Hyvä mies, mutta valehtelee
Hei kaikki!
Minulla on ongelma enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut yli vuoden hyvän, huolehtivan, hellän, komean ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Ongelma on, että kyseinen ihana mies on valehdellut minulle koko vuoden lähes kaikesta. Lopuksi hän jäi kiinni. Itki ja katui. Selitti että halusi vaikuttaa paremmalta kuin on, että pelkäsi menettää minut. Hän on saksalainen yli 50 v. mies, minua 2 vuotta vanhempi, insinööri, joka on asunut Suomessa 16 vuotta.
Hän on ollut tosi luova niissä valheissaan. Hän kertoi alussa, että on eronnut, mutta omakotitalo on vielä myymättä ja siitä on tulossa vaikka mitä, vaikka siitä onkin vielä velkaa maksamatta. Hän halusi melkein heti muuttaa yhteen ja perustaa yhteisen kodin, lähes aina se puhui siitä, miten häntä ei tyydytä pelkkä viikonloppusuhde. Totuus oli, että avioeron harkintavaihe oli vielä menossa silloin kun tutustuimme, vaikka hän kyllä asui jo erillään. Ja avioerossa hän menetti kaiken ja koska ero oli riitainen, joutui hän vielä maksamaan exälle kaikenlaisia korvauksia oikeudenkäynneistä ja pesänjakajan laskuista. Mies on nyt ulosotossa, menettänyt luottotiedot ja asuu kurjassa vuokrakämpässä, johon ei ole kertakaan mua kutsunut. Nämä kaikki paljastuivat ns. vahingossa kun aloin kyselemään mitä hänen asioille kuuluu enkä lopettanut ennen kun sain vastaukset musta valkoisella. Jotenkin sen pystyn vielä ymmärtämään, hän varmaan häpesi tilannettaan eikä halunnut kertoa… Outo oli se, että hän mokoma ei tiennyt että talo oli jo myyty, ex-vaimo lunastanut hänet ulos ja maksanut pankille lainat. Miten on mahdollista että aikuinen mies ei tiedä, onko hänellä enää taloa vai ei, onko pankkilainaa vai ei. Eikä tiedä, että hänet on haastettu käräjäoikeuteen avioeroon liittyvissä velkomusasioissa. Kyllä silloin haastemies etsii vaikka maan alta.
MUTTA. Sen lisäksi hän keksi tosi outoja valheita. Hän on ollut naimisissa myös Saksassa ja siitä avioliitosta mulle kerrottiin aivan James Bond tyyliin tarinoita. Vaimo oli ollut suuren uskonnollisen kultin jäsen ja siirtänyt koko heidän omaisuutensa sille kultille. Ja että hän oli sitten ottanut eron ja kasvattanut tyttären yksin. Ja että olivat vielä vaihtaneet identiteettiään, uudet nimet, uudet kasvot ja kaikki. Ja että he olivat olleet vaarassa, heidän taloonsa oli ammuttu jne. Ja sitten vielä. että hän ei voi palata Saksaan koska ei ole palauttanut sotilaspassiaan. Hoh-hoijaa. En millään uskonut näitä tarinoita ja olin tosi ihmeissä. Ja lopuksi hän tunnusti että oli valehdellut jotta vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta kun on !!! Totuus oli, että hän oli tullut Suomeen komennusmatkalle, josta tulikin pitempi prokkis, joka sitten aiheutti eron. Ja tytär, silloin lukiolainen jäi äidilleen. Tavallinen tarina siis.
Ja edellisten lisäksi paljastui vielä tosi paljon suuria ja pieniä valheita, mitä kaikkea hän oli mulle vuoden aikana kertonut. Muun muassa hän kertoi minulle ja minun sukulaisilleni, että hänellä on yliopistotutkinto, vaikka onkin AMK. Ehkä siksi, että itse olen VTM ja kaikilla sukulaisillani vähintään yliopistotutkinto. Mutta on sellainen valhetelu hirveän lapsellista ja typerää!!!
Meinasin aluksi panna suhteen poikki saman tien. Olin vihainen, suuttunut, raivostunut, pettynyt. En enää tiennyt kuka on se mies, jonka kanssa olen seurustellut kokon vuoden. Onko hän patloginen valehtelija, hullu, psykopaatti, rikollinen, tyhmä, petollinen gigolo vai pelkästään eksyksissä oleva onneton ihminen. Jotenkin meni näin, että annoin anteeksi. Muuten hän on siis tosiaan hellä, hyvä, huolehtiva ja lämmin ihminen. Komeakin kun mikä! Hän auttaa mua ihan kaikessa, pesee ikkunat, korjaa kaikenlaiset härvelit. imoroi jne. Laittaa ruokaa. Ja vaikka hänellä rahaa ei paljon ole, ei hän ole kertakaan kysynyt minulta rahaa eikä antanut tarjota. Päinvastoin. Hän on vienyt mut teatteriin, ravintolaan syömään ja tuonut kukkia ja tuonut mukaan viikonlopuksi ruokaa, viinejä jne. Hän siis ei käytä mua hyväksi. Kesäreissu Englannissa oli ihana, hän oli siellä ihan eri ihminen, rento ja itsevarma. Täällä Suomessa hän on kuin nujerrettu ja takertuu minuun koko kiihkolla.
Mitä mä teen? Hän on minulle tosi rakas ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaa, että hän menetti kaiken avioerossa. Mutta ne valheet. Minun ystäväni ja sukulaiseni ajattelevat, että minulla on maailman ihanin mies. En ole raaskinut kertoa, että ihana kyllä, mutta valehtelee. Ettei mies ei olekaan käynyt Zyrichin yliopistoa, hän kerskasi vaan.. Että hänen tyttärensä ei olekaan rikoskomissaari Saksassa. Että itse asiassa hän ei ole nähnyt tytärtään yli 5 vuotta. Jostain syystä ovat välit menneet poikki. Tytär on kuulemma mennyt naimisiin, saanyt 2 lasta, mutta isä ei tiedä tyttärensä uutta sukunimeä, kun tytär ”ei ole kertonut”. Eränä päivänä tytär oli kuulemma soittanut tuntemattomasta numerosta ja kertonut, että on muuttanut ja että hänellä uusi puhelinnumero, jota ei kerro. Hmmm. Noloa ja surullista, raivostuttava.
Mutta tämä ihana mies pyytää anteeksi, lupaa ettei valehtele enää koskaan. Että etsii tyttärensä ja tekee sovinnon sen kanssa. Että menee suomen kielen kurssille. Että alkaa seurata myös Suomen uutisia. Että lopettaa zombi-elämän. Ja sitten halaa minua ja sanoo miten paljon hän minua rakastaa ….
Consuleo
Hei,
Nythän on asiat jo melkein hyvin! Vinksahtaneessa maailmassa elävä mies voi hyvin satuilla itselleen ja muille mielenkiintoisia asioita. Ironista siinä on se, että hän todennäköisesti uskoo omiin tarinoihinsa hyvin tiukasti. Älä kiistä tarinoita vaikka kuinka tekisi mieli. Ota ne pienenä pahana siitä, että pääset miehestä eroon. Kiistämällä ja kommunikoimalla tarjoata aina lisää materiaalia vinksahtaneeseen maailmaan. Sitä maailmaa on vaikea ymmärtää, siinä ei ole logiikkaa.
Tavarat laatikkoon vaan ja palauttamaan miehelle. Sitten voi alkaa uusi elämä. Hyvä ja mielenkiintoinen, omannäköisesi elämä. Hyvää lomaa!
🙂🌻
Kylmiä väreitä aiheutti tämä tarinasi. Eikä mitenkään hyvässä mielessä... Mitä sinulle nyt kuuluu?
Hei kaikki ihanat ihmiset, jotka olette minulle kirjoittaneet!
Minun tarina sen kun vaan jatkuu. Sunnuntaina aloin ajatella, että haluaisin tämän kaiken saada pois päivänjärjestyksestä. Laitoin Hansille textarin että mitä kuuluu ja koska voisin palauttaa hänelle ne hänen tavarat. Ensimmäiseen kohteliaan viestiini se ei vastannut mitään. Toiseen sitten vastasi, että voitaisiin tavata ti ja ke klo 20.30 siellä Rautatieaseman kahvilassa, jossa viimeksikin kun palautin hänelle hänen vaatteensa, kengät ja pannun (!). Hän oli tosi tyly ja vihamielinen. Ensin mua jotenkin kylmäsi. Yhtäkkiä minua alkoi kaduttamaan - ajattelin että tämä mies ei ole mua uhkaillut eikä tehnyt mitään. Minussa heräsi myös uteliaisuus. Kyselin että miksi hän on niin tyly, että vielä äskein lupasi rakastaa maailman tappiin saakka jne. No se vastasi että hän on tajunut että me olemme liian erilaisia ja että meidän suhteemme ei tule koskaan onnistumaan. Ja että hän ei halua enää taistella puolestamme. Että minä en muutu eikä hän. Ja samalla seuraavass textarissa hän syytteli mua siitä, että vaikka hän on TÄYSIN muuttunut ja yrittänyt kaiken, minulle ei riitä mikään, enkä minä pysty koskaan unohtamaan niitä juttuja, mitä hän on tehnyt menneisyydessä ja joille hän ei enää voi mitään. Joopa joo. No sitten tulin taas järkiin ja tajusin, että olen taas laskeutumassa keskusteluun psyykkisesti vinksahtaneen ihmisen kanssa, joka on vielä kaiken lisäksi rikollinen. Mutta mua siis oikeasti hävettää, että olin taas melkein lankeamassa kuten silloin helmikuussa ystävänpäivänä - silloinkin olin päättänyt hänet jättää. Mikä se on niissä narsitimiehissä!!! Tai on se sitten meissä itsessämme? Pelko päästä irti... Pelko jäädä yksin ja aloittaa taas kaikki alusta. Mitä tylympi hän oli, sitä enemmän minussa heräsi tahto taistella hänet takaisin. Onneksi se tunne kesti 10 minuuttia..
Sanoin sille vielä että en haluaisi tulla niin myöhään sinne rautatieasemalle, että en luota häneen, että hän voi menettää kontrollin jne. Ehdotin että hän tulisi hakemaan tavaroita työpaikkani respasta tai antaisin ne hänen kamansa yhdelle hänen työtoverilleen jota etäisesti tunnen. Siitä Hans vasta raivostui! Että ei missään nimessä, hän ei halua näin. Ja että voin jopa unohtaa koko jutun, hän ei välitä enää. Kirjoitin sitten että mietin vielä, minne voisin jättä ne tavarat ja että otan yhteyttä. Itse asiassa en haluaisi sitä enää nähdä ikinä.
Sitten hän vielä ilmoitti, että poistaa minut ja kaikki minun ystäväni facebookista - Hans pyysi facebook-kaveriksi minun ystäväni, veljeni tyttäret ja isäni vaimon. Hänellä itsellään ystäviä EI OLE. Ja poistikin! Varmaan kosto siitä, että minä uskalsin ensin erota hänestä ja parisuhteestamme siellä FB:ssa. Aika tyly kun ottaa huomioon että hän on ollut kanssani sekä veljeni perheessä kylässä kuin myös isäni ja ystäväni luona. Ja kaikki ovat kohdelleet häntä tosi vieraanvaraisesti. Onneksi meillä ei ole yhteisiä ystäviä, joille minun pitäisi ruveta selittämään jne. Omille ystäville olen jo kertonut mistä kyse ja kaikki ovat kehottaneet lähettämään vaarallinen mies pikakyydillä helvettiin. Sukulaisilleni mä jo viime kerralla vihjailin, että ei tästä oikein taida tulla mitään, kun tuo kielimuurikin jne...
Aika terapeuttista oli myös lukea niitä meidän vanhoja pikaviestejä gmailissa ja huomata, miten systemaattisesti mies on valehdellut 1.5 vuotta. Ja jatkuvasti luvanut ettei valehtele enää koskaan enää. Ja oli myös terveellistä lukea niitä hänen viestejään, jossa hän pakotti /manipuloi minua kutsumaan hänet kotiini, vaikka pyysin omaa aikaa kirjoittamiseen ja/tai olin flunssassa ja kaipasin vain lepoa.
Ehkä sitä sitten kuitenkin uskallan sinne rautatieasemalle ja annan viimeiset hänen tavaransa hänelle - onhan siellä vartiat, muita ihmisiä. Eu kyllä millään huvittaisi hähdä häntä enää..
Nyt on siis vielä viimeinen taisto... Olen jo päättänyt, että lennän yksin sinne Nizzaan ja menen yksin lomailemaan sinne Provencen seudulle, olen jo varannut netistä hotellihuoneen kolmesta paikasta: Antibesta, Aix-de-Provencesta ja Avignonista. Antibes on Nizzasta alle 20 kilometria ja pääsen sinne tuloiltana näppärästi junalla, kuten seuraaviinkin paikkoihin. En tarvitse mitään psykopaattia seurakseni. Tavallaan tulee ajatus, että silloin kun kävin ennen pääsiäistä yksin siellä Nizzassa (silloin kun tarvitsin happea ja lepoa Hansista), jotenkin valmistauduin myös menemään ilman häntä myös kesälomalle - huomasin miten helppoa on siellä matkustaa pitkin Rivieraa, bussit ja junat kulkee ja kaikki hoituu.
Minä en ymmärrä itseäni. Mikä minussa on väärin, että kompastuin sellaiseen idioottiin. Millä hän minua hurmasi. Koko minun aivotoiminta protestoi tätä suhdetta vastaan. Järki melkein huusi: lopeta, nainen! Mutta minä höhlä vaan jatkoin... Hävettää!!!
Hei Consuelo.
Ei kannata syyllistää itseään,
kannattaa kiittää siitä mitä tämä kaikki taas meitä kaikkia opetti.
Tämä kokemuksesi Hansin kanssa avarsi omaakin ajatteluani narsistista.
Minulla kävi tuuri tai oli johdatusta kehissä kun itse tutustuessani erääseen narsistiin, satuin sattumalta tekemisiin selliasen kanssa joka oli 20v tukenut sisartaan irti narsistimiehestä.
Hän tiesi kokeumuksen kautta monia seikkoja jotka pysäyttivät ajattelemaan, ilman häntä olisi vienyt vuosia käydä suhde läpi ja päätyä irtoamiseen.
Hei taas,
tarinani sen kun vaan jatkuu 🙂
Sunnuntaina Hans siis ilmoitti, että poistaa minut ja kaikki minun ystäväni facebookista ja poistikin.
Ja sitten loppukaneetti!!! Katsoin vielä ihan huvikseen sitä hänen uutta profiilia FB:ssa - pääsin sen avasivulle kun klikkailin jotain hänen vanhaa "tykkämistä". Ja huomasin että yksi henkilö oli siitä hänen kansikuvasta tykänyt. Uteliaisuutta avasin sen ja kas vaan - joku venäläinen nainen tykkäsi siitä. Klikkasin sitä naista ja kaikki sen naisen päivtykset olivatkin julkisia. Kävi siis ilmi, että Hans on ollut sen kanssa aktiivisesti (virtuaali)yhteydessä 1. toukokuuta alkaen - juuri sinä päivänä kun varoitin häntä meidän työpaikan hyvistä lakimiehistä kun se yritti kiristää minua; ja kehotin häntä etsimään uuden naisen. Mutta kuitenkin toukokuun alussa meillä oli vielä ikäänkuin "tauko", Facebookissa oltiin parisuhteessa ja hänellä oli se parisuhdekuva meistä oman FB:n kansikuvana. Varmaan hän valehteli siitä jotain ummet ja lammet tai laitoi sellaiset asennukset, että nainen ei nähnyt sitä kuvaa yms. Tai sitten se "tykkäsi" jälkikäteen sen jälkeen kun oli poistanut sen kansikuvan.
Mikä oli puistattavaa, että kyseinen venäläinen nainen oli ihan minun näköinen (no, enemmän meikkiä...). Ja myös koulutettu, ajatteleva ja huumoritajuinen. Siteraasi runoja jne. Hänen seinä oli täynnä ihan samoja musiikkivideoita - romanttisia ja eroottisia - mitä Hans aikonaan minulle lähetti! Ja Hans "tykkäsi" kaikista naisen päivityksistä, aivan kuten minun kanssa. Päivitysten sävystä kävi ilmi, että nainen on korvia myöten rakastanut...
Eli Hans on siis - varmaan netistä jostain deittipalstalta - hankkinut HETI uuden naisen kun on käynyt ilmi, että minun kanssa ei oikein onnistu enää.
Mielenkiintoista. Ja myös Hansin ex-vaimo on minun näköinen. Ollaan kaikki 3 naista kun siskoksia 🙂 Oikein kylmät väreet tulee, hyi, kun jostain kauhuleffasta.
Hans pelaa siis systemaattisesti ja käyttää samaa kaavaa ja metodia - no miksi ei, sehän toimii kun häkä..
Huh -huhh. Taidan olla vapaa hänestä. Mutta tuntuu kun lika-ämpäri olisi kaadettu päälleni. Hävettää oma tyhmyys ja se, että vaikka TIESIN alusta alkaen, että miehessä on jotain TOSI väärin, jatkoin vaan silmät ummessa.
terveisin C
Consuelo, olet oikealla tiellä! Äläkä ihmeessä häpeä mitään - mies osasi antaa sinulle juuri sitä, mitä arvasi sinun kaipaavan ja sinua ilahduttavan: romantiikkaa, hyvää ruokaa ja seksiä, apua kodintöissä, erityishuomiointia, herrasmiesmäistä käytöstä, hartiahierontaa ja niin edelleen.. Emmeköhän me jokainen tuollaisista innostuttaisi ja huumaannuttaisikin? Vika oli vain siinä, että tuo ei ollutkaan Hansin kohdalla aitoa, vaan ulkoa opeteltua ja lisänä pakettiin kuului sairaalloinen takertuminen itkukohtauksineen... Sekä tietysti se kaikki menneisyydestä paljastunut väkivaltaisuus ja muu. Et tehnyt mitään väärää Consuelo ja sitä paitsi kuulostaa siltä, että pääsit pälkähästä melko pienin vaurioin!
Todella hienoa, että olet jo kertonut ystävillesi tilanteesta ja sukulaisillekin alustanut. Kuulostat vahvalta ja älykkäältä naiselta. Nauti lomasta Nizzassa/Provencessa täysin siemauksin, olet sen ansainnut!
Kannattaisiko sittenkin jättää menemättä sinne rautatieasemalle? Hänhän sanoi, että voit unohtaa koko jutun. Voisitko lähettää ne roinat postissa?
Onko varmaa, että hän ei lähde jollakin konstilla sinne Nizzaan? Kannattaako kertoa täälläkään suunnitelmistasi? Olenkohan vähän yliepäluuloinen...
Kuka se sanoikaan (vai liekö aivan Isosta Kirjasta)
"kannattaa aina epäillä(tai:muista aina epäillä)"?
...ja sen että "kohtuus (toki) kaikessa"?
No olipa stoori! Hälytyskellot soittivat siis oikeata sävelmää - hyvä tietää, että niitten soitto kannattaa ottaa huomioon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikkea hyvää!
Joo, olipa tosiaan stoori - hyvän saippuasarjan siitä saisi 🙂)
Tuntuu siltä. että olen herämässä tosi inhottavasta ja tavallaan koomisestakin painajaisunesta.
Oireellista on toisaan se tylyys ja vihamielisyys, joka huokuu hänen viimeisistä viesteistään, vaikka vielä 1.toukouuta häneltä tuli suuria rakkaudentunnustuksia tyyliin "en halua sinua menettää, rakastan sinua niin, teen kaiken voittaakseni sut takaisin, ja muuta mahtippontista siirappia". Varmaan hän käsitteli, että hän ei saa tahtonsa läpi, edes kiristysyritys ei toiminnut, ja siksi hän etsi nopeasti uuden naisen ja katosi, eikä edes vastannut asiallisiin viesteihini, että mites nyt menetellään tavaroiden, lentolippujen ym kanssa. Yhtäkkiä kaikki "herrasmiesmainen" käytös oli hävinnyt. Itse laitoin sille ystävällisiä viestejä, että ymmärrän kyllä että joku toinen nainen tulisi olemaan sulle parempi ja että toivotan sille kaikkea hyvää elämässään. Hans siis ehti jo puhua mulle totaalista pötyä, että minä olen HÄNTÄ uhkaillut, että tapan hänet kun näen toisen naisen kanssa. Ja että hän ei tiedä, miten sen "käsiittelisi". No kriristysyritykset taitaa olla ohi.
Luulen, että Hans esineellistää naisia eikä sille ole oikeastaan väliä kuka se hänen konkreettinen nainen on. Hän ei edes pystynyt sanomaaan, mikä koulutus ja ammatti hänen ex-vaimollaan oli, mistä korkeakoulusta se oli valmistunut jne. Eihän sellainen ole ns normaalia....
Toivon todella että hänen uusi suhde alkaa kukoistamaan - silloin olen ainakin itse paremmin turvassa. En voi tietää haluaako hän kuitenkin kostaa minulle. Siitä Nizzasta - meillähän on ostettu liput ja toki hän voi ilmaantua sinne lentokoneseen ja istua iloisesti viereeni, hänellä on lippu. Mutta en usko kun hänellä on nyt uutta uhria pelissä johon pitää keskittyä täydellä voimalla...
Desper, kaikki epäluulo kyseistä "herrasmiestä" kohtaa on täysin perusteltu. Se on hyvä noissa tietokone-jutuissa ja leuhki vielä hiljattain, miten helppoa on hakkeroida toisen facebookia ja sähköpostia. Mutta en usko että hän tänne foorumille viitsi ja osaa, eikä se ymmärrä edes suomea riittävästi jotta ymmärtäisi, mistä täällä puhutaaan.
En tiedä kannattaako mennä sinne rautatieasemalle palauttamaan hänen tietokonetta ja kauhoja & haarukoita (sic). Voisin muuten laittaa postiin, mutta se voi aina väittää ettei ole saanut mitään. Mutta varmaan täytyy nyt vaan ottaa lusikka kauniseen käteen ja mennä sinne, kohdata hänet viimeisen kerran. Joo, saapas nähdä.
Terveisn C
Hei taas,
lauantaina sitten Hans meni Facebookissa venäläisen naisensa kanssa parisuhteeseen. Ei tosiaan tuhlannut aikaan. Vielä 1.5. vannoi minulle suurta rakkautta. Miten on mahdollista tollainen lennosta vaihtaaminen?
Sovittiin siiten e-mailitse, että tavataan tänään siellä rautatieasemalla ja annan sille hänen tavaransa. Tapaaminen meni itse asiassa hyvin. Sanoin että toivotan hänelle kaikkea hyvää valitsemallansa tiellä ja hän toivoi samaa minulle. Sanoin vielä että mielenkiintoista miten nopeasti hän on löytänyt uuden onnen -eipä mennyt viikkoakaan sen jälkeen kun julistettiin tauko suhteellemme. Hän oli kovin surkean näköinen, kyyneleet silmissä, aika nolon oloinen, ja sanoi että minä voisin miettiä pikemmin sitä, miten minä häntä kohtelin. No, tavallaan oikeassa oli - sen jälkeen kun olin lukenut hänen ex-vaimonsa kirjeet en pystynyt enää häntä koskettamaan enk halunnut olla missään tekemisissään hänen kanssaan. Mutta sitten mä annoin sille ne hänen tavaransa ja hän kiirehti junaan. Emme kätelleet emmekä halailleet. Sen pituinen se. Kyllä minullakin ääni hieman tärisi. Muuten olin iloinen, reipas ja tilanteen "rouva". Näytin hyvältä, oli itsevarma ja hauska. Kun hän lähti, yksi silmakulma oli hieman kostea...
Täytyy sanoa, että Hans oli pirun hyvännäköinen. Hetken ajattelin että mitä olen mennyt tekemään - ajoin tiehen miehen joka palvoi maata jalkojeni alta, oli aina minua varten, oli läsnä. Sitten muistutin niitä valheita, ex-vaimon kirjeitä, viikonlopun ahdistustani ym ym. Tuska meni ohi.
Yhtäkkiä minulla oli sellainen tunne, että olen vihdoin vapaa. Tuntui ettö rekka ei seiso enää päälläni. Hengitän vaapaasti.
ja samalla kuitenkin suren häntä - tai ei varsinaisesti häntä vaan omia särkyneitä unelmia, jotka osoittautuivat pilvilinnaksi. Kauniista sadusta tuli kauhutarina. Prinssista piru itse.
Ja vieläkin kävin masokistisesti tai uteliaasti katsomassa sen naisen profiilia FB:ssa, jossa tuttu mies hymyilee poikaystävän roolissa. Naisen kaverit onnittelevat, puhutaan Juhannusjuhlista johon tuore pariskunta kutsuttu... No, Hans pääsee taas suoraan katettuun pöytään, perheen ja ystäväpiiriin. Hän on kuin aave, kuin vampyyri, joka imee itsensää uhrin ihoon.
Olen vapaa mutta minulla on samalla kauhea olo... On niin loukkavaa, että sinut vaihdetaan lennosta, vaikka itse eropäätöksen teinkin. Mikä ihminen se hans on? Selittääkö narsisimi tosiaan kaiken?
Consuelo, pikemmin keskittyisin nyt sinun omaan hyvään oloosi, se on tärkeä asia.
Consuelo,
Onnittele itseäsi, anna itsellesi suurensuuri voimahalaus, hemmottele ja helli itseäsi oikein olantakaa. Konkreettinen vaihe eroineen ja tavaranvaihtoineen on takana. Kerää omat voimasi ja luo itsellesi sellainen elämä kuin haluat.
Olipa mies narsisti tai vain muuten kelju ja kumma, niin sen pohiminen, miksi sinut korvattiin niin pian, ei hyödytä. Oma veikkaukseni osuu akselille itsetunnon nostatus toista astinkivenä käyttäen tai oman haavoittuvuuden peittäminen. Totuutta ei ole miellyttävää katsella, etenkään jos joutuu kohtaamaan mörköjä ja varjoja itsessään. Paljon mukavampaa on kehittää ympärilleen liehitteleviä ihmisiä ihailemaan, jolloin voi itsekin uskoa siihen kuinka erinomaisen mainio sitä onkaan. Narsistilla tuo taipumus menee täysin yli, mutta normaalilla ihmisellä on aivan yhtälailla taipumus ja halu pitää kiinni "hyvästä minäkuvasta".
Anna itsellesi aikaa, anna surulle, helpotukselle, ilolle, vihalle, helpotukselle, vapaudelle, menetyksentunteelle, turhautumiselle, pettymykselle...kaikille oma tilansa ja aikansa. Karua on se, että tunteita ei voi pakottaa eikä hoputtaa. Tuupata voi hiukan, jotta uskaltaisi hiukan enemmän, saisi paremmin ajatukset kasaan ja sitä myötä romukoppaan, mutta tunteet tulevat vasta sitten, kun olet valmis niiden tulla. Minä työstän edelleen. Joskin suhtautumiseni omaan prosessiini on muuttunut varsin erilaiseksi. Minulla on aikaa ja valmista tuskin ihan pian tulee. Kiitän jokaisesta painajaisesta, se on aina yksi mörkö ja pelko vähemmän. Mitä enemmän alitajunta jauhaa, sitä vähemmän minun tarvitsee arjessani mitään ajatella. Arjessa voin keskittyä olemaan onnellinen ja luottaa siihen, että viimeiset synkät varjot, ajatukset ja tunteet puristuvat unina alitajunnan kautta ulos. Kummalliset tilanteet ja reaktiot opettavat minulle intuition tärkeyttä ja oman itseni puolustamista ja kuuntelemista.
Anna elämän virrata. Kuuntele sitä ja itseäsi.
Narsisti, tosiaan selittää, halutessaan vaikka mustan valkoiseksi tai päinvastoin ja käyttää myös vaikenemista oikein luontaisella taidolla hyväkseen.
Kiitos, Fenix, kirjeesi koskettavat minua sydänjuuria myöten. Tässäpä tämä naisen ikuinen dilemma - järki ja tunteet. Olen helpottunut ja iloinen, että pääsin psykopaatista (tai mikä hän sitten olikaan) ja valehtelijasta eroon. Pääsin eroon ilman "suuria" kolhuja ja haavoja.
Samalla minulla on olo ikäänkuin minua olisi oikeasti hakattu. Kuvittelin niin elävästi, miten hän pahoinpiteli ex-vaimoaan, että melkein eläytyn siihen. Oloni on turta, tyhjä ja hirveän katkera. Taisteluväsymystä ja välinpitämättömyyttä. Töissä unohdan koko äijän, sen verran hektistä ja vaativaa hommaa, että pakko keskittyä. Kotona olen sitten kun kuollut lahna. En ole jakannut siivota, imuroida, tyhjentää tiskikonetta. Ikkunat on pesemättä. En jaksaaa kuntosalille, zumbaan jne. Onneksi olen käynyt kuitenkin ystävieni kanssa lenkillä, syömässä, kylässä, pyräilemässä jne. Mutta ne suden hetket sitten ennen nukkumaanmenoa. Mua pelottaa se, mitä näen itsessäni. Mua kauhistuttaa ajatus, että en ehkä pysty enää koskaan ns. normaaliin parisuhteeseen. Ehkä olenkin ehdollistanut itseni "vinksahtaneeseen todellisuuteen"...
Sitten yksi outo juttu. Koen ihan fyysisiä vieroitusoreita. Eli minulle kehittyi siis ihan oikea rippuvuus. Olen kun alkoholisti tai tupakoitsija joka kärvistelee lopetettuaan addiktionsa. En kaipaa häntä tunnetasolla, enkä taatusti älyllisellä - eihän hänen kanssa ollut paljon mitään puhuttava. Mutta fyysisesti kyllä! Tällaista en ole ennen koskaan kokenut.
Ihminen on outo olento....