä tekisin. Mies ei tiedä, että tiedän. Mietin, että soitanko sille naiselle ja katson mitä se sanoo. Jossakin vaiheessa se muija kuitenkin sanoo miehelle, että tietää. Jotenkin ei tunnu yhtään niin pahalle kuin viimeeksi, kun tiesin tämän olevan totta.
Voi Korppi! ☹️ Mä niin tiedän tuon tilanteen. Olen pahoillani puolestasi.
Mitä sanoisit sille naiselle jos soittaisit? Miten se muuttaisi tilannetta?
Minulta ei ole koskaan löytynyt niin paljoa pokkaa, että olisin pystynyt lähestymään näitä "toisia naisia" millään tavoin. Olen joka ikinen kerta tiennyt keitä ovat ja missä asuvat, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa heille. Ei kenellekään. Säälin syvästi ihmisiä, jotka haluavat olla mukana särkemässä perhettä lapsilta. Ja vaikka lapsia ei olisikaan (kuten meillä), en silti voi ymmärtää näitä kolmansia osapuolia, jotka haluavat olla kiilana joidenkin parisuhteessa. Miksi? Mitä he saavat siitä?
Yön pimeinä tunteina olen myös miettinyt minkälaisen maailman jätämme lapsillemme kun kukaan ei arvosta enää toista eikä kunnioita kenenkään parisuhteen koskemattomuutta?
Voimia tilateesesi Korppi. Nyt voit lopettaa sen itsesi piinaamisen suhteen ylläpitäjänä ja alkaa keskittymään itseesi ja lapsiin. Tiedän itse kuinka vaikeaa se on antaa periksi, mutta se kannattaa. Menet itse vain enemmän rikki yrittämisestä. Hanki itsellesi tukiverkkoja, joihin luotat. Tulet tarvitsemaan niitä vielä. Yritä puhua tuota pahaa oloa pois noille luottohenkilöille. Se ainakin auttoi minua. Et tehnyt tuota valintaa rikkoa perhettä, vaan toinen teki sen - taas. Joudut kuitenkin elämään tuon valinnan kanssa, sopeutumaan siihen ja tekemään päätöksen miten jatkaa tästä.. Lapset pärjää kyllä, kun näkevät vanhempansa pärjäävän. Tuolla jossain on kyllä puoliso, joka arvostaa sinua itsenäsi ja lapsiasi. Näin haluan itse ainakin uskoa ja nähdä itseni vielä perheellisenä.
Syy ei välttämättä ole sen kolmannen osapuolen. Meillä vaimon ihastus oli niin iso, ettei halunnut edes yrittää korjata meidän liittoa, vaan alkoi tapailemaan tuota ihastusta aika avoimesti. Jossain vaiheessa tuon ihastuksen kanssa tuli jotain ongelmaa ja vaimoni halusi silloinkin vain jatkaa uuden miehen kanssa itsepäisesti. Mielestäni tuo ihastus luuli, että vaimo valitsee perheensä, mutta ei. Esitteli meidän lapsenkin uudelle miehelle alkuvaiheessa. Tämä loukkasi todella paljon. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, kun vaimo on muuttanut omaan asuntoon. Voi mennä ja tehdä mitä haluaa. Toivon vain, että keskittyy lapseensa silloin, kun hän on äidillä hoidossa eikä keskity ihastukseensa.
Kiitos taas 🌻🙂🌻
Ilmeisesti tämä nainen oli vain kirjoitteluseuraa, kun minun kanssa jostain vyön alle tulevista jutuista ei voi jutella. Sitä en tiedä miksi, koska pidän itseäni niissä asioissa melkoisen avoimena. Joka tapauksessa miestä nolotti ja vihdoin tajusi, että tuollainen ei olen normia käytöstä. Alkoi jopa miettiä, että jos menisi vihdoin juttelemaan jonkun kanssa. Annoin mielenterveystoimiston hoitajan (hoitaja käski antaa sen miehelle) antamaan numeron ja laittoi sen rahapussiinsa. Jään nyt odottamaan tekeekö mies itselleen mitään ja yritän keskittyä elämään omaa elämää. Tiedän, että miehen käytöstä on vaikea muuttaa, kuten yleensäkin ihmisten jotka ovat riippuvaisia jostakin. En laita kaikkia kortteja pöytään, koska olen itse päässyt mielestäni aika pitkälle itseni tutkiskelussa.
Long time no see. Täällä ollaan. Tavallaan samassa tilanteessa, mies on lämmennyt, mutta tiedän sillä olevan muita suhteita. Juttelin erään miehen kanssa viime yönä (meillä ei siis ole mitään suhdetta, eikä tule), joka sai minut tajuamaan, että minunkin haluamisilla on väliä. Olen vuosia ollut joku hemmetin sätkynukke, joka odottaa miehen seuraavaa siirtoa. Tänään illalla meinaan sanoa, että nyt jos ei meinaa mikään muuttua, lähden. En odota mitään suurta muutosta, vaan vaikutuksia, että joku muuttuu. Jos en tunne mitään yrittämistä lähden pois. Nyt kaipaan vaan kannustusta tähän.
Varmasti oikea päätös. On hyvä, että kerrot toiselle, mitä haluat elämältä ja mitä odotat toiselta. Puhuminen on kuitenkin se tapa, jolla vaikeatkin asiat pystyy selvittämään. Nähtäväksi jää miten toinen reagoi sitten tähän. On hyvä jos pystyt säilyttämään malttisi, jos tilanne kärjistyy. Ainakin olet yrittänyt tehdä kaikkesi suhteen eteen. Ja pettäjä on tehnyt aina valintansa ensin.
Jaksamista sinulle.
Korppi miksi sun enää pitää edes odottaa mitään yrittämistä. Sekin saattaa olla hänen keinonsa pitää sinut vain siinä - "odottamassa". Tai alistettuna.
Meillä on kummalliset oppimiset sisällämme, minkä takia sulatamme ihan käsittämätöntä kohtelua jonkin helvetin olevinaan rakkauden vuoksi. Suomin tästä itseäni, sillä jäin juuri eilen eksääni ikävöimään kun satuin näkemään hänen kuviaan tietsikallani. Ihan käsittämätöntä miten jäin koukkuun hänen olemukseensa. Ja hän tiedostamattaan käytti minua pomppulautana uuteen ja minä suostuin siihen. Tuohon kuvioon tarvitaan kaksi, Jos toinen muuttaa tapaansa toimia, niin kuvio ei enää toimi. Siksi sanon: miksi odotat enää yhtään mitään? Käy kohti omaa elämääsi ulos tuosta kuviosta. Se odottaa sua siellä sun oma elämäsi, elämätön ja kokematon, ihan sinun oma juttu, jossa voit kasvaa itselliseksi riippumattomaksi ja vapaaaehtoisesti toiseen sitoutuvaksi. Niin muakin.🙂🌻
Pöllöhuuhkaja, Olipa vahvaa tekstiä. Olen lukenut monia kirjoituksiasi mutta nyt olit varmasti jotenkin satutettu. Kirjoitit asiaa, taidan olla kanssasi samassa tilanteessa.
Hei 🌻🙂🌻
Jokunen aika on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne.
Kesä tekee loppuaan ja olemme vähän yhdessä matkustelleetkin.
Minä olen jotensakkin samaa mieltä Pöllöhuuhkajan kanssa siitä, että kissa on nostettava pöydälle, eikä tarvitse sietää kaikkea todellakaan 🤕
Mutta: omasta tilanteestani sen verran, että on kadonnut se välillä auttavainen mies, tilalle on tullut sama itsekäs mies, kuin ennen uskottomuuskriisiä.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää muuttua mutta eipä se onnistunutkaan 😑❓
Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja ja tuon lauseen voin kyllä meidän parisuhteessamme todeta.
Mietin, miten minä voisin muuttua??? Jos olen vaativainen, se herättää miehessä aggressiota. Jos en pyydä mitään, joudun selviytymään kaikesta itse, olin missä kunnossa fyysisesti tahansa. Mikä olisi kolmas keino???
Mariella, välillä sain käsityksen, että teillä menee paremmin ja asiat alkavat sujua. Surullista, että tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Olisiko sinulla voimia erota, muuttaa ja alkaa elää omaa elämää?
Itse mietin sitä vaihtoehtoa pettämisen jälkeen, mutta koska mieheni on todella katuvainen, auttavainen ja jälleen maailman ihanin mies ja isä, niin eropäätös on vaikea. Itsellä vaan on tunne, että en voi antaa anteeksi. Voimia sinulle.
Mariella, kuulostaa pahalta. Minä täällä 8 kk jälkeen elän toivossa, saapa nähdä kuinka meidän käy??