Petetyksi joutuminen...

Olen tullut petetyksi osapuoleksi n. 10 vuotta sitten ja siitä ei kyllä mielestäni ikinä toivu. Silloin en halunnut paljoakaan tietää mieheni halujen kohteesta. tapahtuma repi niin syvältä, että katsoin parhaammaksi säästää itseni teknisiltä yksityiskohdilta. Sain selville teon toisen osapuolen ja soitin hänelle kysyäkseni mitkä ovat hänen aikeensa mieheni (lapsieni isän suhteen). Mies oli kertonut hänelle meidän liittomme olemisesta lopuillaan ja nainen oli silminnähden järkyttynyt minulta kuulemastaan: minä taas luulin liittomme olevan suhtkoht OK. Ilmeisesti tämä suhde loppui siihen emmekä kauheasti siitä ole puhuneet sen jälkeen.

Tänä vuonna mies on ollut jälleen reissuhommissa ja aloin aavistelemaan jotain muuttuneen liittomme suhteen. Alkoi itsestään huolehtiminen (uusia vaatteita) ja laihduttaminen ihan uudella tavalla. Mäin myös vahingossa spostissaan viestin sinkkujen deittipalstalta. Kysyin suoraan onko sulla tarvetta taas sivusuhteelle. Sanoin myös selkeästi, että mä olen hyvin tarkka pettämisen suhteen vanhojen kokemusten jälkeen. On valittava joko meidän suhde tai sitten suhde jonkun muun kanssa. Ei molempia. Mies kieltää kaiken ja on hyvin haluton keskustelemaan aiheesta. Ei halua myöskään minnekään yhdessä kanssani. Minä itse vaan on hänen näkökantansa. Olen päättänyt nyt katsoa vähän aikaa ja sitten tehdä päätöksiä suhteen jatkamisen suhteen. Tuntuu näitä lukiessa (esim. Tearyn akuutti tilanne) niin samalta kun omani n. 10 v. sitten. Seuraan nyt tukinettiä päivittäin ja saan täältä hyviä neuvoja parisuhteen ja oman jaksamiseni kanssa. 🙂🌻

Paljon on jälleen juteltu niin pariterapiassa kuin kahden. Viime terapian jälkeen juttelimme lisää autossa kahden ja loppukin elämäni pohjasta katosi. Mieheni kertoman mukaan sain tietää että hänen mielestään pitkän liittomme aikana olen vähän väliä painostanut häntä väsymykselläni, sanoin ja teoin. Hui, olemme toki perhe-elämän koukeroita käyneet läpi ja aina saaneet sovinnon sekä jatkaneet arjen pyörittämistä. Mutta tuo kaikki onkin jäänyt sovinnoista huolimatta jäytämään häntä ja siksi olemme tässä tilanteessa. 😭 Oloni on nyt että minä olen pettänyt rakastamani ihmisen teoilla ja sanoilla vuosikymmenten saatossa, sanoilla ja teoilla jotai en edes muista, mutta mieheni muistaa. Nyt olen totaalisesti rikki. Se että mieheni harrasti seksiä toisen kanssa, se että olen loukannut rakasta ihmistä kaikki se repii syvemmin rikki minua. Sanoin miehelleni että minä oletin tuon menneen olevan normaalia perheen kasvamiseen liittyviä ongelmia ja että niistä olisi sinä hetkenä selvitty. En itse ainakaan tiedä yhtään perhettä läheisissä jotka ei ole käynyt niitä mitä mekin kävimme läpi. Sanoin että minulla ei ole merkitystä hänelle enään, sillä koen itseni petturiksi, henkiseksi pahoinpitelijäksi ja todella monen vuoden ajan. Samoin tunnen ettei elämälläni ole merkitystä sillä olen oikeasti menettänyt tuon läheisen jonka kanssa minun piti jakaa vanhuus läheisesti. Minä en näe valoa juuri nyt, en.☹️ Mieheni kuunteli ja sanoi että minulla on merkitystä ja haluaa rakentaa uuden tulevaisuuden kanssani, mutta itse en usko enään siihen, sillä tuo paha olo on entistä syvempi ja mustempi... Tällä hetkellä menen eteenpäin lasteni vuoksi, sitten en tiedä enään mitään kun minua ei tarvita. Anteeksi mutta on vain niin paha olla.😭

Hei🌻🙂🌻
Minun tuntemuksiani voit lukea tarkemmin ketjusta "minua on petetty" mutta jotain haluan vielä tänne kommentoida. Soitin nimittäin uudelleen tuon suhteen toiselle osapuolelle ja järkytyin: suhde olikin hänen mielestään alkanut jo aikaisemmin ja tapaamiskertojakin ollut enemmän.
Mieheni hermostui täysin ja kiisti asian. Sanoi, että hulluhan se nainen on. Mitään ei kuulemma ollut ennen kuin tekivät teatterireissun, jossa mieheni palveluntuottajan roolissa mukana.
Sen jälkeen oli nainen soittanut, tehnyt ns.tikusta asiaa ja pari kertaa vielä sen jälkeen myös. Sitten alkoi viestittelyä ja nuohan, sekä puhelimen liimaantuminen mieheen kiinni herätti epäilyt. Muistan itsekkin, että tämä oli viime syksynä, ei vielä kesällä, kuten nainen väitti. Ehkä hänellä sitten oli jo piilossa olevia tunteita ja mieheni ei tajunnut asiaa ensin.
Meillähän tämä koko prosessi johti miehellä pitkään sairaslomaan masennuksen takia.
Vuosi tapahtuneesta ja en ole päässyt tapahtuneesta yli vielä. Niin puun takaa kaikki tuli minulle ja kyseessähän on perheellemme tuttu nainen 😑❓
Meillä mies ei lähtenyt yhdessä terapiaan. Kävin yksin n. viitisen kertaa mutta koin, ettei siitä ollut hyötyä minulle. Olisi pitänyt mennä yhdessä.
Kirjoitit, että puhutte tapahtuneesta. Se on hyvä asia. Meillä se on mennyt niin, että minä olen puhunut ja mies jotain vaivalloisesti vastannut. Ilmeisesti tässä on yksi syy tämän kriisin pitkittymiseen.
Meillä piti olla asiat kunnossa tuolloin, kun tämä tapahtui. Toki mies piiskasi itsensä työnteolla loppuun, eikä myöntänyt väsymystään minullekaan. Oli ärtyisä ja annoin hänelle vapauden sitten myös harjoittaa tykkäämäänsä rakentelua ihan vapaasti. Meillä ei riidelty, ennenkuin aloin epäillä myöhemmin toista naista olemassaolevaksi. Silloin alkoi minun nimittelyni yms.
Eli: uskottomuus voi tulla, vaikkei parisuhteessa sinällään olisikaan ongelmia. Syyt ovat silloin pettäjän omasta psyykkeestä johtuvia. Ehkä se meillä liittyi tuohon loppuunpalamiseen ja ikäkriisiin. Vaikea tietää, kun mies ei itsekkään tiedä.
Teille voimia ja toivon, että yhdessä pääsette tästä yli 🌻🙂🌻

Hei Teary69,

Surullista kuulla, että näet tilanteesi noin synkkänä. Hyvänä puolena on se, että teillä toimii keskusteluyhteys, ja että voitte käsitellä tilannettanne terapeutin kanssa. Shokkivaihe alkaa mennä ohi, mielesi alkaa hyväksyä, että tämä kaikki on totta ja samalla alat selvemmin tuntea uupumuksesi jota shokki on peittänyt. Älä tee mitään suuria muutoksia tässä tilassa. Selvitä ensiksi riittävästi tilannettasi.

Samalla kun olette keskustelleet pettämisestä, olette keskustelleet muistakin asioista joista ette ole ennen keskustelleet. Voitte edelleen rakentaa suhteenne uudestaan suuremman avoimmuuden ja paremman keskusteluyhteyden pohjalta. Keskinäinen välittäminen, kunnioitus ja rakkaus auttavat pitkälle.

Kun keskustelette suhteenne historiasta ja esille tulee asioita jotka ovat toista loukanneet ja jopa aiheuttaneet vihaa ja katkeruutta, muista että olette edelleen yhdessä. Ikävien asioiden vastapainona on täytynyt olla paljon rakkautta ja välittämistä. On luonnollista, että on raskasta huomata, että ei tunnekaan puolisoaan niin kuin on kuvitellut. Uuden avoimen keskustelun pohjalta voitte löytää uutta luottamusta suhteeseenne. Alatte luottaa siihen, että tunnette puolisonne entistä paremmin ja syvemmin. Jos jaksatte kulkea toistenne rinnalla tämän raskaan taipaleen, syntyy vahva luottamus siihen, että selviätte yhdessä tulevistakin vastoinkäymisistä ja todellakin voitte myöhemmin kohdata vanhuuden yhdessä luottavaisin mielin.

Muista, että kun keskustelette pettämiseen johtaneista syistä, kyse ei ole siitä, että ne olisivat oikeuttaneet pettämisen. Parisuhteessa on aina vastoinkäymisiä ja tilanteiden muuttuessa puolisoiden tulee kerta toisensa jälkeen löytää uusi tasapaino. Sinä et ole tietoisesti vahingoittanut miestäsi mutta miehesi on tietoisesti pettänyt sinua. Hänen olisi pitänyt kertoa tuntemuksistaan, eikä paeta tilannetta toisen naisen syliin. Vanhoista väärinymmärtämisistä on kuitenkin hyvä keskustella, jotta opitte ymmärtämään toisianne paremmin.

Onko miehesi halukas jatkamaan rinnallasi, vaikka pettämisen läpikäynti on molemmille raskasta? Rakastaako miehesi sinua edelleen ja voitko tuntea rakkautta miestäsi kohtaan kaikesta pahasta olosta huolimatta? Haluatko luopua pitkästä yhteisestä taipaleestanne vai panostaa yhteiseen tulevaisuuteenne ja mahdollisesti saada uudelta pohjalta suhteen jossa voitte kohdata toisenne avoimemmin ja rehellisemmin? Anna vastausten muodostua rauhassa. Muista, että on helpompi rikkoa kuin rakentaa. Käykää yhdessä läpi mitä teillä on sellaista mitä ette halua rikkoa ja mitä haluatte yhdessä rakentaa ja mihin sitoutua.

Toivotan voimia jaksaa eteenpäin.

Hei,
Ihmisellä on kumma tarve etsiä usein syytä tekemisilleen muista ihmisistä. Usein se syy löytyy niistä lähimmistä ja rakkaimmista. Teary, onko miehelläsi ollut tapana syyllistää sinua siitä mitä hänelle tapahtuu? Meillä näin on aina. Kaikkeen negatiiviseen mitä hänelle on tapahtunut olemme me, hänen perheensä syyllisiä. Itse hän on taasen saanut aikaan kaiken hyvän mitä hänelle on tapahtunut. Vaikka miten olen rakastanut, hoivannut ja antanut kaikkeni rakkaalleni ja meidän perheellemme, tuntuu että mikään ei riitä. Olen silti tehnyt kaiken väärin. Mieheni kysyy miksi olen tehnyt uhrauksia hänen vuokseen? No rakkaudesta häntä ja perhettä kohtaan.

Teary, luulen että miehesi yrittää nyt vierittää syyn tekosestaan sinun niskoillesi. Pettämisen ovat kuitenkin tehneet miehesi ja tämä toinen. Et sinä. Et ole syyllinen. Sinulla kuten meillä kaikilla on oikeus onnelliseen elämään, tasapainoon ja rakastetuksi tulemiseen. Pidä huoli itsestäsi, että jaksat tämän vaikean vaiheen läpi. Sinulla on lapsi, jota rakastat☺️❤️, pidä hänestä hyvää huolta. Keskustele miehesi kanssa, pettäminen ei ole maailmanloppu. Siitä pääsee eteenpäin. On vain otettava yhteinen vastuu perheestä ja perhe-elämän onnistumisesta. Jaksamista sinulle ja muille keskusteluun osallistuville.🙂👍

Kiitos jälleen viesteistänne.😉 Olen antanut ajan kulua ja antanut itselleni lupaa olla sellainen kuin olen tässä tilanteessa. Meillä menee tasaisesti tällä hetkellä, arki rullaa kuten ennekin. Valoa on näkynyt. Mutta suurin tuskani on vieläkin sisälläni. Milloin voin jälleen luottaa ja antautua täysin rakastamalleni miehelle? Milloin ajatukseni pettämisestä ja sen kera tuleva paha olo häviää? Miksi kertaan ja piinaan itseäni niillä pahoilla muistoilla jotka tuovat mieleen kaiken liian hyvin ja jälleen vatsaa vääntää.
Menneellä viikolla koin tuon pahanolon todella vahvana kun olin pitkää työvuoroa tekemässä ja tyttäreni soitti että isi ei ole vieläkään tullut kotiin eikä saanut puhelimella kiinni häntä. Se että olisin tuntenut huolta niin tunsi vatsan kääntyvän ja miettiväni että kenen kanssa nyt mieheni peuhaa. Voi, Paska mikä fiilis. Ja todellisuus oli että miehelläni oli työvuoro venytnyt. ei siis huolta pettämisen suhteen vain luottamuksen.
Olemme lopettaneet terapeutilla käynnin, mutta jatkamme käyntiä perheasiain keskuksessa. Miksi lopetimme tämän toisen oli syy se että mieheni ei voi työnsä vuoksi käydä niinä aikoina ja todella pelkää menettävänsä työnsä juuri terapian vuoksi. Hän ei kuulema psyty työnantajalleen kertomaan että perheessä on kriisi ja tarvitsee siihen aikaa. Minä taasen en näe siinä ongelmaa vaan että työnantaja voisi hyvinkin hyväksyä jos kertoisi että rakennetaan perhettä kasaan. Mutta mene ja tiedä?
en kuitenkaan aio hyväksyä että pettämisen jälkipyykin käynnistä ei enään puhuttaisi saati suhteellemme ei löytyisi aikaa.
Nyt mennään tunti tunnilta, päivä päivältä eteenpäin. Minä pelkään ,mutta haluan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, tunteetkin on käsiteltävä kun ne tulee. Toivottavasti rakkaus kantaa minua oikeaan suuntaan.

Kehoitan ottamaan yhteyttä rohkeasti toiseen naiseen, jos vain tiedät nimen! Naisten on pidettävä yhtä!
Teary69 kirjoitti 23.10.2013 10:10

Viikolopulla karahti todellisuus avoimeksi, olen petetty, mieheni haki seksiä toisen luota.
Tunteet vellovat jatkuvalla pahalla ololla. Puhuttu on ja halua jatkaa on.... mutta luottamus poissa, odotan vain seuraavaa kertaa? Olen pyytänyt miestäni kertomaan kaiken ,missä ja miten tapahtui, oliko suunniteltua,mitä hän tunsi silloin ja sen jälkeen. Keskustelu sujui rauhallisesti enkä painostanut häntä siihen. Minun on vaan pakko saada tietää.
Uskoin rakkauteen ja avioliiton sanoihin. Enään en tiedä mihin uskoa ja luottaa .
Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä myös tuohon toiseen naiseen, haluaisin kysyä ihan samaa kuin mieheltäni. Olisko se väärin? Ja oletteko te petetyt tehneet niin? Ja jos niin koetteko että siitä olis hyötyä?
Oman arvon tunnostaminen on kadonnut tyystin ja syylistän itseäni. En kykene syömään ja arjen askareet hoidan sumussa... ei vaan jaksa.😞

Hei🌻🙂🌻
Palaan vielä tuohon syyllistämisaiheeseen: kenenkään EI ole pakko pettää, vaan mikäli kokee parisuhteessa olevan ongelmia, ne tulee tuoda esille.
Meillähän minä toivoin jo ennen tätä pettämistä miehen pysähtyvän, jättävän työn vähemmälle mutta hän vaan totesi, että meillä menee ihan hyvin.
Sitä taustaa nähden pettäminen sattui todella paljon☹️
Pettäminen on valinta, aina.
Ja ei sitä parisuhdetta yksi voi koossa pitää, varsinkaan, jos toinen ei osaa edes arvostaa toisen tekemiä aloitteita suhteen läheisyyden tai jonkun muun asian korjaamiseksi.
Meillä mielestäni mies on saanut perheestään kaiken hyvän. Kaikki ollut valmiina, että hän on saanut keskittyä uraansa...Arvostuksen puute on ollut hänen pahin ongelmansa. Kaikki on kuulemma ollut itsestäänselvää.
Hänen seikkailunsa saattaa maksaa tämän perheen menettämisen verran.
Luulen, ettei ollut sen hinnan arvoinen.
Voimia teille 🌻🙂🌻

Ps. Eli selkeytän nyt hieman edellistä viestiäni : mies itse on nyt todennut nuo asiat. Hän ei ole siis osannut arvostaa perhettään riittävästi. Tämän olen itse jo aikoja sitten huomannut. Osittain mallioppimista kotoa: naista ei tarvitse arvostaa, eikä hänen tekemäänsä työtä perheen hyväksi.

Arvostusta täytyy olla suhteessa. Mieheni totesi pettämisen jälkeen että perhe hajoaa tyystin jos lapset saavat tietää isän teoista.Sanoin ymmärtäväni, mutta samalla totesin että olisiko silti pitänyt ensin miettiä paremmin. Miettiä kokonaisuutta ja ketä osallisina. Yllätyin myös sitä miten mieheni asetti itsensä perheen, lasten, minun edelle, puhumatta mitään, kertomatta miltä sisällä tuntuu. Miksi ? Ajattelin pitkän suhteemme olevan myös turvapaikka meille, lupa avautua ja kertoa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta arvostusta voi ansaita ja mieheni on huomannut sen.
Olemme päässeet lähelle toisiamme, vaikkakin välillä tunteeni palaa pettämiseen. On se kumma tuo ihmisen mieli.... ajattelee vaikkei haluaisi. Tuntuu että suhteemme on kuin seurustellessa alussa, mutta tiedämme toisemme tarpeet ja ennen kaikkea tunteet. Mieheni on myös hyväksynyt että puhun enemmän kuin hän pettämisen aiheuttamisista tuneteista. Hän yritttää parhaansa kuunnella ja vastailla. Hän yrittää olla läsnä.
Tänään tunnen tyyntä oloa.

Hei Teary69,

Mukava, että tavoitatte sen alkuaikojen rakkaudentunteen, sen jonka varassa olette perhettä rakententaneet. Arjessa se pohjalla oleva rakkaus saattaa jäädä vähän jalkoihin. Nyt kun joudutte rakentamaan suhdetta uudestaan, on hienoa, että tavoitatte yhteisen intohimon, sen kuinka hyvältä tuttu rakas ihminen voi tuntua. Voitte yhdessä muistella pitkän suhteenne vaiheita, hauskoja sattumuksia, kuinka olette olleet toistenne tukena, huolissanne toisesta, tunteneet kuinka elätte toistenne kanssa yhteistä arkea.

Muista tämä yhteisen historian koulima rakkaudentunne kun pettämisen aiheuttamat möröt tunkevat väkisin esiin mielen syövereistä, eikä niille järjellä voi mitään. Mieti silloin mikä painoarvo milläkin on. Muista, että katkeruus ja viha vahingoittavat vain sinua itseäsi ja antavat vieraan naisen vahingoittaa vain enemmän teidän suhdettanne.

Korvauksena kokemastasi tuskasta voit saada syvemmän yhteyden mieheesi kun miehesi kohdistaa voimansa ja tarmonsa sinun tukemiseen ja ottamaan vastaan tuskasi. Samalla sinä opit luottamaan siihen, että miehesi on rinnallasi myös vaikeina aikoina ja kykenee sinua lohduttamaan. Tunnet lohtua ja toivoa siitä, että kun pahimmat möröt ovat menettäneet tehonsa ja jauhautuneet teidän toisillenne osoittaman kiintymyksen ja tuen jalkoihin, jäljelle jää edelleen kokemus toiselta saadusta lämmöstä ja huolenpidosta - rakkaudesta jonka olette löytäneet uudestaan.

Voimia kaikille nähdä valoa tulevaisuudessa ja tehdä töitä sen saavuttamiseksi.

Kiitos Beren, sanoistasi.
Eilen vanhimman pojan tyttöystävä kertoi ihastuneen toiseen ja poikani oli ihan maassa. Ja niin jälleen vietiin ajatuksia pettämisestä.... Koko yön pyörin tuon painajaisen kanssa. Tämä on niin väärin!
Kyllä yritän, keskityn muuhun, mutta paha olo on hiton suuri. Tunne olla huono ja vähä arvoinen on aika raskas...
No, tänään mennään näin.
Ihana kun olette olemassa täällä ja tukemassa ajatuksillanne. Suuri hali ja kiitos, itsesäälin keskeltä.

Valitettavasti tunteet riittämättömyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta tulevat seuraamaan todennäköisesti pitkään, toivottavasti kuitenkin ajan mittaan laimentuen niin, ettei enää sisuksia kouraise kun asiaa ajattelee. Aviopuoliso ei voi olla kaikessa parempi kuin kaikki potentiaaliset ulkopuoliset kumppanit jotka keskittyvät vain parhaimpiin puoliin ja erityisiin hetkiin. Pettäjän on osoitettava, että hän rakastaa puolisoa sellaisena kuin tämä on, että haluaa puolison ja vain puolison kokonaisuudessaan.

Itselläni on tänään ollut raskaampi päivä. Eilen illalla tuli paha olo ja siihen liittyen kyselin vaimolta minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia hänellä oli silloin kun hän petti. Kello oli liian paljon ja vaimo ei jaksanut paneutua asiaan ja hänelle tuli paha ja ahdistunut olo siitä, että muisteli pettämistään. Tänään hän kirjoitti pitkän kirjeen jossa kertoi silloisista ja nykyisistä tuntemuksistaan. Kirjeessä ei ollut mitään olennaista uutta ja oli mukava saada kirje. Tuntui hyvältä, että vaimo syventyi asiaan ja nähdä tututkin asiat kirjoitettuna. Vaikka kuinka on hyvä käsitellä asiaa, on myös raskasta käydä niitä läpi. On hyvä tietää mitä vaimo tunsi ja ajatteli, niin ei tarvitse kuvitella. Vaikka olemme näistä keskustelleet, sävyjä tulee lisää ja asia muuttuu käsiteltävämmäksi. Möröt pienenevät ja tulevat tutummiksi, menettävät tehoaan.

Siitä ei pääse mihinkään, että on tapahtunut vääryys. Itselleni paras lohtu ja toivo on, että molemmat oppivat arvostamaan ja ymmärtämään, vaikkakin kovimman kautta, kuinka paljon hyvä parisuhde voi antaa. Molemmat panostavat toisen kohtaamiseen ja ymmärtämiseen jolloin keskinäinen rakkaus pääsee kukoistamaan. Näen niinkin, että uskalletaan kunnolla rakastaa.

Aito anteeksianto sisältää sen, että tilit eivät ole tasan. Hyväksytään virhe, epätäydellisyys, vääryys. Tilalle voidaan saadaan jotain muuta, vaikka se parempi parisuhde.

Toivotan kaikille voimia olla katkeroitumatta, vaikka on kohdannut vääryyttä.

Hei🌻🙂🌻
Samaa ihmettelen itse myös, kuin sinä Teary69: miksi asioista, tai meillä oudosta mielentilasta, ei voinut puhua vaimolle??? Ihmiselle, jonka pitäisi olla lähin omassa mielessä.
Minulla oli harha, että voisin tukeutua mieheeni mutta ne kerrat, jolloin sitä yritin, ennen uskottomuutta menivät siten, että mies totesi, ettei meillä ole mitään hätää tässä, mennään päivä kerrallaan yhdessä eteenpäin.
Näinhän se ei sitten valitettavasti mennyt.
Ja tottakai pettänyt osapuoli haluaa, ettei aiheesta puhuttaisi.
Tänään näytin miehelle traumaattisen kriisin vaiheet artikkelin, vain siksi, ettei hän kuvittele minun olevan erikoinen...Artikkelissa kerrottiin, että työstämisvaihe kestää kuukausia, jopa vuodenkin. Uudelleensuuntautuminem tämän jälkeen vuoden- kaksi. Pettämisen katsotaan olevan traumaattinen kriisi.
Hyvä, jos keskustelunaiheenne pelaa ja ymmärrän senkin, että pettäjä väistää aihetta syyllisyydentuntojensa vuoksi.
Meillähän sairastumiseni oli jo kriisi sinällään, joka jäi käsittelemättä miehen työkiireiden vuoksi.
Olen miettinyt sitäkin, että jokuhan miestäni muutenkin vaivaa: koko avioliittomme ajan hän ei ole pystynyt rentoutumaan ilman, että tekisi koko ajan jotain. Ihan kuin piiskaisi itsensä väsymykseen.
Ja Beren: luulen, että huonoja hetkiä tulee, sillä myös sinulla kriisi on tuore, riippumatta siitä, että tapahtumista on jo aikaa.
Voimia teille kaikille ja muistakaamme se, ettemme ole syyllisiä tapahtuneisiin asioihin, vaan meitä on loukattu syvältä sielusta ja toipuminen vie aikaa🌻🙂🌻

Hei Teary69,

Kerroit soittaneesi naiselle jonka kanssa miehesi petti sinua. Kerroit, että soitto selkiytti ajatuksiasi, sait naiseuttasi takaisin ja kerroit muutenkin olleesi tyytyväinen puheluun. Olin pitkään sitä mieltä, että en halua soittaa miehelle jonka kanssa vaimoni petti. En nähnyt mitä voisin voittaa tuolla puhelulla.

Nyt olen kuitenkin alkanut ajatella, että puhelu voisi mahdollisesti antaa lisävalaistusta, kun vaimo on kertonut suurinpiirtein kaiken mitä hän voi kertoa. Lähinnä kait pelkään, että puhelusta jää vain tyhjä olo tai että peräti tulen vain loukatuksi. En ilmeisesti oikein tavoita sitä ajatusta, että miten tämä mies jonka toimintaa halveksin, voisi minua auttaa.

Nyt kysynkin lisävalaistusta koskien puheluasi. Sovitko miehesi kanssa puhelusta ja antoiko hän puhelinnumeron? Mitä odotit saavasi selväksi tai saavuttavasi puhelulla? Oliko nainen osannut odottaa puheluasi? Jos sinulle tulee jotain muuta olennaista puhelua koskien mieleen jota en ole kysynyt, niin olen kiitollinen, jos voit valottaa asiaa.

Kaikkea hyvää toivottaen.