Ja pieni päivitys edelliseen viestiini:
Tässä äsken mies soitti ja pyysi anteeksi käytöstään aamulla.
Oli univelkaa sekä pirunmoinen bussimatka. Lopulta hän ymmärsi mitä hain asialla. Sanoin haluavani kertoa hänelle jos voin huonosti, enkä toiselle ihmiselle ja koittaa elää sillä.
Pieni helpotus tuli ja parempi fiilis. 🙂👍

Hei🌻🙂🌻
Minä olin loukkaantunut siitä, ettei mies 30 yhteisen vuoden jälkeen voinut kertoa minulle viime syksynä oudoista tuntemuksistaan ja mielialastaan.
Olinhan itse hyvin avoimesti kertonut jo aiemmin keväällä pahasta olostani. Mikäli hän olisi valinnut minut uskotukseen, ei tätä uskottomuusepisodia olisi päässyt tapahtumaan.
Nämä ex- suhteet ovat vaikeita. Mietin, missä kulkee raja. Mikäli on yhteisiä lapsia, heistä voi kommunikoida, muusta ei. Tämä on aika vankkka kantani asiaan.
Tuosta reissusta, missä miehesi nyt on:tiedätkö tarkalleen sen, mikä juttu se on???
Meillä on ollut uskottomuutta aiemminkin miehenreissutyön aikaan. Vielä tänäkään päivänä en tiedä, minkälainen suhde on ollut. Tapaamisia on ollut mutta mitä niissä on tapahtunut? Mies ei kerro, vetoaa siihen, ettei se ollut suhde ja toisella osapuolell oli pienet lapset, kuten meilläkin. Kuitenkin työpuhelimena erittelyistä näin, että viikonloppujen jälkeen esim.oli heti soitettu tiettyyn numeroon...Tästä mies jäi kiinni ja asia on edelleen selvittämättä.
Nyt tämä tuoreempi pettäminen tuttavan kanssa...mietinkin, nouseeko tässä kaikki paskanyt pintaan??
Mies oli kotona useinlyhytpinnainen: riidat päättyivät hänen fyysiseen väkivaltaansa.
Ehkä menneitä ei kannattais miettiä, vaan keskittyä tulevaisuuteen.
Jos on mahdollisuus,että hän kokemansa masennuksen kautta muuttuu, kuten on jo osittain käynytkin, miksi murehtia asioita, joilla ei nykypäivänä ole merkitystä?
Voimia Sinulle ja teidän suhteenne vaatii keskustelua, kuten vielä meidänkin. Onnea siihen yritykseen ja kaikkea hyvää 🌻🙂🌻

Jälleen on tullut uusia surullisia pettämisiä ja ajatuksia niistä.😟
Kiitos, kun jaksatte jakaa niitä. Ne antavat voimaa käsitellä omaa tarinaa ja ehkä eheyttää kokonaisuutta paremmin. Ja tunne että en ole yksin, joku muu kokee samaa tuskaa kuin minä, se kantaa mutta on myös hyvin surullista.
Itselläni tänään on surun päivä, tänään tulee kuukausi mieheni kiinni jäämisestä. Toisaalta olen onnellinen että jäi kiinni, sillä hänen sanojen mukaan minun ei ollut koskaan tarkoitus saada tietää tästä toisesta naisesta ja seksistä hänen kanssaan. Mutta oma vaistoni ja mieheni käyttäytyminen paljasti kaiken. Miten oikeastaan hän olisi pystynytkään sen salaamaan? Edelleenkin ihmettelen miten paljon toinen ihminen voi laittaa peliin, uhratakseen kaiken. Herää myös kysymys että onko pettäjällä tietoinen valinta vai ohjaako häntä alkukantaiset halut, himot? Tässäkin kuten meissä jokaisessa on varmaan suuria eroja, luulisin.
Olemme jatkaneet keskusteluja ja aloittaja olen aina minä. Mieheni ei kuulema kykene ottamaan asiaa esille, keskustelemaan spontaanisti pettämisestä ja sen tuomista tunteista. Joten on mielummin hiljaa ja antaa ajan kulua se kuulema parantaa.... Pah!
Minulla ainakin on järjetön tarve puhua tunteistani ja siitä tuskasta mikä velloo sisälläni, tosin olen meidän liitossa aina ollut se avoin osapuoli. Minun tunteeni vellovat edelleen, välillä mennään auvoisessa suvannossa ja väliin pyöritellään myrskyn kourissa. Mutta olen pystynyt olemaan rauhallinen , en ole huutanut,riehunut, kyyneleissä voisin jo uida.
Eilen siis avasin uudelleen pahan oloni miehelleni, kerroin miten sydäntä repii ja miten mielikuvat pettämisetä tulevat yhä uudestaan pintaan. miten olisikaan helppoa ilman mielikuvitusta! No, ainakin tässä tilanteessa se voisi pysyä poissa.
😳 Kerroin miehelleni että ymmärtää ettei pettäminen ole hyväksyttävää ja eikä se ole liittomme pelastusköysi, sitä ei voi mieheni käyttää puolustuksena kun käymme läpi suhteemme kiemuroita. Mutta sen voin todeta että ilman pettämistä emme olisi heränneet suhteemme syövereihin.😠 Kysyin mieheltäni, että miten hän olisi suhtautunut jos pettäjä olisinkin ollut minä ja millaisia tunteita se herättäisi.Tuohon en saanut vastausta.☹️ Tosin tiedän itse että en moiseen kykenisi, siis pettämiseen. Elikkä onko meissä ihmisissä jo sisäisesti rakennettu pettäjän tie jos tilaisuus on sopiva?🙄
Ja jälleen kysyin mieheltäni että onko varmasti katkaissut yhteydet toiseen naiseen sekä tunteesta että pitäisi vahtia hänen jokaista liikettään , puhelinta, löytääkseni uutta vihjettä pettämisestä.Toisaalta tuntuu että maapallo saa räjähtää ei liikuta... Kääks. hän kielsi pitävänsä yhteyksiä toiseen naiseen ja minä totesin että tulen varmaan kysymään sitä häneltä useaan kertaan, varmuuttako?
Mieheni kertoo ymmärtävän tunteeni ja toivoo kovasti että jaksaisin alkaa rakentaa suhdettamme uudelleen, todeten että itse on mielestään sen jo aloittanut. 🙄 Jaah, eikös suhteen rakentaminen alkanut jo samana iltana kun pettäminen paljastui, siksi olen vielä tässä, lähellä?
On todella helppoa poistua ja jättää toinen keskelle perheen arkea, pyörittämään niitä rattaita jotka vie kokonaisuutta eteenpäin, yksin. Huh, huh! Minä jäin ,oman valintani mukaan kaiken keskelle. Pettämisen tuoman tuskan kanssa pyöritän suurperheemme arkea,käyden lisäksi töissä. Lapset auttavat jaksamaan ☺️ ja alkuun heidän vuokseen nousin ylös aamuisin. Nyt nousen itseni vuoksi, minä olen ajatteleva, tunteellinen ja tarpeellinen! Ja hitto minä olen seksikäs ja haluttava!☺️❤️ Näillä stemppaan itseäni joka päivä. Uskon että mikä tulee sisältäpäin näkyy myös ulos, itsevarmuutta.
Ja minun tunteeni, niitä löytyy.... Minä iloinen , huolehtija, tunnen myös tuskaa sisälläni ja näytän myös sen.Onhan se osa minua.

Näitä ajatuksia pyörittellen, Teille halauksia ja jaksamista arjen keskelle.🙂🌻

Mariella: Tiedän missä hän on, koulun takia hän joutuu välillä olemaan muualla. En viitsisi ammatteja/kouluja tässä kertoa, mutta haluan vain kertoa, että luotan enemmän siihen kun hän on kouluhommissa, kuin vapaa-ajalla kaupungissa.
Minulla ei ole hirveästi ongelmia exien suhteen, itsellä toki meni välit poikki molempien kanssa riitaisan suhteen ja eron takia sekä kaiken sen paskan mitä molemmat aiheuttivat minulle. Mieheni saa toki puhua exänsä kanssa, olen lukenut (tuli kerran siitäkin riita joskus alkuaikoina ja sain lukea heidän viestejään) heidän viestejään ja ystävyyspohjalla menee, sekä hyvin harvoin juttelevat toisilleen. Mutta tosiaan ahdistaa tuo, että hänelle mennään kertomaan meidän ''huonosta'' tilanteesta. Olen jotenkin tottunut siihen, että kun olet heikkona, niin ihminen haluaa käyttää sitä hyväkseen. Viimeisen exän kanssa kun erottiin, oli meillä pitkään on/off suhde. Itse yritin kovasti päästä yli, mutta exä aina soitti perääni, koska olin helppo saalis, täysin rikki.
Niin pelkään tässäkin tilanteessa, että jos exällä on vielä tunteet miestäni kohtaan, hän voisi ihan hyvin käyttää tilannetta hyväkseen. Kuitenkin mies on puhunut vain kauniisti exästään, niin epävarmuus kasvaa :/
Ollaan nyt onneksi sovittu pelisäännöistä, jos yhtään tulee fiilis, että jompi kumpi voi huonosti, siitä puhutaan ensin kahden kesken, sitten jos tuntuu että tarvitsee ulkopuolisen apua, niin jutellaan kaverille.

Joo itselle nuo mielikuvat ovat kanssa aikamoinen vastus. Koittanut kovasti työntää mielestä tai saada erilaisen kuvan asiasta, mutta todellisuus jotenkin iskee ja kovaa.
Itsellä on vielä tuo itsetunto alhaalla, mutta pikku hiljaa saavutan sitä takaisin. Mieheni on auttanut siinä asiassa oikeestaan aika paljon.
Mutta muuten minä joudun aloittamaan keskustelun. Miehellä on sen verran helppoa, että hän on koulussa ja joutuu koko ajan tekemään jotain 8-10h verran ja ei kerkee ajatella tätä paskaa mitä käydään läpi. Itse olen ollut jo kuukauden mittaisella saikulla, selkäni takia. En pysty mitään tekemään ettei sattuisi selkään. Mysteeri on ollut ja tänään olisi aika neurologille. Tuon takia on ollut ikävää liika vapaa aika, koska sitten ajattelee kaikkea mahdollista. Olen koittanut saada virikkeitä ja tekemisiä, mutta nekin on hoidettu jo 15min sisällä.. -___-

Olen ollut melkein kuukauden sisällä kotona (mitä nyt vakituiset ruokakauppa käynnit ymym..), enkä ole nähnyt kavereita. Nyt ensimmäistä kertaa uskallan lähteä kaverin kanssa kahville ja juttelemaan kaikesta mahdollisesta. Näin kyllä muutaman kerran pidempiaikaista ystävääni, mutta huomasin juteltuamme, kuinka äänini värisi niin pahasti, että meinasin alkaa itkemään. Ja tosiaan, en voi puhua ystävilleni, he ovat niin tuomitsevia, että tekisivät enemmän hallaa suhteellemme kuin auttaisivat minua :/
Mutta nyt pitkästä aikaa, tunnen olevani valmis näkemään muita ihmisiä 🙂

Yksi asia mikä on todella paljon kyllä auttanut minua, on piirtäminen. Vaikka nyt piirränkin kaikkea surullista yms, niin se on saanut ajatukseni paperille ja pois päästä 🙂

Toivoisin kyllä mieheltä enemmän oma-aloitteisuutta yrittää suhteemme eteen, mutta koulu(aikalailla jo työ..) tulee niin pahasti (ja valitettavasti väkisin...) eteen ja vie häneltä niin paljon aikaa. Olen sanonut hänelle asiasta jo muutaman kerran, että edes niillä tupakkatauoilla jos vain kykenee, niin olisi yhteydessä minuun.

Itse olen kanssa miettinyt, etten kykenisi pettämään, mutta mieheni sai miettimään uudestaan. En nyt tietoisesti pystyisi pettää, mutta jos olisin samanlaisessa kunnossa kun mieheni oli, niin en tiedä ja se on pelottanut paljon. Sen takia olen vähentänyt alkoholin huomista radikaalisesti. En aikasemminkaan juonut paljon, mutta nyt siitäkin (ehkä hyvällä tsägällä kerran kuussa join), niin en juo melkein ollenkaan.
Tapahtuneen jälkeen, mieskin heräsi todellisuuteen ja haluaa vähentää hyvin paljon juomistaan ja uskon että hän kykenee siihen, koska tuo herätti hänet.
Hän pelästyi kuinka pahasti kroppani reagoi kyseiseen tapahtumaan ja sanoi ettei halua enään koskaan aiheuttaa minulle samanlaista tuskaa, hän ihan pelästyi kun näki kuinka huonona olin.
Miehen ystävät ovat kanssa auttaneet todella paljon meitä molempia. Mieheni ystävät ovat tykästyneet minuun ja ovat sanoneen miehelleni suoraan asiansa sekä kyllä toivoivat että pääsemme yli tästä 🙂 Hekin auttavat tarpeen tullen molempia, olen ollut heille todella kiitollinen siitä 🙂

Tämä on auttanut todella paljon päästä puhumaan teille, kiitoksia todella paljon! 🙂
Päivä taas kerralla mennään parempaan huomiseen 🙂 🌻🙂🌻

Hei,

Teary mietti viestissään mikä pettämistä saa aikaan. Olen myös miettinyt sitä oman suhteeni aikana. Luulen, että siihen ajavat tilaisuudet, joissa pettäminen on mahdollista. Tällaisin tilaisuuksia voidaan itse luoda esim. työpaikalla, matkatöissä, harrastuksissa eli melkein missä tahansa. Kuitenkin taustalla on varmaankin itselle annettu lupa pettää kumppania, joka sitten aktivoituu käyttöön kun sopiva tilaisuus tulee. Jos kaikki onnistuu voidaan pettämistä jatkaa kauemminkin ja olla vaikka monessakin suhteessa yhtä aikaa.

Himot, rakastuminen ja rakastaminen voivat kohdistua moneenkin samaan aikaan. Näin joillain ihmisillä. Jotkut varmaan oppivat jo yhdestä kerrasta, eivätkä koskaan enää petettyään toista halua tuottaa tuskaa rakkaalleen. Eivätkä tieten halua sekaantua toisten avo- ja avioliittoihin, joissa kenties on lapsia lisäkärsijöinä. Valitettavasti on myös olemassa tapapettäjiä, jotka eivät tunne mitään omatunnonvaivoja hääriessään siellä sun täällä seksinhimossaan. Koitetaan pönkittää mitätöntä itsetuntoa uusilla ihastuksilla.

Pelkään pahoin, että olen ollut suhteessa tällaiseen tapapettäjään liian kauan. Nyt silmäni ovat auenneet, tunnen oman arvoni, en halua elää ihmisen kanssa johon en voi luottaa tippaakaan. Hyvä Teary, tunnet olevasi kaunis ja haluttava. Minä tunsin kauan olevani mitätön ja huono, vaikka tosiasiassa olen tehnyt valtavasti hyvää ja tärkeää. Enkä ole riippuvainen kenestäkään, minä päätän mitä on hyvä elämä ja kenen kanssa sen jaan. Jos kumppanini ei halua jakaa samankaltaisia arvoja kanssani (toisen arvostaminen, luottamus, yhteinen tulevaisuus ja asioiden jakaminen) hän saa mennä puolestani hakemaan itselleen uutta tulevaisuutta jonkun muun kanssa. Mutta olen vielä valmis yrittämään. En tosin kovin kauan...elämä on elämisen arvoista🙂Valoa!!

Kiss: Olen ollut kanssa tapapettäjän kanssa, mutta ei suostunut kertomaan asiasta vasta kun erottiin. Paljon johtolankoja oli, mutta mitään näyttävää todistetta ei ollut. Erottuamme mies halusi yrittää uudestaan, mutta 2vuotta valehtelua 3vuoden seurustelusta, oli aivan liikaa. Toivottavasti saatte puhuttua asianne läpi, jatkui miten jatkui 🙂
Parempihan se on keskustella läpi, kuin antaa asian olla (edellinen exä teki tämän..)
Voimia 🙂
.

Itselläni "haluan erota, olen löytänyt uuden naisen" -ilmoituksesta on kulunut kahdeksan viikkoa. Vuorokausi tuon ilmoituksen jälkeen hän pyysi anteeksi "olen tehnyt elämäni virheen, haluan palata kotiin". Koska hyvää yhteistä elämää on takan kolmisen kymmentä vuotta olin valmis yrittämään. Keskusteltu on paljon. Pohdittu syitä pettämiseen. Hän ei osaa kertoa syitä käyttäytymiseensä. Ei muuta kuin, että järki hävisi päästä. Tuli fiilis, että antaa mennä. Kahdeksan viikkon on mennyt vaihtelevasti. Välillä on tunne, että kyllä tästä selvitään. Välillä, kuten nyt, olen täynnä ahdistusta. Mieheni laittoi välit poikki toiseen naiseen. Toinen nainen lähettelee viestejä edelleen. Säälittää nämä yksinäiset epätoivoiset naiset. Miksi jallittavat varattuja miehiä? Eihän syy tietenkään ole naisissa, mutta näissä tapauksissa, kun mies aidosti haluaa korjata parisuhteensa, niin silloin pitäisi jättää mies rauhaan. Monen ihmisen elämä menee palasiksi. Miski ihmiset ovat niin petollisia, epäluotettavia. Elämä hajoaa, kun ihminen, johon olet luottanut täydestä sydämestä pettää luottamuksesi. En tiedä miten jaksan ja saan elämäniloni ja uskoni takaisin😭

Hei🌻🙂🌻
Sinulla on ilmeisen järkevä mies, koska perui päätöksensä lähteä. Olen itse sitä mieltä myös, että naisissa on paljon vikaa. Meillähän tämä tuttu ihminen suorastaan käytti hyväkseen mieheni ja perheemme heikkoa tilannetta, jonka sairastumiseni on osiltaan aiheuttanut. Olihan siinä miehen loppuunpalaminen työn takia myös.
Vuosi on mennyt ja tiedostan sen, etten ikinä tule antamaan tuttavallemme anteeksi tätä.
Anteeksianto miehelleni on työstön alla.
Josko ajateltaisiin niin, että me vahvat naiset ja miehet, joita on petetty, tulemme selviämään.
Aikaa se vie ja monelle tulee muutoksia elämään mutta J.Tapion sanoin:"Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."

Hei Teary69,

Mietit miten pettäjä voi olla valmis laittamaan perheensä peliin, kuinka tietoisesti valitsee ja kuinka paljon ohjaavat ihan vain halut ja himot. Nämä taitavat olla niitä vaikeita kysymyksiä sen jälkeen kun ne peruskysymykset mitä, missä, milloin ja kenen kanssa ovat saaneet vastauksen.

Meillä se mitkä asiat johtivat tai olivat myötävaikuttamassa siihen, että puoliso petti, ovat saaneet kohtuullisen kattavan vastauksen. Mutta sitten se ratkaiseva askel, että miten voi sen askeleen ottaa kun toisessa vaakakupissa on perhe ja pitkä suhde joista ei halua luopua. Tähän vaimo on yrittänyt vastata, kertonut ja kirjoittanut. Tätä hän ei pysty selittämään, ei itselleen eikä minulle, muuten kuin, että pakeni arjen ahdistavuutta, lasten jäljiltä kateissa ollut naiseutta ja altistavina tekijöinä olivat huono itsetunto ja sopivasti kohdalla oleva hurmaava mies. Näiden syiden ja houkutusten paineessa vaimo oli liian heikko katkaisemaan ajoissa asteittain edennyttä suhdetta. Miten hän sitten pystyi salaamaan suhteen ja elämään päällisin puolin tavanomaista perheen arkea? Suhde oli hänelle pakoa arjesta, rinnakkaistodellisuutta jossa hän kävi saamassa ihailua, tuulettamassa ajatuksiaan ja tuntemaan itsensä haluttavaksi. Vaimo tavallaan eli kahta todellisuutta ja sulki aina vuorotellen toisen pois. Tämä kaksoiselämä ei tosin onnistunut vaimon mielessä kovin hyvin. Vaimo huomasi, että toisaalta tämä kaksoiselämä vain lisäsi pahaa oloa ja toisaalta hän alkoi tarkemmin ajatella mitä on tekemässä perheelleen ja miehelleen. Näin tämä pettäminen ei jatkunut kovin pitkään ja vaimo katkaisi suhteen.

Tuo edellä oleva selitys antaa syitä mutta ei oikeutusta pettämiselle jolloin jäljelle jää se, että on toimittu väärin ja loukattu. Vääryyttä ei voi pyyhkiä pois mutta sitä voi hyvittää sitoutumalla parisuhteen parantamiseen ja toisen huomioimiseen. Tällöin molemmat voivat saada paremman parisuhteen, myös pettäjä. Aito anteeksianto sisältää sen, että punnukset eivät ole tasan, jos olisivat, anteeksiantoa ei tarvittaisi. Lopulta pettäjän voi hyväksyä vain antamalla tälle anteeksi, hyväksymällä inhimillisen heikkouden, tehdyn virheen. Voi nähdä niin, että kaikki ovat tehneet monenlaisia virheitä ja pettänyt puoliso on tehnyt muiden virheiden ohessa tämän virheen. Voimmeko hyväksyä puolison kokonaisuutena? Siihen vaikuttaa paljon tehtyjen virheiden lisäksi se, miten hän oppii virheistään ja miten hän sitoutuu hyvittämään tekemänsä virheet. Turhan helposti pettäneet osapuolet ajattelevat, että tehty mikä tehty, pidä tai jätä. Elämä on kuitenkin jatkuva matka jota on mahdollisuus kulkea yhdessä puolison kanssa. Ei niin, että olemme koko ajan maalissa ja mietimme millä tyylipisteillä olemme tulleet maaliin. Kun mielessään näkee edessä odottavan polun, on helpompi olla takertumatta menneeseen ja keskittyä tulevaan matkaan.

Toivotan kaikille voimia jaksaa eteenpäin itselle sopivalla tiellä.

ASM kirjoitti 19.11.2013 14:22

Itselläni "haluan erota, olen löytänyt uuden naisen" -ilmoituksesta on kulunut kahdeksan viikkoa. Vuorokausi tuon ilmoituksen jälkeen hän pyysi anteeksi "olen tehnyt elämäni virheen, haluan palata kotiin". Koska hyvää yhteistä elämää on takan kolmisen kymmentä vuotta olin valmis yrittämään. Keskusteltu on paljon. Pohdittu syitä pettämiseen. Hän ei osaa kertoa syitä käyttäytymiseensä. Ei muuta kuin, että järki hävisi päästä. Tuli fiilis, että antaa mennä. Kahdeksan viikkon on mennyt vaihtelevasti. Välillä on tunne, että kyllä tästä selvitään. Välillä, kuten nyt, olen täynnä ahdistusta. Mieheni laittoi välit poikki toiseen naiseen. Toinen nainen lähettelee viestejä edelleen. Säälittää nämä yksinäiset epätoivoiset naiset. Miksi jallittavat varattuja miehiä? Eihän syy tietenkään ole naisissa, mutta näissä tapauksissa, kun mies aidosti haluaa korjata parisuhteensa, niin silloin pitäisi jättää mies rauhaan. Monen ihmisen elämä menee palasiksi. Miski ihmiset ovat niin petollisia, epäluotettavia. Elämä hajoaa, kun ihminen, johon olet luottanut täydestä sydämestä pettää luottamuksesi. En tiedä miten jaksan ja saan elämäniloni ja uskoni takaisin😭

On totta, että elämä hajoaa, kun luottamus toiseen pakenee kerta rysäyksestä. Minulla kanssa velloo tunteet laidasta laitaan, vihaa, surua, hämmennystä, ahdistusta, epävarmuutta. Selviytyminen käy ajoittain mielessä myös, mutta ahdistus palaa helposti. Neljäs viikko kriisiä pyörähti käyntiin sunnuntaina. Ajatukset tuntuvat menevän tässä tilassa helposti siihen pahimpaan pelkoon.

Mä ainakin koen, että mun perusturvallisuus on hävinnyt. Kaikki tulevaisuuden haaveet ovat jollain tapaa menetettyjä. Pieni toivon hiven olisi, jos toinen ei olisi tällä hetkellä oman sairastumisen (syvämasennus) takia niin kyvytön keskustelemaan ja lähteä rakentamaan suhdetta uudelleen. Minä haluaisin suhteen kehittyvän tästä ja toivoisin meidän kaikkien olevan onnellisia yhdessä perheenä. En tiedä miten siihen päästäisin, mutta haluaisin yrittää. Tässä on paljon yhdessä saavutettua pelissä.

Puoliso (vai miksihän sitä nyt sanoisi.... nainen, jonka kanssa asun) tarvitsee aikaa "korjata" itsensä. Itse koen ajautuvani tässä tilanteessa umpikujaan ja alkaa tuntua, että ratkaisuja on pakko tehdä. Tälläiseen tilanteeseen, jos jää vellomaan niin siinä varmaan riutuu itsensä olemattomaksi. 😞 Yritän kuitenkin antaa tilanteelle mahdollisimman pitkään aikaa.

Tsemppiä teille kaikille! 🌻🙂🌻

En tiedä miksi, mutta uskon, että mieheni voisi myös olla tapapettäjä, vaikka itse kyllä vakuuttaa olevansa viimeiseen asti uskollinen. Ensinnäkin hänellä ei omatunto paljon soimaa muunkaan suhteen, niin miksipä tuossakaan asiassa. Ja ne parit kerrat, kun jotain on ollut, niin syyhän siihen käytökseen on ollut minussa. Minä saan hänet pettämään, kun olen niin kauhea ihminen, että se on minulle oikein. Tai vaihtoehtoisesti hän on ollut niin varma, että minä petän, että on halunnut kostaa. Huomioitavaa tässä on, että minä en ole ikinä pettänyt miestäni, ei ole käynyt edes mielessä, ei edes silloin, kun elämä oli yhtä helvettiä.
Niin ja miehellä on todella huono itsetunto, joten kai sekin saa pettämään, kun naiset osoittaa sitten huomiota ja omakin nainen on tylsä ja kamala...

En tiedä mikä on totta. Ehkä nämä ajatukset ovat vain huonon itsetunnon aiheuttamaa ja mies puhuu totta. Tai sitten ei. En tiedä.

Hei 🌻🙂🌻
Ps. Itse olen joutunut käymään läpi tässä kriisissä avioliittomme historiaa. Jo aiemmin mainitsin, että mies jäi reissutyössään kiinni työpuhelimen laskun mukana tulleesta erittelystä soittelusta vieraalle naiselle. Tuolloin hän eli myös ehkä jotain ihmeellistä vauhtikautta: kun yritin asiaa tarkemmin selvittää, sain vain vihaisen vastauksen, ettei se kuulu minulle. Mitään en saanut irti. Todennäköisesti tapailua oli ollut tanssimisen merkeissä ja tätä soittelua.
Tänään sanoin, että haluan tietää, mitä silloin tapahtui. Miehen kommentti oli, että ei mitään 😞
Tarkemmin kuitenkin asiaa perustellen, hän suostui vastaamaan, että suudelmiin asti ei oltu menty. Mikäli hän nyt valehteli; asia on hänen omallatunnollaan. Luulen, että muutakin siinä oli.
Pian mies vaihtoi reissutyössä olemisen pois ja soitot naiselle loppuivat heti ne huomattuani.
Jännä, että kaikki vanhat jututkin tulee mieleen tämän viimeisen kriisin myötä. Alitajunta on ihmisellä tosi omituinen ja sitten mies on jo unohtanut koko asian 🤕
Ehkä sillä ei ollut merkitystä hänelle mutta tuolloin muistan, että hän sivuutti tunteeni täysin.
Nyt tämä tuoreempi on käsitelty eri tavoin...Mutta: aika surullista, että mies antoi aikaa minulle joulun yli. Jos en pääse irti ajatuksistani, hän lähtee...
Nyt jään sitten yksin tämän masennukseni kanssa ja fyysisen sairauden aiheuttamien kipujen kera.
Toki voin vaikuttaa itse asiaan säilyttämällä keskustelun jokapäiväisissä asioissa. Mies ei kestä pahaa oloani, vaan se tuo hänelle syyllisyyden ja huonon olon.
Täytynee keskittyä positiivisiin asioihin ja murehtia sitten nämä muut tunteet piilossa, mikäli haluan säilyttää tämän parisuhteen.
Aika kova vaatimus mutta jollain ihmeellisellä tavalla uskon pystyväni siihen. Voimia toivon myös teille kaikille kriisiä läpikäyville 🌻🙂🌻

Olen otettu teidän mietteistänne.☺️
Olen yrittänyt saada miestäni kertomaan, miksi lähti pettäjäksi. Toivoin muutakin vastausta kuin `tilaisuus teki varkaan, oli sopiva hetki, piti testata miehisyyden toimiminen`Näistä mikään ei mielestäni ole kelpo vastaus kysymkseeni ja häiritsee paljon minua. Ja toinen minkä olen huomannut on se että mieheni on ihmeen rauhallinen ja levollinen tässä kriisissä. Herää kysymys miksi? Jatkuuko sittenkin pettäminen...?Toki hän on kertonut että haluaa työntää pettämisen pois mielestään eikä näe tarvetta purkaa sitä, se tuntuu kuulema pahalta ja siksi haluaa laittaa kaiken muun edelle. Hän siis haluaa tietoisesti olla työstämättä pettämistä prosessina. Ja silti hänellä on vahva tarve korjata suhdettamme sekä korostaa että olen tärkeä hänelle ja on monesti pyytänyt tekoaan anteeksi. Tosin olen tyytyväinen kun hän on rauhallinen, kuuntelee ja vastaa pääosin kysymyksiini. Minä kuitenkin toivon, että hän purkaisi tunteensa, kertoisi mitä oikeasti ajattelee. Nyt minä olen ainoa joka kertoo ääneen olonsa, tunteensa. Meneekö mieheni käyttäytyminen miehisyyden piikkiin ja käyttääkö hän sitä kilpenään? Siitä aion ottaa selvää. Olen myös ajatellut , että käykö mieheni ikään liittyvää kriisiä. Hän on sanonut minulle että vielä on paljon tekemättä ja 60v. kymmenen vuoden päässä, aika menee nopeaan sekä toivoo että pystyisi saamaan vielä sitä jotain aikaiseksi ennen kuin on liian vanha. Toki ymmärrän tuon ikäntymisen mutta mielestäni voisi ottaa rennomin ja vaikka uuden harrastuksen jossa voisi puoliso olla mukana. 🙄
Mieheni on varannut viikonlopuksi meille kylpylämatkan, sanoi että me tarvitsemme nyt kahden keskisen hetken, nainen miehelle-mies naiselle. Odotan hellää hetkeä, mutta samalla pelkään että paha oloni hyppää esiin väärään aikaan ja pilaan kaiken. Silti haluan uskoa että mieheni tekee varmasti kaikkensa että saan hyvän olon niin henkisesti kuin fyysisesti. Tämä lyhyt loma, yllätti minut täysin. Aika pian pettämisen jälkeen mieheni haluaa hyvinkin läheisen hetken kanssani. Onko tämä jälleen uusi askel parempaan? Jään uteliaana katsomaan ja antaudun täysillä hetkeen sekä anna itselleni edelleen luvan myös näyttää tunteeni. Olen miettinyt myös anteeksi antoa, tuntuu että siihen on pitkä matka ja se että voi antaa anteeksi niin tuntuu että pitää antaa ensin itselleen anteeksi että voi polkaista anteeksi annon eteenpäin, pystyen antamaan myös pettäjälle anteeksi. Sen tiedän etten koskaan pysty unohtamaan, mutta pystyn kasvamaan ja kehittymään.☺️

Kiitos, kun jaksatte lukea ajatuksiani sekä siitä että kommentoitte omianne.
Hali teille kaikille ja jaksamisia arkeen!

Hei,

Teary69, hauska sattuma tuo pieni loma. Myös me olemme vaimon kanssa ensi viikonloppuna pienellä keskinäisellä lomalla. Yhdessä sovittu ja järjestetty (lastenhoito olennainen osa), vaimo kuitenkin aktiivisempi järjetämään ja vapautuneemmin innoissaan. Haluan viettää aikaa vaimon kanssa ja samalla vähän pelkään, että tulee ikäviä asioita mieleen. Tapahtuihan pettäminen hotellissa ja nyt hotellimajoitus... Siis olemmehan olleet tässä välissä lukuisia kertoja hotellissa mutta nyt ensimmäisen kerran paljastumisen jälkeen. Tulee yllättäviä pieniä ja älyttömiä mielleyhtymiä joiden ei haluaisi häiritsevän, koska asiat eivät oikeasti ole kytköksissä mutta mieli vain tekee tepposiaan. Nyt ymmärrän paremmin miten jotkut alkavat esim. vihata kaikkia miehiä kun kokevat jotain oikein pahaa jonkun miehen taholta.

Tähän viikonloppuun palatakseni. Toivon, että vaimo ymmärtää, jos välillä on raskaammalla mielellä, että kyse on tarpeellisesta prosessoinnista ja että voin silti nauttia yhteisestä ajasta kokonaisuutena. Ja joka tapauksessa olisi varmasti huonompi olo mikäli emme viettäisi yhteistä aikaa. Olen ajatellut, että en ottaisi pettämistä tarkoituksellisesti puheeksi viikonloppuna. Toinen asia, jos se joka tapauksessa tulee esille niin, että on selkeästi parempi puhua aiheesta, niin sitten puhutaan. Pettämistä on joka tapauksessa käsitelty niin paljon, että ei ole mitään sellaista joka vaatisi pikaista selvittämistä. Itsellenikin on hyvä pyrkiä työntämään asia joksikin aikaa pois mielestä, antaa mielen levätä asian suhteen ja keskittyä muuhun.

Muihin asioihin keskittymistä auttaa se, että perjantaina tapaan hyviä vanhoja (lapsuuden) ystäviä joiden kanssa en ole aikoihin keskustellut kunnolla. Lisäksi pienenä yksityiskohtana uusi hauska vaate jonka voin pukea perjantaina ja viikonloppuna. Pienetkin uudet asiat auttavat viemään ajatuksia uusille urille. Huomaa kuinka paljon pettämisen prosessointi on kuormittanut mieltä. Nyt kun akuutista ja aktiivisesta käsittelystä voi alkaa siirtyä tasaisempaan vaiheeseen, on hyvä saada muuta sisältöä. Olen huomannut mielen kuormittumisen ja prijorisoinnin mm siitä, telkkariohjelmat vaikuttavat todella tyhjänpäiväisiltä, en ole niitä ennenkään juuri arvostanut, katsonut kuitenkin telkkaria jonkun verran sen jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan. Nyt en välitä katsoa telkkaria oikeastaan ollenkaan. Eilen katsoin pienen hetken ensimmäistä kertaa yli kuukauteen ja tuntui ihan turhalta ajan haaskaukselta. Aivoissa ei vain taida olla vapaata tilaa sellaiselle jonka mieli kokee niin turhaksi.

Viikonloppua vähän jännittyneenä odottaen ja kaikille voimia toivottaen.

mariella kirjoitti 20.11.2013 0:6

Hei 🌻🙂🌻
Ps. Itse olen joutunut käymään läpi tässä kriisissä avioliittomme historiaa. Jo aiemmin mainitsin, että mies jäi reissutyössään kiinni työpuhelimen laskun mukana tulleesta erittelystä soittelusta vieraalle naiselle. Tuolloin hän eli myös ehkä jotain ihmeellistä vauhtikautta: kun yritin asiaa tarkemmin selvittää, sain vain vihaisen vastauksen, ettei se kuulu minulle. Mitään en saanut irti. Todennäköisesti tapailua oli ollut tanssimisen merkeissä ja tätä soittelua.
Tänään sanoin, että haluan tietää, mitä silloin tapahtui. Miehen kommentti oli, että ei mitään 😞
Tarkemmin kuitenkin asiaa perustellen, hän suostui vastaamaan, että suudelmiin asti ei oltu menty. Mikäli hän nyt valehteli; asia on hänen omallatunnollaan. Luulen, että muutakin siinä oli.
Pian mies vaihtoi reissutyössä olemisen pois ja soitot naiselle loppuivat heti ne huomattuani.
Jännä, että kaikki vanhat jututkin tulee mieleen tämän viimeisen kriisin myötä. Alitajunta on ihmisellä tosi omituinen ja sitten mies on jo unohtanut koko asian 🤕
Ehkä sillä ei ollut merkitystä hänelle mutta tuolloin muistan, että hän sivuutti tunteeni täysin.
Nyt tämä tuoreempi on käsitelty eri tavoin...Mutta: aika surullista, että mies antoi aikaa minulle joulun yli. Jos en pääse irti ajatuksistani, hän lähtee...
Nyt jään sitten yksin tämän masennukseni kanssa ja fyysisen sairauden aiheuttamien kipujen kera.
Toki voin vaikuttaa itse asiaan säilyttämällä keskustelun jokapäiväisissä asioissa. Mies ei kestä pahaa oloani, vaan se tuo hänelle syyllisyyden ja huonon olon.
Täytynee keskittyä positiivisiin asioihin ja murehtia sitten nämä muut tunteet piilossa, mikäli haluan säilyttää tämän parisuhteen.
Aika kova vaatimus mutta jollain ihmeellisellä tavalla uskon pystyväni siihen. Voimia toivon myös teille kaikille kriisiä läpikäyville 🌻🙂🌻

Minusta on erittäin masentavaa, että huonon olon aiheuttaja eli siis pettäjä haluaa sivuuttaa jutun hiljaisuudella. Kun asiasta ei puhuta, niin sitä ei ole tapahtunut. Minusta petetyllä on täysi oikeus tunteisiinsa. Hänen tulee saada purkaa viha ja ahdistus ulos. Puhua silloin, kun siltä tuntuu. Parasta olisi, jos tällaisista suhteista jaksaisi lähteä. Itsellänikään ei siihen voimia ole, ainakaan vielä.