Rakkaus se on se. Sitä vaan toivon. Sinullekin. Laulu neljänsuoran siipirikko. Tuntuuko tutulta?

Voimabiisi viikonloppuun kohtalotoveri🙂

Juha Tapio- sinun vuorosi loistaa ☺️

Hyvää viikonloppua, tänään tulikin paljon taas hyvää uutta musiikkia julki... Iisa, Elias Kaskinen & päivän sankarit, uusi biisi samae koskiselta nyt näin alkuun...

Joo musiikin voima on ihmeellinen- itse löytänyt kiitos keskusteluidenkin kautta voimaa tähän päivään😎
Lapsista saan onneksi ilon, seikkailuja ja kuulen heiltä päivittäin kuinka tärkeä olen😍

Aika näyttää miten jatkamme mieheni kanssa, onneksi mökötystä ei enää ole- työt rassaavat häntä ja vilkkaat kolme lastamme; antaisi suhteellemme enemmän jos olisi voimia... Olen siis se jonka pitää ymmärtää nyt että toinen on väsynyt- ymmärsinkö oikein?kiva kuitenkin että mieheni puhui avoimesti vaikka vastaukset ei ehkä ollut sitä mitä halusin kuulla. Teinirakkaus tässä vaiheessa kun yhdessä ollaan oltu pitkään nyt aikuisiällä kolisuttaa seiniä- koitan kovasti että tää toimisi ja kotiin saataisiin rauha sekä molemminpuolinen arvostus. Yritän keventää oloani myös siten etten keskity koko ajan mieheeni vaan teen paljon muita juttuja mitkä toivottavasti ruokkii positiivosesti myös koko perhettä. Katsotaan miten menee...☺️ aurinkoa päivääsi!

Viikonloppu alkaa olla taas ohi. Ei voi taas kuin ihmetellä kuinka sitä voikaan olla sekaisin. Viikonlopun ajan on taas ollut tunne että kyllä minä vielä pääni selkeäksi saan ja me saadaan tämä homma toimimaan. Kauankohan hän jaksaa minun pään kääntymistä katsoa. Onhan tämä kuitenkin ehkä isommalta osalta minun kriisiäni. Lainasin lukemista jos siitä olisi apua pään selvittelemisessä. On sellainen olo että kun saisi haudattua kokonaan toisen toimimattoman osan itsestäni, ja ottaisi toisen omalta paremmalta tuntuvan persoonan käyttöön 😉 olisikin niin loogista ja helppoa.

Tosiaan perjantai iltana ajattelin että jos nyt yrittäisi lakaista negatiivisia tunteita taka-alalle kun tuntuu että liian syvissä vesissä taas ui. Pään sisällä velloviin tunteisiin on vain niin helppo jäädä jumiin ja antaa niiden viedä mukanaan. Olen usein jäänyt kiinni itselle siitä että olen kehittänyt valtavan negaation johonkin asiaan joka purkautuu sitten kun asiasta ensimmäisen kerran puhutaan. Olen jo valmiiksi jotenkin puolustuskannalla ja alan tiuskimaan sekä leikkimään sorrettua. Tapahtuu klassinen "pitäkää tunkkinne" skenaario..

No sain tosiaan itseni väännettyä positiiviseen asentoon ja on se jännä kuinka olo ja yleinen ilmapiiri seurasi mukanaan. Jotenkin sattui kai toinenkin olemaan paremmin vastaanottavaisella päällä samaan aikaan. On tämä sama tosin aikaisemminkin koettu... Kun vain jaksaa tarpeeksi häntä ja perhettä huomioida, ja hiukan omia haluja ja tarpeita painaa syrjään kaikki toimii. Asiat toimivat vain mielestäni hiukan yksipuolisesti tällöin. Minä osoitan fyysistä hellyyttä ja ehdotan seksiä sekä muita huomionosoituksia. Se että toinen edes koskisi omasta halustaan, on jotain mitä en ihan äkkiä saa mieleen, milloin olisi viimeksi tapahtunut. Tätä yksipuolista toimintaa jaksaa tiettyyn pisteeseen asti kunnes, sitten tulee se hetki kun en enää jaksa "mielistellä" tai teen jotain väärin tai priorisoin asioita vasten hänen ajatusmaailmaa ja sen jälkeen homma romahtaa enemmän tai vähemmän. Kaikki pitää aloittaa alusta, ja samalla olen taas kerännyt katkeruutta lisää pakkiin.

Noh, katsotaan taas miten menee, kirjassa on kyllä ollut paljon hyviä juttuja, paljon samoja mitä on tullut jo kahlattuakin muualta läpi. Jotain ulkopuolista apua kun vain saataisiin, kaikki paikat tuntuu olevan niin täynnä ongelmallisia että joutuu kaksi kuukautta odottaa vuoroa. Pakko varmaan yksityisiä paikkoja yrittää etsiä. En tiedä olisiko puhuminen ulkopuolisen johdolla helpompaa, ainakin yksin käydessä puhuminen oli niin vapauttavaa ja helppoa. Käyntien jälkeen oli aina niin mahtava toivoa täynnä oleva fiilis.

Mutta nyt alkaa olla ruoka valmista, ja aika alkaa nauttimaan viikonlopun viimeisistä tunneista. 🙂🌻

Heippa!
Tasainen oli täälläkin viikonloppu ja tasaisena varmaan kyllä pysyykin kun ei ota itse mitään keskusteluun liittyvää esillekään....😑❓
No itse kaipaan juttukaveria näihin asioihin livenä huomaan etten oikein kuitenkaan osaa kirjoittaa asioita anonyymisti ja odottaa vastauksia vinkkejä yms. Vaikkakin on ollut kiva huomata etten paini ko. Asioiden kanssa yksin... Muitakin siis löytyy.. Itse olen sitä mieltä että elämme parisuhteessa molemmat jossa olemme huomattavasti aktiivisempia kuin toinen. Olen huomannut juuri tuon että tarjoan enemmän apua, ajattelen toisen tarpeita ennen kun toinen ehtii edes niitä ajatella, järjestän kahdenkeskistä aikaa, ym. Lista on loputon.
Toki toinen saa olla passiivisemmin mukana jos ei kerran raksuta ja sytytä mutta mihin saakka???? Itse tykkään järkätä ja ottaa huomioon, yllättääkin ja kaikki tulee luonnostaan tuntuu taas että toiselle se on kuin työtä mikä rassaa ja siihen kuluu aikaa ja vaivaa eikä tule kuulemma edes mieleen tai ei huvita🙄
Itse ajattelin kuskata miehen pariauhdeterapiassa käymään, ajattelin kuitenkin että ei siitä haittaakaan voi olla kun on tuttu ihminen jonka kanssa olen jakanut asioita aiemmin.
Olisi kiva ja mielenkiintoista tavata joskus mutta se tuskin mahdollista ja toivon että tekstiäni ei muokattaisi ennen julkaisua....

Onhan tämä tietenkin jollain tapaa outoa kirjoittaa anonyymisti, haluaisi kertoa enemmän, mutta nyt jo tuntuu niin kuin olisi täysin tunnistettavissa. Itse olen kanssa tykänny tjärkätä kaikenlaista jo nuorempanakin kaveriporukalle jne. nyttemmin se into on jotenkin lopahtanut, en itse asiassa oikein tiedä miksi? Ehkä siksi että kaikki on jotenkin niin monimutkaista nykyään, eikä enää niin suoraviivaista. Onhan se totta että ei enää voi vain lähteä, mutta ei kaikesta tarvitsisi tehdä niin hirveän vaikeaa.

Olen itse yrittänyt hakea uusia ystävia harrastusten piiristä, mutta todennut sen olevan hyvin vaikeaa. Sellaisia hyvän päivän tuttuja, terassi, grillauskavereita kyllä löytyy, mutta ei heille voi "oikeista" asioista puhua, tai en ole ainakaan uskaltanut. Vanhan lapsuuden ystävät on taas asia eri, mutta niitäkää ei enää lähistöllä ole. Ja sitten kun heitä näkee ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen alkaa näistä asioista keskustelemaan.

Noin vuosi sitten löysin ystävän, jonka kanssa kirjoittelimme ummet ja lammet kaikista asioista. Hän oli vastaavassa tilanteessa ollut kuin minä puhumista senkin vuoksi riitti. Asia kuitenkin eskaloitui, sillä vaikka kaikki oli ainakin mielestämme asiallista ja vain ystävyyttä, ei hänän kumppaninsa niin ajatellut ja jouduimme jättämään ystävyytemme. Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia kuin niiden haluaisi ja kuvittelee olevan. ☹️

No elämä on mitä on, välillä ihan hauskaa ja ihanaa, muttä kyllä se välillä potkii päähänkin.

Hauskahan tuota olisi "vapaammin" ajatuksia vaihtaa, mutta en kyllä anonyymiydestä haluaisi luopua.

Elämä jatkuu samaan malliin. Ärsyttävää kun joutuu kokoajan tappelemaan omia negatiivisia tuntemuksia vastaan. Kaikki on edelleen sinänsä hyvin. Sitä paremmin mitä enemmän asiaan keskittyy ja jaksaa antaa itsestään. Tämä päivä on ollut taas näitä päiviä, kun miettii ja ajattelee kuinka hienoa olisi olla yksin ja nähdä maailma mahdollisuuksia täynnä.

Kaikki uusi kiehtoo... Kävelen vieraassa kaupungissa ja unelmoin että kun voisi lähteä jonnekin, opetella uuden kaupungin kadut, tutustua uusiin ihmisiin. Kadulla näkee muita ihmisiä, he vain töllöttää puhelimia tai katselee suoraan maahan. Törmään katseella useaan kertaan toiseen ihmiseen joka samalla tavalla tutkii lähellä olevia ihmisiä.

Väsyttävää taistelua omaa mieltä vastaan..

Kuulostaa siltä että ollaan taas samassa veneessä🙂
Itse vietin viikonloppua perheen kesken ja koen sen jälkeen että meidän parisuhdetta koettelee tällä hetkellä kolme kitisevää, esimurrosikää elävät lapset ...sitten kun on selvitetty lasten jutut ei jaksamista ole muuhun...toki lapset tuovat ilon hetkiä mutta olen saanut lapset joilla tahtoa riittää!
Vaihtelua kaipaan itsekin ja asioita mitä kuvailit...meillä niin olematon tukiverkosto että jos haluaisi omaa/yhteistä aikaa niin eipä se ole niin helposti järkättävissä.

Itse löysin harrastuksen joka on kodin ulkopuolella ja toivon sitä kautta saavani uutta iloa ja energiaa arkeen mikä rutiineillaan itseäni ainakin väsyttää...

Niin no en minä ole tästä veneestä tainnut moneen vuoteen liikahtaa, korkeintaan paikkaa vaihtanut pärskyjen ja tuulen mukaan. 🙂

Oma avovaimo ja jotkin sivusta katsojat sanoo monesti samaa, että tämä on yksi vaihe elämässä kun lapset määrää olemista ja kyllä se sitten joskus helpottaa. Itse haluaisi tuohon kovasti uskoa, mutta historiaa katsoen ei enää pysty siihen uskomaan. Onhan se totta että kaikkea ei voi saada nyt ja tässä, en minä sellaista mielestäni ajattelekkaan.

Juurikin ne hetket kun lapset on saatu nukkumaan, tai he tekee omiaan ja meillä olisi aikaa toisille huomaamme olevamme aina eri aaltopituudelle haluten erilaisia asioita. Osa hetkistä on vain väärin ymmärryksiä toisen mielentilasta ja haluista johon puhuminen auttaisi. Sitä kovasti yritän parantaa omalta osalta samoin kuin selvittää omaa päätä. Mutta sitten on ne asiat joiden muuttaminen on todennäköisesti mahdotonta, joita pitäisi oppia sietämään ja joiden suhteen toisille pitäisi oppia tilaa antamaan. Niitä asioita joista puhumalla pyöritään vain terävillä piikeillä vuorattua oravanpyörää. Asioita jotka toinen sivuuttaa täysin vastaamatta tai sanomatta mitään, vaikka ne asiat on toiselle hyvinkin läheisiä ja tärkeitä. Tai asioita joihin antaa aina samat tyhjät lupaukset vaikka niitä ei voi pitää. Hankalaa...

Hienoa että olet harrastuksen löytänyt ja harrastaminen on mahdollista. Itse haluaisin myös jotain harrastaa, mutta nämä kodin ulkopuoliset harrastukset ja menemiset on se yksi meidän oravanpyörän asioita. Tai on se mahdollista mutta perheen yhteisessä ajankäytössä se pitäisi arvotta jonnekin sijalle 10+ joka tarkoittaa sitä että harrastaa pitäisi ennen lasten kouluun/päiväkotiim menoa tai sitten myöhään illalla.

No elämä on, kai asiat voisi aina huonomminkin olla. Ja onhan nämä vähän tällaisia "first world problem" asioita. HS:n lujasti lempeä blogi käsittelikin tällä viikolla hyvin tätä asiaa..

No itse jatka itseni opiskelua ja etsin vastausta sisältäni. "Sydän/intuitio" on päätöksen mielestäni jo aika päivää sitten tehnyt, jopa useita vuosia sitten. Jotenkin pitää saada asiat ja tunteet selviksi sisällä jotta lopullisen päätöksen voi tehdä.

Viikko on taas tulossa päätökseen. Ollut jotenkin rankka viikko, ei niinkään parisuhteen kannalta, mutta muuten. Jotenkin ollut surullinen olo? Vähän kaipaillut ystäviä, pitäisi varmaan yrittää kehitellä jotain..

Olen tällä viikolla paljon seurannut ilmeitä ja kehonkieltä meidän parisuhteessa. Jänniä huomioita keksii kun ajattelee.

Silmiin katsominen: en ole ajatellut miten vähän loppujen lopuksi toisia katsomme silmiin. Tai se on sellaista "vilkuilua" ja välissä katsellaan seiniä tms.

Halaukset/kosketus: niin no tämä nyt meillä on tosiaan yksipuolista, kuten olen täälläkin kertonut. Lyhyet kosketukset kuten suukko poskelle, hiuksien silitys jne. Tilanteet näyttävät lähes väkisin tehdyltä vähänkään ulkopuolisesta katsoen. Toinen näyttää jotenkin siltä kuin hänen yksityisyyttä loukattaisiin. Pitemmät halaukset, kun oikein ottaa toisen lähelle, ovat aluksi vakinaisia ja hetken kuluttua tuntee kun toinen tietyllä tapaa "luovuttaisi" vastustuksen ja sulaa.

Aloin ottaa tavaksi päiväkirjaa kirjoittaessa, että mietin yhden asian miko elämässä on hyvin ja mistä olen kiitollinen. Täytyy yrittää pohtia hyviäkin puolia, ajatukset on liikaa vain negatiivisissa.

Hyvää viikonloppua kaikille 🙂

Iisa - kosketa mua kappaleella viikonloppuun.

Positiiviset asiat kyllä kantaa - oletko ajatellut että koettaisit samaa kuin minä, et niin paljon analysoi toista, katseita tms. Olisit vaikka vain ja tekisitte yhdessä jotain perheen kesken jotain kivaa, ei romanttista vaan hassua tms. Joskus on tosi tylsää tms mutta niin se on kaikilla jotka pitkässä parisuhteessa elävät. Mieheni usein sanoo että ollaanhan me yhdessä jos vaikka aaltopituus ei kohtaa ja tehdään asioita saman katon alla mutta eri huoneissa- alan tajuamaan vasta tämänkin puolen, joskus se on tota joskus kädestä pitämistä joskus jotain muuta....
Jatkuva toisten odotusten ja halujen täyttäminen voikäydä rankaksi..tai ajatusten lukeminen terapeuttiani lainatakseni ajatukset ovat vain ajatuksia eikä todellisuutta...
. Onko avovaimosi masentuneisuuteen taipuvainen? Mikä vaikuttaa häneen niin että on passiivinen ja etäinen? Onko hän uskollinen...
En tiedä mikä itsellä lokshti nyt kun tämä ei heti loppuis mutta kun on sopivasti itsekäs niin on helpompaa🙂 esim. Ei koko ajan ajattele toisen puolesta tai tee kaikkea valmiiksi.jos tekee mieli ottaa aikaa itselle järkkää sen tekee vaikka perhekalenterin jossa kaikille löytyy omaa ja yhteistä aikaa ja se on käytettävä vaikkei huvittais! Seisoo sitten vaikka huoltoaseman pihalla jos ei osaa tai keksi muuta😎
Hassuttelua lasten kanssa rakastan ja itse otan helposti ohjat käsiin ja toinen jää sivummalle perässävedettäväksi mutta sekin on hyväksyttävä ja jos passiivisempi yllättää ja tekee johonkin aloitteen olen havainnut että siihen kannattaa tarttua vaikka se ei ehkä toimisi tai huvittaisi tms koska se aloitteentekeminen jatkuu jatkossakin jos ei aina tule torjutuksi..itse opettelen ottamaan enemmän vastaan enkä olemaan aina se järjestäjä. Eikä ole helppoa
Ei ole tarkoitus ohjeistaa ketään että teepä näin tässä vaan selvennän omaa päätä😉

Löytyisikö teiltä joku alkuaikojen juttu mistä molemmat pitivät minkä voisi ottaa uudelleen käyttöön😊?
Meillä ei toimi perhekalenterisysteemi vaan sovitaan aika ekstempore että käy tuolla ja tuolla tms ja nyt olen tajunnut sen että kun tulee kotiin ei pidä odottaa tiettyä vastaanottoa tms vaan kaikki saattaa mennä joskus ihan pieleen mutta menen silti uudelleen.

Kyllä harrastaa pitää muuten kun lasten rytmiin- lapsiparkit? Vuorot etukäteen eikä mitään jälkikäteen mussuttamista ja toisen puolesta ei järjestämistä jos toinen ei omalla ajalla keksi mitään niin sitten ei keksi ehkä toisella tai kolmannella kerralla😊

Palataan😎

Hienoja hyviä ajatuksia sinulla kiitos niistä. En tietoisesti ole analysoinut meidän suhdetta näin paljon kuin viime aikoina, mutta nyt kun mainitsit niin taidan tehdä sitä jatkuvasti alitajuisesti. Mulla on omat ongelmani ihmisenä ja yksi pahin niistä on helvetinmoinen miellyttämisen tarve. Tiedän että kaikkia ei voi miellyttää ja osaan sen kanssa elää, mutta sitten ne jotka pääsevät lähelleni tai joiden haluaisin pääsevän lähelle onkin toinen asia. Olen siihen tullakseen omalta kohdalta tullut jo aikaisemmin että tuo on suurin syntini. Olen vähän niinkuin kaivanut itselleni kuopan.

Avovaimolla on omat ongelmansa ja masennus on yksi niistä. Se on ollut läsnä jo useita vuosia, tosin ei enää niin pahana kun hoitoa on saanut. Se ja sen puhkeaminen on yksi varjo meidän suhteessa, yksi asia joka nousee aina esille meidän riidoissa. Ei varsinaisesti masennus vaan siihen johtaneet asiat.

Uskollisuus, tiedän hänen olevan uskollinen. Ei hän käy missään vaikka häntä siihen yrittää rohkaista.

Tää tilanne on jotenkin outo tällä hetkellä. Minä olen yleisesti se meidän perheen perässä vedettävä passiivinen osapuoli. Mutta nyt näissä keskusteluissa jne. Olen se aktiivinen ja toinen käyttäytyy niin passiivisesti. En tiedä miksi asia on jotenkin keikahtanut ympäri tuon puhumisen osalta. Tiedän että aikaisemmin ei minusta ole mitään tahtonut irti saada.

Olen kyllä pyrkinyt olemaan hieman itsekäs terveellä tavalla. Tosin tässäkin on se mutta että toisen mielestä olen itsekäs kokoajan... Yritä siinä sitten lisätä itsekkyyttä. Minulla on luontaisia "epäterveellisiä" itsekkyyden piirteitä, joihin pitäisi saada hiukan muutosta. On tilanteita esim. Työ jossa unohdan periaatteessa täysin perheeni. Sovitut asiat lipsuu pois mielestä, tulen myöhässä kotia, olen itsekkäästi passiivinen kotona jne. Olen kyllä pyrkinyt nyt nappaamaan lapset mukaan ja häipymään kotoa johonkin niin saa toinen olla rauhassa. Tähän kaikkeen kun yhdistää vielä kaiken laskemisen parisuhteessa. Erityisesti tuo "oma-aika" on hirveän laskemisen alla kokoaika ja koskee laskeminen kaikkea muutakin meidän välillä.

No joo tuli taas negoiltua heti näin aamutuimaan ennen kuin sängystä nousee. Mahtaa olla hyvä päivä tulossa, kun valmiiksi taas vetää itsensä tämmöiseen moodiin. No pitää yrittää taas vetää itsensä ylös.

Kiitos sanoista ja palataan. 🙂👍

Taas huomaa hyvien asioiden menevän niin että itse tekee sitä mitä yrittää vähentää mä voin hakea, mä voin viedä mä voin käydä kaupassa mä voin kaikkee ja toiselle käy kaikki ja itse päivän päätteeks aivan lopun uupunut....