Ihan rikki :'(

Ihan rikki :'(

Käyttäjä rikottu84 aloittanut aikaan 07.09.2011 klo 17:07 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 07.09.2011 klo 17:07

Mää en jaksa, en sitten enää yhtään 😭

Tässä vähän tarinaa: Elikkäs olen 84 syntynyt aikunen nainen, seurustellut elämässäni 2 kertaa tosissaan, eka ero tapahtu 2006 4vuojen seurustelun jälkeen, koska ukko oli pettävä, pieksävä, juopotteleva ja mitä kaikkia ny voi ollakkaa. 4v olin sen jälkeen yksin koska en luottanu keneenkään ukkoon, en halunnu päästää ketään lähelle tai halunnu muutenkaan mitään, yhenillan juttuja oli kännisä mutta eipä ne parantanu olua. Sillonkuin erosin exästä, sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön ja senkään takia en ketää huolinu. Viimekesänä netin kautta mun elämään tupsahti se ”ritari” joka tuli, vei sydämen ja veti jalat alta.

Hän oli mun unelmaukko, niin sisäisesti ku ulkosestikki ja kuulemma määki sille. Seurusteltiin 4kk ja ostettiin yhteinen rivari, koska kummastaki se tuntu oikialta ja oltii varmoja et tullaa loppuelämä oleen yhesä. Ukko muutti mun vuoksi toiselle paikkakunnalle, vaikka en pakottanu mutta sen takia koska mun tukiverkosto oli täälä. Oltii tosi onnellisia ku asuttii yhesä jne. Lopetin masis ja paniikki lääkityksen koska tuntu etten tarvinu niitä ku ukkeli toi mun elämään niin paljon ihanaa ja kaikkia. Noh kaikki alkoki sitte menee perseelleen. Alettii riitelee enempi ja kaikki vitutti mua ja otti päähän ja koko suhteen ajan epäilin ukkua et sillä toinen, miks haluais muhun tyytyä?

Huhtikuusa tulin raskaaksi, kaikki riiat unohtu ja mää olin onnellinen ku saan vihdoin sen vauvan mitä oon aina halunnu ja vielä mun unelmieni miehen kans, sitä ei kestäny kauon. Toukokuusa todettiin tuulimunaksi se ja riiat jatku. Sitten myös kaveri käski käyä lääkärissä minun oman oloni takia, sielä todettiin paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta vakavaan masennukseen. Olin kuulemma lääkärin mukaan jo todella pohjalla, ja joo olipa ittesä tappuaki tullu jo mietittyä :/ Kesäkuusa yks riita ylty siihen että ukko ei enää tienny mitä haluaa. Suhteessa kuulemma huono olla ku paikkakunta ahisti ja raha-asiat ahisti koska minä en töissä ole paniikkihäiriön takia vaan ”eläkkeellä”. Kävi tuulettuun muutamia päiviä ”omalla” paikkakunnalla, tuli kotia selvitettiin asiat ja että myydään asunto ja muutetaan ukkelin paikkakunnalle ja jatkettiin suhetta. Mä menin osa-aikatöihin rauhottavien voimin ettei ukkua ahistas raha-asiat enempää. Me oltii tosi onnellisia, ainaki mää luulin niin. Heinäkuussa käytiin ekalla lomareissulla vaunun kans. Tiesin et jotain on koska ukkeli ei ollu koskenu muhun mitenkääpä pariin viikkoon mutta kuitenki sano ettei mikään oo, en ahista sitä eikä mikään kuulemma ahista. Mut tiesin että ahisti.

Sitten ukkeli lähtikin yks viikonpäivä kun kesälomalla oli niin kotipaikalleen ryyppään kaverinsa kans, sielä viihty 2päivää ja sillä ajalla sain tietää et oli suunnitellu muuttavansa kotipaikalleen ja sinkkuutuvansa, mulle ei vaa ollu kertonu mitään. Siitä tulikin kauhee riita ja ”feissisä” jopa laitoin itteni sinkunki kans, että siitäpä saa… tuli kauhiaa riitaa ja miettimistä miten jatketaan… viikko melkeempä mietittiin ja muuta ja ukko tuli siihen päätökseen ettei halua jatkaa mun kans tulevaisuutta, kuulemma tunteet haalenneet/loppuneet… syytä siihen ei kuulemma ollu. Oli koittanu olla mun kans että jos ne tuliski takasin, mutta ei kuulemma tulleet. Mä en voi ymmärtää tota, kokoajan kuitenki puhunu että loppuelämä ollaa yhesä ja rakastaa mua jne. Sain myös tietää että olisi vikitellyt jtn eukkua pomonsa maksamalla ”ryyppy” reissulla mutta sen kiistää kovaa. Muutenkin sai sillon tällön muilta eukoilta viestejä, ei näyttäny sisältyä mulle, sano vaan että ei mitään mistä pitäis olla huolissaan. Ja kun hänen exältään kyselin niin samaa oli myös hänenki aikana, muut eukot jokapäivästä ja eron jälkeen hänkin saanut tietää että tämä ukkeli pettänyt häntä.

Meiä erosta on 2viikku vähä yli ja mää oon niiku maani myyny, mää en pysty syömään, mulla ei ketään kelle jutella muutako sisko mutta ei sekään aina voi kuunnella kun omakin perhe. Mää makaan koiran kans vaan tässä ”meidän” kodissa ja itken ikävääni… Ukkeli muuttaa omalle paikkakunnalleen, haluaa ”kaveri” olla muka vielä, pah. Ei halua kuulemma koskaan kokonaan mua pois elämästään. Mää en koskaan enää tuu näkeen sitä, koskettaan sitä, puhuun sille, en mitään. Mulla on nii ikävä ja rakastan sitä enempi ku omaa elämää koska se oli se kuka exän jälkeen tuli ja ”korjas” mut…. Nyt se sitte kuitenki rikkoki mut. MITEN voi tunteet kavota nuin yhtäkkiä vaikka yhesä asutaan ja eletään, toista ei kuulemma ole olemassa. Mää en koskaan tuu pääseen tästä yli, tuntuu et parhain vaihtoehto ois kuolla pois, ei sattus enää 😭

Feissistä kyttään kokoajan ku ”akat” alkanu sen statuksia kommentoiman vaikka meiän aikana kukaa akka ei sitä tehny, katon onko uusia akkoja ottanu kaveriksi tms… Haluaisin vaan että se tulis takas, en halua elää ilman sitä. Eilen kävin itelle kämpän kattoon ja iski sen jälkeen vasten kasvoja että JOS otan tän kämpän niin se ihminen lähtee mun elämästä lopullisesti, en haluais. En jaksa koiraa lenkittää enkä mitään, nukun ja itken vaan… en pysty syömään ku alkaa oksettaan vaikka nälkä olisi. Se ite ukkeli on kuulemma tosi pahoillaan kaikesta, ei kuulemma tunteet vaa riittäny ees puoliväliin loppuelämää, mutta ei koskaan halunnu satuttaa. Tuntuu niiku se ei välittäs mistään mitn, siltä ei tuntuus miltään, no miksi tuntus jos tunteet loppunu aikoja sitten jo?

Sen ukon paras ystävä on sanonut että joka suhteessa tämä ukkeli on kuulemma säätänyt jotain omia, meinas ettei osaa sitoutua. Ja alko se ukkeliki että vaikka olin kuulemma parasta sille ja silti tunteet loppu nii varmaa tulee oleen loppuelämän yksin. Mää en oikeesti jaksa tätä enkä pysty pääseen yli tästä… Mää oon niin yksin että joka ilta mietin miten tän olon lopettasin, aina samaan päätökseen pääsen, en vaa oo vielä uskaltanu sitä tehä. Tämä meiän asunto on rivari, helppo päästää koira takapihalle tarpeillee, ei ite tartte lähtä mihinkään, uus asunto olis kerrostalo, PAKKO ois lähtä ulos asti koiraa käyttää vaikka ei kiinnostas sitte niin yhtään! Mua pelottaa huominen kun menen vuokrasopimuksen kirjottaan, miten romahan… pelottaa muuttopäivä, romahan ihan satavarmasti… Mää oon vaa niin rikki ja väsyny… ainut ukkeli kenelle uskalsin ”paskan” suhteen jälkee antaa sydämeni ja se teki näin… Mää en ikinä luota keneenkää ukkoo, vaikka en oo luottanu ennenkään. Yksin makaan kämpillä ja pyöritän asioita mieles, mitä JOS…. olin kuulemma kauhee kyseleen ja ukkeli ei tykänny siitä… jos olisin muuttunu siitä nii oisko tää jatkunu, oisko tää jatkunu jos raskaus ois jatkunu… ei osannu sanua. Mikä vika minusa on ku en saa ukkua ees piettyä et vaikka parasta oon sille niin silti sillä tunteet kuolee mua kohtaan, mitä teen väärin? Oonko tosiaan nii kauhee ja epäluottavainen kyselijä ettei mua jakseta???

MÄÄ EN JAKSA ENÄÄ, millon tää olo lähtee pois…. aivan mieletön ikävä toista, en voi ees sanoin kuvata kuin kauhia… ja se että en koskaan tuu sitä enää näkee ku tästä muutan… Se myy tämän ja muuttaa kotipaikalleen. Miten voi toisen laittaa nuin vaan pois elämästään vaikka koettu niin paljon? MITEN?????? Eikö se välitä, vai onko koskaan ees välittänykkää…. eikö sillä oo tunteita että nuin voi tehä???? Mää en vaa tajua. Jokapäivä lähetän sille jostain asiasta viestiä tms että saisin olla sen kans vähän kontaktisa ees, kyselen että ”JOS”…. sillä menee hermo jo mun kyselyihin, sanoo vaa et on pahoillaan ja vika ei minusa. Kysyin että onko mahollista että tulis joskus saamaa tunteet takas, ja onko varma… oli kuulemma 99% varma ettei tuu saamaan, kuulemma aika epätodennäköstä. Se rakasti mua kuulemma enemmän ku exäänsä ja silti sillä ja exällä ei tullu tätä…vaikka siinäkin suhteesa se ”pomppi” 5v, eros, yhtee, eros, yhteen, ei kuulemma tienny mitä haluaa ja se exä nainen oli sit laittanu poikki loppujen lopuksi homman, ukkeli sano että hän on pistäny eukon pihalle kun halunnu elämän muutoksen…kumpiha tuostaki totta puhuu.

Mää toivon että joku ihana ihminen auttas mua ees jotenki tästä selviään… en tiiä millon teen ja mitä muuten… kännisä se aina mielesä että pitää kaverille antaa ”pilsut” piiloon etten tee itelle mitään. Vaikka en kyl oo juonu ku 1 eron jälkee ja sillo ikävä vaa kasvo ☹️ Mää haluan vaan että tää tuska loppuu… ei tätä normaali ihminen VOI kestää kauaa….Joo aika kuulemma parantaa muttako EN jaksa oottaa sitä ajan päättymistä, kuolen kuitenki ennen sitä.

Anteeksi näin pitkä ahistukseni, on vaa nii paha olla etten tiiä mitä teen 😭

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 23.09.2011 klo 11:50

Moi Sirppi

Mä oisin tehny samallai, eli kirjottanu tai jotain... haluisin että se toinen tietäs mun tunteet ja mitä tunnen ja muuta... oon itekki sille exälle toitottanu ku on ikävä ja että sitä rakastan, ei vaan auta mitään... sen tunteet on alkanu siirtyyn kokonaan jo kaveripuolelle... tosin aina kuulemma on sen verran tunteita että voi tarpeensa käydä tyydyttää mun luona.... niikö viimeyönäki.... ja minä pöhölö otan... se ikävä ja rakkaus vaa tekee nii kipiää et teen mitä vaan että saisin ees vähäks aikaa sen viereen, mut tiiän että se satuttaa mua vaa enempi kokoajan... elän toivossa että ehkä se aikaa myöten alkas mua taas rakastaan... tuskin ja ku tänää taas hoksasin etten koskaan enää siltä enempää tuu saamaa, voi sitä itkun määrää 😭

Ja samaa minäki oon miettiny... onko kaikki mitä exä sano vuojen ajan nii pelkkää p*skaa... uskon että ehkä se onki oikeesti rakastanu mutta nyt taas uskon ettei oo... mite on voinu jos tunteet yhtäkkiä katuaaki... ja mitä tapahtunu että ne on kavonnu, onko ollu 3 osapuoli jossain tai jtn, vaikka sen se kieltää rajusti mutta onhan se ennenki valehellu.... ja nyt myönsi että on muitten akkojen kans kirjotellu mun aikana... kuulemma normaalia käytöstä ihmiseltä ja kuulemma normaalia kaveruus kirjottelue, just, tuskin uskon. Ja nyt se on alkanu kirjottelee kokoajan kaikkien akkojen kans... ottaa päähän ja sydämeen 😭 Ja myös mä syytän ittiä kokoajan vaikka toinen tekee väärin... ja oon sille kilttiäki kiltimpi... ehkä se sulattais sen sydämen uuestaa??? P*skat sulata... toiveajattelua mitä pitää yllä omasa pienesä pääsä vaa kokoajan...

Kuin minäki, kaiken sain ja kaiken menetin.... menetin sen ainuan ja oikian tärkiän ihmisen mun elämästä... En tuu koskaa löytää ketään kenen kans tuntisin enää näin, mä tiiän että tää oli mulle se oikia, mä en vaa sitte ollu sille ilmeisesti.... tuntuu että oottasin häntä maailman ääriin asti, kannattaako, ei muttako rakastan sitä elämää enempi enkä voi sille mitään että yks kolahtaa just oikialla lailla... Mä vaa nii rakastan ja rakastan... kellekkää en minäkää uskalla puhua mittää ku kaikki käskee vaa unohtaa ja kyselee miks vieläki haikailen sen perään... SIKSI KU RAKASTAN! Päiviä tulee semmosia millo oon nii väsyny etten jaksa itkiä, välillä ei itkua muista... mut sittekö kaikki taas jysähtää vasten kasvoja nii siitä itkusta ei tuu loppua 😭

En tiiä selviääkö tästä, ilmeisesti ja näköjään ei... en haluakkaa ku haluan rakkauen takasin...😭

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 30.09.2011 klo 00:19

En ole saanut aikaseks niin paljon että olisin kirjottanut sen kirjeen. Tai noh, osittain sain kirjotettua, mut ei siitä tullut mitään kun on niin paljon tunteita ja ajatuksia et niitä on vaikeaa muodostaa järkeviks lauseiks paperille. Ja vaikka saisin sen kirjeen kirjotettua, niin en koskaan varmasti uskaltais sitä lähettää. ☹️ Vaikka se ajatus houkuttelee.

Mut ihan sitä oikeestaan tulin tänne kysymään että miten sinulla on se muutto mennyt? Joko olet uudessa kodissa? Miten olet jaksanut?

Mä olen alottanut kirjottamaan blogia kaikista näistä tunteista yms., ja se on ollut aika terapeuttista, vaikkei siitä olekaan apua kun aina vähäksi aikaa. Mut jos yhtään kiinnostaa kirjottaminen, niin voisin suositella jotain blogia tai päiväkirjan kirjottamista. Kyllä tännekin kirjottaminen on ihan hyvästä. Jotenkin on "mukava" kirjotella ihmisten kanssa jotka ymmärtää mitä käy läpi, koska ovat itsekin samassa tilanteessa. Sinun takia tunnukset tänne teinkin, kun sinun kirjotus kosketti itseäni. Mutta siis pointtini oli se, että jos tunnet kirjottamisesta olevan yhtään apua niin kannattaa harrastaa sitä. Harmi ettei täällä voi kirjoitella kenenkään kanssa samalla tavalla kun esim. mesessä, olisi kiva kirjoitella kanssasi enemmänkin, ihan kunnolla.

Mut jos tilanteesi on edelleen yhtä vaikea, niin voimia taas!

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 30.09.2011 klo 10:56

Moi Sirppi

Mutta onko niitten lauseitten pakko olla järkeviä??? Kertosit vaa omin sanoin miltä susta tuntuu, lähetät sen sitte tai et... Mutta just että saa tunteet "pihalle" sisältä myllertämästä.

Joo mä oon jo uudessa kodissa, koiranki vein 2vko hoitoo että saa muuton suoritettua kunnialla loppuun, tänään sen lähen hakeen takas "kotia", nytten siis uuteen kotiin.

Mä en tiiä mitä mä oon tekemässä tai mitä tää meiän juttu on... Exä ilmotti yks päivä että on ikävä mua, ei kuulemma saa mun kasvoja mielestä jne lässyä, MUTTA ei kuulemma tunteet oo muuttunu siltikää miksikään, ihmettelen kyl sitä et mite voi olla ikävä muttei tunteita???? 😑❓ Ollaa oltu kaveripohjalla liikenteessä ja se on ollut täällä mun uudessa kodissa pari kertaa yötäki... en tiiä et jos jatkan tätä vaikka tiiän ettei mikään muutu ettei se halua multa ku yhtä juttua nii hajotanko tässä vaan ittiäni.... ja se hyväkskäyttää mun heikkoutta ja rakkautta ☹️ Tiiän et tulee vielä sattuun ja pahemmin ku ikkään, en vaa osaa lopettaa ku niin ihana ku exä on vieressä.

Mä en jotenki osaa kirjottaa tai puhua kellekkää omasta huonosta olosta, ihme että tänne osaan mitään kertua, ja tää oliki viimenen paikka mihi aattelin että mitää sanon ja jos ei auta, luovutan sitte, onneks joku vastas ja sitten sinä 🙂 vaikkakin ei hyvässä asiassa mutta tiedät mitä tarkoitan kun toinen käy samaa läpi, tietää hyvin mistä puhuu jne.

Voimia sullekkin ja oot kyl ajatuksissakin 🙂🌻

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 30.09.2011 klo 23:14

Niin, ei niiden lauseiden varmaan tarvii olla kovin järkeviä. Mut en vaan uskalla kirjottaa sitä kirjettä. Sit vaan mietin että onko se lukenu sitä yms., ja odotan vastausta. Ja tiedän että se on varmasti ihan turhaa, tuskin se muuttaa mieltänsä vaikka sanoisinkin että kadun omaa käytöstä ja pystyn muuttumaan. Se on varmaan vaan onnellinen kun pääs minusta noin eroon, ja paskat välittää siitä miten pahasti mulle teki ja miten pahasti minun elämän pilas.

Mä oon niin kateellinen sulle. Vaikka tiedän ettei toikaan tilanne mikään ihanne varmasti ole, ja saattaa ajan kanssa satuttaa enemmän. Mut ite tekisin mitä vaan jos saisin tämän exäni takaisin elämääni, edes sitten kaverina. Oon vaan niin varma ettei se edes jaksa miettiä minua, ikävöidä tai mitään. Pahimmassa tapauksessa sillä on jo uus, mitä en kestäis.

Miks tää ikävä ei ala helpottamaan yhtään. Eikä mistään voi nauttia. Jos elämässä tapahtuu jotain mistä ennen olis nauttinut, niin enää ei tunnu missään. Ja jos hetken vaik iloitsee jostain, ni se menee nopeesti ohi ku muistaa ettei sitä saa jakaa sen tietyn ihmisen kanssa. Ei vaan jaksa enää tätä.

Kylläpäs tää sun exäs antaa sulle ristiriitasia tietoja. Tai siis no, ehkä se sitten ikävöi sitä mitä teillä oli, ja sinua, mut ei kuitenkaan halua sitä enää. Outoo. Mut toivottavasti tolle teidän tilanteelle tulee jotain selvyyttä.

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 05.10.2011 klo 16:43

Moi

Tuliha se sieltä, päivä jona toivois että kuolis pois.... tää on nii yhtä helevettiä.... Menin taas nii alkuun täsä ero jutusa ettei tästä tuu koskaan yli pääsee.... ikävä on aivan armoton toista ja v*ttuilen sille vaa viesteillä koska mua sattuu nii paljo ja se on jatkanu jo elämää.... sillä on kauheena akkoja kavereina nykyään, kaffittelee ja ties mitä muuta... hyi, en voi olla ajattelematta sitä toisen kans jne.... ei oo enää käyny tääläkää olee yötä mistä tiiän etten oo sen ajatuksisa enää ollenkaa... eilen kysyin et oonko tärkiä sille, oon kuulemma tosi tärkiä... MITEN tästä voi päästä yli????? Mää en jaksa ennää oikeesti tätä märisemistä 24/7 ettei saa taas nukuttua eikä mittään... luulin että ois jo helpottanu mutta oon näköjää vaa kuvitellu että se tulis takas tai siis TOIVONU että se tulis takas ku tääläki käyny jne vaikka tienny ettei se mitn muuta 😭

Jollaki akalla se käy kaffitteleen, en sit tiiä mitä muuta.... MITEN voi nui nopiaa jatkaa elämää, enkö mää tosiaa merkannu sille yhtään mittään??? Ilmeisesti en 😭

Nii Sirppi munki exä on varmaa onnellinen että pääsi musta eroon...ja ei tajua miten on mun elämän kans pilannu. Se sillo alusa lupas ettei koskaa satuttas mua, paskapuhetta ja lupauksia sanon minä!!! Miksi se ikävöis mua ja sitä mitä meillä oli muttei sitte halua sitä takas... ☹️ Eikä kannata olla kateellinen, tää meiä juttu hajottaa mut ihan kokonaan ja en tiiä mitä enää teen ☹️ Yks päivä kiukuttelin exälle viesteillä nii sanoin siitä sit et sori nii se vaa vastas että ei se oo enää se kelle mun kuuluu kiukutella ekana ku ei olla yhesäkkää... niimpä muttako haluan että se ois se kelle kiukutella, kenen kans jakaa kaikki jutut jne... Ei tästä pääse yli eikä ympäri...

Mää en vaa jaksa... 😭

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 06.10.2011 klo 22:35

Voi ei. ☹️ Ihan samoja tunteita käydään täälläkin läpi, yhä edelleen. Ei vaan tunnu helpottavan tämä olo ollenkaan.

Se on just kaikkein pahinta kun on tottunut siihen että on se rakas ihminen vierellä koko ajan, jakamassa elämän ilot ja surut. Nykyään on niin vaikeaa nauttia mistään. Heti jos vähänkin aikaa jostain asiasta nauttii, niin saman tien olo on taas entistä huonompi kun totuus iskee vasten kasvoja. Enää niitä asioita ei saa jakaa sen rakkaansa kanssa.

Vaikka miten yrittää tehdä jotain muuta ja saada ajatukset jonnekin muualle, ei se auta. Se p*ska vaan on koko ajan tuolla takaraivossa, ei sitä pääse karkuun. Eikä enää edes jaksa tehdä mitään. Sain lääkkeet että voin edes vähän nukkua. Nykyään päivät meneekin kokonaan sängyssä, koska en halua nousta, ei ole syytä nousta. Jos saan edes vähän torkuttua niin sillon hetkeks unohtaa tämän kaiken, sen miten p*skaa elämä oikeesti on. Nukkuminenkaan ei ole kovin mielekästä, koska nään painajaisia. Mut sekin on paljon parempaa ku tää todellisuus.

Miten tästä voi selvitä?

Mut jos sulla on vähänkään voimia käydä jossain, olla ihmisten seurassa yms., niin tee niin. Itsekin tekisin jos jaksaisin ja olisi kiinnostusta.

Paljon voimia sinne kohtalotoverille!

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 07.10.2011 klo 11:53

On mullaki nuo mielialalääkkeet ja nyt nostettii annosta mut eipä ne auta tähän ikävään. Ei mullakaa mitään kiinnostusta missää kulukia, hyvä et koiran jaksan lenkittää ja välillä seki tuntuu ylivoimaselta... ja empä mä jaksakkaa sitä kovin tunteja lenkittääkään, väärin toisaalta sitäki kohtaan. Mä haluaisin kans vaa maata ja nukkua... tai en välttis nukkua ku jos nukahan niin nään exästä unia, yleensä et ollaa onnellisesti viel yhesä, yhtä paskaa herätä sen unen jälkeen....

Joka ilta oon alkanu miettiin mikä olis paras keino lähtä, KUKA mua jäis kaipaan ja kuin paljon pahaa perheelle teen sillä.... Ne ehkä selviäis siitä mut tuntuu ettei ite selviä tästä. Ja vielä en oo päässy mihinkään tapaan miten sen teen JOS sen teen jos käy liian ylivoimaseksi... toisaalta taas pelottaa sitte vaa se ku sittehä sitä on tavallaa pois kokonaan, ei oo mahollisuutta enää peruuttaa sitä... 😭 Yks ilta koiran käytin lenkillä nii oikee ootin et joku ihana ihminen ois ajanu mun päälle... vaa ei just sillo niitä rattijuoppojakaa tullu vastaan.

"Kaveri" ku käy kyläsä nii ei voi sille ees puhua tästä mittää ku se ei ymmärrä, sillä on täydellinen parisuhe muka ja sille ei koskaan kävis siinä näin ja ei sitä varmaa ees hirviästi kiinnosta kuullakkaa jos haluan esim asiasta puhua... eli pitää jtn helvetin tekopirteetä esittää ja sittekö se lähtee nii on jo niin väsyny siitä että ei jaksa enää mitään.

Illalla/yöllä/aamulla nukkuu mennesä koitan lukia nii saatan välillä huomata etten muista yhtään mitä oon lukenu ku on mielesä pyöriny vaa se yks ja ne sen tekstittely/kaffiseura akat.... miten se käyttäytyy niitten kans, lässyttääkö samallai niille ku mulle alkuaikoina... onko yhtä lempiä niitä kohtaan, koskeeko samalla tavalla 😭

Meillä on yhen bändin keikalle liput exän kans nii tänää pitäs sinne sitte sen kans lähtä... Pelottaa nii maan perkeleesti että sinne tulee sitä sitte joku akka kiehnään ja mää en kestäs sitä nähä yhtään, se ois heti elämä iteltä veks jos sen tuun näkeen... mutta VOISKO se exä ees olla nuin kusipää et tekis nuin vaikka jonku näkönen tunnevammanen ja sitoutumiskammone onki??? En tiiä, uskon siitä ihmisestä ihsan mitä vaan nykyään. Ja meinaanki vettää kyllä semmoset perseet että.... noh, märinäksihä se sitte kuitenki menee kännin takia muttako paniikkihäiriön takia en voi selvinpäinkää mennä ☹️

Alkaa kriittiset hetket... jos ei kohta tapahu jtn parannusta missää nii mää luovutan, mää nii luovutan että kaikki sen näkee ja kuulee... Mietin jo miten feissiinki sen laitan kaikkien näkyville kuin ihmiseen voin sattua ja mitä siitä seuraa 😭

Mä en Sirppi tosiaankaan tiiä miten tästä voi selvitä, en usko että mitenkään 😭 Lässyn lässyn kuulemma aika parantaa haavat puhhuu nuo muut mutta kuhan puhuvat, mää en usko hetkiäkkään siihen.

Paljon paljon voimia ja haleja myös sulle Sirppi sinne!!!!

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 07.10.2011 klo 21:13

NYT se sitte meni perseellee nii maan perusteellisesti... noh, eipä tullu lähettyä exän kans mihinkään keikalle... Oon siltä koittanu kysyä ja sanua että sanoo jos on jo jtn sutinaa jonku kans nii kertoo ni tiiän hypätä kelkasta pois ja lakata toivomasta sitä enää viereen tai muutakaan, tänää sillä sitte meni hermot mun kyselyihin ja se pisti välit poikki kokonaan... 😭 Tiiän ettei se asia mulle enää kuulu muttako en voi olla aattelematta ettei sillä ois kettää ku niillä akoilla käy kahvillaki ja tekstittelee niitten kans ☹️ Nyt mä en enää tiiä mitä teen, mä en nää enkä kuule siitä enää ikinä.... Mun joitain tavaroitaki vielä sielä meiä exä asunnolla ja kiukuspäissäni laitoin viestin et vien avaimen sinne tee tavaroille mitä haluat.... En kuitenkaa oo vieny vielä, kyl mä omat tavarat haluan pois sieltä nii kai täytyy alkaa vkloppuna roudaan ne sitte että voin unohtaa tän kokonaan mitä EN tosiaan pysty... Mää en jotenki voi uskua että se teki nyt tommosen ratkasun... mä pyysin ja pyysin ja pyysin anteeks ja sanoin että kui vaikiaa tää on mulle nii tokas siihen vaan että "no sehä nyt on jo tullu selväksi".... Aattelin että juompa sitte perseet, mutta tekisin kuitenki jtn peruuttamatonta nii en uskalla 😭

Tästä ei prkl sitte selviä mitenkään...

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 08.10.2011 klo 23:33

Moikka
Oot ollut mielessä ja olin just tulossa kysymään sulta että miten teidän ilta meni. Mut sainkin sen jo selville, eikä siis mennyt ihan putkeen. ☹️ Mä en usko että se sitä päätöstä pitää. Jospa sillä meni vaan sillä hetkellä hermot ja se sano asioita mitä ei tarkottanut. Ehkä te vielä saatte asiat sovittua sillein että voitte vielä jatkaa kavereina. Ainakin kovasti sitä toivon sinun puolesta, se on nimittäin todella vaikeeta kun toisen ihmisen menettää kokonaan. 😭

Sitten palaan tohon sun edelliseen viestiin. Itekin oon miettinyt jo tosi monta kertaa täältä lähtemistä, ja olen jo päättänyt miten sen teen. Kaikkein vaikeinta siinä vaan on se, että vanhemmat ja koko perhe on monta kertaa sanonut että jos minä jotain itselleni teen, jos vaikka hyppään sillalta, niin ne hyppää perässä. Mutta onko minun siis vaan jatkettava ja jaksettava tätä paskaa. Mä olen ihan lopussa, IHAN lopussa. En tunne enää mitään, siis asiat mistä olen ennen nauttinut, ei saa minussa enää aikaseksi mitään tunteita. Jäljellä on vaan ontto ulkokuori, sisältö pelkkää kuraa. Kaikki elämän ilo on poissa. Sen todisti taas tämä päivä, kun olin kaverin kanssa koko päivän. Ennen olis varmasti ollut hauskaa, nyt ei. Toivoin vaan monesti että päivä olisi vaan ohi, oli raskasta henkisesti. Ja tässä on lyhyen ajan sisällä tapahtunut niin paljon, muutakin kun ero. Tämä taakka on liian raskas kantaa.

Hitto että mä oikeesti toivon todella, todella paljon että te saatte asianne sovittua. Ei ole kivaa tämä.

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 10.10.2011 klo 17:02

Moi

Juu eihä se nappiin menny ja ei me väleissä olla vieläkään ☹️ Mut musta tuntuu nyt jotenki vihaselta ja surulliselta sen puolesta... siis jos se on tommonen nii hitto olokoot... Yritän ajatella että se siinä menettää ja varmaa sen takia et toivosin että se tulis häntä koipien välisä takas ku huomaa et menetti mut nyt kokonaan mut tuskin tullee, toivossa on hyvä ellää vaikka se sattuu vaa päivä päivältä enemmän ku tajuaa ettei se tuu takas 😭

Mut en tiiä enää pystysinkö pelkkä kaveri oleen, näkihän että sitä piti sitä isompaa toivua kokoajan elosa että jtn tulis vielä ku se "kaverina" kävi täälä yötä oleen jne... Et ehkä parempiki näin vaikka ikävä on jumalaton enkä tiiä miten vieläkää tästä yli pääsee.

Joo samallai mulla kans, ei mua kiinnosta mikkään.... kaikki mistä just ennen tykkäsin nii pittää esittää että tykkää.... esim kummitytön seurasa ja perheen seurasa olemine... ei se oo hauskaa ennää ku ei jaksa Feikata naurua ja esittää ilosta ja pirtiää... kokoajan toivua että pääsis kotia oleen taas oma "mussuttava" itteni ja mennä vaikka nukkuun... väsyttää kokoajan ku ei saa nukuttua ees kunnolla ja näkee niitä unia exästä et ollaa onnellisesti yhesä 😭 Mulla kans suunnitelma miten lähen mutta just en oo viel uskaltanu sitä tehä, se kuitenki tuottaa perheelle nii paljo surua mutta näkispä exä ainaki kuin pahasti satutti ja pilas mun elämän.

Mulla kans viikko siitä ku erottii nii sain keskenmenon ja exä ei ollu välittävinään... sano vaa et ehkä ylempi herra halus sillä kertua jtn et ehkä sillä keskenmenolla oli tarkotus... JOOH nii varmasti oliki, pilata mun elämä vielä pahemmin...

Mites muutes, onko siitä sun exästäs kuulunut mitään tai yleensäkkään YHTÄÄN mitään tapahtunut? Sä kyl oot kans usiasti mielessä... voisvai jutella toisellaki tavalla...

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 10.10.2011 klo 21:42

Niin, ei sitä oikein osaa sanoa kummin on parempi, laittaa välit kokonaan poikki vai olla kaveri. Ite ainakin omassa tilanteessa ajattelen että olis parempi kun oltais väleissä, en sitten tiedä miten se toimis käytännössä. Mutta vastaus sun kysymykseen, ei siitä ole kuulunut yhtään mitään. Ihan kun se olis kadonnut maan päältä ihan kokonaan, kun ei ole merkkiäkään siitä, enkä törmää siihen missään. Kyllä mä toipumisen kannalta tartteisin siltä edes niitä vastauksia, että miksi teki niin kuin teki, olenko tosiaan niin paska. Ite ainakin olen monta päivää taas itkenyt sitä miten huono ihminen olen, kun oon onnistunut paskomaan oman elämäni ihan täysin. Eikä tässä tilanteessa muutenkaan ole käynyt mitään edistymistä. Mä vaan pelkään etten kuule siitä enää koskaan mitään. Kun vaan saisin jonkin pienen merkin siitä että elämässä vois vielä tulla jotain hyvää, ja se ehkä ottais joskus yhteyttä ja saisin ne vastaukset, se auttais jaksamaan. Mutta merkkiä ei näy, enkä tiedä oikeesti miten kauan jaksan odottaakaan. Ei tässä missään ole enää mitään järkeä.

Itekin ollu nyt porukoilla muutaman yön. Päivät on tosi rankkoja kun pidättelen itkua ja tunteita sisällä, ja heti kun jään yksin ne kaikki purkautuu. Mutta ei kotonakaan ole hyvä olla, ei missään ole enää hyvä olla.

Käyttäjä rikottu84 kirjoittanut 13.10.2011 klo 12:29

Mite se pystyy katuaan nui vaa ettei siitä mitn kuulu, kumma juttu 😮 Onko sulla sen nroa et sä voisit ottaa yhteyttä ja vaatia sitä puhumaan sun kans asiat halki nii saisit elämää jatkettua?

Mun exä taas on niiiiiin ihmeellinen että huhhuh, no perjantaista lähtien en oo ollu siihen nii missää tekemisissä tai yhteyksissä ja voin myöntää et mulla on ollu parempi olla, en oo paljua miettiny niitä sen uusia akkojakaa vaikka mielesä se exä kokoajan onki ja oon pelänny millo se vaihtaa feissi statuksen et parisuhteessa. Noh, eilen aamulla sitte siltä tuli viesti et "oot mielessä kokoajan, älä ny säikähdä mut näin on tilanne. Tää sun kans puhumattomuus on niin perseestä. Onko nyt ihan tosi että haluat pitää välit poikki minuun?" siis TÄH???? Mitä helevettiä se haluaa musta???? Sitte sen kans textailin ja se haluais jutella mun kans asiat selväksi, en tiiä miksi ruveta vanhoja muistelee ja repii haavoja enempi auki ku erottukki on. Enää se ei tienny mitä se haluaa, haluaa mun kans koittaa löytää vastauksen siihen miks ne tunteet yhtäkkiä hävis tms.... Sovittii sitte että se tulee maanantaina ja keskustelee asiat läpi, mä kuuntelen aluksi ja jos menee paremmin nii voin myös kertoa omat mielipiteeni, mut sanoin että ottaa tunteistaan eka selvää ennenku mua niihin sotkee. Just ku ois alkanu olee parempi fiilis nii se tekee näin, teki viimeski näin ku näki et mulla muutaki elämäsä ku se vaan... eli pompottaako se mua vaa ku hoksas etten sitä ookkaa kokoaikaa ruinaamasa ja ehkä voinki jatkaa elämää ilman sitä... eli pitää mua sillai "varmana"? Mä oon ihan sekasin koko tilnateesa, ei se tämäkää mikää hyvä tilanne oo misä toinen kohtelee mite haluaa ja millon haluaa ☹️ Mut jos se ei halua multa muuta ku kaveruutta, laitan välit poikki taas kokonaan ja jos se haluaa enempi, se saa luvan ansaita sen paikkansa mun vierellä, mä niin helpolla siihen enää ala ku kuitenki pilannu mun elämän vai onko järkiä alkaa enää ollenkaan?

Toivottavasti Sirppi saisit jtn vastauksia jostain nii saisit alottaa parantumisen... ite menin taas takapakkia ton yhen takia ku se tekee näin mut katsotaan. Olet mielessä ja älä luovuta vielä, mä tiiän että on rankkaa mutta uskon että joskus se siitä... itellä tuli jotenki helpompi olla ku ei exän kans oltu väleissä. Mut sekihä on ihan ihmiskohtasta.

Lämpöiset halit sinne ja voimia!

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 13.10.2011 klo 19:04

Vaikka tiedän ettei sinunkaan tilanne ole helppo, mut oon niin kateellinen. Tekisin mitä vaan että tämä minunkin exä haluais puhua asiat kuntoon. En ymmärrä miten joku ihminen edes haluaa erota noin, että lähtee vaan eikä anna toiselle vastauksia. Luulis että se itekin haluis asiat puhua jos kerran rakasti. Sen on oltava ihan tunteeton jos se on pystynyt vaan jatkamaan elämää eikä edes muista minua. Itelläni ainakin olisi tollasen teon jälkeen omantunnon tuskia ja varmasti joka päivä miettisin miten toinen voi yms. Mut ehkä asia sit on niin ettei se rakastanut ja kaikki oli sille helppoa, nyt on sit onnellinen. Ei voi tietää.
Ei mulla enää ole sitä exän numeroa kun se senkin vaihto sen jälkeen ku lähti. Just sen takia etten enää saa siihen yhteyttä. Se sano että sillä on niin kova stressi tästä kaikestä eikä se sen takia pystynyt juttelemaan. Että näin. Minulla ei tietty ole mitään väliä.

Jännään täällä sun puolesta että miten se teidän keskustelu menee. Toivottavasti se ei nyt ole sellanen ihminen joka vaan haluaa pompotella sua eikä kestä sitä jos sä jatkat elämääs vaikka ite niin olis tehnytkin. Olis tosi inhottavaa jos sulla alkaa kaikki tuska alusta kun olet just päässyt edes vähän jaloilles. Millonkohan sitä ite edes vähän pääsis tästä ikävästä ja muusta tuskasta eroon. ☹️

Käyttäjä snana kirjoittanut 14.10.2011 klo 14:28

Hei!
minulla on sanottavani tuosta yhteydenpitämättömyydestä. se tuskin koskaan, tai ainakin hyvin harvoin tarkoittaa ettei välitä, lähinnä se tarkoittaa sitä että koska välittää se on vaikeaa nähdä toisen tuskaa, helpompi on pyyhkästä kokonaan pois maisemista. näin se vain on ja tätä miehet saattavat useinkin harrastaa.
minulle kävi niin myös. kuitenkin vielä puolen vuoden jälkeen sieltä löytyi tunteita kun kysyin.
yhteydenpito satuttaa silloin kun on syystä tai toisesta eroon päädytty. itse haluaisin olla niin vahva että osaisin olla pitämättä yhteyttä, mutten ole vielä kokonaan onnistunut. mutta totta on se että se helpottaa. kun ei kuule tai näe toisen hätää on helpompi olla ja tämä usein tulkitaan välinpitämättömyydeksi.

Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 15.10.2011 klo 15:08

Moikka Snana

Toivonkin että asia olisi näin. Ja välillä yritän itselleni vakuutella että kyllä se välitti ja välittää, ja sen takia poltti sillat noin, että se oli sille helpompi tapa. Mutta kuitenkin pahin pelkoni on ettei se ihminen välitä, eikä ole koskaan välittänytkään.
Ja jos se välittäis, niin kai se olisi edes antanut vastauksia kysymyksiini, selittänyt että miksi teki näin, miksi lähti ja halusi yhtäkkiä erota. Tulenkohan koskaan saamaan näitä vastauksia? Ja nyt kun aikaa on mennyt, miksi se ei voi antaa niitä vastauksia kun on itse toipunut? Jos sillä edes oli mitään mistä toipua.

Tää vaan on niin vaikeaa kun on liikaa kysymyksiä. Ja olisi yksi ihminen joka voisi vastata ja helpottaa oloa, mutta sitä ei kiinnosta.