Hei 🌻🙂🌻
Mukava kuulla sinusta Beren ja suhteenne tilanteesta myös.
Tuo pariterapia kuulostaa myös hyvältä ratkaisulta. Meillähän terapiassa käyn minä yksin.
Minäkään en ajattele pettämistä enää niin tiiviisti.
Mutta; mieheni ei taida olla oikein kunnossa. Hän on masentuneen oloinen, kyllästynyt työhönsä ja se heijastelee meillä yhteiselämään. Hän suuttuu herkästi ja huomaan, että hän taitaa nyt käsitellä välillä pettämistään projisoiden tuntemuksia minuun tilanteittain.
Minusta hän olisi myös hyötynyt terapiasta, sillä aivan kunnossa hän ei ollut psyykeeltään silloin, kun tuo episodi tapahtui.
Luottamus ei ole täysin palautunut. Sen tunnen siitä, että esim., jos miehen puhelinlasku on isompi, mietin, onko jotain meneillään. Puheluthan on helppo poistaa, viesteistä jää lokitiedot.
Mutta ääneen en ole epäilyksiäni esittänyt.
Pitkästä aikaa lähentyminen myös intiimielämän puolella hänen aloitteestaan. Vaikka en ihan tunteiden tasolla päässyt siihen mukaan, olin kuitenkin onnellinen tapahtuneesta.
Mies kyllä koskettelee ja näin huomioi minut arkipäivässä.
Mietin sitä, miten huonoon kuntoon hän meni psyykeeltään pettämisen jälkeen ja jotenkin tämänvuotisen varmuutta siitä, ettei hän tule enää tekemään samaa. Masennus ja itsesyytökset, sekä itseinho olivat niin valtavia, etten usko hänen haluavan samaa tilannetta enää kohdalleen/ kohdallemme.
Siinä on terapeuttinne varmasti oikeassa, että jossain vaiheessa tulee jättää pettämisen vatvominen pois. Eihän tapahtuneelle voi jälkikäteen mitään.
Sen sijaan on todella hyvä miettiä sitä, miten suhdetta voisi enemmän kehittää siihen suuntaan, että tarvetta pettämiselle ei ole. Tai sitten; miten pettäjä voisi yksilötasolla tiedostaa halunsa, tunteensa ja tarpeensa niin, että myös puoliso on tietoinen siitä, missä mennään. Nykyään kyselen sitä aika ajoin, että onko kaikki asiat ok meidän välillämme.
Hyvää kevään jatkoa ja tulevaa kesää sinulle, Beren ja kaikille muillekin ketjuun kirjoittaneille 🙂🌻

Hei,

Noin kuukausi on vierähtänyt, olemme käyneet sinä aikana pari kertaa terapiassa. Yksilöterapia voi olla paljon intensiivisempää. Pariterapiassa käynnit ovat tyypillisesti harvemmin, jotta käyntien välillä asioita voi käydä puolison kanssa läpi. Terapiassa kartoitamme aika tarkasti molempien perhetaustaa. Terapeutin ajatus on, että lapsuudenkodissa saamme mallin jonka molemmat tuovat mukanaan ja nämä kaksi erilaista mallia törmäävät enemmän tai vähemmän. Otamme näiden mallien mukaan suhteessa puolisoon erilaisia rooleja ja voimme reagoida hyvin eri tavoin. Vielä on liian aikaista sanoa miten pystymme parantamaan kommunikointiamme. Terapeutin mukaan syvälle juurtuneiden mallien muuttaminen on hidasta ja työlästä joten asiaa ei auta, että vain nopeasti käy läpi miten tulisi toimia. Laajempi läpikäynti ja ymmärrys toivottavasti tuo muutoksia myös siihen miten arjessa toimimme. Toistaiseksi hyötynä on ainakin se, että olemme tietoisia asiasta ja havainnoimme toimintaamme ja tunnistamme paremmin kommunikointiin liittyviä vaikeuksia.

Pettämiseen liittyen kävimme puolitoista kuukautta sitten vaimon kanssa pettämistä läpi kirjeenvaihtona. Se toimi siinä kohdassa kun vaimo ei pystynyt oikein kertomaan pettämiseen liittyviä tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Kirjeenvaihdon jälkeen olen antanut pettämiskeskusteluiden olla viime päiviin saakka. Vaimolle alkoi tulla epätoivoinen olo, että asia pyörii aina vain mielessäni, vaikka kuinka pettämistä käsiteltäisiin. Hänen on vaikea havaita, että läpikäynnistä olisi hyötyä. Itse huomaan, että siitä on selvää hyötyä, vaikka asia ei mielestä katoakaan. Pettämiseen liittyvät tuntemukset ovat kuitenkin yleiseti ottaen laimentuneet ja päähuomion kohde on ajan mittaan muuttunut.

Itse pettämiseen liittyvät mielikuvat eivät enää myllerrä mieltä, ne ovat enemmän ikäviä häivähdyksiä. Pettämiseen liittyvän valehtelun ja salailun ymmärrän mutta se saa näkemään puolison eri valossa. Nyt on tietoinen siitä kuinka taitavasti vaimo pystyy peittämään ajatuksiaan. En tarkoita, että hän nyt salaisi jotain olennaista mutta sitä tiedostaa, että hän tarvittaessa kykenee siihen. Tämä vaikuttaa väistämättä siihen, että on valppaampi ja tietoisempi.

Se mikä viime päivinä alkoi päällimmäisenä vaivata mieltä oli se, että tuntui, että vaimo ei pysty tai halua laskeutua samalle tasolle käymään läpi pettämiseen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Hän on kertonut kattavasti mitä on tapahtunut ja hän on kirjoittanut siitä miten hänen ajatuksensa ja tunteensa etenivät ennen pettämistä ja sen jälkeen. Tämä on auttanut paljon ja on ollut aivan välttämätöntä pettämisen käsittelyn kannalta. Nyt pidemmän aikaa sulateltuani asiaa, minulle on jäänyt sellainen olo, että vaimo on kuitenkin pyrkinyt pysymään henkisesti sen verran etäällä tapahtumista kuin se on ollut mahdollista. Pettämisen käsittely on ollut vaimon kannalta rasittavaa, koska hän on joutunut palaamaan näihin tapahtumiin. Keskustelimme tästä hiljattain ja kerroin, että kaipaan edelleen sitä, että voisimme keskustella niistä tunteista joita pettäminen aiheuttaa. Vähän kuin olisimme menettäneet lapsemme ja voisimme surra asiaa yhdessä ja tukea toisiamme toipumaan. Kun toinen tuntee itsensä syylliseksi, ei ole helppoa kohdata samalla tasolla. Voi olla helpompi vetäytyä ja yrittää vain unohtaa ikävä tapahtuma. Saa nähdä miten pääsemme tässä eteenpäin.

Hyvää kesän alkua kaikille. Pitäkää huolta itsestänne.

Luin tätä viestiketjua monet ajatukset päässä myllertäen. Meillä on sellainen tilanne että mieheni on monesti jäänyt kiinni pettämisen suunnittelusta, siis tehnyt eri paikkoihin profiileja joissa hakee salasuhdetta. Jo tämä asia itsessään satuttaa ihan hirveästi, lisänä siinä vielä se, että olen tajunnut mieheni olevan bi-seksuaalinen. Olemme olleet naimisissa yli kymmenen vuotta, lapsia on useampi joista vanhin ammattikoulussa ja nuorin vielä vaipoissa. Luulin aina että mieheni on perus-seksin kannattaja, kiltti luotettava perheenisä joka ei muita vilkuile. Sanookin aina että miksi muita katselisi kun sillä on mut. Mutta niinpä vaan sai joku viidenkympin kriisi aikaan sen, että mies päätti lähteä hakemaan muualta sen mitä ei kotoa saanut. Ekalla kerralla kun aloin epäillä, katoin tietokoneen. Sieltä löytyi hirveitä asioita, omia alastonkuviaan alastonsuomi.comissa, hirveitä keskusteluja siellä miten kotona on vaan tylsää normiseksiä ja hän haluis kaikkea muuta. Niin surullista ettei mulle ole näistä ahdistuksistaan puhunut, kännissä joskus jotain sanonut että haluisi että hänet sidotaan vaikka. Pidin vitsinä vaan, itse en todellakaan halua sellaista, liittyen varmaan omaan kokemukseeni eräästä väkivaltaisesta tyypistä joka aikoi tappaa mut, uhkaili ladatulla aseella ja lopulta tappoi itsensä. Ahdistun siis jos joku pitää musta lujaa kiinni, enkä pysty siis toisellekaan tekemään mitään sellaista.

No silloin sain kauheat raivarit, olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Mökötin ja yritin puhua, mies itki että hän on sairas ja että hänen pitäisi mennä hoitoon. Uskoin sitten tyhmänä sinisilmäisenä että se oppi läksynsä. Myöhemmin aloin taas epäillä jotain. Miehen käytös oli epänormaalin iloista, tekopirteää, ei tullut nukkumaan kanssani vaan jäi "toimistohommiin", oli kaiken kotonaoloaikansa tietokoneella tai tabletilla. Tietokoneesta en löytänyt mitään, oli kai oppinut edelliskerrasta vaan sen että piilottaa juttunsa paremmin. Mutta sitten se unohti tablettinsa kerran ja sieltähän sitten taas löytyi vaikka mitä. Uusia profiileja uusissa sivustoissa, etsii seksiseuraa. Taas uusi kriisi. Enää ei puhunut olevansa sairas, sanoi ettei mee terapiaan kun siellä vaan ämmät lässyttää. Yritti selitellä että hän on masentunut, ikäkriisi päällä, haluis kokea kaikkea ennen kuin kohta ei enää pysty (ettei vanhana enää seisois). Ymmärsin sen itse niin, että mä oon tylsä, kotielämä painaa, ei olis halunnu nuorinta lasta kun tiesi että seksielämä vaan huononee. Puhuttiin jotain muitta ei tarpeeksi. Märehdin vaan itse asiaa ja osittain kerroin lähimmille ystävilleni. mietin eroa, ettin jo kämppääkin mutta kun tässä on niin paljon menetettävää. Päätin lasten vuoksi vielä antaa sille mahdollisuuden. Jonkin aikaa menikin "ihan ok". Itse oon menettänyt seksihaluni, mutta kyllä meillä sitä silti on mielestäni ihan normaalisti.

Parisen viikkoa sitten mies jäi taas kiinni. Tällä kertaa oli tablettikin puhdas, mutta kun meni lapsen kasnsa saunaan, ratsasin kännykän. Olin ihmetellyt miksi se on suorastaan neuroottinen puhelimestaan ja siitä että se on aika mukana, vessassakin. Sieltähän taas sitten löysin mitä tiesinkin. Taas sama homma, ettii seksiseuraa ja pyörii karseilla sivustoilla. Siinä vaiheessa tein henkisen avioeron. Mietin asiaa yön yli, seuraavana päivänä hilasin sängyt erikseen. Puhua en oikeen pystynyt niin kirjoitin kirjeen. Kerroin että nyt alkaa kulissiavioliitto, etten enää jaksa tota sen pettämistä, että ollaan yhdessä enää lasten ja omaisuuden vuoksi. Se sanoo ettei ole fyylisesti pettänyt, on kylläkin suunnitellut sitä. Sanoin että nyt se on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta että niin olen minäkin! Ihan saadaan panna ketä halutaan eikä olla tilivelvollisia. Mies ahdistui, koitti selitellä mutta enimmäkseen kuitenkin vaikenee. Ei se ikinä ole puhua osannut, ja lähinnä ylipäätään kommunikaatiomme on asioiden hoitamista. Arki on jyrännyt meidän suhteen, töitä on hirveästi ja kotona aina lapset läsnä. Mulla alkoi seinät kaatua ja eräänä iltana lähdinkin sitten baariin. Sieltä kun kotiuduin, mies ihan raivona ja mustasukkaisena. Se, että se oli niin vihainen, auttoi sitä saamaan suunsa auki ja meillä oli erittäin hyvät keskustelut. Ekaa kertaa se LUPASI lopettaa ne jutut, ja koska vannoi ettei ole fyysisesti pettänyt niin päätin taas kerran jäädä. Edelliskerroilla nimittäin en ole saanut siltä mitää lupauksia, olen vain olettanut että se nyt ymmärtäisi lopettaa. Mutta nyt siis lupasi.

En ole sinisilmäinen enää, luottamusta ei juurikaan ole, eikä mulla itsetuntoa, mutta päivä kerrallaan.

Tarinani eroaa teistä muista koska mieheni ei kai ole oikeasti pettänyt. Vaikka montaahan mieltä voi olla siitä mikä oikeasti on pettämistä. Onko jo aikomus sitä? Olenko tiukkapipoinen niuhottaja kun en hyväksy että tuollaista mieheni puuhailee selkäni takana? Ei ole mulle kertonut että on bi-seksuaali? Koen että se on valehdellut mulle kaikki nämä 18 vuotta jotka ollaan yhdessä oltu. En näe meillä enää yhteistä tulevaisuutta, niin että loppuelämä oltaisiin yhdessä. Ehkä kuitenkin vielä vuosia?? Ken tietää. Kunnes se taas pettää luottamukseni 😭

Varjojen maalaaja kirjoitti 29.5.2014 21:51

………että olen tajunnut mieheni olevan bi-seksuaalinen.…

…Mulla alkoi seinät kaatua ja eräänä iltana lähdinkin sitten baariin. Sieltä kun kotiuduin, mies ihan raivona ja mustasukkaisena. Se, että se oli niin vihainen, auttoi sitä saamaan suunsa auki ja meillä oli erittäin hyvät keskustelut. Ekaa kertaa se LUPASI lopettaa ne jutut, ja koska vannoi ettei ole fyysisesti pettänyt niin päätin taas kerran jäädä. Edelliskerroilla nimittäin en ole saanut siltä mitää lupauksia, olen vain olettanut että se nyt ymmärtäisi lopettaa. Mutta nyt siis lupasi.

En ole sinisilmäinen enää, luottamusta ei juurikaan ole, eikä mulla itsetuntoa, mutta päivä kerrallaan.

Tarinani eroaa teistä muista koska mieheni ei kai ole oikeasti pettänyt. Vaikka montaahan mieltä voi olla siitä mikä oikeasti on pettämistä. Onko jo aikomus sitä? Olenko tiukkapipoinen niuhottaja kun en hyväksy että tuollaista mieheni puuhailee selkäni takana? Ei ole mulle kertonut että on bi-seksuaali? Koen että se on valehdellut mulle kaikki nämä 18 vuotta jotka ollaan yhdessä oltu. En näe meillä enää yhteistä tulevaisuutta, niin että loppuelämä oltaisiin yhdessä. Ehkä kuitenkin vielä vuosia?? Ken tietää. Kunnes se taas pettää luottamukseni 😭

Moi Varjojen Maalaaja

No, sillehän sä et voi mitään, jos hän on biseksuaalinen tai jos hän on sen piirteen itsestään ajan myötä löytänyt ja tunnustanut sen olemassaolon. Ei se taida kovin harvinaista olla, mutta sen kieltäminen johtaa välittömästi vaikeuksiin. Samoin sen ajatteleminen, että sinun muka pitäisi hänet parantaa...

On sanomattakin selvää, että toi piilottelu pahentaa asioita, mutta silti kehottaisin puhumaan ja puhumaan. Ja jos on vaikeeta lähtee purkamaan ammattilaisen kanssa silmitysten niin on mm. tällaisia apuvälineitä keskusteluun:
https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/

Teillä on vielä toivoa, kun puhutte. Ja kun vaikka raivoatte. Se kertoo, että toinen ei ole yhdentekevä!🙂👍

Moi kaikille

Ajattelin laittaa pienen päivitykseni tilanteestani. Niin marraskuusta kaikki alkoi. Vaimoni oli löytänyt netistä uuden rakkauden ja päätti jättää minut. Helmikuussa ero vireille, lapsenvalvojalla käynti ja muutto erilleen. Melkoisessa pyörityksessä on oltu koko kevät ja jotenkin siitä on selvitty. Jokin aika sitten oli näillä näkymin viimeinen hääpäivä. Hieman pelkäsin tuota päivää ja sitä miten reagoin siihen, mutta hyvin sekin meni. Sain olla tuon päivän lapseni ja läheisteni kanssa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä ne ajatukset vieläkin vaimoon kohdistuu päivittäin.

Entä nyt?? Yksin mennään eteenpäin ja yritän vuorollani huolehtia lapsestamme. Enää ei ole kiire eikä paniikki. Enkä halua enää tuota aikaa takaisin viime vuoden lopulta. Nyt on vain keskityttävä itsensä ja lapsesta huolehtimiseen. Toivon tulevaisuudelta kumppania elämääni, jonka kanssa saan jakaa arjen kaikkineen. Lapsestamme olen saanut paljon voimia jatkaa. On hienoa huomata, kuinka lapsi pystyy sopeutumaan tilanteeseen. Muutaman kerran olen puhunut erosta lapsen kanssa ja kyllä hän 4-vuotiaaksi ymmärtää todella hyvin asioita, ehkäpä jopa meitä aikuisia peremmin. Pääasia on sanoittaa lapselle, että äiti ja isä rakastaa häntä kaikesta huolimatta.

Toivotan kaikille hyvää kesää ja jaksamista kipeiden asioiden kanssa.

Hei kaikille,

Olipa hienoa että löysin tällaisen paikan. Hieman ehdin selailla viestejä, ja ajattelin jakaa oman tarinani myös. Omasta romahduksesta ei ole vielä viikkoakaan, joten ehkä tänne kirjoittaminen toimii osaltaan terapiana.

Sain siis viime viikolla selville vaimoni pettämisen, joka oli alkanut 6 viikkoa sitten "viattomasta" asiasta ja edennyt lopulta hallitsemattomasti ihastukseen ja yhteen kertaan seksiä. Sain kaiken selville omatoimisesti. Epäilykseni heräsi hieman sattumalta, ja lopulta päädyin lukemaan vaimoni sähköpostia jolloin kaikki paljastui.

Meillä on takana 7 vuoden liitto ja kaksi ihanaa lasta. Vauhti on ollut todella hurjaa, sillä lasten lisäksi olemme tuossa ajassa rakentaneet talon ja vaimoni on opiskellut työn ohessa uuden tutkinnon/ammatin. Jo tuota kun lukee, niin on selvää että parisuhteelle ei ole vaadittavaa aikaa löytynyt. Viimeisen puolen vuoden aikana on ollut havaittavissa oireita suhteessamme, joita en kuitenkaan jostain syystä osannut ottaa vakavasti. Uskottelin itselleni, että kaikki paranee kunhan talo- ja opiskeluprojekti on syksyllä ohi. Väärin..

Kun sain asian selville, aloitin keskustelun suhteemme tilasta. En sanonut suoraan tietäväni asiasta, vaan kerroin epäileväni hänellä olevan toinen. Ensin kiellettiin, mutta kun kerroin asioita epäilyjeni taustalla, niin hän myönsi viestittelyn ja pari tapaamista. Seksin kielsi ehdottomasti. Yön tunteina jo pitkien keskustelujen jälkeen sanoin tietäväni kaiken luettuani sähköpostit. Vasta tämän jälkeen myös hän romahti täysin.

Syyksi hän sanoi arvottomuuden tunteen kotona. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut kotona muuta virkaa kuin olla äiti. Minä olin jättänyt hänet kokonaan huomioimatta. Tämän saatoin myöntää heti, sillä parisuhteen hoito oli jäänyt pahasti arjen jalkoihin. Toisaalta myös itse olin tuntenut läheisyyden ja huomion puutetta, mutta se ei kuitenkaan saanut minua pettämään. En ymmärtänyt tilanteen olevan niin huono..

Olen aivan ymmälläni omista tunteistani. En pysty tuntemaan minkäänlaista vihaa vaimoani kohtaan, vaikka ehkä haluaisinkin. Kipu on toki sisällä valtava. Päinvastoin, kaipaan häntä lähelleni enemmän kuin koskaan. Heti seuraavana iltana jälleen pitkien keskustelujen jälkeen rakastelimme sellaisella tunteella, ettei 7 vuoteen ole koettu. Kaikki hyvin siis?

Vaimoni on erittäin rikki asiasta, ja laittoi välittömästi välit kolmanteen pyörään poikki. Hän jopa sanoo että se ihminen kuvotta häntä nyt, eikä voi ymmärtää mitä on mennyt tekemään. En ymmärrä minäkään.. Hän siis vannoo ettei ikinä enää tee mitään vastaavaa, ja on valmis mihin vain saadakseen näyttää sen minulle. Ei ole kuulemma kenestäkään tuntenut vastaavalla tavalla kuin minusta.

Itse olen periaatteessa valmis uuteen alkuun, mutta pelkään miten toivun. Pelkkä halu ei välttämättä riitä? Miten luottamus voi palata? Voiko elämä olla niin karua, että joku voi olla sydämessä muttei elämässä? Tämä on tosiaan niin tuore juttu, että en tiedä miten meille käy. Toivon parasta, että pystyisin käsittelemään asian. Vaimo on ollut kyllä todella valmis käymään asiaa läpi, joka on ollut hyvä asia.

Olin edellisessä elämässäni itse sarjapettäjä, joten ehkä nyt paha saa palkkansa..

Jaksamista kakille kohtalotovereille!

Hei PahanPalkka,

Tilanteessasi on paljon samaa kuin omassani. Suuri ero on se, että minulle vaimon pettäminen selvisi vasta muutaman vuoden jälkeen. Tilanne selvisi vaimolta auki jääneestä s-postista. Hän oli asian jo kuopannut ja minulle se tuli shokkina. Tavallaan oli tyytyväinen, että vaimo oli itse lopettanut suhteen ja toisaalta tuli olo, että on elänyt vuosia valheessa.

Alkujärkytyksen jälkeen myös meillä oli tiivistä läheisyyttä. Mieli vaihtelee äärilaidasta toiseen. Jos ensiksi tuntui pahemmalta kuin koskaan, niin välillä tuntui tosi hyvältä. Ei sentään paremmalta kuin koskaan, koska olo oli kaikkinensa hyvin ristiriitainen.

Pettäminen selvisi viime lokakuussa ja sen jälkeen olo on paljon tasaantunut mutta edelleen on asioita joita on vaikea täysin ymmärtää ja varmasti vielä haluan käydä jossain vaiheessa läpi. Vaimo oli heti valmis selvittämään asiaa ja kävimme aika tarkasti läpi mitä oli tapahtunut. Vaimon on ollut vaikeampi avata sen aikaista ajatteluaan. Hän ei haluaisi enää yrittää eläytyä sen aikaisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Hän ei jaksaisi enää oikein käsitellä asiaa, haluaisi lähinnä unohtaa kuten oli jo aikaisemmin yrittänyt. Ehkä osaat paremmin eläytyä siihen miten sitä ryhtyy pettämään. Suuri osa järkytystä oli huomata kuinka hyvin vaimo on pystynyt peittämään petoksensa.

Tuntuu, että pettäminen aiheuttaa syvän haavan jota joutuu paikkailemaan kerroksittain. Kaikki vaiheet täytyy vain yrittää jaksaa käydä läpi. Mitä tuntemuksia missäkin vaiheessa tulee, on varmasti yksilöllistä. Yhteistä tuntuu kuitenkin olevan se, että kokemus on sen verran perustuksia myöten murtava, että vanhaan ei ole paluuta. Jos haluaa jatkaa puolison kanssa, on suhde rakennettava ainakin osittain uudestaan. Tapahtunutta ei pysty unohtamaan eikä sen takia kannata yrittää pyyhkiä pois vaan yritettävä päästä sinuiksi sen kanssa, että näin on käynyt. Auttaa kun tietää mikä siihen on johtanut ja miten suhdetta on rakennettava jatkossa jotta näin ei enää kävisi. Parhaimmillaan puolison kanssa syntyy pakon edessä uusi keskusteluyhteys joka voi laajemmin parantaa parisuhdetta.

Meillä on ollut vaikeuksia keskustella negatiivisista asioista, jakaa niitä ja hakea tukea. Vaimo tunsi olevansa lähinnä äiti jolla on liuta velvollisuuksia. Pettäminen oli jonkinlaista henkistä pakoa arjesta. Aloitimme parisuhdeterapian jotta ongelmia ei tarvitsisi paeta parisuhteen ulkopuolelle.

Nyt molemmat ovat parisuhteessa paljon tietoisempia ja valppaampia mutta myös enemmän varuillaan. Toivottavasti ajan kanssa löytyy luonteva rentous, jotta ei ole sellainen olo, että parisuhdetta koko ajan tarkkaillaan. Syvälle juurtuneet tavat kommunikoida eivät muutu helposti. Toivottavasti opimme tukeutumaan paremmin toisiimme. Kaikkiaan matka on pitkä ja sen varrella uhkaa uupuminen. Välillä tuntuu, ettei pettämisen aiheuttamista ikävistä tunteista pääse koskaan eroon.

Toivotan voimia käsitellä asiaa!

Hei, PahanPalkka, tarinassasi on kuin oma tarinani. Itse pähkäilen aivan samojen asioiden kanssa. Päivä kerrallaan mennään. Välillä ahdistaa, mutta nyt menee tunteja etten ajattele asiaa. Toisinaan taas kaikki pyörii mielessä. Mieheni latelee kohteliaisuuksia ja rakkauden tunnustuksia päivittäin. Kivahan se on, mutta tulee niistäkin epäilys, että se on pelkkää teatteria. Ehkä luottamus joskus palautuu, niin toivon. Tällä hetkellä olen luottavaisella mielellä. Joku viisaasti kirjoitti jollakin toisella palstalle, että ei koskaan voi tietää eikä keneenkään luottaa. Olen ajatellut, että pitää antaa miehelle toinen mahdollisuus, kun hän muutoin on NIIN HYVÄ.🙂

Hei Beren ja ASM,

Kiitos kommenteistani. On todella surullista, mutta toisaalta lohduttavaa että täältä löytyy todella paljon vastaavan kokemuksen läpikäyneitä ihmisiä..

Palailen päivittämään tilannetta, kunhan tästä hieman aikaa vierähtää ja nähdään miten asiamme etenee.

Amor Vincit Omnia, on tämän päivän fiilikseni🙂

Hei 🌻🙂🌻
Itse olen mietiskellyt tätä uskottomuusasiaa siltä kantilta, että jopa ajanlaskuun se vaikuttaa: on aika ennen sitä ja sitten aika sen jälkeen. Sydämestäni toivon, että voisimme palata aikaan ennen sitä mutta se on mahdotonta.
Ristiriitaista meidän tilanteessa on se, ettei pettämiselle tunnu löytyvän sitä syytä. Se on asia, joka ahdistaa.
Ymmärrän uskottomia kumppaneitamme: he haluavat jo elää ns.normaalia elämää ilman, että näitä ikävämpiä asioita kaivellaan.
Meillä mies on syyllisyydentuntoinen ja hyvin herkästi reagoi, mikäli jostain pettämiseen liittyvästä asiasta puhutaan, vaikkei se edes koskisi tätä meillä tapahtunutta. Tämä tapahtunut episodi tuntuu olevan myllynkivenä hänen kaulansa ympärillä. Sen vuoksi en ole asiasta enää hänelle puhunut. Terapeuttini saa kuulla tuntemukseni.
Jotain on kuitenkin miehellä vialla ja se heijastuu seksuaalisen elämän alueelle ajoittain.
Haluttomuus ja kykenemättömyys on se hinta, jonka joudumme tästä prosessista maksamaan.
Näistä ongelmistamme emme voi keskustella. Miehen mielestä niistä puhuminen vain pahentaa tilannetta, joten hiljaa ollaan niistäkin, ettei miehelle tule lisää suorituspaineita.
Tiedän, että näistä pitäisi puhua, jopa asiantuntijoiden mielestä mutta kunnioitan mieheni tahtoa asiassa.
Itse voin jo olla ajattelematta pettämistä ja tehdä asioita, joista nautin. Tottakai välillä tulee down-hetkiä, ohimeneviä.
Hyvää kesän alkua kaikille ongelmien kanssa kamppaileville 🙂🌻

Hei PahanPalkka, vielä pieni jatko edelliseen viestiini. Täällä ovat olleet äänessä lähinnä petetyt ja kovin yleisenä tuskailunaiheena on ollut se, että on vaikea ymmärtää mitä pettäjän mielessä on liikkunut. Voit ehkä vähän avata sitä mitä mielessä liikkuu ja mitkä ovat vaikuttimet ja ehkä myös ajatuksia pettämisen jälkiselvittelystä. Monen petetyn vaikeutena on saada pettäjä mukaan käsittelemään asiaa.

Toivotan voimia selvittää pettämistä ja parisuhdetta.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: nyt, kun vielä kirjoittelet tänne, haluaisin vaihtaa ajatuksia tästä meidän ongelmallisesta tilanteestamme intiimielämän suhteen. Mielessäni on käynyt kyllä jo ajatus, että mieheni ei olekaan lopettanut suhdettaan kaikin tavoin, vaan jatkaa sitä puhelinsuhteena???
Ehkä hän ei siksi pysty intiimiin kontaktiin kanssani. Nämä ongelmathan alkoivat suhteen ilmitulon jälkeen. Ennen sitä hän oli hyvinkin hanakas seksin suhteen.
Joku asiahan tässä mättää, kun vain saisi tietoon mikä.
Se on vaikeaa, kun asiasta ei saa puhua.
Miten sinä ulkopuolisena näkisit tämän tilanteen. Psyykeeseen tämä liittyy jollakin tasolla. On vaikea aukoa solmua yksin.
Ajattelin puhua asiasta ensi kerralla terapiassa myös. Josko psykiatri osaisi valaista minua siitä, mistä tässä on kyse.
Teillä ei tällä puolen ole ilmeisesti ollut ongelmia? Voit olla vaimosi kanssa huolimatta hänen uskottomuudestaan? Se on kyllä kunnioitettava teko s🙂🌻

Meillä on ollut hyvin aktiivista (jopa aktiivisempaa kuin koskaan) ilmitulon jälkeen. Nyt viikon verran hiljaisempaa ja tietenkin heti epäilykset herää, onko suhde alkanut uudestaan. Yritän sulkea sen nyt mielestäni ja keskityn hetkeen. Yritän olla kuvittelematta mitään. Seuraan vain tilannetta ja merkkejä. Eihän tämä ole ihmisen elämää tiedän sen, mutta annan ajan kulua ja seuraan omia fiiliksiäni. Jos en pysty häneen enää luottamaan ja epäilykset tulevat usein, niin sitten pitää miettiä muita ratkaisuja kuin yhteen jääminen. Lisättäköön, että yhteiselämä on muutoin parempaa kuin ikinä🙂🌻

Hei,

Yleensähän petetyllä on inhottavia mielikuvia puolisosta kolmannen osapuolen kanssa ja ne haittaavat seksuaalista kanssakäymistä. Myös minulla on ollut sellaisia kouraisevia mielikuvia jolloin sitä muuttuu synkäksi ja etäiseksi. Nämä ovat olleet ohimeneviä ja välillä ristiriitaisesti on kokenut vaimoa kohtaan yhtä aikaa sekä hellyyttä että inhoa. Joka tapauksessa rasittavaa vaimolle, koska tunnelma voi muuttua hetkessä. Kuukausien kuluessa inhottavat mielikuvat ovat onneksi laimenneet.

Pettäjä kait tyypillisemmin tuntee häpeää ja ehkä inhoa itseään kohtaan ja tämä voi viedä seksuaalista halukkuutta. Mariella, olen aikaisemmin kirjoittanut, että miehesi tulisi keskustella lääkärinsä kanssa. Ulkopuolisen on vaikea tietää onko syynä joku henkinen lukko vai fyysinen tekiä. Esim. monet lääkkeet vaikuttavat asiaan. Meillä vaimolla ei ole ollut haluttomuutta, koska hänelle on huojentavaa, että hän on pettämisestä huolimatta kotona edelleen haluttu.

Mariella ja ASM, se on kyllä kovin rasittavaa, jos joutuu koko ajan epäilemään uskollisuutta. Kiinnittäisin tässä asiassa kuitenkin huomiota muuhun kuin seksuaaliseen aktiivisuuteen. Se vaihtelee johtuen niin monista asioista. Myös puolisolle on rasittavaa, jos hän huomaa, että aktiivisuudesta aletaan päätellä erilaisia johtopäätöksiä. Tällainen seuranta on haitaksi ja aiheuttaa vain paineita. Antaakseen halutun mielikuvan, puolison on suoriuduttava seksistä tietyllä tavalla.

Kannattaa ainakin yrittää rakentaa laajemmin läheistä ja luottamuksellista suhdetta puolisoon ja pyrkiä siihen, että pettäminen ei olisi erityishuomion kohteena. Pettämisestä olisi hyvä voida joskus keskustella ja käydä siihen liittyviä ajatuksia läpi mutta, että se ei tuntuisi olevan koko ajan taustalla. Vaikeammin tehty kuin sanottu.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Minä keskustelin terapeutin kanssa seksistä pettämisen selviämisen jälkeen, lähinnä siitä
että ihmettelin itseäni ja omaa aktiivisuuttani (ja miehen myös). Terapeutti vastasi, että seksuaalinen aktiviisuus lisääntyy useilla pettämisen selvittyä, koska silloin on jotenkin avoimessa "tilassa" kun on selvitelty asioita perusteellisesti (jos on) ja rehellisesti. Minullekin siis tapahtui näin, mutta se oli vain väliaikaista, muutaman kuukauden jälkeen en sitten enää pystynytkään ollenkaan rakastelemaan, jotenkin vain kaikki pettämiskuviot tulivat mieleen...ja ovat edelleen...Mieheni kyllä olisi halukas, mutta minä en pysty ja olen sen sanonut hänelle. Eli näillä mennään. Eihän tässä kyllä mitään järkeä ole pysytellä yhdessä, kuten olen monesti kirjoittanutkin. En vaan löydä mistään rohkeutta lähteä.