Miten saada viha itsestä järkävästi ulos

Miten saada viha itsestä järkävästi ulos

Käyttäjä kengu aloittanut aikaan 18.03.2011 klo 12:48 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kengu kirjoittanut 18.03.2011 klo 12:48

Osa voi muistaakkin minut sykyltä,mutta lyhkäinne keertaus
Turvakodista muutin lasten kolme kappaletta uudella paikkakunnalle.Mies toi eropaperit turvakodin pihaan.Harkinta-aika on mennyt umpeen.Lasten tapaamiset eivät ole onnistuneet.24/7 ollut viimeisen puolen vuotta lasten kanssa.Satunaisia 1h viikossa oma-aika lukuunottamati.
Tunteet menee vuoristorataa ja rakkaus mieheen on ja pysyy.Sen vuoksi olen hmm halventanut itseäni ja toisen pyytäessä piparia niin sit ….
Saattoi mennä kk ettei toisesta kuulunut yhtään mitään ja lapsetkaan eivät nähneet isäänsä.Ex ajautu väärään seuraan ja syyhän on mun.Todennäköisesti on aika pitkään kuvioista pois.
en vaan ymmärrä,nyt kun vielä vois tavata lapsiaan ei halua.Kissan metsästys on mielekkäämpää.
Olen kovaa vauhtia katkeroitumassa.Sinnittelen kolmen lapsen kanssa ilman tukiverkostoo ja talouskin aika kovilla.
Minä en pysty osaa käsitellä mieheni tekoja laisinkaan.Ne ylittää kaikki mun käsitykset.Miten ihminen on niin julma henkisesti,Vielä hän halusi monta lastan ja olisi vielä -09 kesänä nuorimmaisen ollessa pari kk halunnut neljännen.Miks halus lapsia jos ei kerran rakastanut mua.
Järki ymmärtää asiat,mutta tunteet ei.
Yksinäisyys ja aikuiskontaktin puute vaivaa.
Lapset ovat parempaan suuntaan ja silti minäkin.Voimavaroja löytyy vaikka välillä tuntuu ettei jaksa.
Mä en halua katkeroitua
Ärsyttää kun mies saa valita huvittaako lapset vai ei.Miehen elvistely rahan käytöllään on loukkaavaa.Kela maksaa elatustuen,vaikka ….
Lapsiani en kadu ja he ovat elämäni rikkaus.
Haluaisin hyviä asioita itselleni,mutta miten….

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 16.06.2011 klo 21:48

Hei kovettunut, kengu, volvomies jne.
Ole ylpeä itsestä että olet päässyt lähtemään narsistisesta suhteesta kovettunut.
Hieno juttu. On kesä ja aurinko paistaa ja aika tekee tehtävänsä, pian alat ryömiä
sieltä kuraojasta jos et oo jo noussutkin, minulla kesti vähän kauemmin mutta kuivillaollaan 🙂. On se muuten juuri niin kuten kengu sanoit, että se olet sinä kun otat yhteyttä vai onko ihmiset vaan laiskoja tekemään sitä vai onko ehkä hienotunteisuuttakin mukana kun ei oikein tiedä mitä toiselle kuuluu ja ehkä ei osata suhtautua toiselle tapahtuviin muutoksiin. Vaikea sanoa. Tässähän sitä on vaan porskuteltava, odotan vain ajan kulua ja tulevaa leikkausta. Mielikuvitusta pitää käyttää että saa ajan kulumaan. Minulla tämä teini tässä pyörii jaloissa koko ajan kun on loma-aika, eli puuhastelua riittää eri tavalla kuin talvella. Minun teinini kun vastaa viittä välillä, välillä taas on melkein näkymätön ja menossakin. Muut lapset käyvät harvoin, joten ei oo rankkaa siltä osin.
Toivon sinulle kengu ihania aikoja lasten kanssa (lapsuus on niin lyhyt) ja volvomiehelle hienoja kelejä ja muistathan ottaa rennosti ja lepäilläkin, tunnut puuhastelevan paljon. Kovettuneelle voimia ja jaksamista ja asioiden toivomme varmaan me kaikki selviävän toivomallasi tavalla. Jaksetaan taas 🌻🙂🌻

Käyttäjä kovetettu kirjoittanut 17.06.2011 klo 21:55

Hei kaikille tasapuolisesti. 🙂

Nyt tuli niin paljon kysymyksiä, että muistankohan enää kaikkia...
Mutta siis, asuin lasteni isän luona vuodesta 2003 joulukuuhun 2006. Joulupäivänä lähdin, ja tein sen kertomatta että lähden. Yritin kertoa muutamaa päivää aikaisemmin kun kyyti odotti pihalla, mutta mieheni äiti otti lapset syliinsä ja sanoi, että saan lähteä ilman lapsia. Niinpä sitten jäin, mutta vain muutamaksi päiväksi.

Tämä mies oli aluksi ihanan ja luotettavan oloinen, mutta muuttui pikkuhiljaa. Naimisiin mentyämme meno alkoi olla jo kaaoottista.
Hän kuristi minua kaksi kertaa, mustasukkaisuuksissaan, ja toisella kerralla jäi nuorempi lapsi meidän väliin. Olin imettämässä häntä parhaillaan kun mies hyökkäsi kimppuuni. Lisäksi hän löi minua useita kertoja, sekä teki hyvin selväksi sen, että minä en ole minkään arvoinen ihminen. En osannut tehdä kotitöitä oikein, tosin ei hänkään niitä tehnyt, vaan äitinsä. Mies siis asuu äitinsä kanssa. En osannut hoitaa lapsia oikein, enkä pihaa, enkä oikein mitään muutakaan. En osannut edes kävellä oikein.

Lisäksi mies oli hyvin mustasukkainen. En olisi saanut sanoa kaupassa myyjälle päivää, en soittaa kenellekään, enkä käydä ystävieni luona kylässä. Lisäksi minulla ei olisi saanut käydä ystäviä kylässä. Vanhempiini ja sisaruksiini en myöskään olisi saanut pitää yhteyttä. Kun olin pihalla, mieheni soitti minulle minuutin välein, etten vain ole puhelimessa kenenkään kanssa. Ja vessaan en olisi saanut mennä puhelin taskussa, koska kuulema kirjoitan miehille tekstiviestejä vessanpöntöllä istuessani.

Tilanne todellakin oli sellainen, että kotoa oli lähdettävä ennenkuin pahempaa sattuisi. Olisin ollut huono äiti jos olisin jäänyt sinne. Elämäni olisi kamalaa, jos asuisin yhä siinä talossa. Olisihan siellä tietysti pärjännyt, jos olisi pysynyt kiltisti sisätiloissa, toisen omaisuutena...

Lapset, jotka ex miehelleni määrättiin, ovat tällä hetkellä 5 ja 6 vuotiaat. He ovat kumpikin tyttöjä. Mielellään he tulevat minun ja 2-vuotiaan pikkuveljensä luokse, mutta itkun kanssa lähtevät pois. Isänsä on alkanut selittää heille, että minä en välitä heistä yhtään, enkä rakasta heitä, sanonut heille että heidän oma äiti vihaa heitä.
En ymmärrä tuollaista menettelyä. Miksi lapsille täytyy sanoa noin...
Lapsetkaan eivät pääse käymään isänsä luota missään, vanhempi lopetti juuri esikoulun. Eskarissa hän kävi, mutta ei kavereiden luona kylässä, eikä juurikaan edes ulkona, omalla pihalla.
Lapsillani ei ole isänsä luona harrastuksia, he ovat vain siellä talossa.

Käsitykseni mukaan sairaalloinen mustasukkaisuus on siirtynyt hänellä minusta lapsiin. Kun ei ole enää vaimoa, jonka voi omistaa, täytyy omistaa lapset... ☹️

Minä voin tällä hetkellä ihan hyvin, pakkaan tavaroitani kovalla vauhdilla ja siivoilen kotiani, joka jää kohta tyhjilleen. 29. päivä siirrän itseni, kissani ja omaisuuteni uuteen kotiin. Onneksi sain myytyä pesukoneet ja pakastimen, samoin kuin osan huonekaluista ja muista tavaroista. Ei ole niin paljon muutettavaa.
Oikeasti en tiedä miten voin, sanon vain aina että hyvin. Olen ihminen, joka ei tunne mitään. En tunne tunteitani, olen haudannut ne jonnekin. Olen kyllä yrittänyt opetella päästämään ne esiin, mutta se ei tahdo onnistua. Olen 4- vuotiaasta asti tukahdutanut tunteeni, ollut suojakilpeni suojissa.
Tällä hetkellä olen 25-vuotias. Kilpeni on jo aika vanha...

Joskus vielä teen itsestäni niin vahvan, etten enää ikinä tarvitse muureja ympärilleni. Ja siinä minä onnistun! 😀

Hyvää kesää teille kaikille.
Olisi muuten kiva jos joku teistä sattuisi asumaan Pohjois-Pohjanmaalla... 🙂

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 19.06.2011 klo 11:45

Heippa ero_kesäk_2006
Joo mut vaikka minulla on pitkät työpäivät niin minä nautin työnteosta se on
minulle hupia arki aamuna kun lähden kauppaan töihin niin siinä menee noin
12 tuntia kun olen kotia tullut takasin lauantaina on sitten muutaman tunnin lyhyempi
päivä.
Mut teen työpäivän tehokkaasti esim palvelen asiakkaita, kerään nettikorttitilaukset,
vastailen/ kirjoittelen nämä viestit , kuuntelen siinä sivussa radiota, kuuntelen
ihmisten iloja ja suruja kuin myös autan ja neuvon jne
sit iltasella teen ja viikonloppuna maatalous, metsä, kone hommia.
Mut vaikka en ole oikeastaan käynnyt mitään kouluja ( peruskoulun sillon kun olin koulussa )
niin minulla on ollut niin paljon töitä ja on että ikinä en saa töitä valmiiksi.
En oikeastaan ole ikinä lomaa viettänyt mut tiistaina mennään työpäivän jälkeen
sirkus vinlandiaan työpäivän jälkeen ja käyn kesällä Irinan ja Yö yhtyeen konserteissa
ja muutamissa kesä tapahtumissa.
Mut et usko miten minä nautin elämästä ja olen onnellinen minulla on unelma ammattit
ja vaikka on elämässä ollut vaikeata niin olen joka päivä ollut onnellinen.
Joo se on totta että lapsuus menee nopeasti muistan kun lapsille sanoin että nauttikaa
lapsuudesta se on ohi ennenkuin huomaatkaan ja nyt eläävät aikuisuutta niin olen
sanonut että seuraavat 25 vuotta on nousua ja sitten alkaa hiljakseen lasku kausi.
mut kyllä ihmisen elämä menee niin nopeasti että ei tajuakkaan ja oikeastaan en olekaan
muuta elämässä surrut kuin miten nopeasti menee vuodet / vuosikymmenet.
Mutta kuinka itse olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 19.06.2011 klo 12:21

Heippa Kovettunut
Niin olen pahoillani ihan vilpittömästi mitä olet joutunut kokemaan elämässä / parisuhteessa
Mutta hiljakseen vaan mennään elämässä eteen päin ja rakennetaan parempaa
huomista.
Se on hyvä kun oletosannut lähteä väkivaltaisesta suhteesta pois sillä yleensä
väkivalta ja alistaminen vaan ajan oloon pahenee ja raaistuu.
Niin tuo on ihan tyypillinen esimerkki miten narsistinen puoliso käyttäytyy
ja narsisti vie toiselta ihmisarvon.
Itse minä olen 45. vuotias ja asun pohjoissavossa maalla mut minä
nautin maalla asumisesta.
Mut kyllä pohjois pohjanmaa on tuttua seutua ja minulla oli 85 / 86 tyttöystävä
limingasta se oli hienoa aikaa kuin myös olen koko pohjois suomen kierrellyt
kauppahommissa ja jos aiokataulu antaa periksi niin oulussa irina esiintyy 15.7 niin
menen kuuntelemaan.
Musiikista saat hurjasti voimaa niin kuunteleppa Irinan laulu näe minut tässä.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
se olisi tärkeätä että ihminen ei jäisi ikinä ongelmien kanssa yksin vaan aina olisi joku
vierellä.
Oletko työssä / työtön ???
Asunto asiat on varmaan kunnossa ???
Kuinkas olet nyt jaksanut ???
Minä olen sinun ystäväsi vaikka näin netin välityksellä autan, tuen, kannustan, neuvon jne
niin kauan kun apua tarviit ja vastaan sinulle.
Muista myös että elämä ja asiat järjestyy mut hiljakseen.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 01.07.2011 klo 10:42

Hei kaikki rakkaat ihmiset täällä, kovettunut, kengu, volvomies ym. ym.
Ihan kaikille teille haluan nyt viiden vuoden kokemuksella (ero 5 v sitten) että aika
on tehnyt tehtävänsä, asiat ovat unohtuneet ja kaikki paha on anteeksi annettu. Asioiden kanssa on turha hoppuilla, jos ahistaa niin ahistaa, jos ei jaksa niin ei jaksa, harva meistä on rautaa... Yksi asia kerrallaan niin pian huomaa että on monta asiaa tehtynä, kaikkea ei saa millään kerralla kuntoon. Ja tänä päivänä on apua saatavilla joka lähtöön, nämä sivut, kriisikeskus, sosiaalitoimi, seurakunnat (diakoniatyö), perheasianneuvottelukeskukset, terveyskeskukset, liekö mielenterveystoimistoja olemassa, joista saa neuvoa mitä tehdä jatkossa, apua vaan pitää rohjeta ja osata hakea. Yksin asioita omassa päässä pyöritellessä menee vaan entistä enemmän solmuun ja huominen on vielä raskaampi. Itse olen käyttänyt ylimääräisen vapaa-aikani ulkoiluun ja ihmisten tapaamiseen, tosin sitäkin oman tuntemuksen mukaan, torilla on myös kiva katsella ihmisiä ja istuskella. Tietyllä varauksella (tiedän kokemuksesta) kannattaa omista asioistansa huudella, muutama (yksikin) hyvä ystävä monta kertaa riittää. Kun tekee esim. rästitöitä vähän kerrallaan niin urakka on pian ohi. Minulla tämä urakka on ollut mattojen pesu. Olen aiemmin tehnyt kotitöitä kaikki tai ei mitään -periaatteella mutta nyt olen tehnyt niitä voimieni ja fiiliksen mukaan. Lapset ovat kuitenkin etusijalla ja ovat aina menneet kotitöidenkin ohi.
Hyvää kesän jatkoa teille kaikille ja jaksamista ja voimia 🙂!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 01.07.2011 klo 11:36

Heippa Ero_kesä_2006
Joo sinulla on tosi hyvä kirjoitus noin se elämä menee ja itsekin olen noin elänyt
ja paljon ihmisille samalla lailla neuvonut asioita.
Hiljakseen aika hoitaa monet asiat ja hiljakseen elämää kohentaa ja asia
kerrallaan niin ajan saatossa on kummasti asioita korjannut.
Apua on tosijaan saatavilla kun ihminen on vaikeuksissa mutta itse täytyy
olla vähän aktiivinen ja nimen omaan yksin ei saa jäädä.
Se on totta että yksikin ystävä riittää ja jokaisella pitäisi olla ystäviä ja kavereita
ja monesti vaikka kaupassa näkee jonkun vanhan tutun ja muutaman hetken juttelee
niin sekin piristää kummasti.
Itse menen tänään kuopioon työpäivän jälkeen Irinan konserttiin niin näkee
suosikki artistin niin innostaa hurjasti.
Käy sinäkin jossakin mieleistä yhtyettä katsomassa.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 05.07.2011 klo 11:43

Tervehdys kaikille 🙂! Välillä on kiireitä ja tännekään ei ehdi tulemaan, mutta onneksi tänne voi palata aina, vaikka muuallakin välillä puuhastelee. Joo, volvomies, en kai ole kertonut, että nuorimmaiseni on musikaalinen ja hänen kauttaan olen jo noin 7 vuoden ajan ollut musiikin kanssa tekemisissä talkoomeiningillä tai muutoin ja kaikki suosikkini olen nähnyt ainakin suurinpiirtein ja musiikkia kuuntelen lisäksi kotona ja kuulen kuuntelemattakin, joten homma hanskassa 🙂👍.
Totta puhut, volvomies, musiikki tekee hyvää. Se tekee nannaa aivoille, hermoille ja koko kropalle samoin liikunta tai yleensä oli se mitä muuta tahansa, joka tuottaa mielihyvää vaikkapa metsässä kävely, torilla istuminen tms. Itse käytän paljon YouTubea, josta voi kuunnella musiikkia laidasta laitaan ja mielialan mukaan, hieno juttu ja vielä ilmainen.
Nyt meillä pian edessä pienehkö loma, jonka sain puristettua huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Arkiympyröistä poispääseminen, joko lähelle tai kauas auttaa kun tuntuu että pää räjähtää tai asiat puuroutuu. Meillä nämä vuodenajat ovat rankkoja, talvella nukutaan talviunta ja hiivitään näkymättömänä pimeässä ja pakkasessa, kesän tultua ollaan menossa ja nautitaan auringosta ja seurustellaan ihmisten kanssa. Eikä kukaan voi sanoa toiselle että mene ihmisten ilmoille, me ollaan kaikki erilaisia, yksinäisyyskin voi olla jollekin ylellisyyttä ja joillekin riittää muutama hyvä ystävä tai yksi ja toisille ei vaan pitää olla iso hovi ympärillä. Meitä on moneksi. Täällä usein tapaa ihmisiä jotka valittavat yksinäisyyttä. Näille neuvoisin seurakunnan, josta löytyy paljon toimintaa iästä riippumatta. Itse olen laulanut joskus kuorossa ja kaikenlaiseen vapaaehtoiseen ystävätoimintaan ym. tarvitaan uskoakseni jatkuvasti ihmisiä. Kun kokee traumoja ja elää rankassa suhteessa kestää aikansa ennenkuin palautuu ja voi alkaa luottamaan ihmisiin. Tällaisissa tilanteissa (mikä ei tapa se vahvistaa) useasti turhat "ystävät" putoaa ja hyvät jää jäljelle, uusiakin ihmisiä jostain saattaa putkahtaa kuin puun takaa, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Hyväksykäämme itsemme sellaisena kuin olemme, meillä ei ole kiire minnekään eikä kukaan voi tuomita ketään. Annetaan siis kaikkien kukkian kukkia. Hyvää heinäkuuta teille kaikille täällä ja jaksamista arjessa, elämä hymyilee vielä, kun jaksamme odottaa ja olemme kärsivällisiä. Ainakin näin uskoen arki tuntuu helpommalta 🌻🙂🌻

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 06.07.2011 klo 13:46

Heippa Ero_kesäk_2006
Joo kiva kun sinulla ja tyttärelläsi on hyvä harrastus eli musiikin soitto.
Se ei olekkaan niin helppoa kuin luulis.
Mitäs soitinta sinä soitat.???
Kun viime perjantaina olin irinan keikkaa kuuntelemassa niin keikan jälkeen siihen tuli
Irinan yhtyeen rumpali ja kosketinsoittaja niin oli kiva jutella ja sanoin kuka olen ja
mitä teen ja sanoin rumpalille että soitat tosi hyvin rumpuja ja Irinalla on tosi hyviä
lauluja niissä on hurjasti sanomaa.
ehdottomasti käy lomalla vaikka pienellä sillä ihminen tarvitsee myös sirkus huvia
ja pääsee välillä katselemaan uusia ympyröitä.
joo itse olen ihmisille kanssa suositellut seurakuntaa siellä on todella upeita ihmisiä
jotka auttaa ihmisiä ja kuuntelee kanssa.
seurakunnasta saa vaikka minkälaista apua.
viime sunnuntaina olikin nuorenparin vauvan kaste tilaisuus niin oli sellainen nuori
pappi jonka kanssa tovi juteltiin.
Perjantaina 8 päivä onkin yö yhtye Iisalmessa sinne menen
ja viikon päästä 15 päivä Irina on oulussa
ja taas 23 päivä irina on seinäjoen vauhtiajoissa niin sinne mennään
Mutta kyllä huomaa että ikä painaa kun työpäivän jälkeen menee viellä konserttiin
ja sitten seuraavana aamuna töihin niin on kuin olisi halolla päähän lyöty.
Tosin oulu ja seinäjoki on niin kaukana että ne päivät otan vapaata töistä.
sattuikin hassusti kun oli iltalehden kilpailu että perustele miksi saisit ilmaisliput
haluammallesi konserttiin niin ( en voi sitä tähän kirjoittaa miten kirjoitin )niin kirjoitin
mitä teen työkseni ja mitä vapaehtoistyötä teen autan siinä ihmisiä ja miten paljon
saan voimaa Irinan lauluista ja niissä on hurjasti sanomaa jne.
Niin eilen kun menin postin hakemaan niin oli kirje iltalehdeltä jossa oli kaksi
lippua seinäjoen vauhtiajoihin.
Arvaa tuliko iloinen olo.
Nyt kirjoitan iltalehdelle kiitos kirjeen paperille että olen onnellinen ja tuli palkinto
oikeaan osoitteeseen ja kiitän kauniisti.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 07.07.2011 klo 19:48

Hei volvomies ja onnea lipuista🙂, tulin minäkin ihan iloiseksi ja kivoja matkoja
Suomen joka kolkkaan. Hienoa että jaksat...
Kysymykseen vastaus: en itse soita mutta teini on puhallinorkesterissa soittanut jo 7 vuoden ajan ja lauleskellut, itse olen ollut kirkkokuorossa joskus, nyt en missään, laulan vain kylppärissä ja autolla ajaessa, lähinnä viimeksi mainitussa, ei kukaan tarvi kärsiä🙂!
Nauttikaa ihmiset helteistä ja kaikesta mikä tuntuu hyvälle ja rentouttaa ja auttaa pääsemään irti arjen huolista, olkoon se sitten vaikka lenkki, musiikki, sauna tms.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille
🌻🙂🌻

Käyttäjä kengu kirjoittanut 10.07.2011 klo 19:48

Tervehdys kaikille.
Kivoja asioita volvomiehellä ollut ja tiedossa.Nautihan niistä.
Ero-kesä-2006 sinullakin oli hyviä asioita kesään.Niin ja ajatukset muutenkin positiivisiä.
Esikoisen rippijuhlat pidettynä ja nyt on sit puhki.Eilen tuli äitini kanssa yhteenotto ja taustalla selvittämättömiä asioita.Todellisuudessa mua loukkaa,kun mulla ei oo läsnä olevaa äitiä.Siskoani jeesaa joka käänteessä....
Nyt kun oon lasten kansa 24/7 niin ...rakkaita,mutta välillä toivois vuorokautta itelleen.Nyt kun ei pääse edes salille laittaa mielen matalaks.tuntuu että poljen vaan paikallani.Oonhan mää saanut paljon asioita hoidettua ja selvittyä henkisesti niistä....
Noh helteistä kesää teille kaikille

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.07.2011 klo 12:59

Heippa ero_kesä_2006
Joo oli hyvä yllätys ne palkinto liput kun sain.
tytön kanssa mennään Irinaa kuuntelemaan.
Mut olisi me menty kuuntelemaan vaikka ei olisi lippuja saatukaan
joka kesä käydään monessa konsertissa.
Joo kyllä minä jaksan ja se on jännä kun on kivaa niin jaksaa yllättävän paljo.
Mutta huvittaa kun eilisessä iltalehdessä luki horroskoopissa että kesän riennot
kysyy kuntoa.
niin aamulla kun heräsin niin oli kuin halolla hakattu mut siitä se taas pää aukes
ja virkisty mulla on jännä kun coka colaa juo niin pitää virkeenä.
Mutta voin ihan suoraan sanoa kun nyt olen 45. vuotias niin kyllä se elimistössä
tuntuu vaikka hyvä kunto onkin kun oli 20 kymppinen niin ei missään
tuntunut vaikka teki mitä.
Mut niin se ikä tekee tehtävänsä.
Ehdottomasti nautitaan joka päivästä ja vaikka olisi huono päiväkin niin siitäkin
nautitaan ja aina mennään elämässä eteenpäin.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.07.2011 klo 13:12

Heippa kengu
Pyri äitisi kanssa rakentavasti keskustelemaan asioista ei riitelemään
Ja sano äidillesi että ei riidellä kun se ei ole kivaa.
kuin myös jokaisella meillä on oma näkemys asioista ja niitä kunnioitetaan mutta
ei voi mennä silleen että yksi aina päättää mikä on oikein.
Ehdottomasti mene salille sillä se pitää mielen virkeänä ja saat uutta
iloa elämään.
mutta eikös toiset lapset voisi katsoa nuorimpia lapsia ???
Joo ajatellaan asioita ja elämää aina positiivisesti nimitäin se auttaa elämää eteenpäin
Ja vaikka olisi huonokin päivä niin ajatellaan aina valoisasti elämää.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä kengu kirjoittanut 14.07.2011 klo 16:04

Niin noh toi asia ei tuu ikinä puhumalla selviään.Mitä vähemmän olen tekemisissä niin parempi.
Olishan sekin jotain,mutta esikoinen käy 1xkk niin....toki näissä tilanteissa käyn yksin kaupassa tai otan vaan yhen lapsen mukaan.Tää on vaan sellainen asia mikä aika ajoin tulee mieltä masentamaan.Toisaalta on pelko omasta jaksamisesta.Mitä jos vedänkin itteni piippuun,kun en saa hengähtää.Univelkoja pois yms....
Hakemaani koulutukseen sain haastattelu kutsun joka on elokuussa.Tämäkin saa mietimään mikä minusta tulee isona missä vietän lasten kanssa aikaa tulevaisuudessa.Olen hukannut itseni ja sen mitä minä haluan.Olin liian kauan elämäti omaa elämääni.Miten löydän sen takaisin.tätä menoo katkeroidun......
Kuinka tekisi mennä kuunteleen musiikkia,uimisesta puhumattakaan...lista on loputon.
Silti osaan ja pystyn nauttimaan lasten kehitystä ja tämän viikon ovat 5v ja 4v olleet uimakoulussa.Yritän olla lapsilleni läsnäoleva äiti.Mitä en varmaan yhdessä olon loppuvaiheessa ollut.Tuli tehtyä mekaanisesti asiat oma rikkonaisuus oli niin paha.Sen pahan olon tunnen varmaan vielä pitkään itsessäni.....
Jakselkaa hyvin ja nauttikaa kesästä.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 19.07.2011 klo 11:46

Heippa Kengu
Niin kun ei pysty puhumaan tai sopimaan tiettyjä asioita niin sopikaa
et niitä asioita ei puhuta enää.
ehdottomasti huolehdit omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista
se on todella tärkeätä.
Toivottavasti pääset sinne kouluun mutta kannattaa hakea muuhunkin kouluun
niin aina se joku nappaa.
Et ole hukannut itseäsi etkä hukannut mitä olet halunnut ja vaikka välillä
elämältä saadaan kolhuja niin otetaan niistä vaan opiksi ja yritetään korjata asioita
Mutta hiljakseen vaan mennään elämässä eteenpäin.
muista ei me elämään katkeroiduta ikinä vaan etsitään ulospääsy ja ratkaisu
asioihin ja vaikka välillä on vaikeata niin asiat ja elämä kyllä järjestyy.
Jokainen meistä ihmisistä tekee virheitä mutta niitäkin pystyy korjaamaan.
Sinullekin muistutan että rakenna se turvaverkko niin heikkona hetkenä et saa jäädä
yksin kun on joku jolle voit murheita kertoa niin se helpottaa elämää.
Minä kirjoitan sinulle joskus millaisen kiitos kirjeen kirjoitin iltalehden toimitukseen
siitä kun sain ne festariliput.
Mut kaunista kesää sinulle

Käyttäjä kengu kirjoittanut 24.07.2011 klo 20:09

Taisi edellinen viestini kadota bittiavaruuuteen.Kiitos volvomies.
Niin kyse ei ole siittä mistä me voitas puhua tai ei vaan teoista mua kohtaan.Toisaalta se on helpompi olla vähän tekemisissä niin ....
Mua revitään joka suuntaan ja oletetaan jaksavan loputtomiin.Lasten toinen mummu haluaa tavata usein ja ei ite ole valmis tänne tuleen.
Mun tarvis miettiä kuka vie lapsia 5h isätapaamiseen tai siis jos minä en vie meitin tarvii yhdessä sopia kuka vie.En haluais lapsia siihen paikkaan laisinkaan,mutta muuten tulee liian pitkä väli nähdä.Tässäkään ei ole oikeeta ratkaisua olemassa.
Volvomies olen ilman tukiverkkoo ja se on mun ongelma.Nyt eräs taho on muuttamassa meistä kauemmas.Kaikilla on omat kiiruunsa ja en kehtaa enää anella lapsille vuorokausi hoitoa.Pelkään sitä et jos en jaksa ja uuvun.
Kauanko ihminen jaksaa pätkäunilla ja sillä ettei ole hengähdys taukoa.Säälin itseäni ja millainen mun elämäni on.Toisaalta elämäni vuoden takaseen on miljoona kertaa parempi.En ymmärrä itseäni laisinkaan.Mikä mun on ja miksi en osaa elää tässä ja nyt.😯🗯️
Lasten kanssa käyty paikkakunnan tarjoamissa tapahtumissa sekä paljon uimassa.Nyt kehittelin jo miten pystyn itsekkin kastelemaan itteni.Kyllä tästä vielä jotain kehittyy silläkin tavalla.Kunhan saisin tuon 2v oppimaan nukkumaan kunnolla ja varsinkin tuo nukahtaminen takkuaa.Todella voimakastahtoinen persoona ja huutaa kovaa ja korkeelta asioiden mennessä eri tavalla kuin hän haluais.
Kertokaahan muutkin kuulumisianne.
Varmasti olet kirjoittanut hienon kiitos kirjeen volvomies 🙂