Hauska sattuma, mutta minäkin olen monesti lukenut täällä kauhunsekaisin tuntein monien naisten kirjoituksia. On tullut tunne, että ei ollenkaan ymmärretä omaa roolia siinä tapahtumaketjussa, joka on parisuhdekriisiin johtanut. Ollaan vaan itse oikeassa, eikä yhtään katsota peiliin. Syy on läpimädässä toisessa naisessa ja lammasmaisessa omassa miehessä.

XX3:lla taisivat mennä nimimerkit sekaisin. Tyylilaji on kuitenkin sama tuttu, eli hyökkäävä. Asiatonta on kyseenalaistaa toisen naisen halua kirjoittaa palstalle. Jos itse olisin petetty osapuoli haluaisin ymmärtää myös kolmannen osapuolen näkökulmaa. Eivät ongelmat mene pois sillä, että sulkee silmänsä tosiasioilta.

Ei kukaan tietoisesti toivo toiselle pahaa, ei mies eikä toinen nainen. Marttyyrin asenne ei tässä auta. Ei myöskään toisen naisen parjaaminen tai oman puolison vahtaaminen. Ongelma ja sen syyt pitää ensin selvittää itselleen. Kun sen jälkeen oivaltaa mitä itse haluaa, voi miettiä onko se mahdollista saavuttaa. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole.

En ole pettäjä enkä tietääkseni petetty, mutta joutunut muista syistä pohtimaan salasuhteita ja (henkisen) pettämisen määritelmää paljonkin.

Serpentiini kirjoitti, kuinka hänen tekisi joskus mieli läpsiä nyyhkynaisia poskille, sanoo näiden naisten elävän pilvilinnaelämää ja väittää maton menevän alta, jos elämä koskettaa konkreettisesti. Väittäisin kuitenkin, että pitkiin avioliittoihin mahtuu muutakin kuin pilvilinnaa - eikö salasuhde ennemminkin ole pilvilinnaa? Uskollisille(kin) puolisoille elämä on konkreettista. Ei tietenkään ole hyvä nojautua täysin toiseen ja kahlita toista, mutta on aika itsestään selvää, että pitkässä suhteessa ottaa toisen huomioon monessakin asiassa ja järjestää elämänsä myös parisuhteen ja perheen ehdoilla. Rakastaa. Sitoutuu. Onko silloin ihme, jos pettämisen paljastuessa tuntuu, että matto vedetään jalkojen alta? Ihmiset muuttuvat eivätkä kaikki liitot kestä, mutta eikö olisi reilua olla rehellinen sitä kohtaan, jonka kanssa on suhteeseen alkanut ja jolle on lupauksensa antanut?

Petetyt ja pettäjät puhuvat helposti toistensa ohi. Pettäjille petos kuuluu elämään, petetyt taas haluaisivat pettäjien ymmärtävän toimintansa seuraukset ja myöntävän sen, että se on väärin. Muu tuntuu puolustelulta, ihan aiheellisesti.

Parisuhteita on monenlaisia, mutta se ei tee salasuhteista hyväksyttäviä. Elämään mahtuu paljon paskaa - silti, väärin, mikä väärin. Salasuhteen rakkaus voi olla kaunista - väärin silti. Avoin suhde on kokonaan toinen asia. Juttu on harvinaisen simppeli: jos on luvattu uskollisuutta, salasuhde on väärin. Jokin muu asia voi olla pahempikin, ja kaikki me teemme virheitä, mutta väärin, mikä väärin. Omasta pettämisestä ei voi vastuuttaa muita. Kahdesta väärästä ei saa yhtä oikeaa.

Aikuinen ihminen on vastuussa vain
omista teoistaan, mutta uskallatteko miettiä asioita niidenkin kannalta, joihin oma toimintanne vaikuttaa? Ajatteletteko, ettei se kuulu teille, ei ole teidän asianne? Tärkeintä on teidän onnenne ja miehen onni? Että se, mitä vaimo ei tiedä, ei voi häntä satuttaa? Ja että ettehän te satuta, vaan mies. Ryhtyisittekö suhteeseen vaikkapa ystävänne tai siskonne miehen kanssa? Jokainenhan on vastuussa vain omasta hyvinvoinnistaan.

Tulipallo, hyvä kirjoitus. Tangoon tarvitaan kaksi, joka ihmissuhteessa.

Pettäjjä on monenlaisia, isoin joukko ihan tavallisia, lapsistaan välittäviä, huolehtivIa vanhempia.
Tuleehan pettäminen esille monesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miten se olisi mahdollista jos puoliso olisi niin hirveä ja ilkeä.

Petetyn on helpompi kohdistaa syytökset kolmanteen osapuoleen kuin puolisoon. Mennään sillä logiikalla että salarakas mahdollistaa suhteen, muuten meidän Matti ei pettäisi.
No, jos yksi sanookin ei, niin takuulla löytyy seuraava joka tarttuu verkkoon.

Tosi hyvä asia, että kaikki osapuolet voivat tuoda näkökulmaansa esiin. Petetyllä on se hyviksen paikka tässä kuviossa, mutta se ei silti tarkoita jalustalle nostamista.
Täydellistä ihmistä ei ole ja tuskin tulee olemaankaan.

Vuosimalli1966 kirjoitti 17.12.2016 19:46
Joskus ei totuutta uskalleta katsoa silmiin ja lakaistaan maton alle. Näin varmasti heillä kuten meilläkin.

Näinhän se taitaa mennä. Saako udella, miten te olette järjestäneet tapaamisianne? Meillähän asia hoituu tosi helposti, kun minun koti on aina käytössä. Yhteydenpito on vähän haastavampaa. Me olemme käyttäneet lähinnä sähköpostia, mutta puhelintakin on kyllä käytetty. Minä olen varovaisempi puhelimen suhteen kuin mies. En tiedä yhtään, pyrkiikö vaimo vahtimaan miestään vai ei.

Vuosimalli1966 kirjoitti 17.12.2016 19:46
Tässä ketjussa peräänkuuluttettiin vastuunottoa aloittajan salamiehen perheestä. Jokainen täysi-ikäinen vastaa kuitenkin omista teoistaan. Ihanne-elämässä uskottomuuskriisejä ei syntyisi kun varatut eivät hyppisi vieraille vesille ja myöskin kukaan ei lähtisi heidän mukaansa. Luulenpa vain, että tosi-elämässä ei tähän tilanteeseen päästä koskaan. Niin "simppeliltä" kuin se kuulostaakin.
Ihmiselle on annettu järki, mutta myös tunteet.

Juuri näin.

XXX3 kirjoitti 17.12.2016 21:21

Hei Tulipallo,

Et varmaan ole miehen liiton ainoa pimeä asia, kuten itsekin ajattelet. Mutta, miksi mies ei eroa??? Haluaako hän pilata vaimonsa elämän, koska tämä on (ehkä) halunnut lapsen? Haluaako hän, että vaimo elää ilman rakkautta? Haluaako hän, että vaimo (jota hän ei rakasta) hoitaa kodin ja kasvattaa lapset? Minkälaisen miehen kanssa oikein olet suhteessa?

Hei XXX3! Viestisi oli varmaan osoitettu minulle. Esitit yllä monta kysymystä salamiehelle. Niitä pitäisi kysyä häneltä. Jos minä niihin yritän vastata, saatan vetää pahasti metsään. Uskoakseni naiset aika usein veikkaavat väärin pyrkiessään arvailemaan miesten aivoituksia. Heitän nyt kuitenkin jotain veikkauksia tähän. En tiedä, miksi mies ei halua erota. Tiedän kuitenkin, että hän suhtautuu erittäin kriittisesti naisten miehiä parempaan asemaan lasten huoltajuusasioissa. Salamies on vaimoaan huomattavasti paremmin koulutettu ja palkattu. Hän on joskus mutissut jotain korkeista elatusmaksuistakin. En tiedä, minkälaisia tunteita salamiehellä tarkalleen on lapsiaan kohtaan. Olen kuitenkin käsittänyt, että hän haluaa vaikuttaa omien lastensa kasvatukseen ja tulevaisuuteen. Voin kuvitella, että salamiehelle on ihan positiivinen juttu, jos vaimo kantaa päävastuun kodista ja lasten arjen pyörityksestä. Salamies ei juuri kotitöistä puhu ja ymmärtääkseni hän on aika paljon poissa kotoa tehden paljon ylitöitäkin. Tiedän myös työni puolesta, että hän tekee ihan oikeitakin ylitöitä. Yksi juttu on sitten tietenkin myös avioliitto instituutiona. Salamiehen perhepiirissä on enemmän pitkiä liittoja kuin avioeroja. Hänen ystävissäkään ei tietääkseni ole eronneita. Ero vaatii aina rohkeutta ja uuteen elämäntilanteeseen siirtymistä. Jo aiemmin kirjoitin, että salamies oli varmaan kuvitellut itselleen erilaista elämää, kuin mitä tähän mennessä on ollut. Minun arvion mukaan hänen itsetuntonsa on ollut vähän heikoilla. Rakastajattaren (tykkään enemmän tästä tittelistä) pitäminen voi olla salamiehelle yksi tapa pönkittää itsetuntoa. Avioero puolestaan varmaan olisi suhteellisen kova kolaus sekä itsetunnolle sekä ehkä vähän maineellekin, vaikka se voi hassulta kuulostaa. En tiedä salamiehen tunteista vaimoaan kohtaan. Hän on kertonut vihasta ja epäluottamuksesta, mutta pidän mahdollisena että niiden lisäksi salamiehellä on myös positiivisia tunteita vaimoaan kohtaan.

XXX3 kirjoitti 17.12.2016 21:21
Sinä voit edelleen viihtyä miehen seurassa ja jatkaa vapaata elämääsi. Ei sinun tietenkään tarvitse huolehtia vaimon puolesta. Ihmettelen kuitenkin, miksi kirjoitat tälle palstalle, kun et kuitenkaan ole tuen tarpeessa. Vai halusitko kenties antaa tukea? Kenelle?

Tämän keskustelupalstan kuvauksessa lukee, että "täällä keskustellaan...". Ei tämä tietääkseni ole rajoitettu vain tuen vastaanottamiseen tai antamiseen, vaikka sivuston nimi onkin Tukinet. Alunperin löysin tämän Tukinetin erään ihan toisen asian vuoksi. Joskus sitten innostuin lukemaan pettämistarinoita ja lopulta avasin tämän ketjun. Ei siinä ole mitään sen kummallisempaa. Olen yleisellä tasolla kiinnostunut pettämiskuvioista varmaankin sen vuoksi, koska olen itsekin yksi osapuoli. Minua kiinnostaa, mitä pettäjän päässä liikkuu ja onhan täällä ollut muutamien pettäjienkin kirjoituksia. Toisaalta on ollut myös hyvin kiinnostavaa lukea petettyjen tarinoita. Hyvin kiinnostavia ovat olleet myös Vuosimalli1966:n viestit. Miesnäkökulman saaminen näihin viesteihin olisi myös kiinnostavaa.

XXX3 kirjoitti 17.12.2016 21:21
Vielä muutama kysymys: miksi olet niin sanottu toinen nainen? Mikä sinut erottaa toisista naisista?

Minä olen toinen nainen ihan oikeastikin, mutta en käytä itsestäni sitä titteliä, koska en pidä siitä. Myöskään salamies ei käytä minusta sitä termiä, kun keskustelemme. Meillä on lukuisia titteleitä ja hellittelynimiä toisillemme ja itsellemme - kuten usein muissakin parisuhteissa. Tätä keskusteluketjua avatessa piti laittaa jokin lyhyt ja ymmärrettävä otsikko, niin kirjoitin noin hirveämmin asiaa pohtimatta. Ei minulle ole väliä, mitä titteliä minusta tai muista tässä ketjussa käytetään. Toivottavasti voidaan keskustella asiallisesti.

aamu72 kirjoitti 17.12.2016 22:27
Jotain epänormaalia ja kylmää on siinä jos vuosien ajan pitää salasuhdetta ja samalla leikkii perheenisää.

Minä en tosiaan tiedä, onko vaimo pettänyt miestään ehkäisyn kanssa, mutta kuvitellaan että nainen todellakin on hankkiutunut raskaaksi yksipuolisella päätöksellä miehelle ehkäisystä valehtelemalla. Eikö siinä olisi jotain epänormaalia ja kylmää, jos nainen tekisi näin suuren ja monen elämään suoraan vaikuttavan petoksen leikkien sen jälkeen perheenäitiä. Ihan vain vertailun vuoksi haluan kysyä.

aamu72 kirjoitti 17.12.2016 22:27
Ja sinä "toinen nainen" et voi millään ymmärtää tätä kokonaisuutta koska sinulla ei ilmeisesti ole lapsia.

Kirjoitin avausviestissäni, että olen lapseton. Ei niitä lapsia ole sen jälkeenkään ilmaantunut eli olen edelleen lapseton (tai pikemmin lapsivapaa). Elämässä on paljon asioita, joita ei voi täysin ymmärtää, jos ei ole kokenut itse samaa. Voi kuitenkin yrittää ymmärtää. Syöpälääkäri voi yrittää ymmärtää potilaitaan, vaikka ei olisi itse syöpää sairastanutkaan. Vanginvartija voi yrittää ymmärtää elinkautisvankeja, vaikka ei olisi ketään murhannutkaan. Yksönen voi yrittää ymmärtää kaksosta, joka voi yrittää ymmärtää kolmosta. Toisaalta samakaan kokemus ei koskaan toistu ihmisille täysin samanlaisena. Miljonääriäiti tuskin tavoittaa rutiköyhän äidin ajatusmaailmaa täysin. Lestadiolaisvaimo ei varmaan voi tavoittaa biseksuaalin polyamorisessa avioliitossa elävän ateistivaimon ajatuksia. Perusterve aviomies ei varmaan tavoita neliraajahalvaantuneen aviomiehen tilannetta. Ja niin edelleen. Olen kuitenkin ihminen. Ehkä jopa toimin perheterapiaa tekevänä pappina ja ohjaan harrastuksenani avioliitto- ja perheleirejä. Tai sitten en. En kerro yksityiskohtia ammatistani tai harrastuksistani, mutta tynnyrissä en kuitenkaan elä.

aamu72 kirjoitti 17.12.2016 22:27
Mainitsemasi hirveät asiat kuten päihteet,väkivalta,mielenterveyden ongelmat yms.ovat hirveitä asioita mutta osa niistä on sairauksia. Pettäminen ja vuosien salasuhde ei ole sairautta vaan tietoista itsekästä toimintaa. Sinä mahdollistat tämän etkä ymmärrä omaa vastuuttomuuttasi asiassa.

Tämä keskustelu lähti liikkeelle lasten perhehelvettikokemuksista. Monet kirjoittavat esimerkiksi täällä Tukinetissä, että päihdeongelmista kärsivä vanhempi ei hakenut apua ongelmaansa tai ei edes huolinut apua vaikka sitä tarjottiin. Joku on kirjoittanut vanhempansa myyneenkin huumeita. Vaikka huumeaddiktio olisi sairaus, on avusta kieltäytyminen tai huumeiden myyminen hyvinkin tietoista toimintaa.

On rohkeaa väittää, mitä ymmärrän tai en ymmärrä. Kirjoitin jo aiemmin, että luulen salamiehellä olleen muitakin syrjähyppyjä avioliittonsa aikana. Minä en myöskään ole universumin ainoa nainen. Tulipallo kirjoitti viisaasti, että jos joku kieltäytyy seksistä varatun kanssa, niin seuraava kyllä suostuu. Niin se vaan menee. Ja ellei ilmaiseksi tipu, niin ainakin miehille on maksullisiakin naisia tarjolla.

Tulipallo kirjoitti 17.12.2016 22:37

Hauska sattuma, mutta minäkin olen monesti lukenut täällä kauhunsekaisin tuntein monien naisten kirjoituksia. On tullut tunne, että ei ollenkaan ymmärretä omaa roolia siinä tapahtumaketjussa, joka on parisuhdekriisiin johtanut. Ollaan vaan itse oikeassa, eikä yhtään katsota peiliin. Syy on läpimädässä toisessa naisessa ja lammasmaisessa omassa miehessä.

Juuri näin! Olen kuitenkin lukenut täältä muutamia oivaltavia ja avarakatseisia viestejäkin petetyiksi tulleilta. Niitä on tosi harvassa, mutta on kuitenkin joskus. Jos ehdin, niin yritän lainata niitä tähänkin ketjuun joskus.

Toki minäkin ymmärrän todella hyvin sitä, että petetty haluaa syyttää kaikesta sitä toista naista/miestä. Sehän on ensimmäisenä mieleen tuleva ajatus ja kaikkein helpointa. Jos kuitenkin jää siihen jumiin - kuten todella moni kirjoittaja täällä - on tilanne kyllä monin tavoin huono.

Hei sinä ketjun aloittaja ja muutkin "toiset naiset" (ja miehet myös), jotka ette halua käyttää tätä nimitystä itsestänne. Ehkä nyt tulitte sohaisseeksi aihepiiriä, josta tuskin saatte ymmärrystä muilta kuin toisiltanne.

Itse aikanani liityin tälle palstalle, koska elämäni heitti ihan kuperkeikkaa. Niin, mieheni petti minua pidemmän ajanjakson. Meillä oli (ja on edelleen) pitkä parisuhde, ylä- ja alamäkiä, onnellista, tavallista, ärsyttävääkin aikaa, yhteiset ihanat lapset, yhteistä omaisuutta, muistoja, unelmia... Ja kaikesta tästä huolimatta se antoi miehelle oikeuden etsiä sivusuhteen. Aulis ja jännittävä ystävätär löytyi työpaikalta, yllätys.

Sen sijaan, että mieheni olisi tehnyt oikeasti töitä suhteemme eteen, nostanut kissan pöydälle, lähtenyt reilusti elämään sitä ihanaa elämää, josta jäi kanssani paitsi 😋 , hän päättikin olla sen verran lammas, että yritti pitää Ullan ja pullan.

Kyllähän parisuhteessa on jotain pielessä, jos vilkuilee ulkopuolelle ja pelkkä vilkaisu ei riitä. Siinä ovat osallisia molemmat, siis myös me petetyt. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että kaikkien lupausten ja LUOTTAMUKSEN pettäminen romahduttaa. Itsetunnon rippeiden kasaamisessa menee aikansa, vaikka kuka läpsisi poskille
😳

Ei tietenkään ole reilua toivoa teille jossain kohti elämää samanlaista kokemusta, johon olette ottamassa nyt osaa. Mutta pientä ajatusta joskus myös sen petetyn osalle. Tehän viette nyt parhaat palat ilman sitoumuksia?
🙂👍

Vastaan lisää vielä myöhemmin. Ajattelin tähän väliin kuitenkin todeta, että en nuorempana uskonut että pettäminen on niin yleistä kuin se tuntuu olevan. Edelleen kuitenkin uskon, että on olemassa myös toisilleen täysin uskollisia pariskuntia. Yksi kriisinpaikka on ollut huomata, että työelämä ainakin omalla alallani on oikea eroottinen paratiisi. Erilaisia suhteita on työntekijöiden välillä paljonkin, eikä himokkaita katseita tai puheita hirveästi viitsitä piilotella. Sivusuhteista on syntynyt jopa lapsia! Tajusin jossain vaiheessa, että heteropelin lisäksi myös homoseksuaaleilla on omat verkostonsa alalla. Eräs homoystäväni vahvistikin havaintoni ja kertoi minulle asiasta enemmän. Kukin voi kuvitella, miten suuren vaikutuksen tämä epävirallinen suhdetoiminta antaa viralliseen organisaatioon. Olen todella iloinen, että salamies ja minä emme ole alais- tai esimiessuhteessa keskenämme emmekä edes työskentele samassa työpaikassa.

Kotona ja koulussa opetettiin, että maailma toimii eri tavoin. Elokuvat taitavat olla lähimpänä todellisuutta loppujen lopuksi.

Hei Tulipallo ja Serpentiini,

ei ollut tarkoitus olla hyökkäävä. Kysymäni asiat todella kiinnostivat minua. Kiitos vastauksista.

Minusta ero on ok, jos rakkaus loppuu tai elämään osuu suurempi rakkaus. Enkä paheksu toisia naisian (rakastajattaria, salarakkaita), vaan nimen omaan aviomiestä, joka ei kykene/halua elää rehellisesti. Ymmärrän senkin, että jonkin aikaa voi olla sekava tilanne: mieskään ei tiedä mitä tehdä, mutta kun tilanteesta tehdään käytäntö. Miehen pitäisi ymmärtää, että hän esittää aviomiestä näytelmässä, jota vaimo luulee oikeaksi elämäksi.

Tietysti salarakkaat mahdollistavat kakun syömisen ja säästämisen, mutta vastuu on ilman muuta naimisissa olevalla osapuolella.

Voisi erota.
Voisi luopua suhteesta.
(Tai vähintään kertoa puolisolle, jotta tämäkin tietää roolinsa)

Serpentiini, kysyit tapaamispaikoistamme. Ne ovat meidän tapauksessa haastava lenkki ja myös ajan järjestäminen. Joskus käydään lounastamassa, mutta tarkemmin en halua tässä kertoa. Joka kuukausi treffeille on yleensä päästy.
Puhelin on meidän linkki, mutta ei tekstareita.
Yhteisiä öitä on näiden vuosien aikana ollut kaksi, niistäkin aikaa jo yli seitsemän vuotta.
Ns. livetapaamisten määrällä ei voi siis hehkuttaa. Mikäli olisin huono tai haluton puhumaan puhelimessa, meidän juttu olisi loppunut ajat sitten.

Avioeron ottaminen on iso asia, vaikka puolisoilla ei naisen ja miehen välistä tunnesidettä enää olisikaan.
Moni asia pitää silti otteessaan ja uuteen on vaikea hypätä.
Miehen on usein vielä vaikeampaa kuin naisen. Jos ajatusleikkiä leikitään, mikäli salamies ehdottaisi huomenna, että nyt lyödään kamat yhteen, niin meikäläinen haukkoisi henkeä ja löisi kättä eteen. Sitä en sano etteikö se joskus olisi mahdollista.
Vaikka tunnen häntä kohtaan todella paljon, niin silti vanhan, totutun elämän jättäminen ei olisi helppoa.
Näin tukevasti keski-ikäisillä lapsetkin on murkkuikäisiä tai aikuisia. Siinä kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, kuten nykyään usein sanotaan.

Me emme puhu liitoistamme, joten ei siis arvostella puolisoita hyvällä tai pahalla.

Mielenkiintoisia kommentteja ja hyvää pohdintaa pitkästä aikaa täällä. Itse olen täällä palstalla pyörinyt enemmän ja vähemmän jo pari puolitoista vuotta. Olen se niin sanottu pettäjämies, varmaan aikalailla arkkityyppi tämä palstan inhokista.

En minä omista teoista ylpeä ole, mutta en tiedä osaanko niistä niin sanotusti hävetäkkään. Asiat halutaan nähdä mustavalkoisena, niin ne on helposti ymmärrettävissä, muttai eihän se niin ole. Minulla oli niin. Vuoden mittainen salasuhde aikoinaan nähtiin muutaman kerran, mutta muuten lähinnä viestittää ja puheluita joskus. Kumpikin oltiin tahoillaan suhteessa, hiukan hukassa, tai oikeammin minäkin ja olen vieläkin.

Hän oli paljon käynyt samaa läpi missä minä olin ja olen vieläkin, sain häneltä olkapään ja ymmärrystä ja tukea. Ei minulla hänelle ollut juuri mitään antaa.

Niin, pettäminen ja petetyksi tuleminen lienee melko yleistä. Vaan tekeekö yleisyys pettämisestä sallitumpaa tai petetyksi tulemisesta helpompaa sietää? Omalla työpaikallani en ole tietoinen pettämisistä tai työkavereiden välisistä suhteista. Jotain saattaa tietysti salassa olla, kuka sen tietää, mutta ei meillä mikään suhdemylly pyöri. Näemmekö sen, mitä haluamme nähdä?

Suurin vastuu on pettäjällä, mutta en myöskään osaa arvostaa kovin korkealle ihmistä, joka ryhtyy tietoisesti suhteeseen varatun kanssa. Se kertoo siitä, ettei pysty asettumaan (tai halua asettua) toisen asemaan - itsekkyydestä. Toki voi ajatella, että jos en minä, sitten joku muu, mutta ei se omasta vastuusta vapauta. Nimen omaan itseään ja omaa selkärankaansa kannattaisi ajatella, koska tilanne ei useinkaan ole minä tai joku muu vaan minä ja jo(t)ku(t) muu(t).

Toinen nainen tai mies on osallinen toimintaan, joka on väärin. Voi ajatella, että näin se maailmassa vain menee, mutta ihmisillä saa olla periaatteita, ihanteita ja arvoja riippumatta siitä, miten muut toimivat. Helppoa se ei aina ole.

Pettämiseen osallisille uskollisuus, rehellisyys ja luotettavuus eivät selvästikään ole tärkeitä arvoja. Joillekin muille on. Ei se ole sinisilmäisyyttä tai kokemattomuutta tai pilvilinnoja – se on oma valinta. Pettämiseen osallistuminen ei tietenkään määritä koko ihmistä, ja pahempiakin asioita tapahtuu, mutta itse koen senkaltaisen itsekkyyden melko luotaantyöntäväksi.

Voin ajatella, etteivät toisten naisten tai miesten asiat minulle kuulu, mutta kun nyt kerran keskustelua haluttiin herättää, tässä vähän ajatuksia siitä, miten eri tavoin ihmiset voivat asioita tarkastella.

Hyvä kommentti Tamarindi. Siitähän juuri on kyse ihmisen perusarvoista. Joku valitsee toisin ja ei ehkä olekaan mitään elämänarvoja,tekee mikä itsestä tuntuu hyvältä muista välittämättä. Ei me todellakaan olla samasta puusta veistettyjä,mutta kai ne yhteiset pelisäännöt on olemassa. Tietenkin on poikkeusihmisiä,joita mitkään säännöt ei kosketa,mutta se on asia erikseen.

Salasuhteeseen ryhtyvät eivät ole muista poikkeava ihmislaji. Vaikka moni täällä niin väittää, ei pettämisessä ole kyse osapuolten alhaisista luonteenpiirteestä. Ihan tavallisia ihmisiä he ovat, tunteineen ja muine inhimillisine ominaisuuksineen. Kummallista on yleistää, että toinen nainen voisi yhtä hyvin ryhtyä suhteeseen jonkun vapaan miehen kanssa tai, että pettäjämies ryhtyisi joka tapauksessa salasuhteeseen jonkun muun kanssa. Kovin pahasti tässä yleistetään, eihän kenellekään kelpaa kuka vaan. Ei salasuhteeseen ajauduta eikä jouduta sen vuoksi, että se on niin helppoa - päinvastoin jokainen siihen ryhtyvä tietää, että nimenomaan helppoa se ei ole.

Salasuhde ei synny vahingossa tai muuten paremman ajankulun puutteessa, vaan kynnys ryhtyä sellaiseen on tavallista korkeammalla. Siihen ryhdytään sen vuoksi, että osapuolten välillä on tavallista enemmän vetovoimaa. Plussapuolelle jää enemmän kuin miinuspuolelle.

Elämä on täynnä valintoja, eikä kukaan voi tehdä vain sellaisia valintoja, jotka ovat muille mieleen. On tekopyhää väittää toisin. Ollaan aika heikoilla, jos pettämiskeskustelussa vedotaan aina siihen, että toisen vajavainen moraali, arvot, ihanteet ja periaatteet ovat syynä tilanteeseen. Samalla kehotetaan kantamaan vastuuta muiden ihmisten parisuhteen hyvinvoinnista. Toisen naisen itsekkyys selittää kaiken. Moni pitkistä liitoista on alkanut tilanteessa, jossa toinen on ollut varattu. Moni liitoista myös päättyy vastaavasta syystä. Ei eron syynä tällöin ole se, että toinen nainen oli liian itsekäs. Eron syynä on se, ettei parisuhde enää toiminut. Niin - ja tosiasia on, että kyllä se puoliso joskus vaihtamalla paranee. Vaikka sitä ei täällä kukaan tunnu uskovan.