Tulipallo, kirjoitit jälleen niin loistavan kommentin.

Toivottavasti moni lukee sen ajatuksella.
Kiitän ja kumarran.

Tulipallo, minä taas luulen, että usein salasuhteeseen nimen omaan ajaudutaan, vaikka tietysti jonkinlainen "tilaus" täytyy olla, ja sopiva tilaisuus. Moni on ainakin väittänyt, ettei voinut tunteilleen mitään - eikö se ole ajautumista? Suhteen salaaminen ei ole helppoa eikä ehkä kumppanin jakaminen muiden kanssa, mutta niihin on ratkaisut, jos niin haluaa. Moni ei halua.

Kyllä, salasuhteessa olevat ovat usein tavallisia ihmisiä. Mielestäni pettäminen ja varatun kanssa suhteeseen ryhtyminen on kuitenkin alhaista. Inhimillistä toki. Se on osoitus siitä, ettei arvosta tiettyjä arvoja, kuten uskollisuutta (omaa tai muiden) tai avoimuutta. Eikö vain? Vajavainen moraali ei ole välttämättä syy tilanteeseen, mutta ainakin se mahdollistaa sen. Salasuhde on valinta, ja toki ihminen selittää valintansa itselleen järkeväksi ja hyväksyttäväksi. Ei kuitenkaan liene ihme, että epärehellisyydestä ei pidetä. Pettäjä on omasta parisuhteestaan vastuussa, mutta ei haittaa, jos ihmiset laajemminkin ajattelisivat tekojensa seurauksia. En pidä satunnaista hairahdusta niin pahana asiana kuin vuosikausia jatkettua salasuhdetta, kaksoiselämää.

Vaihtamalla paranee useinkin. Se ei ole vaikea uskoa. Se, mikä herättää täällä äläkkää, on se, että jotkut eivät pidä pettämistä ja epärehellisyyttä vääränä ja jotkut taas pitävät. Moni pettämiseen osallinen myös kuvittelee, ettei uskollisuutta arvostavilla ole mitään kokemusta tosielämästä tai vahvasta vetovoimasta.

"Se, mikä herättää täällä äläkkää, on se, että jotkut eivät pidä pettämistä ja epärehellisyyttä vääränä ja jotkut taas pitävät."

Mielestäni tämä ei ole se ydin joka herättää kiihkeätä keskustelua.

Luulenpa, että kaikki tietävät että salasuhteilu on väärin.
Niin tässä tullaan tietysti siihen, että miksi otetaan se ensimmäinenkin askel.

Monta asiaa ihminen tietää järjellä mikä on oikein, mutta toimii silti väärin.
Pätee paljon muihinkin asioihin kuin parisuhteisiin. Miksi syön kermajäätelöä vaikka olen jo ylipainoinen, miksi löhöän sohvalla vaikka pitäisi siivota koti. No, nämä nyt tälläisiä vertauksia, mutta järki tietää ja kuitenkin tekee toisin.

Niinhän laulussakin sanotaan, että annoit pikkusormen se vei koko käden...
Mutta, hieno ja hyvä asia, että on oikeat periaatteet ja elää sen mukaan.
Joukossa tuppaa vain olemaan ainakin se yksi musta lammas.

Haluaisin kommentoida useita tämän ketjun viestejä, mutta ei vaan tunnu löytyvän riittävän pitkää aikaa siihen. Joulun aikana saatan ehtiä. Lainasin kuitenkin tuolta toisesta ketjusta mielestäni hyvät kirjoitukset, jotka sopivat meille kaikille, ollaanpa sitten aviopuolisoita tai salarakkaita. Varmaan nämä ohjeet sopivat miehillekin, vaikka naisten ohjeista onkin kyse. Suokaa siis anteeksi, että hyppään ikäänkuin uuteen aiheeseen, mutta alla olevat ohjeet liittyvät aiemmin kirjoittamaani viestiin, jossa mm. kirjoitin, että tekisi mieli ravistella petettyjä hartioista.

hämppis kirjoitti 23.4.2016 16:5

olkinainen kirjoitti 25.2.2015 11:45

Voi hyvät naiset: suoristakaa selkänne ja nostaa leukanne! Hankkikaa vaikka se koulutus,jos se siitä on kiinni. Antakaa omille tyttärillenne vahva pohja uskoa itseensä ja "kelpaavuuteensa". Pääasiahan on kelvata itselleen! Muutenhan elämä on helvettiä!
Tuntuu kauhealle lukea, miten joillakin(ja niin monilla!) tämä ainut ja kullanarvoinen elämä menee puolison epäilyyn, kyttäämiseen, huumetesteihin, puhelimen ja netin tutkimiseen jne jne. Miksi se oma itsenäinen elämä omana terveellä itsetunnolla varustettuna naisena on niin pelottava? Miksi pitää ripustautua ja riippua? Tukahduttaa toinen ainkaikkisella epäilyillä, syytöksillä, tenttaamisella?
Ajatelkaa kerrankin vain itseänne, tässä kohtaa saa ja pitää olla itsekäs. Sanokaa itsellenne että minä olen arvokas ja ansaitsen paljon parempaa kuin tämä! Ja uskokaa siihen!
Sitten alatte katsella avoimin silmin elämäänne nyt. Onko se hyvää ja nautinnollista? Jos ei, mitä pitäisi tehdä? Jos puoliso ei suostu asialliseenkaan keskusteluun, ei minkäänlaiseen yhteistyöhön yhteisten asioitten selvittämiseksi, tehkää selväksi ettette aio jatkaa näin. Joskus mies herää ja haluaakin puhua kun huomaa olevansa totuuden edessä. Jos ei, maailma ei kaadu. Nykyajan nainen pärjää yksinkin. Vahva nainen löytää helpommin rinnalleen vahvan miehen, jos haluaa.
Turhanaikainen mustasukkaisuus ja tenttiminen pahentaa tilannetta molemmilta. Se myrkyttää elämän. Jos pettää, niin selvä. Se on iso isku ja loukkaus mutta siitä pääsee yli. Kun tiedät olevasi arvokas ja ansaitsevasi parempaa, käyt läpi eronkin tuoman tuskan ja pettymyksen. Kyllä siitä selviää, ja elämä voi olla todella ihanaa! puhun kokemuksesta.
Eikä aina ratkaisu ole ero. On monia jotka pääsevät uuden alkuun ja jättävät entisen taakse. Se vaatii paljon tahtoa ja sitä oikeaa aitoa rakkautta. Eikäse ole helppoa.

Olet niin täydellisen oikeassa. Keskittyminen opiskeluun, oman elämän kohentamiseen, terveitten elämäntapojen vaalimiseen, itsensä hoitamiseen..laihdutus, ulkonäön hoitaminen, henkisten arvojen etsiminen ym. Mihinkään puolinaiseen huonoon suhteeseen ei kannata jäädä vuosiksi roikkumaan jos toinen osapuoli vaan vastustaa ja kiusaa eikä saata olla yksimielinen yhteisen elämän pelisäännöistä rakentamisesta piste🌻🙂🌻

1Maisa kirjoitti 18.12.2016 17:0
Mutta pientä ajatusta joskus myös sen petetyn osalle. Tehän viette nyt parhaat palat ilman sitoumuksia?
🙂👍

Kyllä minä joskus mietin salamiehen vaimoa. Minulla on sellainen hankala tilanne, että salamies on onnistunut kääntämään ajatukseni vaimoaan vastaan. Salamies on siis toistuvasti kertonut vaimonsa tai silloisen deittikumppaninsa pettäneen häntä hankkiutumalla raskaaksi. En tiedä, onko tämä totta, mutta jollain tavalla asia tekee minusta salamiehen pettämisestä ymmärrettävämpää. On myös parisuhteita, joissa toinen käyttää toista hyväkseen esimerkiksi taloudellisesti tai on väkivaltainen tms. Tämä voi olla sairas ajatus, mutta hyväksyn jollain tavalla pettämisen tilanteissa, joissa parisuhde on muutenkin rappiolla tai epätasapainoinen. Toki on usein niin, että juuri se parisuhteen hyväksikäyttäjä on myös se pettäjä, mutta toisinkin voi olla.

Mitä sitten tulee tuohon "parhaiden palojen viemiseen". Tämän ketjun alussa minulle vastattiin, että me salarakkaat saamme vain seksiä (ei tunteita) ja meidät jätetään aina yksin, kun mies palaa rakkaan perheensä luokse. Nyt sitten väitetään, että me viemme parhaat palat. Asian voinee nähdä monelta kantilta ja näissä keskusteluissa nostetaan aina esiin se tilanteeseen sopivin näkökulma.

XXX3 kirjoitti 18.12.2016 17:28
Miehen pitäisi ymmärtää, että hän esittää aviomiestä näytelmässä, jota vaimo luulee oikeaksi elämäksi.

Tämä on oikein hienosti sanottu. En tiedä, miten asiat oikeasti ovat missäkin perheessä. Aika paljon olen kuitenkin ihmetellyt näitä perhenäytelmiä, joissa vaimo tuntuu toimivan tuottajan, teatteriohjaajan, dramaturgin, lavastajan, puvustajan, kuiskaajan, avustajan ja valaistuksen hoitajan tehtävissä. Miehelle jää lähinnä statistin, ja aika usein myös maksajan, rooli. Pitäisikö miehenkin kokea kyseinen näytelmä elämäksi? Tämä sama pätee myös joskus sellaiseen tilanteeseen, jossa miehellä on nuo päätehtävät ja vaimolle jää lähinnä sellaisia rooleja kuin maksaja, siivooja, keittäjä jne. Tarkoituksena ei nyt ole haukkua perhe-elämää, vaan leikitellä tällä näytelmä-aiheella. Näytelmältä tilanne nimittäin usein tuntuu.

XXX3 kirjoitti 18.12.2016 17:28
Tietysti salarakkaat mahdollistavat kakun syömisen ja säästämisen, mutta vastuu on ilman muuta naimisissa olevalla osapuolella.

Voisi erota.
Voisi luopua suhteesta.
(Tai vähintään kertoa puolisolle, jotta tämäkin tietää roolinsa)

Minustakin vastuu on naimisissa olevalla osapuolella.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että pettäjiä, petettyjä ja salarakkaita on monenlaisia. Kaikista noista ryhmistä voitaisiin ehkä luokittelemalla saada 4-6 tyypillisintä tyyppiä. Uskoakseni ihmisten ja suhteiden eroavaisuudet tekevät tästäkin keskustelusta haastavaa. Tämä ajatus tuli siitä, että käsittääkseni osa pettäjistä todellakin haluaa pitää molemmat suhteet. Osa pettäjistä katuu tekoaan ja haluaa satsata avioliittoon. Osa pettäjistä haluaa erota ja aloittaa avoimen suhteen salarakkaan kanssa. Eli en usko kaikkien pettäjien edes haluavan tai edes kestävän pitkään kahta eri parisuhdetta. Toiset saattavat ehkä kyetä pyörittämään samalla jopa kolmea tai useampaa partneria.

Vuosimalli1966 kirjoitti 18.12.2016 18:54
Mikäli olisin huono tai haluton puhumaan puhelimessa, meidän juttu olisi loppunut ajat sitten.

Jännää, että teillä puhelinkeskustelut ovat noin tärkeässä roolissa. Niiden täytyy olla miehelle tosi tärkeitä! Me emme juuri soittele. Joskus erityistilanteissa vain soitetaan esimerkiksi myöhästymisestä ilmoittamisen vuoksi. Tekstareita mekään emme lähettele. Meille tapaamiset ovat ehdottomasti tärkein juttu. Kaikilla tapaamisilla ei kuitenkaan ole harrastettu seksiä, vaikka moni niin luulisi. Joskus on pysytty hellittelyssä, mikä onkin salamiehelle ihan erityisen tärkeää. Keskustelemme myös paljon kaikenlaisista asioista ja salamiehelle on tärkeää saada joskus hoitaa ns. talkkarin hommia, vaikka en minä häneltä sellaista apua oikeasti tarvitsisi. Salamiehellä on luonani kolme omaa tavaraa. Ne on tänne hankittu eli kotoaan hän ei ole niitä tuonut. Hammasharjan hän olisi halunnut tänne tuoda, mutta minusta se on tarpeeton, koska hän ei yövy täällä. Salamies tuo minulle aika usein jotain pieniä lahjoja. Minä en voi samalla tavalla lahjoa häntä, mutta ostan/laitan toki usein jotain kivaa pientä syötävää. Tämä suhteen salaaminen tuntuu kummalliselta. Joskus olen melkein lipsauttanut jollekin jotain, mitä en halua lipsauttaa. Muutamille ystävilleni olen kertonut salasuhteesta, mutta en ole kertonut salamiehen henkilöllisyyttä. Vain yksi yhteinen tuttavamme tietää, että me kaksi olemme salasuhteessa keskenämme. Tietääkö joku sinun salasuhteestasi? Oletko koskaan halunnut kertoa jollekulla asiasta? Olemme salamiehen kanssa miettineet myös pikkuisen sitä, mitä tekisimme, jos suhde paljastuisi. Oletteko te puhuneet asiasta tai suunnitelleet sitä? Haluaisin kysyä sinulta myös, miten jaksat pyörittää kahta suhdetta. Olen itse ajatellut asiaa eli kahden rinnakkaissuhteen pitämistä ja minusta on tuntunut, että en varmaan jaksaisi enkä varmaan pystyisi organisoimaan ja salaamaan niitä. Meidän suhteen järjestelyt ovat kyllä aika helppoja, kun tapaamispaikka on käytännössä aina valmiina ja viestintä tapahtuu pääosin sähköpostin kautta. Lisäksi salamiehellä tuntuu olevan paljon vapaa-aikaa. Usein se olenkin minä, jolla on enemmän esteitä mm. harrastusten, muiden tapaamisten ja vapaaehtoistyön takia.

SisältäSekaisin kirjoitti 19.12.2016 0:34

Mielenkiintoisia kommentteja ja hyvää pohdintaa pitkästä aikaa täällä. Itse olen täällä palstalla pyörinyt enemmän ja vähemmän jo pari puolitoista vuotta. Olen se niin sanottu pettäjämies, varmaan aikalailla arkkityyppi tämä palstan inhokista.

Hei SisältäSekaisin! Mukavaa, että sinäkin osallistuit keskusteluun. Olisi mukava kuulla sinun ajatuksiasi näistä asioista, joista on keskusteltu tässä ketjussa. Kirjoitit ettet osaa hävetä pettämistäsi. Koetko tai oletko jossain vaiheessa kokenut syyllisyyttä pettämisestä? Mitä salasuhde sinulle antoi ja mitä se otti?

Serpentiinille kommenttia kysymyksiisi:

Puhelin on tärkeä yhteydenpitovälineemme siksikin, koska tapaamisia ei ole helppo järjestää.
Suhteestamme tietää tällä hetkellä miehen puolelta pari kaveria, en ole heitä nähnyt. Minun puolelta nykyisin ei ketään.
Miten jaksan pyörittää kahta suhdetta kyseli Serpentiini. Kotona on kämppäkaverit tilanne, joten naisen-miehen suhdetta ei ole. Minua ei vahdita, eikä kysellä. Kissaa ei ole nostettu pöydälle.

Kissaa ei ole nostettu myöskään salasuhteessa. Kumpikaan meistä ei taida olla valmis avioeroon ja sitä kautta yhteiseen julkiseen suhteeseen, ei ainakaan vielä. Jos oikein kunnon käry kävisi ja asiat tulisi julki, luulenpa että minun avioliitto päättyisi. Salamiehestä en tiedä miten siellä rouva ottaisi tiedon vastaan. Onko kulissit kuinka tärkeät.

Ans kattoo nyt, miten tässä käy. Kaikella on aikansa, sanotaan.
Joka tapauksessa, jos meidän suhde muuttuu julkiseksi, pitää se tapahtua niin, että kumpikin sitä aidosti haluaa ja on siihen valmis. Pakolla ja painostuksella se ei onnistu.

Serpentiini kirjoitti 21.12.2016 17:1

SisältäSekaisin kirjoitti 19.12.2016 0:34

Mielenkiintoisia kommentteja ja hyvää pohdintaa pitkästä aikaa täällä. Itse olen täällä palstalla pyörinyt enemmän ja vähemmän jo pari puolitoista vuotta. Olen se niin sanottu pettäjämies, varmaan aikalailla arkkityyppi tämä palstan inhokista.

Hei SisältäSekaisin! Mukavaa, että sinäkin osallistuit keskusteluun. Olisi mukava kuulla sinun ajatuksiasi näistä asioista, joista on keskusteltu tässä ketjussa. Kirjoitit ettet osaa hävetä pettämistäsi. Koetko tai oletko jossain vaiheessa kokenut syyllisyyttä pettämisestä? Mitä salasuhde sinulle antoi ja mitä se otti?

hei,

En oikein tiedä, tuo "etten osaa hävetä pettämistä" on ehkä hiukan kärjistetty. Kyllähän minä olen siitä tietoinen jokaisena hetkenä ollut että väärin olen tehnyt.

Salasuhde mikä minulla oli tapahtui 12V liittovuoden jälkeen. Syytä olen usein pohtinut miksi se tapahtui, samanlaisia iltoja ja "mahdollisuuksia" on ollut paljon aikaisemminkin. Tuolloin oli menty jo pitkän matkaa suhteessa alaspäin, olin jo itsekkin terapiassa käynyt asioita puhumassa ja omaa päätä selvitellyt ja lievää masennustakin potenut. Tuona iltana oli vain ilmeiseti ohitettu se piste käyrällä, jossa omat tarpeet, itsekkyys ja läheisyyden kaipuu vain kumosi ukollisuuden ja houkutuksesta kieltäytymiskyvyn. Jälkeen päin olen miettinyt miten aikaisemmin olen vastaavissa tilanteissa toiminu, niin olen tajunnut että niillä kerroilla olen puhunut perheestäni, elämästäni ja suhteestani ylpänä ja onnellisena. En ole päästänyt ketään koskaan niin lähelleni, että sellaista olisi päässyt tapahtumaan.

Kyllä se syyllisyystunto tai miksi sitä sitten kutsuukaan kokoaika mukana on, eihän kuitenkaan mikää enää ole samanlaista ollut sen jälkeen, se joka muuta väittä puhuu paskaa. Olen itse sitä mieltä (ja terapeutti myös), että tunnustaminen ei ole se mitä kannattaa tehdä. Tunnustaminen on vain toisen vahingoittamista, sen varjolla että ei pysty elämään omien tekojensa kanssa. Minulla se olisi vain tapa lopettaa suhde tai pieni mahdollisuus sillä olisi siihen, että sen "viimeisen kriisin" kautta meidän suhde saataisiin jotenkin uuteen alkuun.

Mitä salasuhde antoi? Ensimmäisenä se antoi minulle henkilön joka kuunteli minua ja kenella avasin sydäntäni asioista joista en voi vaimolle puhua. Me emme oikeastaan juuri tavannut (muutamaa kertaa lukuunottamatta), joten kaikki oli vain tekstiä ja joskus puhetta. Salasuhde antoi minulle iloa ja voimaa päiviin minkä oli kadottanut. Se näkyi myös suhteessa vaimoon, meidän kriisiytynyttä suhdetta perattiin tuon salasuhteen terapoinnin ja voiman avulla, ja tilanne paranikin hetkellisesti.

Monella tapaa minä kokeilin itseäni mitä tunnen ja mihin pystyn jne. Sanoin aikanaan terapiassa että odotan suunniteltua tapaamista paljon, jotta näen pystynkö minä pettämiseen ilman alkoholia, miltä se minusta tuntuu, pystynkö minä itseni kanssa elämään sen jälkeen.

Mitä salasuhde otti? Se vei ehkä sen viimeisen naiivuuden uskoa parempaan huomiseen omassa suhteessa, lisäksi se toi elämään sen pahan epäilyksen, että olisiko tuolla kuitenkin jotain oikeampaa ja parempaa suhdetta minulle tarjolla. Lisäksi ihastuksen antama voima ja palo oli jotain niin huumaavaa, paljon suurempaa kuin minä sen muistin olevan ja nyt minä haluaisin edes hiukan jotain vastaavaa kihelmöintiä kokea lisää. Haluaisin edes hiukan vastaavaa kokea välillä omassa suhteessa, mutta alan olla siinä uskossa että sitä ei tästä suhteesta löydy.

En minä ylpeä itsestäni ole, älkää ainakaan niin ymmärtäkö, mutta en minä mitenkään "syvästi kadu" tekojanikaan.

Siitä olen serpentiinin kanssa samaa mieltä että ei varsinainen uskottomuus lapsiin vaikuta, muuta kuin sillä että vanhemmat eroaa. Lapset ei sitä vielä ymmärrä, ainakaan alle 10v lapset, en minäkään osannut vanhempieni eron syitä yhdistää vasta kuin aikuisena. Asia on sitten eri jos lapsia käytetään aseena toista vastaan, mutta siinä vaiheessa vanhemman pitäisi jo osata katsoa peiliin, eikä sen aiheuttamista traumoista enää pettämistä voi syyttää.

Vuosimalli1966, kiitos vastauksestasi. Meillä on niin, että salamies on pyytänyt minua naimisiinkin, mutta en pidä sitä ihan realistisena asiana. En tiedä, voisinko hänen kanssaan edes avoliittoa ajatella. Toisaalta voisin, toisaalta en. Jos käry kävisi, niin varmaan me molemmat pyrkisimme suhteen kieltämään. Salamies on tosin sanonut, että vaimolleen hän voisi suhteen myöntää, jos vaimo saisi tietää suhteesta. Ilmeisesti he riitelevät joka tapauksessa aika paljon. Olen luvannut, että jos hänet ns. heitetään kotoa pihalle, hän voi tulla luokseni yhdeksi yöksi. Pidempää majoitusta en ole luvannut. Kahden suhteen pyörittämisestä kysyin, koska eräs toinenkin mies (sinkku) kiinnostaa minua. Jotenkin sitä ei vaan osaa salamiehestä luopua.

Ei millään pahalla ASM, mutta epäilen ettei kuvaamallasi korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä asu kovin monessa osoitteessa. Vai miksi tämän Tukinetinkin parisuhde- ja perhekeskusteluista varmaan kolmasosa käsittelee pettämistä? Olen tyytyväinen elämääni ja kertoisin siitä mielelläni enemmänkin. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi toivot vaimon saavan mahdollisimman pian tietää puuhistamme.

Itse vielä uskon siihen, että korkean moraalin omaavia ihmisiä vielä löytyy. Jokaisen petetyt tulisi asiasta tietää koska tuollainen elämä on teatteria. Ehkä vaimokin olisi onnellinen jos pääsisi miehestä eroon. Uskotko tosiaan, mitä mies sinulle kertoo. Kotona menee huonosti, vaimo sitä, vaimo tätä... Jos huonosti menee, niin miksi ihmeessä hän ei lähde. Siksi ettei sittenkään ole varma, mitä sinä pystyt hänelle tarjoamaan muuta kuin hetken hupia. Sitten onkin kiva palata taas "sen nalkuttavan vaimon luon🙂)

Mun täytyy myöntää, että itse uskon ns. "korkean moraalin" ihmisiä olevan oikeasti hyvin, hyvin vähän. Useimmat näistä moraalisista ihmisistä eivät vain ole joutuneet todellisen kiusauksen eteen. Se, että olisi teoreettinen mahdollisuus esimerkiksi pettää on ihan eri asia kuin olla tilanteessa, missä on jo olemassa voimakas tilaus tunteelle/fyysiselle kontaktille ja tilaisuus sen toteuttamiseen. En väitä, etteikö kukaan kieltäytyisi, varmasti näin, mutta jos ei ole tätä kokenut, ei voi tietää varmasti.

Lukemattomat ihmiset eivät lähde liitoista, joissa menee huonosti. Täälläkin on jatkuvasti esimerkkejä siitä - voit ASM lukea vaikka tuon aiemman viestin nimimerkiltä Sisältä sekaisin. Toisinaan sivusuhteelta haetaan sitä, mitä ei avioliitosta enää (tai koskaan) saada, toisinaan jopa niin, että sen avulla jaksetaan ylipäätään pysyä avioliitossa. Ihmisillä on satoja syitä pysyä huonoissa liitoissa.

"Hetken hupi" on myös kyseenalainen juttu. Usein petetyt haluavat alentaa sen "toisen naisen" ja sen, mitä mies tämän kanssa koki, koska se tuntuu inhottavalta ja kipeältä. Ajatus siitä, että "meidän" juttu on se oikea ja juttu toisen naisen kanssa vain halpaa hupia, lohduttaa vähän. Ainakin itse tein niin. Mutta totuus on, ettei asia läheskään aina ole niin ja näin jälkikäteen voin myös nähdä sen, ettei näin ollut oman mieheni kohdalla. Varsinainen suhde ei säilynyt, mutta tämä "toinen nainen" oli silloin miehelleni hyvin tärkeä ja nyt ymmärrän ja voin hyväksyä, miksi. He ovat myös yhä edelleen ystäviä eikä se enää häiritse minua. Toki tämä ei poista sitä, etteikö sivusuhde/pano olisi joskus hetken hupi, ehdotomasti näitäkin on. Mutta jos ja kun on kyse pidemmästä suhteesta, todennäköisyys vain hetken huville ja pienempi ja pienempi. Ja JOS siinä olisi lähes aina vain kyse hetken huvista niin miksi niin moni sitten kuitenkin jättää puolisonsa ja lähtee toisen matkaan? Siitäkin on pelkästään jo tällä palstalla lukuisia esimerkkejä.

Tässä ketjussa on puhuttu pettämisen/salasuhteen ensiaskeleesta. Joidenkin mielestä ensiaskel on harkitsematon haksahdus, jotkut puhuvat ajautumisesta, jotkut harkitusta teosta jne. Minusta pitäisi erottaa toisistaan yksittäiset pettämispanot (esim. sekstataan nimiä tai muitakaan tietoja kyselemättä) ja pitempikestoiset salasuhteet. Tosin on olemassa sellaisiakin salasuhteita, jotka ovat käynnistyneet yksittäisen ja ehkä yllättävänkin sekstaamisen jälkeen.

Oma salasuhteeni alkoi tarkan harkinnan jälkeen. Ensin oli sellainen vaihe, jossa salamies yritti saada suhdetta alkamaan, mutta minä en yhtään innostunut suhteesta, koska hän oli naimisissa ja minulla oli toinen kiinnostuksen kohde. Kyllä meillä silloinkin synkkasi erinomaisesti. Voisi kuitenkin varmaan sanoa, että minä kuuluin silloin näihin "korkean moraalin" ihmisiin. Pari vuotta myöhemmin, kun tapasimme uudestaan, otettiin salasuhteen mahdollisuus uudelleen esiin. Silloin kävimme tosi pitkän ja perusteellisen keskustelun siitä, mihin olemme ryhtymässä. Keskustelu oli kuin jokin työelämän kehityskeskustelu, jonka jopa ajattelin tappavan kaiken romantiikan väliltämme. Keskustelua seurasi kuitenkin ns. koeaika ja sitten varsinainen salasuhde. Tämä on siis ollut hyvin harkittua ja yhdessä suunniteltua touhua. Molemmilla olisi ollut monta kohtaa, jossa olisi voinut junan pysäyttää.

Minua salasuhteen ylläpitämisessä kiinnostaisivat ne motiivit, miksi pettäjä ei eroa kumppanistaan, siitä kenen selän takana pelejään pelailee. Ymmärränhän minä hyvin, että tunteet voivat roihahtaa, se on huumavaa ja niistä tietää elävänsä. Mutta että miksi jää roikkumaan siihen vanhaan? Jotenkinhan omat valintansa joutuu itselleen aina perustelemaan ja ne perustelut ja arvot niiden taustalla kiinnostaisivat. Ehkä siksi, että niitä motiiveja ymmärtämällä voisin (ehkä) yrittää ennustaa omallekin kohdalle ja miettiä, saattaisinko minäkin jossain elämänvaiheessa päätyä tuollaisiin ajatuksiin/tekoihin.

Ovatkohan ne motiivit raha-asioita? Vai onko eroaminen noloa, menettääkö siinä sosiaaliset kasvonsa? Pelkääkö jäävänsä sivuun lastensa elämästä, olevansa huono vanhempi? Pelottaako hyppy tuntemattomaan ja tyhjän päälle? Mitä muita syitä voi olla? Mikä siinä vanhassa suhteessa voi olla sellaista, että valitsee ylläpitää kahta puolinaista yhden täysillä eletyn sijaan? Vai onkohan just se täysillä eläminen niin pelottavaa? Yksinäisyyden pelkoakohan se on - että se uusikin suhde voi vesittyä ja lopahtaa, ja sen jälkeen joutuisi kohtaamaan oikean yksinäisyyden? Vai onko salailu joillekin ihmisille koukuttavaa? Se, että jakaa jonkun salaisuuden yhden ihmisen kanssa - sehän sitoo tiiviisti yhteen, rikoskumppaneiksi. Ja on kai siinä jännityksensäkin, kun kiinnijäämisen vaara on läsnä - kapinoidaanko siinä jotakin?