Joo, toivottavasti ei enää häiritte.
Tein päätöksen, että jos yhdenkin puhelun exä soittaa vaihdan numeron heti.
Kriisityöntekijän kanssa tehtiin turvasuunnitelma jos exä ilmestyy tänne mun asunnolle, niin mitä mä teen.

Sairaalla mielellä on sairaat huvit.
Oli sitten äidilleni kertonut omasta elämäntilanteestaan. Yrittää olla hyvääkin miestä, vaan pinnan alla on kaikkea muuta.
Luulen että exä oli kännissä tai jossain laskuhumalassa, koska oli niin hölmöön aikaan soittanut, kuin keskiviikko aamulla klo. 8.00. ja sitkeä oli ollut, koska oli laittanut äidille tekstiviestin, kun äiti ei ollut vastannut, että soita niin jutellaan😠
Vihaan sitä miestä koko sydämestäni!

Toi vertaistukiryhmä kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, itsekin kaipaan jotain vastaavanlaista.
Täällä ei vain ole sellasta, koska ei ole vetäjää ainakaan tuolla turvakodilla jossa käyn.
No, tämäkin foorumi on auttanut kyllä.

Se on hyvä, että sulla näyttää asiat ihan hyviltä, nyt vaan kärsivällisyyttä seuraavaan koitokseen!

Asiat on lähtenyt ihan hyvin käyntiin lasten tapaamisten osalta. Toivon saman linjan jatkumista tulevaisuudessakin, mutta tässäkin asiassa täytyy löytää se oikea asenne, ettei liikaa stressaa ja mieti etukäteen asioita, vaan antaa mennä niiden omalla painollaan. Nyt on sellainen vaihe tässä, että toinen osapuoli on minulle tyly, mutta kai se on sitä, että se itsekin on vähän kesken näiden asioiden kanssa. Mutta parempi tuo kuin esimerkiksi jokin pään aukominen. Toivottavasti ei enään jaksa vääntää asioita, että tavallaan sellainen "rauha" olisi toivottua itse kunkin osapuolen näkökulmasta. Eikä siinä paljon mitään ihmeellistä ole, kun kummallakin omat huushollinsa ja elämänsä, mutta se jonkinlainen yhteissävel tai siis sellainen yhteisvanhemmuus olisi toivottavaa, mutta eihän se aina ole niin itsestäänselvää.

Tärkeämpää varmaan on, että miettii omalla kohdalla miten toimii ns. hyvänä vanhempana. Sen tiedän, että vanhempi lapsi on mielestäni liikaa saanut kuulla "totuuksia" toisen vanhemman taholta ja tästä en kyllä yhtään pidä, kun mielestäni sitä lasta ei saisi vetää siihen väliin, mutta ei tässä asiassa auta kuin miettiä, miten itse toimii ja ettei lähde sellaiseen toisen vanhemman mustamaalaamiseen mukaan, vaan yrittää olla neutraali, vaikka ne omat henkilökohtaiset mielipiteet voi olla aika värikkäitäkin. Tämä tilanne on muutenkin varmasti raskas tai ainakin hämmentävä lapsille, niin ei ole kauhean reilua, että lapsi joutuu miettimään niinkuin liikaa aikuisten asioita. Sanoinkin tämän ihan ääneen lapselle, että hänen pitäisi keskittyä lasten niinkuin asioihin, leikkimiseen yms. eikä miettiä aikuisten asioita tai siis murehtia niitä - ei kai ollut kovin pahasti sanottu. Toisaalta asetinkohan minä tässä oman lapseni niinkuin välikädeksi, minun pitäisi pystyä sanomaan tälle toiselle vanhemmalle, että ymmärtää olla rasittamatta lasta liikaa. Toisaalta kun tiedän millainen ihminen tämä toinen on, niin ei sillä sanomisellani ole varmaan mitään vaikutusta, vaan voi nostaa jonkin riidan aiheen taas esille.

Mutta tällaisia asioita olen ehkä nyt enemmän lähtenyt miettimään, kun tuntuu, että ne vahvat tunteet, mitä on joskus ollut tätä toista kohtaan, niin ne ovat menneet - itseasiassa jo aikoja sitten, mutta kyllä minulla varmasti ajoittain tulee niitä harmistuksen tunteita, että olisi kiva, jos asiat olisi voinut mennä toisin. Mutta se täytyy hyväksyä, että ihminen on ollut vaikea ja sen olen hyväksynytkin ja en koe syyllisyyttä tai häpeää tässä asiassa, vaan olen enemmänkin ylpeä itsestäni, että olen vihdoin ollut tarpeeksi vahva, että olen päässyt irti. Tuntuu, että nyt sitä on oikeasti sen oman elämänsä eläjä ja tiet ovat niinkuin auki edessäpäin. Täytyy luottaa tulevaan ja mennä sillä optimistisella asenteella eteenpäin. Viimeksi se kenen luona olen käynyt keskustelemassa sanoi minusta, että vaikutan jotenkin voimaantunemmalta. En ollut itse sitä ajatellut, mutta mielestäni tämä on suorassa syy-yhteydessä noihin tapaamiskuvioihin, että se suurin stressin aiheuttaja, epäselvyys on niinkuin lähtenyt pois.

Hyvä, että asiat on edenneet hyvään suuntaan🙂👍

Itselläni on ollut jonkin aikaa ihan rauhallinen olo, rauhoituin sen puhelin soiton jälkeen kun sain purkaa tunetitani ja pelkoani turvallisille ihmisille eli niille Esikon työntekijöille.
Koulunkin sain päätökseen hyvin ja kiitettävin arvosanoin, saa olla ylpeä itsestään😀
Töitäkin on tiedossa.

Eilen juttelin mummoni kanssa joka asuu Rovaniemellä ja hän totesi, että on hyvä nyt, kun siitä ukosta pääsit eroon, että onpa hyvä kun sulla asiat on järjestyneet!
Jäin miettimään mummon sanoja, että todellakin asia niin on, oma uusi koti, hoitajan pätevyys ja töitä. Ei enää väkivaltaa.
Turvassa ja turvaverkkoa ympärillä, asiat on siis hyvin.
Kummaa että sen tajusi kun toinen sen sanoi.
Mutta eihän sitä itse tiedosta kaikkea, ulkopuoliset näkee asiat aina laajemmin, etäältä.

Ihan rauhallisin mielin sitä voi alkaa joulua viettämään ja rauhoittua välillä.

Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!

Moi kaikki!
tämä kerskustelu kuulosti niin tutulta et halusin kertoa oman kokemukseni.
Tapasin kesällä 2005 ihanan miehen ja menimme naimisiin elokuussa 2009.
Pari päivää häiden jälkeen mieheni muuttui aivan täysin. Hän ei itse myönnä asiaa!
Hän muuttui käskeväksi ja oli ahdistavaa olla hänen seurassaan. Televisiosta ei saanut katsoa tiettyjä ohjelmia yms.
Päätin käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa ja löysinkin sellaisen.
Kerrottuani kokemukseni hän totesi että kyseessä on ehdottomasti henkinen väkivalta😞
Muutin pois yhteisestä asunnostamme ja sain uuden alun. Päätimme miehen kanssa pysyä kuitenkin ystävinä.
Nyt olen yhdessä saman miehen kanssa😮
Asumme yhdessä ja olemme puhuneet avioliitosta. Pelkään että mies rupeaa samanlaiseksi😭 Hän on tärkeä minulle mutta en tiedä mitä tekisin😑❓

jonsku84 kirjoitti 25.12.2011 20:34

Moi kaikki!
tämä kerskustelu kuulosti niin tutulta et halusin kertoa oman kokemukseni.
Tapasin kesällä 2005 ihanan miehen ja menimme naimisiin elokuussa 2009.
Pari päivää häiden jälkeen mieheni muuttui aivan täysin. Hän ei itse myönnä asiaa!
Hän muuttui käskeväksi ja oli ahdistavaa olla hänen seurassaan. Televisiosta ei saanut katsoa tiettyjä ohjelmia yms.
Päätin käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa ja löysinkin sellaisen.
Kerrottuani kokemukseni hän totesi että kyseessä on ehdottomasti henkinen väkivalta😞
Muutin pois yhteisestä asunnostamme ja sain uuden alun. Päätimme miehen kanssa pysyä kuitenkin ystävinä.
Nyt olen yhdessä saman miehen kanssa😮
Asumme yhdessä ja olemme puhuneet avioliitosta. Pelkään että mies rupeaa samanlaiseksi😭 Hän on tärkeä minulle mutta en tiedä mitä tekisin😑❓

Moi Jonsku!
Teretulemast kirjottelee🙂👍 ja hyvä kun kirjotit.
Kuinka kauan te olitte erossa, miten takasin paluu tapahtui?
Mietin vain, että lupailiko mies sulle kaikkea, että hän on parempi, hän ei koskaan enää tee niin.
Ikävä kyllä väkivalta ei lopu, jos mies ei myönnä sitä eikä hae itselleen apua.
Väkivalta vain raaistuu ja henkinen voi muuttua fyysiseksi, kuten minulle kävi.
Kriisityöntekijäni sanoi, että väkivalta alkaa yleensä kun on menty kihloihin/naimisiin, silloin nainen on miehen "omaisuutta" ja saa kohdella naistaan miten vain, verukkeena hänellä on se, että nainen on lupautunut hänelle.
Vaikeita asioita nämä väkivaltaiset kumppanit☹️

Myös minulle mieheni oli tärkeä, mutta minun oli lähdettävä, koska en enää halunnut kärsiä.Vaakakupissa painoi enemmän oma hyvinvointini.
Ei ole oikein että joudut pelkäämään, hyvässä suhteessa ei saa olla pelkoa, eikä olekaan.
En suosittelisi avioliittoa, ainakaan vielä.
Tarkkailet tilannetta, miten mies käyttäytyy, puhuu, on sun kanssa, entä muiden kanssa, sukulaisten, ystävien jne.
Ex-mieheni oli itse ihanuus sukulaisten kanssa, mutta heti kun päästiin autoon ja kotimatkalle, alkoi helvetti alusta.
En saanut tavata ystäviäni, en uskaltanut pitää heihin yhteyttä. Mun piti kysyä lupa pelkästään siihen, että saisinko mennä uimaan.
Mies oli sairaalloisen mustasukkainen mun veljistä, pikkuveljestä varsinkin.

Mies ei todennäköisesti koskaan tule myöntämään mitään millä on sinua satuttanut, ei minunkaan ex-mieheni.
Jos väkivaltaa tapahtuu, fyysistä, kirjoita paperille ylös mitä tapahtui, missä ja milloin, sulla on sitten todisteita jos jotain tulee, sä voit tehdä sen vaikka salaa.
Aina voit soittaa poliisille.
Onko sun paikkakunnalla Ensi- ja turvakotia, jonne voit mennä jos tarve tulee?
Muuttuiko sun elämä paremmaksi uuden alun jälkeen? Sekin voi kertoa siitä, että sulla on ollut pahaolla.

Laitan sulle linkin tähän, nettiturvakotiin, jossa sä voit käydä lukemassa aiheesta, niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta https://www.turvakoti.net/site/

Tiedän, että on vaikeeta lähtee suhteesta, varsinkin kun siinä on ollut hyvääkin.
Mutta väkivalta ei koskaan ole oikeutettua, ei sallittua, ei hyväksyttyä.
Henkinen väkivalta jättää sisimpään jäljet, itse koin enemmän sitä kuin fyysistäväkivaltaa, mutta kaikki satuttaa😞
Rohkaisin sinua nyt miettimään omaa itseäsi, omaa elämääsi.
Et ole ansainnut väkivaltaista miestä, olet tärkeä.
Sinussa ei ole mitään syytä,miksi mies kohtelisi sua väkivaltaisesti. Se ei ole sinun syysi.
Voitko kertoa kenelläkään läheisellesi asiasta tai ystävälle? Onko sulla ketään jonka luokse voisit turvallisesti mennä?

Omasta erostani on nyt 5 kk, tämän ajan olen myös käynyt turvakodissa puhumassa. Katkaisin yhteyden ex-mieheen ja hänen vanhempiinsa samalla kertaa kun lähdin.
Viimeiset tavarat pakkasin ja muutin sinä aikana kun mies oli töissä.
Olen päässyt eteenpäin ja olen päässyt oman elämän alkuun.
Olen saanut sossusta toimeentulotukeakin.

Hurjasti voimia sulle mitä ikinä vastaasi tulee!
Kirjottele välillä mitä sulle kuuluu, Sinä olet tärkeä, pidä itsestäsi huoli!

Hei Sirpale. kiitos kovasti viestistäsi🙂
Muutin pois yhteisestä asunnostamme kuukausi tai reilu naimisiinmenon jälkeen. Oloni parani heti ja oli suoraan sanottuna vapauttavaa olla ilman käskijää ja tehdä omia juttuja.
Mies saattoi luvata jotain parantumisjuttuja..en ole varma. Yleensä tulemme aika hyvin juttuun mutta kun hän suuttuu niin siihen ei kannata puuttua ja joskus naljailee tahallisesti.

Palasimme yhteen tänä keväänä. Emme ole kihloissa mutta asumme yhdessä.

Perheeni kanssa mieheni on tullut toimeen hyvin ja myös sukulaisten. Ehkä saattavat ajatella miehestäni et on parempi ihminen kuin mitä todellisuudessa.
Ystäviini mies ei ole halunnut pahemmin tutustua mikä harmittaa koska olen itse tutustunut hänen ystäviinsä ja pidän heistä kovasti. Olen puhunut asiata hänelle mutta asia on mennyt ilmeisesti kuuroille korville.

Paikkakunnallani on turvakoti ja voin varmasti mennä sinne jos tulee akuutti tilanne. Muuta sellaista turvallista paikkaa minulla ei oikein ole eikä sellaista ystävää kenen kanssa puhua asiasta mutta auttajaverkostoa löytyy.
Mieheni ei ole toistaiseksi käyttänyt fyysistä väkivaltaa ja en voi kyllä mennä vannomaan etteikö tee sellasta. Siinä vaiheessa minä lähden! On kyllä ollu riitatilanteissa minun haukkumista mutta kiistää myöhemmin sanomisensa.

Toivottavasti asia ratkeaa ettei tarvi pohtia sitä ikuisuuden☹️

Kun miehesi suuttuu, tuleeko sinulle sellainen olo, että pelkäät? Täytyykö silloin sinun olla kuin et olisitkaan eli olla näkymätön ja varoa ettet vain sano suustasi mitään provosoivia sanoja? Käyttääkö miehesi sinusta todella ala-arvoista kieltä, onko sanonut jotain että ansaitsisit saada turpaasi tai että olisi hyvä että kuolisit? Okei, kiihdyksissään voi joskus sanoa todella pahasti, mutta kyllä ne pahat sanomisetkin pitäisi tajuta ja ymmärtää ja olla aidosti pahoillaan. Onko miehesi empaattinen? Kenen mielipiteet on tärkeitä, kunnioittaako hän sinun mielipiteitäsi vai onko hän se yksinomaan, joka määrää? Millaisen suhteen sinä itse haluat? Kunnioitus ja luottamus on mielestäni tärkeitä asioita, onko niitä teidän suhteessanne? Ehkä voisit kirjoittaa ylös suhteenne plussia ja miinuksia. Keräilet listaan vaikka vähitellen asioita, niin siitä konkreettisesti sitten näet millainen teidän suhteenne on ja mitä siltä toivot ja onko ne muutokset mahdollisia vai eivät.

Omalta kohdaltani voin kertoa, että jaksoin uskoa ja toivoa, mutta en alunperin tajunnut sitä tosiasiaa, että kukaan henkilö ei saa kohdella minua väärin ja se ei ole minun häpeäni, vaikka olen sen niin aluksi uskonut olevan, vaan jokainen on vastuussa omista toimistaan. Meidän suhteessamme tapahtui sellainen viimeinen juttu, joka läväytti minun silmäni kokonaan auki, sillä minä se pahin itseni vastustaja olin - suljin silmäni toisen teoilta, epäkunnioitukselta ja annoin kohdellani itseäni kaltoin, en ollut ylpeä itsestäni sellaisena kuin olin, vaan annoin toisen lisätä entisestään taakkaani. Mielestäni ihmisuhteen pitäisi tuoda enemmän positiivista energiaa kuin negatiivista, entinen suhteeni järsi minua eli koin sen enemmän negatiivisena, joten halusin olla mieluummin yksin. Ja olen onnellinen tällä hetkellä tästä, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta kuin miltä se ennen näytti. Pikkuhiljaa menee asioissa eteenpäin, niin eiköhän ne asiat siitä ratkea. 🙂

Mieheni suuttuu kyllä aika herkästi sanomisista ja varsinki jos naapurissa kuunnellaan musiikkia. Se on ollut riitamme aiheena monesti kun itse olen aina asunut kerrostalossa ja tottunut siihen että väkisinkin on vähintään yksi naapuri joka soittaa musiikkia ja se ei millään tavalla häiritse minua paitsi jos se kuuluu yöllä ja on aamulla meno.
Mieheni suuttuessa hänen äänentasonsa nousee huutamiseksi minun pitää tosiaan varoa sanojani. Ja jos itse korotan hieman ääntäni niin se on huutamista vaikken edes huuda. Voi johtua siitä että minulla on muutenkin aika kova ääni.

Hän on sen verran käyttänyt ala-arvoista kieltä että on sanonuty minulle että joudan hoitoon. Saan kuulemma niin äkkipikaisia raivareita.🙄 Tiedän kuitenkin mitä olen sanonut.

Empaattinen mieheni ei pahemmin ole. Sanoo vain mielipiteensä omasta näkökulmasta. Ei osaa ajatella mitä kaikkea olen kokenut elämässäni.
Hän kyllä kunnioittaa joitain mielipiteitäni mutta ei kaikkia. Riippuu mielipiteistä ja joskus meillä tulee niistä riitaa esim. laulamisesta. Laulan itsekuorossa ja olen ollut vuoden verran laulutunneilla joten tiedän noin suunnilleen mitä se on ja mitä vaaditaan.
Mieheni kanssa kun katsomme esim. kuorosotaa niin tulee riitaa siitä osaako joku laulaa vai ei. Mieheni mielestä ainoat jotka osaavat laulaa ovat Laura Voutilainen ja joku mieslaulaja jonka nimeä en nyt muista. Totesin hänelle että moni muukin on yhtä hyvä kuin voutilainen mutta ei kelvannut. Tiedän että kuulostaa todella typerältä mutta tällainen asia on meillä riidan aiheena silloin tällöin🙄

Mieheni kyllä kunnioittaa minua mutta ei hirveästi luota.
Olin viime keväänä ennen kuin aloin hänen kanssaan taas,olin yhden kaverini kanssa vähän aikaa. Jouduin hänen ja mieheni vliin ja oli todella ikävä olla siinä joten oli pakko valita. Tästä syystä emme ole olleet puheväleissä kaverini kanssa hetkeen mutta uskon että jonain päivänä voimme olla taas kavereita. Mieheni ei pidä kyseisestä kaveristani lainkaan ja hän saisi varmasti raivokohtauksen jos olisimme väleissä taas jos menen jollekin kaverilleni hänen ensimmäinen lausahduksensa on että ketä siellä on.🤔

Haluan suhteen jossa minuun voidaan luottaa ja minua rakastetaan omana itsenäni!

Valkoinen mieli kirjoitti 27.12.2011 12:5

Kun miehesi suuttuu, tuleeko sinulle sellainen olo, että pelkäät? Täytyykö silloin sinun olla kuin et olisitkaan eli olla näkymätön ja varoa ettet vain sano suustasi mitään provosoivia sanoja? Käyttääkö miehesi sinusta todella ala-arvoista kieltä, onko sanonut jotain että ansaitsisit saada turpaasi tai että olisi hyvä että kuolisit? Okei, kiihdyksissään voi joskus sanoa todella pahasti, mutta kyllä ne pahat sanomisetkin pitäisi tajuta ja ymmärtää ja olla aidosti pahoillaan. Onko miehesi empaattinen? Kenen mielipiteet on tärkeitä, kunnioittaako hän sinun mielipiteitäsi vai onko hän se yksinomaan, joka määrää? Millaisen suhteen sinä itse haluat? Kunnioitus ja luottamus on mielestäni tärkeitä asioita, onko niitä teidän suhteessanne? Ehkä voisit kirjoittaa ylös suhteenne plussia ja miinuksia. Keräilet listaan vaikka vähitellen asioita, niin siitä konkreettisesti sitten näet millainen teidän suhteenne on ja mitä siltä toivot ja onko ne muutokset mahdollisia vai eivät.

Omalta kohdaltani voin kertoa, että jaksoin uskoa ja toivoa, mutta en alunperin tajunnut sitä tosiasiaa, että kukaan henkilö ei saa kohdella minua väärin ja se ei ole minun häpeäni, vaikka olen sen niin aluksi uskonut olevan, vaan jokainen on vastuussa omista toimistaan. Meidän suhteessamme tapahtui sellainen viimeinen juttu, joka läväytti minun silmäni kokonaan auki, sillä minä se pahin itseni vastustaja olin - suljin silmäni toisen teoilta, epäkunnioitukselta ja annoin kohdellani itseäni kaltoin, en ollut ylpeä itsestäni sellaisena kuin olin, vaan annoin toisen lisätä entisestään taakkaani. Mielestäni ihmisuhteen pitäisi tuoda enemmän positiivista energiaa kuin negatiivista, entinen suhteeni järsi minua eli koin sen enemmän negatiivisena, joten halusin olla mieluummin yksin. Ja olen onnellinen tällä hetkellä tästä, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta kuin miltä se ennen näytti. Pikkuhiljaa menee asioissa eteenpäin, niin eiköhän ne asiat siitä ratkea. 🙂

Hei Valkoinen mieli.
Mieheni suuttuu aika pienistä asioista esim. jos kuuluu naapurista musiikkia johon olen itse tottunut kun olen asunut koko tähänastisen elämäni kerrostalossa.
Kyllä minun pitää miettiä sanojani kun hän on pahalla tuulella.

Mieheni on käyttänyt sen verran ala-arvoista kieltä että on sanonut minulle että minun pitää mennä hoitoon. Olen kuulemma hysteerinen suuttuessani mutta muistan kaikki mitä olen sanonut ja tehnyt joten ei voi niin paha olla ja aina kun menen hysteeriseksi hän ottaa tiukasti käsivarrestani kiinni ja ei päästä ennen kuin olen rauhoittunut. Olen pyytänyt päästämään irti ja joskus hän päästääkin. jälkiä ei ole jäänyt.

Kyllä mieheni osaa kunnioittaa mielipiteitäni ja päätöksiäni mutta yleensä hän pitää niitä hulluina..varsinkin niitä päätöksiä.
Mieheni kyllä kunnioittaa minua mutta ei luota. Tämä johtuu varmaan kun olin keväällä yhden kaverini kanssa vähän aikaa ennen kuin otin mieheni takaisin. Jouduin heidän väliin ja minun piti valita jonpikumpi jonka takia emme ole kaverini kanssa pahemmin väleissä mutta toivon että asia korjaantuu joku päivä. Mieheni ei pidä lainkaan kyseisestä kaveristani ja aina kun menen jollekin kaverilleni niin hän utelee ketä sinne on menossa. Tiedän että mieheni saa raivokohtauksen kun saamme kaverini kanssa välit selvitettyä.

Meillä on todella naurettavia riidanaiheita kuten esim. musiikki.
Laulaminen on minulle tärkeä asia ja laulan kuorossa sekä olen ollut vuoden laulutunneilla joten tiedän noin suunnilleen mitä on laulaminen.
Emme pysty katsomaan yhdessä esim. kuorosotaa koska mieheni haukkuu kaikki aivan lyttyyn ja hänen mielestään on vain kaksi hyvää laulajaa..Laura Voutilainen ja joku mieslaulaja jonka nimeä en nyt muista. En laula koskaan mieheni kuulleen koska tiedän että en ole hänen mielestään hyvä laulaja.

Haluan suhteen jossa minua arvostetaan ja minuun luotetaan 110%:sti!

Moi Jonsku!

Hyvä että sulla on turvaverkkoa ja turvakoti omalla paikkakunnallasi, se luo turvaa.
Nuo asiat mitä Valkoinen mieli kirjotti, on hyviä pointteja kun mietit suhdettasi.
Äitini sanoi kerran, että jos suhteessa toinen voi huonosti silloin kaikki ei ole hyvin.
Sulla on pahaolla suhteessasi, niin silloin siihen pahaanoloon on syy.

Kumpa vain voisi välttyä pahoilta miehiltä, mutta kun se ei vain aina mene niin☹️
Mutta meillä on voimaa myös taistella. Sitä löytyy mitä uskomattomissa tilanteissa ja se on yllättänyt minutkin tässä omassa prosessissani.
Ajattelin että varmasti kuolen sinne ex-miehen luo, mutta ähäkutti, mä vedin maton hänen altaan ja muutin pois, enkä kuollutkaan. Kissani kanssa asustellaan kahdestaan yksiössä ja päiväpäivältä voimaannun enemmän, kun saan etäisyyttä ja purettua asioita.

Jos tilanteesi tuntuu pahenevan ja ahdistut lisää tai miehesi käy hurjemmaksi, voit soittaa sinne paikkakuntasi turvakotiin, koska he osaavat auttaa käytännön jutuissa ja tietävät väkivallasta paljon. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa, vaikka siitä ei jää näkyviä jälkiä, mutta ne jää sisimpään☹️ Tarkoitus ei ole pelotella sinua kuitenkaan!
Henkinen väkivalta on perustelu lähteä pois miehen luota joka satuttaa.

Onnistuuko asioista puhuminen miehesi kanssa? Kuunteleeko hän sinua?
Itse en koskaan voinut puhua mistään, asioiden piti aina olla hyvin, jos en ollut samaa mieltä jostain, niin sen sai sitten tuta. Suhteessamme olleet ongelmat olivat minun syytäni, tai sitten kuvittelin asioita, vaikka kaikki oli totta. Ei se ole kuvitelmaa oma pahaolo, se on totta ja siihen pitää reagoida, niinkuin oletkin tehnyt kun olet mennyt juttelemaan. Teit siinä hyvin🙂👍 jatka puhumista ja kirjoittamista, se auttaa!

Omia auttajiani oli ensin kouluterveydenhoitaja, paras ystävä, terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja, kriiisikeskuksen työntekijä ja lopuksi turvakodin kriisityöntekijä, jonka kanssa käyn asioita edelleen läpi. Ystävät ovat edelleen elämässä.

Olen iloinen kun pyydät apua, etkä sulkeudu sisimpääsi, olet aloittanut oman prosessisi jo nyt, voimia🙂🌻

Minusta on huolestuttavaa, että epäilet hänen käyvän käsiksi. Kartat riitoja koska pelkäät mitä käy. Et oikein luota häneen. Ei kuulosta kovin hyvältä tuo tilanne. Eniten silmiini pisti se, että hän kiistää haukkumiset jälkikäteen täysin.
Voisitko nähdä perustavasi perheen hänen kansssaan? Jos epäröit kun luit kysymyksen ja joudut miettimään tai ensimmäinen ajatus on ei, lähde. Miksi kuluttaa aikaa hänen kanssaan jos haluat joskus lapsia?
Jos vastaus oli kyllä, jatkakaa yhdessä, mutta minusta tuo ei kyllä kuulosta kovin lupaavalta, ikävä kyllä. ☹️ Tsemppiä jatkoon!

Kiitos rohkaisevista viesteistä🌻🙂🌻
Pystymme yleensä puhumaan asioista mieheni kanssa..joskus se vain tuntuu vaikealta.
Jos haluan puhua niin mieheni heti ajattelee että olen lähtemässä pois eli keksinyt typeryyksiä tai muuta vastaavaa.

Haaveenani on perustaa perhe ja minusta tuntuu ettei miehestäni ole isäksi vaikka hänellä biologinen kello tikittääkin jos nyt miehillä sellaista on.
Hän ei ole lapsirakas ja ei pidä muitten lapsisita mutta kuulemma omastaan pitäisi.
Olen katsonuty monet vauvaohjelmat ja tiedän että tulevalle lapselle pitää laulaa ja kuunnella paljon musiikkia kuten olen huomannut siskontytöstä. Hän pitää sellaisesta menevämmästä koskja siskoni kuunteli sellaista raskausaikana.
Kerroin tästä miehelleni mutta ei kuulemma pidä paikkaansa.
En pysty sellaisen miehen kanssa tekemään lapsia joka ei ymmärrä ihan perusasioita😠
Voin vain kuvitella miten ärsyyntynyt mieheni olisi kun lapsi valvottaa öisin..ei hän sitä kauaa kestäisi🙄

En tiedä miten lähtisin suhteestani😞 Tiedän että mieheni ei ota asiaa hyvin enkä oikein tiedä minne menisin vai pitäisikö minun hakea ensin asuntoa salaa😟

Jos tosissasi ajattelet eroa ja ihan muuttamista pois kotoa, niin kannattaa miettiä tarkkaan, miten toimii. Erotilanne on vaikea ja jos sinulla on sellainen olo, että pelkäät kuinka toinen reagoisi tähän tilanteeseen, niin kannattaa varmaan pysyä hiljaa. Sillä jos sinulla on oikeasti pelko siitä, että tilanne voisi johtaa jopa fyysiseen kiinnikäymiseen, niin silloin on perusteltua itsensä suojelemiseksi "pimittää" tietoja. Jo pelkkä uhan tunne mielestäni riittää siihen, että kannattaa harkita miten toimii.

Ensinnäkin jos olet tosissasi miettimässä muuttamista, niin sinun täytyy tehdä nyt se päätös, että se on sitten lopullisesti se lähtö, siis jos olet valmis siihen prosessiin. En tiedä minkälainen ihminen tämä miehesi on, mutta voi olla, että hän ei ota asioita järkevällä tavalla tai sitten ottaakin, kuka sitä tietää, mutta kannattaa vähän miettiä. Ensinnäkin onko sinulla mahdollisuutta väliaikaisesti muuttaa jonkun luokse vai pitäisikö sinulla olla oma asunto. Siitähän se sitten lähtee, kartoitat mahdollisia asuntoja ja parempi varmasti ihan itse niitä katsoa, eikä puhua asiasta mitään. Paitsi tietenkin voi puhua sellaiselle, joka on sinun puolellasi ja tukenasi, henkilölle, joka ymmärtää sinua ja sinun pelkojasi - niistäkin kannattaa puhua ääneen.

Itse muuttotilanteessa kannattaa olla läsnä jokin ulkopuolinen, kaverisi tai sukulaisesi, siis sen vuoksi, ettei sinun tarvitse olla siinä yksin sen miehen kanssa. Mahdollistahan on hakea tavarat silloin pois, jos tiedät ettei tämä toinen osapuoli ole kotona. Se ei ehkä ole reilua, mutta se on perusteltua siinä tapauksessa, jos toinen ei osaa toimia aikuisten tavalla, vaan aiheuttaa sinussa pelkoa tai uhan tunnetta, oli se sitten henkistä tai ihan fyysistäkin.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa uutta osoitetta toiselle - varmaan parempi on, että tämä asia pidetään salassa, koska on mahdollista, että entinen kumppani on häirikkö ja rikkoo kotirauhaasi. Jos olet tehnyt päätöksen lähteä suhteesta, ei hänellä ole enään mitään asiaa sinun luoksesi. Samalla kannattaa miettiä sitä, että katkaisetko välit pysyvästi ko. henkilöön, luulen, että se on kannattavaa ellei toivottavaa, sillä muutoin sama rumba alkaa jonkin ajan kuluttua taas alusta.

Puhelinnumero on myös yksi asia mitä kannattaa miettiä, jos alkaa mahdollinen häiriköinti. Siis enhän voi tietää millainen miehesi on, mutta jos alkaa tulla viestiä, että minä tapan itseni, kun lähdit, niin ei ole kyllä normaalia ja kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Jos haluat kertoa syyn, miksi lähdit, niin ehkä voisit kirjoittaa kirjeen, mutta luulen, että jos tämä henkilö on sellainen tietynlainen ihmistyyppi, niin se on yhtä tyhjän kanssa. Sekin vain riittää, että sanoo, että et ollut onnellinen siinä suhteessa tai että teidän välinen suhde ei sitten toiminutkaan, rakkautta varmasti sinulla edelleen on tätä ko. henkilö kohtaan, mutta rakkaus ei oikeuta ketään tulemaan kaltoinkohdelluksi.

Lähteminen on aika iso prosessi ja jos sinulla on jokin henkilö, jolle voisit puhua, niin puhu. Mahdollista on myös soittaa johonkin kriisikeskukseen ja kertoa avoimesti niistä tapahtumista mitkä on ollut ja päätöksestäsi miten haluat toimia ja kysyä vaikka mahdollista neuvoa ja tukea ko. tilanteeseen. Tärkeintähän tässä on, että sinä itse mietit, mikä asia painaa vaakakupissa kaikista eniten juuri sinulle. Pikkuhiljaa ne asiat siitä ratkeaa ja minä osaan omalta osaltani tukea ja neuvoa, koska minä olen lähtenyt suhteesta, jossa on ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Tämä mitä sinä ajattelet ei ole mitään typerää, tottakai se on toiselle osapuolelle, jos hänet jätetään kuin nalli kalliolle, mutta oma toimintansa sen on aiheuttanut, jos siihen päätökseen tulet, että nyt saa riittää. Sinulla on monen vuoden kokemus ja tuntuma suhteeseenne. Mietit rauhassa vaihtoehtoja ja toimit sen mukaan, minkä ajattelet olevan sinulle sopivin tie. Tukea varmasti saat, kun vain kysyt - siis moneltakin taholta. Kyllä ne asiat siitä pikkuhiljaa ratkeaa. : )

Moi Jonsku!

Itselläni oli ihan samanmoisia kokemuksia tuosta ettei ex-miehestä olisi ollut lasteni isäksi.
Mulla ei siis ole lapsia.
Itsekkyys tulee näkyviin siinä, ettei hän hoitaisi kuin omia lapsiaan, hän pitää itseään tärkeämpänä kuin muita.

Mietit miten lähtisit suhteesta, se on aika vaikee juttu saada alulle.
Itselleni se selvisi kesäduunissa, istuin kahvitauolla ja yhtäkkiä päätin,että kun duuni loppuu muutan pois, vastaus oli siinä. Tein omaa lähtöäni puolivuotta, ennenkuin olin tarpeeksi vahva lähtöön.

Itse vain ilmoitin exälle, eräänä päivänä, että muutan pois. Hän halus tietenkin tietää miksi. Kerroin, etten voi elää hänen kanssaan ja kerroin hänen käytöksestään, tyhjistä lupauksistaan jne. Ei hän mitään myöntänyt, mutta päätin pysyä vahvana.
Aloin etsiä asuntoa, kunnes sen löysin, maksoin takuuvuokran palkastani, isä tuli henkilötakaajaksi ja aloin pakkaamaan. Ilmoitin taas miehelle, että nyt muutan, olen löytänyt asunnon ja takuuvuokrakin on maksettu.
Muutin ja pakkasin aina silloin kun mies oli töissä.
Edellisenä iltana ilmoitin taas, että en ole täällä enää kun tulet töistä, enkä ollut.
Tietysti sydäntä riipaisi, tuntui pahalta lähteä, mutta tein sen itseni vuoksi.

Lähtöpäätöstä ei ehkä pysty päättämään heti ja ruveta toimeen.
Se vie oman aikansa, ennenkuin on siihen valmis, sitten sen tietää kun se aika tulee.
Kävin lähtökeskustelua kriisikeskuksen työntekijän kanssa läpi monta kertaa, se vahvisti lähtöäni.

Voitko ajatella, että annat itsellesi jonkun ajan suunnitella muuttoa, unelmoida uudesta kodista, uudesta alusta. Voimaannutat itseäsi sillä, että teet sen itsesi takia, sinua ei enää kohdella väärin, uusi alku voi olla hankala, mutta sinä selviät siitä kyllä.
Ajatella että olet vapaa, voit elää kuten haluat.
Oletko vielä käynyt juttelemassa sen ihmisen luona, josta kerroit?
Voithan ottaa yhteyttä kriisikeskukseenkin tai sinne turvakotiin.
Kriisikeskuksesta voit saada keskusteluapua ihan face to face, samoin turvakodista.

Mutta jos sinusta tuntuu, että haluat nyt heti lähteä, mielestäni voisit alkaa etsiä asuntoa, miehellesi sinun kuitenkin tarvii kertoa miksi, koska se on fiksua häntä kohtaan, vaikka hän ei mitään myöntäisikään.
Mutta tärkeintä on että pysyt päätöksessäsi.

Olen ihan hajalla kun en tiedä mitä tehdä😞😭
Järki sanoo että lähde ja tunteet että jää😑❓
Pystyimme puhumaan tänään ihan asiallisesti ilman riitaa. Sanoin hänelle että pitää hakea apua..vastausta ei tullut mutta lupasi parantaa tapansa. En tiedä pitäiskö uskoa☹️

Olen kyllä aika lailla sellainen ihminen että uskon helposti mitä sanotaan ja menen mukaan. En tiedä mikä on se virallinen nimitys.
Jos joku esim. sanoo että rakastaa mua niin uskon sen täysillä ja silloin tunteet sekoittaa järjen.

Haluan vihdoin tehdä päätöksen ja pysyä siinä mutta se on vaikeaa😠