Hei kaikki!

Minulla on ongelma enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut yli vuoden hyvän, huolehtivan, hellän, komean ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Ongelma on, että kyseinen ihana mies on valehdellut minulle koko vuoden lähes kaikesta. Lopuksi hän jäi kiinni. Itki ja katui. Selitti että halusi vaikuttaa paremmalta kuin on, että pelkäsi menettää minut. Hän on saksalainen yli 50 v. mies, minua 2 vuotta vanhempi, insinööri, joka on asunut Suomessa 16 vuotta.
Hän on ollut tosi luova niissä valheissaan. Hän kertoi alussa, että on eronnut, mutta omakotitalo on vielä myymättä ja siitä on tulossa vaikka mitä, vaikka siitä onkin vielä velkaa maksamatta. Hän halusi melkein heti muuttaa yhteen ja perustaa yhteisen kodin, lähes aina se puhui siitä, miten häntä ei tyydytä pelkkä viikonloppusuhde. Totuus oli, että avioeron harkintavaihe oli vielä menossa silloin kun tutustuimme, vaikka hän kyllä asui jo erillään. Ja avioerossa hän menetti kaiken ja koska ero oli riitainen, joutui hän vielä maksamaan exälle kaikenlaisia korvauksia oikeudenkäynneistä ja pesänjakajan laskuista. Mies on nyt ulosotossa, menettänyt luottotiedot ja asuu kurjassa vuokrakämpässä, johon ei ole kertakaan mua kutsunut. Nämä kaikki paljastuivat ns. vahingossa kun aloin kyselemään mitä hänen asioille kuuluu enkä lopettanut ennen kun sain vastaukset musta valkoisella. Jotenkin sen pystyn vielä ymmärtämään, hän varmaan häpesi tilannettaan eikä halunnut kertoa… Outo oli se, että hän mokoma ei tiennyt että talo oli jo myyty, ex-vaimo lunastanut hänet ulos ja maksanut pankille lainat. Miten on mahdollista että aikuinen mies ei tiedä, onko hänellä enää taloa vai ei, onko pankkilainaa vai ei. Eikä tiedä, että hänet on haastettu käräjäoikeuteen avioeroon liittyvissä velkomusasioissa. Kyllä silloin haastemies etsii vaikka maan alta.

MUTTA. Sen lisäksi hän keksi tosi outoja valheita. Hän on ollut naimisissa myös Saksassa ja siitä avioliitosta mulle kerrottiin aivan James Bond tyyliin tarinoita. Vaimo oli ollut suuren uskonnollisen kultin jäsen ja siirtänyt koko heidän omaisuutensa sille kultille. Ja että hän oli sitten ottanut eron ja kasvattanut tyttären yksin. Ja että olivat vielä vaihtaneet identiteettiään, uudet nimet, uudet kasvot ja kaikki. Ja että he olivat olleet vaarassa, heidän taloonsa oli ammuttu jne. Ja sitten vielä. että hän ei voi palata Saksaan koska ei ole palauttanut sotilaspassiaan. Hoh-hoijaa. En millään uskonut näitä tarinoita ja olin tosi ihmeissä. Ja lopuksi hän tunnusti että oli valehdellut jotta vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta kun on !!! Totuus oli, että hän oli tullut Suomeen komennusmatkalle, josta tulikin pitempi prokkis, joka sitten aiheutti eron. Ja tytär, silloin lukiolainen jäi äidilleen. Tavallinen tarina siis.
Ja edellisten lisäksi paljastui vielä tosi paljon suuria ja pieniä valheita, mitä kaikkea hän oli mulle vuoden aikana kertonut. Muun muassa hän kertoi minulle ja minun sukulaisilleni, että hänellä on yliopistotutkinto, vaikka onkin AMK. Ehkä siksi, että itse olen VTM ja kaikilla sukulaisillani vähintään yliopistotutkinto. Mutta on sellainen valhetelu hirveän lapsellista ja typerää!!!

Meinasin aluksi panna suhteen poikki saman tien. Olin vihainen, suuttunut, raivostunut, pettynyt. En enää tiennyt kuka on se mies, jonka kanssa olen seurustellut kokon vuoden. Onko hän patloginen valehtelija, hullu, psykopaatti, rikollinen, tyhmä, petollinen gigolo vai pelkästään eksyksissä oleva onneton ihminen. Jotenkin meni näin, että annoin anteeksi. Muuten hän on siis tosiaan hellä, hyvä, huolehtiva ja lämmin ihminen. Komeakin kun mikä! Hän auttaa mua ihan kaikessa, pesee ikkunat, korjaa kaikenlaiset härvelit. imoroi jne. Laittaa ruokaa. Ja vaikka hänellä rahaa ei paljon ole, ei hän ole kertakaan kysynyt minulta rahaa eikä antanut tarjota. Päinvastoin. Hän on vienyt mut teatteriin, ravintolaan syömään ja tuonut kukkia ja tuonut mukaan viikonlopuksi ruokaa, viinejä jne. Hän siis ei käytä mua hyväksi. Kesäreissu Englannissa oli ihana, hän oli siellä ihan eri ihminen, rento ja itsevarma. Täällä Suomessa hän on kuin nujerrettu ja takertuu minuun koko kiihkolla.

Mitä mä teen? Hän on minulle tosi rakas ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaa, että hän menetti kaiken avioerossa. Mutta ne valheet. Minun ystäväni ja sukulaiseni ajattelevat, että minulla on maailman ihanin mies. En ole raaskinut kertoa, että ihana kyllä, mutta valehtelee. Ettei mies ei olekaan käynyt Zyrichin yliopistoa, hän kerskasi vaan.. Että hänen tyttärensä ei olekaan rikoskomissaari Saksassa. Että itse asiassa hän ei ole nähnyt tytärtään yli 5 vuotta. Jostain syystä ovat välit menneet poikki. Tytär on kuulemma mennyt naimisiin, saanyt 2 lasta, mutta isä ei tiedä tyttärensä uutta sukunimeä, kun tytär ”ei ole kertonut”. Eränä päivänä tytär oli kuulemma soittanut tuntemattomasta numerosta ja kertonut, että on muuttanut ja että hänellä uusi puhelinnumero, jota ei kerro. Hmmm. Noloa ja surullista, raivostuttava.

Mutta tämä ihana mies pyytää anteeksi, lupaa ettei valehtele enää koskaan. Että etsii tyttärensä ja tekee sovinnon sen kanssa. Että menee suomen kielen kurssille. Että alkaa seurata myös Suomen uutisia. Että lopettaa zombi-elämän. Ja sitten halaa minua ja sanoo miten paljon hän minua rakastaa ….

Consuleo