ero:kesä_2006 ymmärrän,että jouten olo käy piktäksi.Yritä voimies ja relaiteetin mukaan juuri keksiä mielekästä puuhastelua silti.Sitten kun terveys asiat on kohdallaan laajenee vaihtoehdot.Niin mainitsit tuosta lapsille isästä puhumisesta.Itselläni on se kanta,ettei mustamalaa mut sit taas kaunistella/vääristellä ei ala kannattaa lapselle.Minäkin tähän kaunisteluun sorruin isompien lasten kohdalla,mutta kyllä ne lapset kasvaessaan sen totuuden näkee.Itse sinä tiedät mitä kannattaa sanoa lapsillesi.
Kyllähän nuo pienemmät tietävät missä isä on.Tästä on moni montaa mieltä ja toisaalta ku isä oli kerennyt sanomaan mihin joutuu ns vahinko oli jo tapahtunut.Jos ajattelee asiaa niin miksi sitä kaunistella tai keksiä isälle paikkaa missä todellisuudessa ei ole.
Auton kanssa ollut ongelmia ja talousasiat ei ole selkiytyneet.Hieman paremmin silti saanut nukutuksi.Uupumus vaan alkaa painaa.Liian kovilla taas ollut ja kun ei sitä lepohetkee ole.Toisaalta edelleen olen silti tyytyväinen,että on tämä 5h 5päivänä onneksi.Se että tässä väkisin lapset etääntyy isästään,kun mahdolliseen tapaamiseen menee aikaa.Onneksi 5v on näyttänyt hyväksyvän ajatuksen eikä ikävöi enää.Hän kun oli se isin tyttö.Minä olen nyt lähentynyt huomattavasti tytön kanssa ja se lämmittää sydäntä ja mieltä.Aina päiväkotiin viedessä poika 4v sanoo mä rakastan sua äiti ja oon kiltisti 😀 tyttö 5v halaa kanssa joka kerta ja antaa pusun poskelle.Nuorimmainen matkii perässä ja halaa sekä pusun antaa.On ne niin ihania,vaikka ovatkin voimakastahtoisia ja vilkkaita.Mulla kävi vieras,jonka omat lapset ovat rauhallisia niin hän vieroksui täysin tilannetta.Kyllähän siinä vähän mielipahottui väkisin.Parhaani heidän suhteen yritän ja koitan pitää ohjat käsissä parhain päin.Kaikki ei vaan tunu ymmärtävän sitä,että vieraamman ihmisen tullessa kylään alka lasten esiintyminen.Rikkaushan se on kun kaksi ekaa oli rauhallisia ja helppoja.Nämä kolme on sit toistamaata.Silti kuitenkin kaikki 5 lastani yhtä rakkaita .
Jaksellaan hyvin ja aurinkon paistetta elämään mahdollisimman paljon 🌻🙂🌻

Hei Kengu ja muutkin täällä 🙂!
Oikeassa oot kengu, että isän välittämisiä yms ei kannata liioitella, totuus tulee
kuitenkin julki ja aika onneksi kultaa kaiken kun jaksaa odottaa. Kaikista suurimmassa ikävässä kuitenkin sorruin siihen, näihin jorinoihin kuinka "isä välittää ja rakastaa ja pälä pälä", tuntui silloin hyvältä kun sain tytön rauhoittumaan ja unen päästä kiinni. NYt 4 v erosta en taida enää lähteä sille linjalle. Sitäpaitsi eksä on muuttunut viime aikoina niin paljon negatiivisempaan suuntaan että yhteydenotot myös puoleltani jäävät todella minimiin. Isän ja nuorimman tyttären tapaamiset ovat olleet harvassa ja nekin lyhyitä mutta nyt eräänä viikonloppuna tytär oli mökillä isänsä kanssa, missä ei ole käynyt todellakaan neljään vuoteen. Isä tietysti käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi minua
mustamaalaamaan ja siitä tytär ahdistuneena onneksi minulle parin päivän kuluttua kertoi. Olin aika pöyristynyt, koska itse en syyllisty hänen mustamaalaamiseensa, vaikka ajattelisin mitä... raukkamaista mielestäni.
Tauditkin on onneksi hellittäneet kohdallani ja elämä siltä osin kirkastunut että oon päässy vesijuoksemaan mikä tuntuu hyvältä tässä terv tilanteessani, kun en oikein muuta voi tehdä. Onneksi säät lämpenee, pääsen vielä liikkeelle filarilla selkäkivusta huolimatta ja esim. torille tapaamaan tuttuja ja kahvittelemaan ym. ym. Tänään ajattelin mennä kirkkokonserttiin illalla. Nuorimmaiseni on sen verran iso että toivoo omaa aikaa ja rauhaa, siksikin on vähän tuuletettava ja hyvää se mullekin tekee.
Mitä uutta sinulle Kengu kuuluu nyt? Entä volvomies? Aurinkoisia kevätpäiviä, ihania nuo sinun eläväiset lapsesi kengu, jos joku ei pidä liikkuvista lapsista, se on todellakin hänen murheensa
☺️❤️

Aurinko paistelee ulkona mutta mun mieli on kuin sadepilvi.Noi on juu valitettavia juttuja lasten kannalta.Senkin he sit aikanaan ymmärtävät ja ottavat totuuden selville.Jaksamisia sulle kovasti ero-kesä-2006 🙂
Pienestä se ihmisen mieli on kiinni ja pahoitetuin mielin on taas jatkettava.Luottoihmisen kanssa ollaan niin eri aaltopituudella ja hän tuomitsee tekojani.Mun mielestä maksan turhan kalliin hinnan yhdessä olosta/naimisissa olosta kolmen pienen isän kanssa.Hänen laskuaan sit maksellaan seuraavat kolme vuotta.Niin eikä tässä kokonaisuudessa olo maksu pelkkä rahaa vain henkistä puoltakin paljon.Tuntuu,että poljen paikoillaan ja elämä lipuu ohitte.Enkä kerkee elämään elämää.Turhautuneisuus on aika kova.Nyt on sit niin ku vähän tyhjän päällä,kun ei saa tukea.Toki saa oman mielipiteensä antaa ja kuuluukin.Se että ehkä näen tietyt asiat mustavalkoisena ja ollaanhan me ihmiset erilaisia.Kyllähän tässä vaihtais osia mieluusti jonkun toisen kanssa.Kaikki asiat ei aina ole itsestä kiinni.Vaikka minä toimisin oikein ei toisen tarvi sitä tehä.Onko se sit loppupeleissä kamala asia,jos käy tapaamassa ihmisiä ja homman ei toimiessa lopettaa tapaamiset.Olishan se kiva,jos heti eka tapaaminen olis tuottanut sen hra oikean kohdalleni.Mielestäni olen vain viisastunut ja avoimella toiminnalla näkee heti missä mennään.Olkoon sit,että jotain häiritsee lasten lukumäärä tai niiden käyttyäytyminen.Tätä jälkimmäistä en ole vielä tehnyt kuin kerran.Varovaisesti tarvii katsella ja miettiä miten toimii.Kaveripohjalta noi tapaamiset toimii tietenkin.Hankalaahan tää on,kun ei ole lapsivapaata ollenkaan.Tapaamiset on sit ns hiekkalaatikon kupeessa 🙂Eli ei mikään ole mahdotonta mielikuvitusta vaan kehiin.Kaippa se väärin on haluta välillä vuorokautta itseleen☹️
Tänään tällainen päivä huomenna toivottavasti toisenlainen.
Mukavia kesäpäiviä kaikille🌻🙂🌻

Hei kengu! Tuli mieleen lukiessani juttuasi että olisiko teidän seurakunnassasi sellaista lapsiparkin tapaista, pääsisit hetkeksi vaikka vain hengittämään... Minulla on teini kotona ja täytyy sanoa että vastaa viittä. Olen 100 prosenttisesti kiinni hänestä. Ehkä se on jonkinlaista takertumista ja turhautumistakin kun olen vielä sairauslomalla ja molemmat kaipaisimme omaa tilaa ja rauhaa, mutta sellaista linnaa en voi vuokrata että voisimme asua molemmat omissa lukaaleissamme. Nyt tosin kun oikein on keittänyt (kotona oleminen ja leikkauksen odottaminen on tosi rankkaa) olen alkanut katsella halvempia asuntoja ja samalla lisää tilaa, ei niin paljon harmittaisi jos saisin sitä omaa tilaa eikä tarvitsisi aina kotoa lähteä pois kun kavereita tulee kylään....
Onneksi on kesä ja aurinko paistaa... Pitää vaan mielikuvitusta käyttää ja uskoa että asiat kääntyvät hyvään suuntaan ja niinhän tapahtuukin kun oikein yrittää. Kyllä se aurinko sieltä risukasaankin ylettyy kun vähän ootellaan 🙂!!!
Saisikohan kotitalousvähennyksellä aikaa omien ajatusten selkeyttämiseen päivän pari, onko sellaisia apujoukkoja olemassa, josta sitä voisi tilata....
Kaikkea hyvää kengu sinulle ja jaksamista kaikille 🌻🙂🌻

Kiitos ero_kesä_2006 🙂 Onhaan toisaalta hullua valittaa,kun jollain menee varmasti huonommin kuin mulla.En tie onko tää lopputulos raskaasta vuodesta taikka vuosista vai mistä olotila sekä ajatukset johtuu.Pikku hiljaa asioita laitan eteenpäin niistä joista tien.Treenauksesta tullut elin tärkee asia,vaikka heinäkuusta tarvii pitää paussia.Kotosalla sit jotain pystynee tekeen kyllä.Miks tän elämän tarvii olla niin hankalaa.Miksei ihmiset ole sitä mitä sanovat.Miksei asioista voi puhua oikeilla nimillä.Taitaa vaan olla liian kova toive saada hyvyyttä elämään ja pelko ettei se toteudu.Tarvis saada silmäpako kiinni ennen kuin kokonaan purkautuu.En vaan tie mistä ottais sen pienen ilon.Tuntuu kuin kaikki pienet oljen korret on jo kulutettu triljoona kertaa loppuun.Huomenna on pikku palaveri kahden mukavan henkilön kanssa.Viikon päästä onkin sit isompi ja sekin vähän huolettaa.Vaikkei siis ole huolta mun ja lasten osalta,mutta...
Jaksellaan hyvin ja nautitaan lämpöisista ilmoista.

Hei vaan kengu ja kaikki muutkin 🙂!
Sellaista se on, että yksin oot sinä ihminen... On tosi harvoja kelle voi sydäntään purkaa, ei ihmisillä oo aikaa kuunnella ja nekin jotka on kuuntelevinaan huomaat hetken päästä että eipä oo mikään menny perille niinkuin oot sen lähettänyt. Nytkin kun olen sairauslomalla minulle on sanottu entäs jos minulla onkin sitä ja tätä, tiedän itse tarkkaan minkä vuoksi minulle tehdään leikkaus mutta en jaksa selittää tuollaisille joutaville uteliaille... Toiseksi huomasin tuon narsistiasian, siitäkään ei voi puhua kenellekään paitsi narsistien tapaamisissa, jossa todella ymmärrettiin. En tiedä onko ihmiset niin kuormitettuja vai mitä mutta kavereiksi kelpaavat melkein vain sellaiset joista ihmiset kokevat voivansa hyötyä, tavallinen läsnäolo ja puuhastelu lasten kanssa ei oo mitään. Nyt taidan yleistää mutta totta toinen puoli. Jaksamista sinulle kengu kaikissa uusissa vastaantulevissa jutuissakin 🌻🙂🌻. Onneksi on valoisaa ja kesä, jos olisi pakkanen ja pimeetä, vois asiat tuntua ankeammilta. Jaksetaan taas, vaikka päivä kerrallaan 🙂👍

Heippa Ero_kesäk_2006
Ihan kivaa kuuluu ja elämästä nautin joka päivästä
mut on ollut vaan työn täytteinen viikko hassua kun joskus kaikki työt kasaantuu
ja kun heinäkuun puoleen väliin teen töitä niin jo helpottaa.
Mutta minulla on sellaiset ammatit että ikinä en saa töitäni valmiiksi (on siinä haastetta )
Voi harmi kun olen puolestasi pahoillaan aidosti jos sinulla ei ole ketään jolle
voisit kertoa iloja ja suruja se olisi todella tärkeätä.
Mut usko minua niin kyllä elämä järjestyy ja minä varmasti välitän sinusta ja toivon
sinulle kaikkea hyvää ja ymmärrän sinua.
olen kyllä aika hyvä kuuntelemaan, tukemaan, neuvomaan, auttamaan ihmisiä
( ei ole tarkoitus kehua ) mut olen kyllä ihmisten murheita kuunnellut 20-30 vuotta
ja niin on minuakin kuunneltu ja autettu ( ihminen ei saisi ikinä jäädä yksin )
Itse olen kaupassa töissä ja ihmiset tulee kertomaan minulle paljon murheita
( tänäänkin asiakas kertoi kun tutun puoliso oli kuollut niin jo pelkkä puhuminen jo
auttaa paljon ihmistä ja kun toinen kuuntelee )
Minä olen sillon hurjan onnellinen kun ihminen tulee sanomaan vuosienkintakaa
kiitos kun autoit sillon minä olen työstäni saanut parhaan palkan kun ihmistä olen
pystynyt auttamaan elämässä eteen päin.
Ihmisten auttaminen on minulla voimistuva ala ja sitä minä teen loppuelämän
luoja siinä minua auttaa ( ei ole aina niin helppoa työtä ) Mutta minulla on aikaa
kuunnella ihmisten murheita.
Hommaa itsellesi sellainen tukihenkilö jolle voit kertoa iloja ja suruja niin auttaa
varmasti elämässä eteen päin.
Kaikesta huolimatta ajattele asioita positiivisesti???!!!
Pitäkää yhtä lasten kanssa ja toinen toista tukee niin on valtava voima vara.
Kaunista kesää sinulle.

Heippa Kengu
joo pidä omista asioista ja mielipiteistä kiinni ne on sinun eikä niitä
kukaan voi muuttaa.
No se on kurjaa ja väärin kun toisen velkoja joudut maksamaan 3 vuotta.
mutta vaikka se tuntuu pitkältä niin ajattele että se 3 vuotta menee nopeasti.
ja pienenä lohtuna niin minulla meni noin 30 vuotta velkojen maksuun aikaa.
Et polje paikallaan vaikka siltä tuntuu mut heikkona hetkenä yritä ajatella
asioita positiivisesti ja yksin et saisi jäädä???!!!.
Tietenkin käyt ihmisiä tapaamassa mutta älä pidä mitään kiirettä.
Voi tehkää trehvit vaikka puistossa missä lapset voi olla omissa oloissaan.
Itse kun olin yksinhuoltaja niin mulla oli poika mukana ja ihan hyvin meni poika
oli puistossa leikki kentällä ja me tulevan eukon kanssa juteltiin vaikka mitä ja
siitä se vaan lähti ja nyt on 18 yhteinen vuosi menossa.
Kaunista kesää sinulle

Terve volvomies 🙂!
Taisi tulla aika paatoksella tuo mun valitukseni. Mutta totta toinen puoli. Ei ihmiset, ystävätkään, aina ymmärrä sun valituksiasi. Tai sitten jokaisella on oma ristinsä kannettavana eikä pääkoppaan enää mahdu. Vaikeinta kai tässä kaikessa on se, että
eksä muistuttaa silloin tällöin olemassaolostaan ja tarkistaa ettei asiat ole vain liian hyvin, murkkuikäinen rakentelee rajojaan joskus railakkaastikin. Erosta on jo aikaa ja olisi jo aika ajatella hiukka itseäkin, lähteä jonnekin, tosin pääsen vasta syksyllä kun pitää ensin toipua selkäleikkauksesta, en tiedä pääsenkö heti sittenkään. Olen aina omistautunut kodille, eksälle, lapsille, omalle äidilleni jne. jne. ja oma itse on jäänyt jalkoihin. Olen käynyt näissä narsistitapaamisissa mutta joskus tuntuu että nekin reissut aiheuttavat vain lisää ahdistusta kun muistot pompsahtelevat pintaan. Syksyllä puuhastelen opiskelujen aloittamista, jos panis pakan sekaisin ja opiskelisi itselle vielä yhden ammatin, saisi samalla uutta ajattelemista. Olen tehnyt töitä sairaalamaailmassa ja siellä ei aina niin iloisia tarinoita. Maailmaa tekisi mieleni katsella välillä vaaleanpunaisten aurinkolasien lävitse myös ☺️❤️. Jaksakaahan kengu, volvomies ja kaikki samassa veneessä soutelijat🙂

Kiitos lämpimistä sanoista molemmille.
Ero_kesä_2006 se taito kannattaa uudelleen opetella ja alkaan ajattelmaan itseään.Omia tarpeitaan,omia toiveitaan,omia haaveitaan ja näiden toteuttaminen.Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tiedän sen aluksi olevan outoa.Pikku hiljaa laitat itselles tavoitteita mihin pyrkiä.Koveta itsesi ex lannistus yrityksille.Niin ymmärrän kuinka kurjalta tuntuu jäädä yksin ilman kuuntelijaa.
Itsellä on läheiset ilmeisesti tulleet siihen tulokseen,ettei enää tarvi "huolehtia" minusta.Vai olenko opettanut heidät siihen,että minä vaan otan yhteyttä.Tuntuu vaan kurjalta olla aina se yhteyttä ottava osapuoli.Mulla ei onneksi ex pysty kuin kirjeenvaihdon välityksellä tekemään hallaa jos näin haluaa.Ainakin kolme vuotta.Nyt opetellaan tämä aika elämään kolmen lapsen kanssa kohti tasapainoista ja tervettä elämää.
Volvomies sulla on laaja ja ihailtava asenne auttamiseen ja elämiseen.
Kyllä käyn itseni kanssa kamppailua siittä,että voinko elää omaa elämääni,kun lapset on koko ajan läsnä.Sitä väkisin joutuu luopuun tietyistä haaveistaan ja toiveistaan.Lapsiani en halua enää joutuvan näkemään julmuutta minua kohtaan.Vaikken minä heitä pysty suojelemaan maailman pahuudelta vaikka kuinka toivoisin.Ehkä sen toivoisin heille tarttuvan,että vaikka kuinka huonosti menisi niin aina noustaan jaloilleen ja yritetään eteenpäin.Mikään asia ei ole luovuttamisen arvoinen.Pääpystyssä eteenpäin hitaasti,mutta varmasti.
Aurinkoita kesää ja rutkasti voimia kaikille 🙂

Heipp Ero_Kesäk_2006
Joo se on luonnollista että tunteet heittelee laidasta laitaan ja onhan ihmisellä
aina hekkoja hetkijä.
Mutta se muista että ikinä et jää ongelmien kanssa yksin.
Pyri siihen että exäsi ei tee sinulle mitään harmia eikä vaikeuta sinun eläämääsi jne
Ehdottomasti mene syksyllä kouluun siinä päivittää itseään ja oppii uutta asiaa
näkee toisia ihmisiä.
Kun olet ollut narsistin uhrina pitkään niin onko sinulle jäänyt paljon
traumoja, pelko tiloja, oman tunnon ongelmia jne ???
sillä tiedän millainen narsisti on ihmisenä. ja siitä toipuminen kestää.
Kuin myös ehdottomasti huolehdit omasta hyvin voinnista ja jaksamisesta
Kaunista kesää sinulle

Heippa Kengu
Tietysti elät omaa elämää ja lapset siinä sivussa kasvaa aikuiseksi
mutta hiljakseen annat lapsille vastuuta ja osallistuvat koti töihin jne
Niin se on hassua kun ihmisellä on ongelmia niin monesti ystävät / kaverit
ei ota yhteyttä.
Monesti ollaan koulutus päivillä asiaa pohdittu niin se voi olla siitäkin että
kun toisella on ongelmia niin ei uskolleta ottaa yhteyttä tai monesti toinen
miettii että antaa olla rauhassa.
Vaikka sillon kun on vaikeata niin ei kukaan saisi yksin jäädä.
Mutta ota sinä yhteyttä !!!???
Kuin myös huolehdi että kukaan ei tee sinulle mitään pahaa tai harmia.
Hiljakseen vaan mennään elämässä eteen päin niin elämä kyllä järjestyy.
Kaunista kesää sinulle

Hei vain teille kaikille.
Olen uusi näillä sivuilla, ja tämä keskustelu osui ensimmäisenä silmiini. 🙂 Hienoa, että tällaisista asioista keskustellaan.
Itse olen myös ollut narsistin uhri, joten tiedän mistä puhutaan. Erosin joulukuussa 2006, nuoremman lapseni ollessa vain 10kk ikäinen. Vanhempi lapseni oli tuolloin 2v 1kk ikäinen. Suunnittelin lähtöä salaa ainakin puoli vuotta ja lopulta pääsin lähtemään.

Täällä lähes kaikki tahot ovat sitä mieltä, että aiheutin lapsilleni suurta vahinkoa lähtiessäni heidän isänsä ja mummonsa luota. Eivät ota kuuleviin korviinsa, millaista elämä siinä talossa oli. ☹️
Vihaa tunsin minäkin aikani, mutta onnekseni minulla oli ystäviä ympärilläni, jotka pitivät minut kasassa ja kannattelivat, että pysyin pystyssä. Ikävä kyllä tukeuduin ilmeisesti ystäviini liikaa, ja lopulta välit viilenivät, ja katkesivat joihinkin kokonaan.

Tällä hetkellä asun nuorimman lapseni kanssa kahdestaan, tällä lapsella on eri isä. Vanhemmat lapseni määrättiin käräjillä asumaan isänsä ja mummonsa luokse, sillä perusteella, että sosiaalitoimiston tädit kirjoittivat oikeuteen lausunnon, jossa luki, että minun kotonani on tahmeat lattiat ja paha haju. Eivät muuta ilmeisesti keksineet minua vastaan. Ihme kyllä, ettei muut ihmiset ole kotonani mitään haistaneet, eikä heidän mielestään lattiani ole tahmeat.

Onneksi minulla on nuorimman lapseni isään kohtalaisen hyvät välit, pystymme keskustelemaan avoimesti, eikä hänen tapaaminen pelota minua.

Sen verran olen saanut tällä paikkakunnalla lokaa niskaani, että muutan pois, isommalle paikkakunnalle, jossa yritän saada asiani paremmalle mallille monessa eri suhteessa.
Olen tavannut miespuolisen ihmisen, joka on rauhallinen, ystävällinen, hellä, ymmärtäväinen, jne. Toivon suuresti, että hänestä ei paljastuisi suuria salaisuuksia. Tutustumme rauhassa ja katsomme ajan kanssa asioita eteenpäin, en halua tehdä elämässäni samoja virheitä kuin ennen.
Uudella paikkakunnalla hakeudun seurakuntaan juttelemaan jonkun luotettavan henkilön kanssa, tällä paikkakunnalla ei sellaista mahdollisuutta ole ollut ( en kuulu ev. lut kirkkoon). Ja yritän saada uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä, tältä paikkakunnalta en ole sellaisia löytänyt, vaan täällä ihmiset puhuu toisistaan jatkuvasti ja vääristelee toisten kertomuksia.

Ehkä jossain vaiheessa pääsen koulutukseen ja lapseni aloittaa hoitopaikassa. On tähän asti ollut kanssani kotona.
Suuri ikävä on vanhempia lapsiani, joita näen joka toinen viikonloppu. Toivottavasti muutto ei vaikeuta tapaamisia, senkin lasteni isä voi tehdä...

Mutta tuohon ap:n kysymykseen, miten vihan saa ulos...
Minua on elämäni karikoissa auttanut kirjoittaminen. Se on minun henkireikäni. 🙂 Ehkä jossain vaiheessa saan tekstini kirjan muotoon.
Toinen asia mikä minua on auttanut, on juokseminen. Kun asiat oikein pyörii mielessä, lähden ulos juoksemaan tai kävelemään. Se kummasti tuulettaa ajatuksia.
Myös musiikki on hyvä pakokeino. 🙂
Tai sitten voi kertoa lapsille, että nyt äidillä on paha mieli, ja olla sitten surullinen ihan omassa kodissaan, tätä taitoa olen yrittänyt opetella, tähän asti olen vain työntänyt tunteeni syrjään ja elänyt hymyilevän naamarini suojissa.

Olen itse alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, että minullakin on oikeus tunteisiin. Olen ollut niin kauan kynnysmattona, että nyt voin olla juuri niin itsekäs kuin haluan. Yritän opettaa itselleni, että minulla on oikeus elää elämääni tuntematta olevani toisten alapuolella. Ja tuntematta syyllisyyttä siitä, että minullakin on tunteet. 🙂

Tästä tuli nyt aika pitkä tekstinpätkä, toivottavasti jaksoitte lukea, edes joku. Toivottavasti pystyn auttamaan pahassa tilanteessa olevia ihmisiä, paljon kokemukseni ansiosta. Vaikka nuori olenkin...🙂

Heippa Kovettunut
Olen sinun puolestasi todella onnellinen kun olet osannut lähteä narsistisesta
suhteesta pois.
Kauanko sinä olit narsistin uhrina ???
Kuinkas alaarvoisesti sinua puolisosi kohteli ???
Joo se on tyypillistä että toiset puhuu sinusta paskaa mutta älä niistä välitä tippaakaan.
Hyvä kun sinulla on paljon vahvuus tekijöitä.
Esim kirjoittaminen, musiikki, ulkoilu, ystävät jne
Mutta mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus niin
saat upeaa ammatti apua kuin myös seurakunnassa on diakonia ja vastaavia henkilöitä
jonka kanssa voi jutella niin se helpottaa kun pystyy puhumaan.
Vaikka välillä tulee elämässä heikkoja hetkijä niin kyllä asiat järjestyy
ja elämä voittaa.
Mutta kuinka nyt olet jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle

Kovetettu hienosti sinä olet organisoinut vihasi ja käsitellyt rankkaa aihetta elämässäsi.Minkä ikäisiä nämä lapset ovat,jotka jäivät ex:llesi?Mitä he ajattelevat asioista siis tykkäävät käydä sinulla mielellään jne?Siihenkin sinulla on viranomaistahoja jos et saa tavata lapsiasi sovitusti.Totta kai narisistien sukulaiset ja ystävät ajattelevat vaan hyvää narsistista ja toisesta päinvastaista.Niihin tarvii vaan osata suhtautua olankohautuksella.Eikä näyttää,että ne satuttais.Harmittavaa todellakin,jos ystäväsi ovat sinut hyljänneet.Pienissä ympyröissä on ilkeetä asustella,joten paikkakunnan vaihto varmasti tekee sinulle ja lapselle hyvää.Kovasti voimia sinulle ja aurinkoista kesää.
Mitäs sinulle ero-kesä-2006 kuuluupi?
Itsellä on hermoja raastaava ollut raha-asioiden setvimisessä.Verottaja vielä on setvimäti ja sen jälkeen sais huokaista.Toivon mukaan ainakin ex:n liittyvät asiat sais sit olla tässä.Kovasti mulle lähetellään sen laskuja,mutta ei nyt mun tajuntaani mene enää tuo meiningi ja tiedän mihin len yhteisvastuullinen.Viime kirjeessä ex veti sit vyönalle ja pahasti.Eli jatkossa on parempi vaan lähetellä lasten piirrustuksia ja mainita vaan muutamalla sanalla lapsista,jos on mainittavaa.Sitä on vaan niin sinisilmäinne ja toivois edes kohtuulliset välit lasten vuoksi olevan.Ex1 kanssa kun en ole 11v ollut väleissä ja lapset kaksi on kärsinyt tästä.Tämäkin vaan ex:n puoleista.Ite psytyisin keskusteleen,mutta...Minulla oli palaveri pienemmistä lapsista ja edelleenkin saan olla ilman tukiperhettä yms.Eli jatkossakin ainoo vapaa on lastenpäiväkoti aika minulle.Syksyllä kun olen koulussa ei sit ole sitäkään.Tuntuu jotenkin hullulta.En kaipaa koko ajan mutta joskus olis kiva huilata.Huomenna on kiva päivä tiedossa lapsille.Menemme heidän mielipaikkaansa ja otamme nuorimmaisen kummitädin mukaan.Taloudellisesti tekee tiukkaa,mutta sen teen lasten vuoksi.Isommat lapset tulevat luokseni ensi viikolla ja ovat hieman pitempään.6viikkoa lapset ovat poissa päiväkodista ja siihen mahtuu esikoisen rippijuhlien valmistelua.Tässäkin on naurettavaa,kun lapsen isä ei aio osallistua millään tavalla niihin.Minä täältä kauempaa järjestelen ja kustannan ne.Niin ja ennen niitä juhlia nuorimmainen täyttää 2v.Hieman saanut alakuloisuuttani pois,mutta huomaan stressini kuormittavan liikaa minua.Ilmenee jatkuvalla väsymyksellä,ruokahaluttomuudella jne.Salikäynnitkin hieman tökkii,mutta silti olen siellä käynyt.siellä kuitenkin se porukka on monesti ainoo aikuiskontakti koko päivänä.Liian yksinäinen olen.Lapsetkin tykkäis,jos olis kyläpaikka tai meillä kävis vieraita.Hups taas valitusta☹️

Mukavaa kesää kaikille teille🙂