Hei!

Jokainen petetyksi tullut miettii varmaan keinoja selviytyä kriisistään ja varsinkin siinä tapauksessa, että on päättänyt jatkaa suhdettaan sen pettäjän kanssa. Minäkin olen etsimällä etsinyt ohjeita ja neuvoja kuinka saada suhde toimivaksi, kuinka palauttaa luottamus, kuinka löytää rakkaus uudelleen siihen ihmiseen joka eniten ja kipeimmin satutti. Mielestäni seuraavassa linkissä (lainattu Iltalehdestä) on erittäin hyvä ohjeistus: http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013110117673161_lz.shtml

Voimia kaikille taisteluun suhteenne eheyttämisessä!

Kiitos Torso2 vastauksesta. Shokkiuutisesta on tosiaankin kulunut vasta parisen kuukautta. Itselläni on ollut shokkivaiheen jälkeen monenlaisia tunteita. Nyt erittäin kova ahdistus on kestänyt viikon. Jouduin käymään lääkärissä. Oletteko syöneet ahdistuslääkkeitä vai miten olette selvinneet. Itse olen joutunut käyttämään niitä päivittäin. Samoin nukahtamispillereitä. Miten kauan tämä kestää, milloin helpottaa. Mieheni haluaisi mennä jo asiassa eteenpäin. On helpottunut, kun on "päässyt" toisesta naisesta eroon. Sikäli ihmeellistä, että en osaa vihata miestani. LÄhinnä vihaan sitä naista. Läheisyyttä meillä on enemmän kuin vuosiin. Samoin olemme puhuneet. Kun vain saisin ahdistuksen pois, niin varmaan olisi hyvät edellytykset jatkaa. Koskaanhan en enää voi mieheeni täysin luottaa. Olen käynyt keskustelemassa perheneuvojan luona. Ensi viikolla psykiatrinen sairaanhoitaja. Toivottavasti näistä löytyy helpotusta

Hei🌻🙂🌻
Lienee aika yksilöllistä se, miten pian pettämiskriisistä toipuu. Itse sain nukahtamispillereitä, koska häiritsevät ajatukset tulivat aina nukkumaan mennessä😑❓
Mietin sitäkin Teary69, kun kerroit miehesi rauhallisesta suhtautumisesta keskusteluissa...Meillähän kriisin ollessa tuore, mies romahti ja lähes sulkeutui omaan maailmaansa. Pari kuukautta sairaslomaa hän joutui ottamaan. Suhtautuminen lienee hyvin yksilöllistä.
Minä en epäillyt alunperinkään sitä, että suhde jatkuisi. Mies laittoi naiselle tekstiviestin, jossa kehoitti jättämään perheemme rauhaan, kun tämä häiriköi viestillä edelleen.
Mutta: luottamus...sen rakentaminen on pitkä prosessi. Uskon, että jonain päivänä sekin asia tulee meillä kaikilla kuntoon. Toivottavasti nämä kumppanimme sitten osaavat olla sen saadun luottamuksen arvoisia.

Hei kaikki!
Itse koin aikamoisen kolauksen elämääni...Minua petättiin jatkuvasti melkein 5vuotta,enkä arvannut mitä peliä selän takana tapahtui.Pettämistä,huijamista,varastelua,valehtelua.
Minun tapana ei ole ketään aikuista ihmistä kytätä tai koko ajan epäillä,joten en osannut aavistaa mitään,kun kesällä kaikki paljastui.Minun maailman kuva romahti täysin ja jäin yksin täysin...Ja nyt olen todella kampaillut yksin kaikesta asioista. Olen muutenkin arka ihminen ja huono tutustumaan mihinkään...koska minulla on erilainen rajoite tutustua ihmisiin.Ja nyt olen kampaillut yksinäisyyden ja häpeän kanssa.Tämä mies vain käytti mua hyväkseen kaikessa.En vain tiedä miten selviän tässä.Rajoitteen takia en ole enää työ elämässä,joten sosiaalinen kanssa käyminen on vähäistä pienellä paikka kunnalla...Tämä mies tiesi mitä teki..hänellä oli treffi palstoilla haku päällä koko ajan.Silloin en itse paljon ollut tietokonella...eli osasin vain pakolliset hoittaa...mutta nyt joudun opiskelaan itse yksin tietokonetta...enkä tiedä miten selviän tästä kaikesta...ja tää tuki.ettikin on minulle uusi juttu....

Hei🌻🙂🌻
Petetyksi tuleminen on aina shokki...Kyllähän sitä moni yllättävän paljon rakentaa elämänsä uskollisen, luotettavan kumppanin kanssa perustuvaan suhteeseen. Silloin, kun tämä olettautuukin harhaksi, on ihminen tosi yksin tunteidensa kanssa.
Itselläni on paljon ystäviä mutta tästä pettämisestä olen kertonut vain parille. Sitä jotenkin häpeää, vaikka syyhän on pettäjässä. Hän tekee valinnan lähteä suhteeseen toisen, ulkopuolisen kanssa.
Minulla on sama juttu tuon vihan suhteen: sen tunteminen omaa miestä kohtaan on vähäistä, enemmän vihaan tuttavanaista, joka käytti sairauteni vuoksi kriisissä olevaa perhetilannettamme hyväksi.
Olisi ehkä hyvä tunnistaa myös viha kumppaniaan kohtaan. Hänhän se lähti mukaan ja särki meidän elämän. Valintana olisi voinut olla hänellä omasta oudosta olosta puhuminen minulle. Aikaisemminhan puhuin hänelle pahasta olostani ja esitin toiveen läheisyydestä.
Kiire, valtava määrä töitä ja stressi hänellä olivat myös taustalla.
Näistä sitten puhuttiin vieraan naisen kanssa ja syntyi valheellinen läheisyyden tunne, joka johti suhteeseen.
Tänä päivänä mies totesi, että nyt, selväjärkisenä hän ei taatusti lähtisi mukaan tuollaiseen.
Miksi se onkin niin vaikeaa avautua sille, joka on lähin ihminen??
Toinen osapuoli teki kaikkensa, että suhde saatiin vauhtiin.
Jospa me petetyt osaamme lohduttaa täällä toisiamme ja löytää tien jatkaa, joko eroten tai parisuhdetta jatkaen.
Jaksamisia teille kaikille 🌻🙂🌻

Tervehdys jälleen. Joulun odotus on alkanut ja itse odotan sitä pelolla, suku yhdessä oleminen ym. velloo jo valmiiksi. Olen yrittänyt kertoa miehelleni että tämä joulu pyhitetää kahdelle, meille ja lapsillemme, viettäen rentoa joulua. En ole vielä vastausta saanut, mutta minulla ei tunnu olevan voimaa eikä intoa lähteä sukulaisten keskelle, teeskentelemään.
Mennyt viikko on ollut kohdallani sattumusten summaa.Ulkoiluttaessa koiraamme joka on iso 30kg, hän riuhtasi minut innoissaan toisesta koirasta(on pentu) jolloin kaaduin maahan. Solisluu murtui ja olkapään lihas repeytyi osittain. Tästä olen suht toipunut, kun mieheni ilmoitti että lähtee kalaan merelle 3 päivää, tuolloin oli keskiviikko ja lähtevänsä sanoi jo tortaina. Huh, huh. Olin suorastaan yllättynyt moisesta. Herra päätti ottaa omaa aikaa kaiken tämän keskellä, ei tuntunut hyvälle.☹️ Perjantain yritin soittaa hänelle ja laitoin tx, mutta vastausta en saanut. Lopulta yöllä 2 aikaan soitin uudelleen jolloin hän heräsi vastaamaan. Oli unhotanut soittaa, sain vastaukseksi. Kysyin että oletko oikeati siellä missä sanoit olevasi ja onko se toinen nainen mukanasi. Sanoi että voi herättää kaverinsa (mies) ja kysyä mikä on tilanne, sanoin ettei tarviste ja tyydyin siihen. Kerroin että olin huolissani ja että muulloinkin on soitellut useastikin minulle kalareissuiltaan niin miksi nyt tilanne olisi eri. Pah, voihan tieten olla että pettäminen on nostanut minulla kaikki vaistot huippuun enkä ajattele ennenkuin sanon, mutta tunteeni ovat tosia ja en osaa peitellä niitä. Puhuimme pitkään ja saimme sovun aikaiseksi. Seuraavana päivänä hän soitteli, en minä soitellut enkä tx . Odotin niinkuin hän lupasi.
Hitto, että inhoan välillä tämän pettämisen tuomia tunteita, ajatuksia. Epävarmuus on pahinta ja se jäytää sisällä koko ajan. Huomenna kun arki koittaa pyydän miestäni uudelleen terapiaan, en vaan jaksa olla vain se joka asiaa käy läpi.Kaipaan kovasti mieheni viereen, kaipaan hetkiä jolloin ei tarvitse puhua, olla vaan. Miten saan hänet pysähtymään?

Voimia Teille joulun odotuksen aikaan.

Täällä myös yksi ketä joulun tuleminen ahdistaa. Ennen tätä kriisiä olimme sopineet, että menemme appiukolleni jouluksi. Nyt sinne lähteminen tuntuu tosi kurjalta tai oikeastaan mahdottomalta. Puolisoni ei tätä ymmärrä ja vaatii pitämään lupauksesta kiinni. En haluaisi olla joulua ilman lapsiani, mutta en tiedä kykenenkö sinne menemään. Haluaisin olla perheen kesken jossain neutraalissa paikassa vaikkapa laivalla tai kylpylässä. Tämä kriisi tulee jättämään ikävät joulumuistot loppuelämäksi. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Epävarmuus jäytää myös täällä. Puolisonihan ei osoita juuri mitään katumusta. Hän on sanonut, että on pahoillaan kun loukkasi minua, mutta ei se tuntunut vakuuttavalta. Hän kai kokee, että hänellä on ollut oikeus siihen mitä teki. Muutenkin aika kylmä meno jatkuu. Rakkaudesta häneen kai tässä vielä roikun löyhässä hirressä ja odottelen josko hän masennukseen apua saatuaan vielä minuun rakastuisi.

Hei🌻🙂🌻
Teillä menee ikävästi...Vuosi sitten mies makasi suurimman ajan sohvalla, masentuneena. Minä yritin pyörittää perhe-elämää mahdollisimman normaalisti.
Mieskin pelkäsi joulua, häpesi lasten edessä pettämistään.
Yritin saada häneltä kysymyksin vastauksia olennaisiin asioihin. Vastaukset olivat tosi lyhyitä ja ei niistä oikein kunnollista tarinaa saa mielessään kehiteltyä.
Tämän sunnuntain olen viettänyt kotona aivan yksin.

Nyt on vaan niin etten jaksa... totaalinen uupumus on tässä ja ihan käsin kosketeltavissa.Se itsetunnon ja minuuden uudelleen rakentaminen putosi nolliin. En tiedä oikeasti olenko menossa oikeaan suuntaan tai onko suhteen uudelleen rakentaminen sittenkään mahdollista. Mitäs jos suhde rakentuu pelkästään toisen tyydyttämiseen, seksin saamiseen? Juttelimme mieheni kanssa hänen palatuaan reissulta ja keskustelu venyi yöhön. Mieheni kertoi että syyllistän häntä koko ajan pettämisestä ja sanoo että joutuu pyytämään anteeksi joka kerta. Puhua hän ei enään halua, hän haluaa unhotaa. Mitä teen sitten väärin, minä haluan puhua tunteistani jotka velloo sisälläni, peloista jotka odottavat heikkoa hetkeä. Näistä haluan puhua ja kyllä tilannehan aukesi pettämisen myötä ja siksi tunteeni ovat nämä. Alussa sanoin kerran miehelleni että olet ihan paska kun voit tällälailla särkeä toisen sydämen ja elämän. Sen jälkeen olen puhunut tunteistani. Mielestäni en ole tieten syyttänyt häntä. Sanoin että meidän olisi pitänyt jatkaa terapiaa, koska hän puhui siellä. Mieheni taas sanoi että on helpottunut että emme käy siellä, oli kuulema pakko puhua ja tuntui että kaikki tuijotti häntä syyllistäen. Voi itku! Muistatte varmaan miten kerroin hyvästä keskustelu yhteydestä, niin nyt kaikki on ihan toisin. Mutta edelleen mieheni haluaa jatkaa kanssani, vannoo ettei ole toista ja minä olen hänelle tärkein ja halutuin. Silti jäytää epävarmuus. Mieheni on sanonut että seksi on suuri tarve hänen elämässään ja siksi hän myös meni pettämään, koska ei saanut minulta tarpeeksi. Pettämisen aikaan olin juuri saanut oikeat lääke annostelut sairauksiini ja toipumaan päin. Mutta ei jaksanut odottaa ja tukea! Entä jos sairauteni pahenee ja tulee jälleen kausi että ei jaksa hoitaa edes itseään? Lähteekö mies jälleen pettämään , hakemaan seksiä toiselta? Sanoin miehelleni että astuisi oikeasti minun saappaisiin, ottaisi minun sairauteni ja niiden
tuomat fyysiset ongelma sekä kivut. Luulen että hän olisi hyvin nöyrä.
Ja ihan oikeesti , tää nainen ei jaksa, ei enään.... Liian paljon valvottuja öitä, vuodatettuja kyyneleitä. Onko suhde oikeasti sen arvoista?
Olisi helppo lähteä, helppo laittaa ovi kiinni ja unohtaa. Mitä jäisi? Lapset sekavin tuntein, kodin pyörittäminen, lemmikit. Pakko jatkaa, lasten vuoksi. Nyt suhteemme tuntuu olevan kulissien ylläpitämistä, ei saa puhua ja niele tunteesi. Niin hyvin menee.
Entä jos lopettaisi elämänsä kokonaan? Olisinko silloinkaan minkään arvoinen? Kuka oikeasti jää kaipaamaan? Olen miettinyt tuotakin. Lähteminen tuntuu raskaammalta kuin elämänsä lopettaminen, silloinhan ei tarvitse enään läpi käydä mitään ja suru vie hetken kunnes aika kuultaa kaiken. Että on väsynyt olo ja olen antautunut täysin sille. Anteeksi maailma, mutta ei jaksa.😭

Teary69 kirjoitti 2.12.2013 9:35

Entä jos lopettaisi elämänsä kokonaan? Olisinko silloinkaan minkään arvoinen? Kuka oikeasti jää kaipaamaan? Olen miettinyt tuotakin. Lähteminen tuntuu raskaammalta kuin elämänsä lopettaminen, silloinhan ei tarvitse enään läpi käydä mitään ja suru vie hetken kunnes aika kuultaa kaiken. Että on väsynyt olo ja olen antautunut täysin sille. Anteeksi maailma, mutta ei jaksa.😭

Älä nyt elämistä lopeta missään tapauksessa. Lapset jää ainakin kaipaamaan. Elä itseäsi ja lapsia varten. Onhan se hankala olla kun toinen pyörii samoissa nurkissa. Mä ainakin työpäivän aikana huomaan kuinka paljon on parempi fiilis. Kotona alkaa sitten seinät kaatuu päälle ja yksinäisyys iskee. Mä nukuin viime yönä unilääkkeen avulla 10 tuntia ja sen huomaa omassa jaksamisessa. Olo on varmempi. Olo on selviytyjän. Ajatukset kulkevat selkeämmin.

Mä olen koko ajan pohtinut, että teenkö nyt oikein tai väärin tai sanonko oikein tai väärin. Voinko nyt näin tekemällä pilata meidän tulevaisuuden. Nyt ymmärrän, että mun ei pidä ajatella sitä niin. Pitää ajatella, että teenkö itseni kannalta nyt oikeita vai vääriä valintoja. Jos parisuhde sen seurauksena päättyy niin voin jatkaa elämää hyvinvoivana ja eteenpäin suuntautuvana. Parempi sekin kuin roikkua huonosti voivana toisessa kiinni. Nyt näin positiivisia ajatuksia. Tiiä sitten milloin seuraavan kerran ajatukset kääntyy päälaelleen, mutta nyt yritän pitää tästä nuorasta kiinni.

Hei
🌻🙂🌻
Teary69; meidän kertomuksemme sivuavat toisiaan; sairaushan on minulla myös ja tiedämme, mitä on olla todella kipeänä.
Meillä mies kertomuksissaan on muunnellut syytä mutta kyllähän seksi yhtenä asiana siellä joukossa oli. Sehän ei aina ole mahdollista. Meillä tosin vieraassa suhteessa se puoli ei onnistunut, mies ei pystynytkään.
Enemmälti kai puhuminen oli se juttu siinä mutta ei mitään henkilökohtaista silläkään puolen.
Meillä mies ei puhu juurikaan. Tämänpäiväistä jotain mutta ei koskaan mitään sen syvällisempää. Haluaa pitää kai jotenkin oman reviirinsä. Tai sitten ei uskalla avautua.
Voi, kun pystyisin Sinua tsemppaamaan...Eihän se meissä vika ole, joita petetään. Pettäjä saa katsoa peiliin.
Ja yleensähän he syyllistävät uhrin. Olisihan miehesi voinut aukaista suunsa ja puhua ennen tekoaan???
Minä itse en suostuisi syyttelyyn, varsinkaan sairaana ihmisenä.
Pettäjät eivät halua puhua yleensä. Aihe tekee sen syyllisen olon.
Onko sinulla tiedossa, kenen kanssa pettäminen tapahtui ja kuinka kauan sitä kesti? Ja tapahtumat siinä kuviossa yleensä? Itse ajattelen, että yksityskohtia en haluaisikaan tietää.
Ymmärtääkö miehesi, kuinka syvältä hän on sinua loukannut?
Sairastuneena itse ainakin odotin pettämistä viimeisenä...siihen ne millään osannut varautua. Siksi kai minulla myös tämä kriisi on voimakas ja jaksaminen koetuksella.
Toivon Sinulle parempaa huomista 🌻🙂🌻

Hei,

Voi Teary69, yritä jaksaa tämän synkän vaiheen yli, kyllä se vielä helpottaa. Minkä arvoista mikäkin on? Joskus tiedämme sen myöhemmin, usein joudumme jälkikäteenkin vain luottamaan, että valitsimme oikein. Välillä käy väkisin niin, että jälkiviisaana tiedämme valinneemme todennäköisesti väärin mutta kuinka paljon näihin valintoihin kannattaa takertua kun emme kuitenkaan pääse ajassa taaksepäin.

Eteenpäin katsomista auttaa kun valintatilanteessa ottaa huomioon sekä harkinnan että sen mitä sydän sanoo ja asettuu meille tärkeimpien läheisten asemaan ja tiedostaa miten heidät haluaa huomioida. Kaikki tämä vaatii voimia ja tuottaa tuskaa vaikeissa tilanteissa. Myöhemmin meidän on kuitenkin helpompi katsoa peiliin ja tuntea myötätuntoa itseämme kohtaan ja tuntea itsemme arvokkaiksi. Myös silloin kun jokin päätös on myöhemmin osoittautunut mahdollisesti vääräksi.

Pettämisen käsittelyyn näyttäisi valitettavasti liittyvän kovin samantyyppisiä vaiheita. Kun alkushokista on selvinnyt ja todettu, että jatketaan yhdessä, tulee positiivinen ja toiveikas olo ja sitä toivoo, että paha väistyisi. Kun mieli ei saakaan käsiteltyä ja nollattua koettua pettämistä samaan tahtiin kuin haluaisi jo katsoa eteenpäin, tulee väistämättä lohduttomuuden tunne, että pääseekö tästä ikinä eroon. Siinä vaiheessa kun positiivisesti katsotaan eteenpäin, pettäjälle tulee olo, että nyt ei tarvitse enää palata synkkyyteen. Kun petetty sinne kuitenkin välillä uudestaan vajoaa, on pettäjän vaikea ymmärtää, että se ei ole petetyn valinta vaan kaikki petetyt joutuvat ottamaan useamman pohjakosketuksen, halusivat tai eivät, ennen kuin pääsevät vakaammin pinnalle.

Kun on lapsia, on helpompi saada voimia jaksaa vaikeiden hetkien yli mutta ei tarvitse jaksaa pelkästään lasten takkia mikäli vain sydämellään voi nähdä, että on mahdollista saada hyvä suhde puolisoon. Onnistuuko se, sitä ei vielä tiedä kukaan. Mutta kannattaa antaa itselleen aikaa katsoa. On helpompi rikkoa kuin rakentaa ja mitä enemmän rikkoo, sitä vaikeampi on rakentaa uudestaan. Ja jättää voi myöhemminkin, jos sitten pidempään harkittuaan on varma, että se on oikea ratkaisu.

Jos ei saa nukuttua, ei kukaan jaksa. Onko sinulla nukahtamislääke? Miehelläsi on vaikeuksia nähdä miten pettämisestä puhuminen, hänen näkökulmastaan vatvominen, auttaa asiaa. Tämä on mitä tyypillisintä pettäjille. Jos he katuvat ja häpeävät, heille on raskasta kohdata pettäminen kerta toisensa jälkeen. Voisitte yrittää jonkinlaista kompromissia, rajausta, että käytte terapiassa ja sovitte miten käsittelette asiaa ottaen huomioon myös miehesi toiveet. Oletko kirjoittanut miehellesi kirjettä? Tilanteen näkeminen jäsenneltynä paperilla voi hyvinkin auttaa näkemään asiat myös sinun näkökulmasta. Petetynkin on vaikea nähdä tilanne pettäjän kannalta. Voiko miehesi kirjoittaa sinulle kirjettä? Jos miehesi on vaikea puhua, kun hän ajattelee, että ei se kuitenkaan poista pettämistä, kerro, että hän voi aina sanoa olevansa valtavan pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta ja että hän rakastaa sinua. Pettäjä voi ajatella, että se on itsestään selvää tai, että hän on jo sen sanonut. Pettäjä ei useinkaan ymmärrä kuinka lohduttavaa tämä on kuulla kun on paha olla.

Teary69, perheesi rakastaa sinua ja ainakin lapsesi tarvitsevat sinua. Muista tämä, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.

Voimia kaikille!

Hei🌻🙂🌻
Teary69: jossain vaiheessa minäkin ajattelin, että olisi helpompaa lähteä täältä, pysyvästi. Minulla olisi siihen myös ollut tuskattomampi mahdollisuus, lääkkeitteni avulla.
Sitten ajattelin nuorinta, vielä kotona asuvaa lastani ja ajattelin, että hänen vuokseen en tee niin. Myös muualla jo asuvat lapset tulivat mieleeni.
Meitä tarvitaan ja olemme hyvän elämän arvoisia. Pettäjä ei voi viedä sitä teollaan meiltä pois.
Meillä on ihmisarvo ja sitäkään ei voi nuo raadolliset teot viedä pois. Pettänyt osapuoli olettaa, että kaikki on ok, kun ensireaktio on ohi. Mutta siitä vasta alkaa tapahtuneen käsittely.
Vuosikin on lyhyt aika, jos on eletty pitkässä parisuhteessa. Ja hae itsellesi apua, nukahtamislääkettä, jotta saat lepoa. Huolehdi itsestäsi hellien. Olet sen arvoinen 🌻🙂🌻

Teary69:Sinun ei kyllä kannata miehesi töppäilyjen takia elämääsi pilata sillä sinulla on vain yksi ja ainoa elämä! Keskity mieluummin itsesi hoitamiseen jo lasten vuoksi. Liiku, se helpottaa ajatuksia ja antaa unta. Syö terveellisesti vaikka väkisin. Harrasta tai tapaa ystäviä, joiden kanssa voit jutella. Mene yksin sinne terapiaan, että saat itkeä ja puhua miltä sinusta tuntuu. Tarvitset tätä kaikkea. Miehesi kanssa puhuminen on vain yksi osa niitä palasia, joista SINUN elämäsi nyt rakentuu. Jos jotenkin saatte puhuttua, hyvä.
Seksin puutteen takia ei miehelläsi kyllä ollut oikeutta mennä vieraisiin. Ensin olisi pitänyt puhua kanssasi, miten tuo ongelma saadaan korjattua. Miehesi on yksin vastuussa valinnoistaan, sinä et ole syyllinen!
Aika antaa etäisyyttä traumaattisiin tapahtumiin ja asioita on helpompi käsitellä. Vuosi, kaksi tapahtuneesta ajattelet asioita uusin silmin. Toivottavasti miehesi on vierelläsi silloin!
Itse olen selvinnyt mainitsemilla konsteilla, joten.....
Niin ja kirjastosta saa pettämistä koskevaa kirjallisuutta, joka auttaa tilanteen selvittämisessä.
Lapsesi tarvitsevat sinua!

Hei 🌻🙂🌻
Tänään on ollut niin huono ilta, että taitaa ero tulla 😳
Päivällä kävin terapeutilla, mies kuskina. Käynti meni hyvin ja hän todella osasi aukoa solmuja.
Sitten postissa tuli kirje, että torstaina olisi psykiatri.
Illalla mies ilmoitti, että tiedossa työmatka pettäjänaisen asuinpaikkakunnalle. Siihen totesin; " ettet kai sinä sinne todella ole menossa?"(meillä myös muita, palkattuja,jotka voivat hommia hoitaa).
Siitä syntyi riita. Mies meinasi, että hänelle riittää jo tämä kaikki ja hän lähtee. En olisi saanut puuttua kyseiseen asiaan ollenkaan. Hän osaa kuulemma tehdä järjestelyt ilman minin puuttumista asioihin
Mies aikansa raivosi, oli mykkä ja meni nukkumaan.
Luulen, että hän haki tätä riitaa tarkoituksella. Terapeutin käynnin jälkeen olin kai liian hiljainen. Olen tarkoituksella välttänyt nyt aiheesta keskustelua , vaikka joulun yli sain aikaa jo aiemmin purkaa tuntojani.
Tapasimme sairaalassa tuttavapariskunnan, jonka vaimo on aivoinfarktin vuoksi joutunut pyörätuoliin. Kelasin mielessäni sitä, jos mies ei todellakaan kestä sairauttani, vaan pelkää tulevaisuutta yhdessä. Silloinhan pettäminen olisi ollut yksi tapa saada liittomme loppumaan. En ole niin huonossa kunnossa: lenkkeilen päivittäin n.3km, hoidan kotihommia jne. Kivut ovat sairaudessani ajoittain kovia mutta hyviä päiviä on alkanut olla enemmän.
Mietin sitä, jos mies ajatteli, että tuohon kuntoon voin joutua pahimmillani. Lääkärini ei ole huolissaan sairauteni tilasta, vaan vaikeasta masennuksestani .
En tiedä, miten tässä voi nyt toimia: toisaalta mies totesi masennuksestani, että se voi johtua ihan mistä tahansa syystä...Sattumalta kai sitten alkoi hänen pettämisensä jälkeen ensin traumaperäisenä stressireaktions, joka syveni tähän tilaan. Ehkä siksi, kun en saanut alkuunsa minulle sopivaa hoitoa.
Mietin jo, miten elämäni muuttuu, jos mies lähtee: yleensä hän puuhastelee paljon omia juttujaan. Lenkkiseuraksi lähtee pyydettäessä. Muuta yhteistä ei ole, sillä hän ei ole tottunut olemiseen paikoillaan , vaan aina pitää olla jotain tekemässä. Eli käytännössä olen yksin suurimman osan ajasta.
Tyttäreen minulla on läheiset välit ja teemme yhdessä asioita mm.kuuntelemme musiikkia jne.
Tytärkin on maininnut isälleen hänen tavastaan olla poissa koko ajan.
Eli itsenäinen olen käytännössä mutta tunteiden tasolla taidan olla läheisriippuvainen.
Ehkä siinä tekijä, miksen lähtenyt jo silloin, kun meillä oli perheväkivaltaa. Itsetunto on vuosien varrella mennyt ja aika hauraaksi koen itseni. Mutta nythän olen saamassa apua psykiatrilta em. ongelmiini.
Surullinen olen: mieheni tapa reagoida aggressiivisesti ongelmiimme turhauttaa. En tiedä, mistä viha kumpuaa mutta voimakasta se on.
Eli tällainen päivä tänään...Toivottavasti muilla on mennyt paremmin 🌻🙂🌻
Ps.Teary69: mikä on nyt vointisi; huolestuttaa, kun et ole kirjoittanut tänne mitään vähään aikaan???