Mää en jaksa, en sitten enää yhtään 😭
Tässä vähän tarinaa: Elikkäs olen 84 syntynyt aikunen nainen, seurustellut elämässäni 2 kertaa tosissaan, eka ero tapahtu 2006 4vuojen seurustelun jälkeen, koska ukko oli pettävä, pieksävä, juopotteleva ja mitä kaikkia ny voi ollakkaa. 4v olin sen jälkeen yksin koska en luottanu keneenkään ukkoon, en halunnu päästää ketään lähelle tai halunnu muutenkaan mitään, yhenillan juttuja oli kännisä mutta eipä ne parantanu olua. Sillonkuin erosin exästä, sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön ja senkään takia en ketää huolinu. Viimekesänä netin kautta mun elämään tupsahti se ”ritari” joka tuli, vei sydämen ja veti jalat alta.
Hän oli mun unelmaukko, niin sisäisesti ku ulkosestikki ja kuulemma määki sille. Seurusteltiin 4kk ja ostettiin yhteinen rivari, koska kummastaki se tuntu oikialta ja oltii varmoja et tullaa loppuelämä oleen yhesä. Ukko muutti mun vuoksi toiselle paikkakunnalle, vaikka en pakottanu mutta sen takia koska mun tukiverkosto oli täälä. Oltii tosi onnellisia ku asuttii yhesä jne. Lopetin masis ja paniikki lääkityksen koska tuntu etten tarvinu niitä ku ukkeli toi mun elämään niin paljon ihanaa ja kaikkia. Noh kaikki alkoki sitte menee perseelleen. Alettii riitelee enempi ja kaikki vitutti mua ja otti päähän ja koko suhteen ajan epäilin ukkua et sillä toinen, miks haluais muhun tyytyä?
Huhtikuusa tulin raskaaksi, kaikki riiat unohtu ja mää olin onnellinen ku saan vihdoin sen vauvan mitä oon aina halunnu ja vielä mun unelmieni miehen kans, sitä ei kestäny kauon. Toukokuusa todettiin tuulimunaksi se ja riiat jatku. Sitten myös kaveri käski käyä lääkärissä minun oman oloni takia, sielä todettiin paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta vakavaan masennukseen. Olin kuulemma lääkärin mukaan jo todella pohjalla, ja joo olipa ittesä tappuaki tullu jo mietittyä :/ Kesäkuusa yks riita ylty siihen että ukko ei enää tienny mitä haluaa. Suhteessa kuulemma huono olla ku paikkakunta ahisti ja raha-asiat ahisti koska minä en töissä ole paniikkihäiriön takia vaan ”eläkkeellä”. Kävi tuulettuun muutamia päiviä ”omalla” paikkakunnalla, tuli kotia selvitettiin asiat ja että myydään asunto ja muutetaan ukkelin paikkakunnalle ja jatkettiin suhetta. Mä menin osa-aikatöihin rauhottavien voimin ettei ukkua ahistas raha-asiat enempää. Me oltii tosi onnellisia, ainaki mää luulin niin. Heinäkuussa käytiin ekalla lomareissulla vaunun kans. Tiesin et jotain on koska ukkeli ei ollu koskenu muhun mitenkääpä pariin viikkoon mutta kuitenki sano ettei mikään oo, en ahista sitä eikä mikään kuulemma ahista. Mut tiesin että ahisti.
Sitten ukkeli lähtikin yks viikonpäivä kun kesälomalla oli niin kotipaikalleen ryyppään kaverinsa kans, sielä viihty 2päivää ja sillä ajalla sain tietää et oli suunnitellu muuttavansa kotipaikalleen ja sinkkuutuvansa, mulle ei vaa ollu kertonu mitään. Siitä tulikin kauhee riita ja ”feissisä” jopa laitoin itteni sinkunki kans, että siitäpä saa… tuli kauhiaa riitaa ja miettimistä miten jatketaan… viikko melkeempä mietittiin ja muuta ja ukko tuli siihen päätökseen ettei halua jatkaa mun kans tulevaisuutta, kuulemma tunteet haalenneet/loppuneet… syytä siihen ei kuulemma ollu. Oli koittanu olla mun kans että jos ne tuliski takasin, mutta ei kuulemma tulleet. Mä en voi ymmärtää tota, kokoajan kuitenki puhunu että loppuelämä ollaa yhesä ja rakastaa mua jne. Sain myös tietää että olisi vikitellyt jtn eukkua pomonsa maksamalla ”ryyppy” reissulla mutta sen kiistää kovaa. Muutenkin sai sillon tällön muilta eukoilta viestejä, ei näyttäny sisältyä mulle, sano vaan että ei mitään mistä pitäis olla huolissaan. Ja kun hänen exältään kyselin niin samaa oli myös hänenki aikana, muut eukot jokapäivästä ja eron jälkeen hänkin saanut tietää että tämä ukkeli pettänyt häntä.
Meiä erosta on 2viikku vähä yli ja mää oon niiku maani myyny, mää en pysty syömään, mulla ei ketään kelle jutella muutako sisko mutta ei sekään aina voi kuunnella kun omakin perhe. Mää makaan koiran kans vaan tässä ”meidän” kodissa ja itken ikävääni… Ukkeli muuttaa omalle paikkakunnalleen, haluaa ”kaveri” olla muka vielä, pah. Ei halua kuulemma koskaan kokonaan mua pois elämästään. Mää en koskaan enää tuu näkeen sitä, koskettaan sitä, puhuun sille, en mitään. Mulla on nii ikävä ja rakastan sitä enempi ku omaa elämää koska se oli se kuka exän jälkeen tuli ja ”korjas” mut…. Nyt se sitte kuitenki rikkoki mut. MITEN voi tunteet kavota nuin yhtäkkiä vaikka yhesä asutaan ja eletään, toista ei kuulemma ole olemassa. Mää en koskaan tuu pääseen tästä yli, tuntuu et parhain vaihtoehto ois kuolla pois, ei sattus enää 😭
Feissistä kyttään kokoajan ku ”akat” alkanu sen statuksia kommentoiman vaikka meiän aikana kukaa akka ei sitä tehny, katon onko uusia akkoja ottanu kaveriksi tms… Haluaisin vaan että se tulis takas, en halua elää ilman sitä. Eilen kävin itelle kämpän kattoon ja iski sen jälkeen vasten kasvoja että JOS otan tän kämpän niin se ihminen lähtee mun elämästä lopullisesti, en haluais. En jaksa koiraa lenkittää enkä mitään, nukun ja itken vaan… en pysty syömään ku alkaa oksettaan vaikka nälkä olisi. Se ite ukkeli on kuulemma tosi pahoillaan kaikesta, ei kuulemma tunteet vaa riittäny ees puoliväliin loppuelämää, mutta ei koskaan halunnu satuttaa. Tuntuu niiku se ei välittäs mistään mitn, siltä ei tuntuus miltään, no miksi tuntus jos tunteet loppunu aikoja sitten jo?
Sen ukon paras ystävä on sanonut että joka suhteessa tämä ukkeli on kuulemma säätänyt jotain omia, meinas ettei osaa sitoutua. Ja alko se ukkeliki että vaikka olin kuulemma parasta sille ja silti tunteet loppu nii varmaa tulee oleen loppuelämän yksin. Mää en oikeesti jaksa tätä enkä pysty pääseen yli tästä… Mää oon niin yksin että joka ilta mietin miten tän olon lopettasin, aina samaan päätökseen pääsen, en vaa oo vielä uskaltanu sitä tehä. Tämä meiän asunto on rivari, helppo päästää koira takapihalle tarpeillee, ei ite tartte lähtä mihinkään, uus asunto olis kerrostalo, PAKKO ois lähtä ulos asti koiraa käyttää vaikka ei kiinnostas sitte niin yhtään! Mua pelottaa huominen kun menen vuokrasopimuksen kirjottaan, miten romahan… pelottaa muuttopäivä, romahan ihan satavarmasti… Mää oon vaa niin rikki ja väsyny… ainut ukkeli kenelle uskalsin ”paskan” suhteen jälkee antaa sydämeni ja se teki näin… Mää en ikinä luota keneenkää ukkoo, vaikka en oo luottanu ennenkään. Yksin makaan kämpillä ja pyöritän asioita mieles, mitä JOS…. olin kuulemma kauhee kyseleen ja ukkeli ei tykänny siitä… jos olisin muuttunu siitä nii oisko tää jatkunu, oisko tää jatkunu jos raskaus ois jatkunu… ei osannu sanua. Mikä vika minusa on ku en saa ukkua ees piettyä et vaikka parasta oon sille niin silti sillä tunteet kuolee mua kohtaan, mitä teen väärin? Oonko tosiaan nii kauhee ja epäluottavainen kyselijä ettei mua jakseta???
MÄÄ EN JAKSA ENÄÄ, millon tää olo lähtee pois…. aivan mieletön ikävä toista, en voi ees sanoin kuvata kuin kauhia… ja se että en koskaan tuu sitä enää näkee ku tästä muutan… Se myy tämän ja muuttaa kotipaikalleen. Miten voi toisen laittaa nuin vaan pois elämästään vaikka koettu niin paljon? MITEN?????? Eikö se välitä, vai onko koskaan ees välittänykkää…. eikö sillä oo tunteita että nuin voi tehä???? Mää en vaa tajua. Jokapäivä lähetän sille jostain asiasta viestiä tms että saisin olla sen kans vähän kontaktisa ees, kyselen että ”JOS”…. sillä menee hermo jo mun kyselyihin, sanoo vaa et on pahoillaan ja vika ei minusa. Kysyin että onko mahollista että tulis joskus saamaa tunteet takas, ja onko varma… oli kuulemma 99% varma ettei tuu saamaan, kuulemma aika epätodennäköstä. Se rakasti mua kuulemma enemmän ku exäänsä ja silti sillä ja exällä ei tullu tätä…vaikka siinäkin suhteesa se ”pomppi” 5v, eros, yhtee, eros, yhteen, ei kuulemma tienny mitä haluaa ja se exä nainen oli sit laittanu poikki loppujen lopuksi homman, ukkeli sano että hän on pistäny eukon pihalle kun halunnu elämän muutoksen…kumpiha tuostaki totta puhuu.
Mää toivon että joku ihana ihminen auttas mua ees jotenki tästä selviään… en tiiä millon teen ja mitä muuten… kännisä se aina mielesä että pitää kaverille antaa ”pilsut” piiloon etten tee itelle mitään. Vaikka en kyl oo juonu ku 1 eron jälkee ja sillo ikävä vaa kasvo ☹️ Mää haluan vaan että tää tuska loppuu… ei tätä normaali ihminen VOI kestää kauaa….Joo aika kuulemma parantaa muttako EN jaksa oottaa sitä ajan päättymistä, kuolen kuitenki ennen sitä.
Anteeksi näin pitkä ahistukseni, on vaa nii paha olla etten tiiä mitä teen 😭