Hyvä mies, mutta valehtelee

Hyvä mies, mutta valehtelee

Käyttäjä Consuelo aloittanut aikaan 29.03.2012 klo 03:41 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 29.03.2012 klo 03:41

Hei kaikki!

Minulla on ongelma enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut yli vuoden hyvän, huolehtivan, hellän, komean ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Ongelma on, että kyseinen ihana mies on valehdellut minulle koko vuoden lähes kaikesta. Lopuksi hän jäi kiinni. Itki ja katui. Selitti että halusi vaikuttaa paremmalta kuin on, että pelkäsi menettää minut. Hän on saksalainen yli 50 v. mies, minua 2 vuotta vanhempi, insinööri, joka on asunut Suomessa 16 vuotta.
Hän on ollut tosi luova niissä valheissaan. Hän kertoi alussa, että on eronnut, mutta omakotitalo on vielä myymättä ja siitä on tulossa vaikka mitä, vaikka siitä onkin vielä velkaa maksamatta. Hän halusi melkein heti muuttaa yhteen ja perustaa yhteisen kodin, lähes aina se puhui siitä, miten häntä ei tyydytä pelkkä viikonloppusuhde. Totuus oli, että avioeron harkintavaihe oli vielä menossa silloin kun tutustuimme, vaikka hän kyllä asui jo erillään. Ja avioerossa hän menetti kaiken ja koska ero oli riitainen, joutui hän vielä maksamaan exälle kaikenlaisia korvauksia oikeudenkäynneistä ja pesänjakajan laskuista. Mies on nyt ulosotossa, menettänyt luottotiedot ja asuu kurjassa vuokrakämpässä, johon ei ole kertakaan mua kutsunut. Nämä kaikki paljastuivat ns. vahingossa kun aloin kyselemään mitä hänen asioille kuuluu enkä lopettanut ennen kun sain vastaukset musta valkoisella. Jotenkin sen pystyn vielä ymmärtämään, hän varmaan häpesi tilannettaan eikä halunnut kertoa… Outo oli se, että hän mokoma ei tiennyt että talo oli jo myyty, ex-vaimo lunastanut hänet ulos ja maksanut pankille lainat. Miten on mahdollista että aikuinen mies ei tiedä, onko hänellä enää taloa vai ei, onko pankkilainaa vai ei. Eikä tiedä, että hänet on haastettu käräjäoikeuteen avioeroon liittyvissä velkomusasioissa. Kyllä silloin haastemies etsii vaikka maan alta.

MUTTA. Sen lisäksi hän keksi tosi outoja valheita. Hän on ollut naimisissa myös Saksassa ja siitä avioliitosta mulle kerrottiin aivan James Bond tyyliin tarinoita. Vaimo oli ollut suuren uskonnollisen kultin jäsen ja siirtänyt koko heidän omaisuutensa sille kultille. Ja että hän oli sitten ottanut eron ja kasvattanut tyttären yksin. Ja että olivat vielä vaihtaneet identiteettiään, uudet nimet, uudet kasvot ja kaikki. Ja että he olivat olleet vaarassa, heidän taloonsa oli ammuttu jne. Ja sitten vielä. että hän ei voi palata Saksaan koska ei ole palauttanut sotilaspassiaan. Hoh-hoijaa. En millään uskonut näitä tarinoita ja olin tosi ihmeissä. Ja lopuksi hän tunnusti että oli valehdellut jotta vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta kun on !!! Totuus oli, että hän oli tullut Suomeen komennusmatkalle, josta tulikin pitempi prokkis, joka sitten aiheutti eron. Ja tytär, silloin lukiolainen jäi äidilleen. Tavallinen tarina siis.
Ja edellisten lisäksi paljastui vielä tosi paljon suuria ja pieniä valheita, mitä kaikkea hän oli mulle vuoden aikana kertonut. Muun muassa hän kertoi minulle ja minun sukulaisilleni, että hänellä on yliopistotutkinto, vaikka onkin AMK. Ehkä siksi, että itse olen VTM ja kaikilla sukulaisillani vähintään yliopistotutkinto. Mutta on sellainen valhetelu hirveän lapsellista ja typerää!!!

Meinasin aluksi panna suhteen poikki saman tien. Olin vihainen, suuttunut, raivostunut, pettynyt. En enää tiennyt kuka on se mies, jonka kanssa olen seurustellut kokon vuoden. Onko hän patloginen valehtelija, hullu, psykopaatti, rikollinen, tyhmä, petollinen gigolo vai pelkästään eksyksissä oleva onneton ihminen. Jotenkin meni näin, että annoin anteeksi. Muuten hän on siis tosiaan hellä, hyvä, huolehtiva ja lämmin ihminen. Komeakin kun mikä! Hän auttaa mua ihan kaikessa, pesee ikkunat, korjaa kaikenlaiset härvelit. imoroi jne. Laittaa ruokaa. Ja vaikka hänellä rahaa ei paljon ole, ei hän ole kertakaan kysynyt minulta rahaa eikä antanut tarjota. Päinvastoin. Hän on vienyt mut teatteriin, ravintolaan syömään ja tuonut kukkia ja tuonut mukaan viikonlopuksi ruokaa, viinejä jne. Hän siis ei käytä mua hyväksi. Kesäreissu Englannissa oli ihana, hän oli siellä ihan eri ihminen, rento ja itsevarma. Täällä Suomessa hän on kuin nujerrettu ja takertuu minuun koko kiihkolla.

Mitä mä teen? Hän on minulle tosi rakas ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaa, että hän menetti kaiken avioerossa. Mutta ne valheet. Minun ystäväni ja sukulaiseni ajattelevat, että minulla on maailman ihanin mies. En ole raaskinut kertoa, että ihana kyllä, mutta valehtelee. Ettei mies ei olekaan käynyt Zyrichin yliopistoa, hän kerskasi vaan.. Että hänen tyttärensä ei olekaan rikoskomissaari Saksassa. Että itse asiassa hän ei ole nähnyt tytärtään yli 5 vuotta. Jostain syystä ovat välit menneet poikki. Tytär on kuulemma mennyt naimisiin, saanyt 2 lasta, mutta isä ei tiedä tyttärensä uutta sukunimeä, kun tytär ”ei ole kertonut”. Eränä päivänä tytär oli kuulemma soittanut tuntemattomasta numerosta ja kertonut, että on muuttanut ja että hänellä uusi puhelinnumero, jota ei kerro. Hmmm. Noloa ja surullista, raivostuttava.

Mutta tämä ihana mies pyytää anteeksi, lupaa ettei valehtele enää koskaan. Että etsii tyttärensä ja tekee sovinnon sen kanssa. Että menee suomen kielen kurssille. Että alkaa seurata myös Suomen uutisia. Että lopettaa zombi-elämän. Ja sitten halaa minua ja sanoo miten paljon hän minua rakastaa ….

Consuleo

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 09.05.2012 klo 23:39

Hei

kiitos kovasti vastauksista! Koitan tosissani pysyä lujana ja olla menemättä halpaan. Juuri nyt en koe olevani yhtään vahva, pelkään josko kuitenkin olen ylireagoinnut. Ehkä hän ei olekaan psykopaatti eikä narsisti vain tavallinen kuolevainen, jolla heikko itsetunto, joka on halunnut näytttä epätoivoisesti paremmalta kuin on, ja siksi valehdellut. Mies on ollut minulle muuten hyvä, ei ole koskaan ollut (fyysisesti) väkivaltainen, ilkeä eikä vaativa. Hän on päinvastoin auttanut mua mm. kotitöissä. kuunnellut mun murheita, rohkaissut kun olen ollut hermostunut jostain edessä olevasta esiintymisestä / seminaarista yms ja ollut muutenkin huomaavainen ja hellä.

Sanotaan että narsisti ei pyytele koskaan anteeksi eikä kadu. No Hans on pyytänyt anteeksi ja myöntänyt että on itse pilannut koko jutun. Hän on kadunut kovasti ja luvannut yrittää olla parempi, olla valehtelematta. Hän on sanonot, että ei ole koskaan halunut mua omistaa eikä ahdistella vain pelkästään olla minun kanssa, minun lähellä. Että näin vaarallisilla vesillä minä nyt olen.

Hän ei ole ottanut minuun enää yhteyttä vappupäivän jälkeen. Ei mitään. Hän on siis toisaan suonnut mulle rauhan, minun vaatimani tauon. Hän ei vaani minua, ei kiristä, ei pommitele viesteillä. Sanotaan että narsisti ei jätä uhria vaan jatkaa sen ahdistelua, koska uhri KUULUU hänelle. Ehkä me naiset luemme liian paljon tätä narsimia koskeva kirjallisuutta ja näin on helppoa leimata kaikki siihen viittava.. Varmaan melkein jokaisessa on jotain narsistisia piirteitä.

Voi toki olla se tämä "hiljaisuus" on osa pelin henkeä. Jotta herättää minussa syylisyyttä ja katumusta. Ja sehän osuu ja uppookin hieman. Mietin että on se ihmisen psyyke kummallista - niinkauan kuin Hans pyysi ja rukoili ja itki, olin kova kuin kivi - olin päättänyt että jätän tämän miehen. Ja nyt kun hän on minut vihdoin jättänyt rahuhaan ja minun pitäisi olla iloinen siitä - minä päinvastoin epäilen ja pähkäilen.

Aika kultaa muistot. Mun on pakko lukea hänen vanhoja viestejä ja niitä idioottimaisia valheita, jotta saan mielenlujuuden takaisin. Pakko lukea taas hänen ex-vaimon kirjeitä, jossa kerrotaan samoista valheista ja sen lisäksi pahoinpitelyistä.

Mietin sitäkin, että mitä tässä seuraa. Hans ei ole sitä tyyppiä, että luopuisi jotain mitä kuuluu hänelle - tarkoitan nyt sitä tietokonetta ja niitä haarukoita....Tietokone on kyllä hänen työpaikkansa joten sen puolesta se voi kyllä luopuakin siitä - se voi vaikka sanoa töissä että se varastettiin (osaahan se mies valehdella).

Ehkä se vaan on kuitenkin tosiaan pesunkestävä narsisti ja ymmärtänyt, että minut hän EI saa valtaansa, että minusta ei ole enää hänelle lähdettä ja häipynyt elämästä silmää räpäyttämättä ... enkä kuule hänestä enää koskaan...

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 14.05.2012 klo 22:24

Consuelo, jokatapauksessa on kuitenkin niin, että ei sinun tarvitse hyvässä parisuhteessa ollessasi miettiä yhtään mitään tälläisiä juttuja, vaan voit keskittää voimasi ihan muuhun ja saada hyvää energiaa, jota voi olla kahden ihmisen välillä, kun homma toimii.

Tiedän kyllä nämä ristiriitaiset ajatukset, mietinnät, puoleen ja toiseen. Kokemusta on toimimattomasta parisuhteesta.

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 18.05.2012 klo 01:40

Kiitos Pikku-Annille mukavasta viestistä! Evenylle taas sanoisin, että tuskin ihan täydellistä parisuhdetta onkaan. Jostain pitää aina tinkiä ja jotain kompromissejä hyväksyä. Mutta rajansa kaikella. Sanotaan että rakkkaus voittaa kaiken, mutta en usko siihen enää. Joskus rakkauskaan ei riitä.

Mitä minun tarinaani tulee, olen edelleen ymmälläni, mitä oikein on tapahtunut. Kuka se mies oikein oli / on. Mies joka vannoi rakkautta, palvoi maata jalkojeni alta, omistautui minulle kokonaisvaltaisesti, auttoi ja tuki, oli hellä ja intohimoinen - mutta samalla valehteli, sai aina välillä raivokohtauksia, itki usein ja tukahdutti minua suurella omistautumisellaan / omistamisellaan.

En ole hänestä kuulllut Vapun jälkeen mitään. Olen itse laittanut sille viestiä, että mitä mä teen sen tietokoneelle ja mitä me tehdään kesäloman Nizzan lentolipuille. Hänen Facebookissa me ollaan edelleen parisuhteessa ja minä olen siellä hänen kumppaninsa. Hänen taustakuvaansa on edelleen kvua, jossa ollaan onnellisesti käsikädessä. Mutta hän ei ole enää ONLINE, ainakaan minulle. Luulen, että hän on blokannut mut joten hän on näkymätön. Aikaisemmin hän oli aina online ja juteltiin lähes joka ilta. Hän ei ole vastanut minulle vaikka olen laittanut sille muutaman tekstarin ja viestin sinne hänen Facebookin inboxiin. Kerran myös soitin eikä hän silloinkaan vastanut. Outoa.

Olen siis saanut mitä halusin eli hän on jättänyt mut rauhaan. Samalla minua harmittaa että miksi emme voisi aikuismaisesti sopia, miten palautan hänelle tietokoneen ja mitä tehdään niille lentolipuille. Olen itse jättänyt hänet oman Facebookin profiiliini. mutta laittanut asetukset sillai että vain HÄN näkee että me ollaan parisuhteessa. En haluaisi heittää hänet vekeen ennen kun hän on itse saman tehnyt. Parasta olisi tehdä se yhteisen sopimuksen mukaan. Pelkään myös samalla, että en kuitenkaan ole päässyt hänestä eroon - hänellä ei ole tapana luopua asioista jotka ovat HÄNEN. Ehkä se kuuluu siis strategiaan. En tiedä. Sellainen epämääräisyys ärsyttää. Ja välillä aika kultaa muistot ja kadun, että olen ajanut hänet pois elämästäni. Kesäloma tulossa eikä minulla ole mitään suunnitelmia - meillähän piti olla unelmien kesä Provencessa. Mietin myös sitä että jospa reagoin yli ja maalasin piruja seinille- Sitten taas muistuu mieleen ne kamalat valheet ja ne hänen ex-vaimonsa surulliset kirjeet ja tulen taas järkiin.

Mutta olo on niin tyhjä. Tuntuu että olen kuin autiomaa... kuten tossa yhdessä laulussa lauletaan.. Onneksi töissä on mielenkiintoista ja vaativaa, ei ole aikaa ajatella tätä rakkaushommaa koko ajan.

Huomaan myös, että olen tullut jotenkin totiseksi. Normaalisti olen iloinen, sosiaalinen ja temperamnettinen. Nyt olen kuin vanha nainen, totinen ja hidas. En jaksa zumbaan, lenkille enkä salille. En pysty lukemaan, keskittymään (paitsi pakolliset työasiat).

Olen hämmentynyt. Mitä tässä oikein on tapahtunut ...

Käyttäjä rukkanen kirjoittanut 18.05.2012 klo 20:15

Hei,luin sinun aloittaman viestiketjun alusta loppuun ja mulle tuli heti ensimmäisestä kirjotuksesta sellainen tunne,että kyseessä on narsisti tai jopa psykopaatti.Olen itse kokenut saman ja kaikki tuntui niiin tutulta.Aluksi nämä hirviöihmiset ovat niin mukavia ja ihania,että ei todeksi usko ja samalla he tutustuvat ja tarkkailevat "uhriaan" ja opettelevat oikeanlaisen stratekian.Jokainen narsisti löytää jossain vaiheessa uhrin heikon kohdan,joka toimii ja jonka avulla koukuttaa uhrinsa.Olet ollut niin vahva ja vaistosi on pitänyt miestä kuitenkin Rkaukana,että tämä mies ei ole saanut sinusta tarpeeksi hyvää otetta ja nyt jos luovutat ja yrität vielä saada yhteyttä tähän mieheen ja tämä mies tahalleen pitää taukoa ja odottaa sopivaa hetkeä ja sitten tilanne eteneekin varmasti lujaa vauhtia kohti helvettiä.On vaikea koittaa selittää tarpeaksi selkeästi,että tilanne on todella vakava ja olet vielä voiton puolella ja voit selvitä todella pienellä mielipahalla.Itse aikoinani en käyttänyt tilaisuutta paeta minun psykopaattimiestäni.Sain myös tauon ja mies poistui paikalta ja minun reaktio oli juuri sinunlainen,mitä jos.....ja aika kuultaa muistot ja ikävä....Olin aikasemmin ollut niin luja ja tiukka,että miehen oli tehtävä uusi suunnitelma,joka sitten toimi ja sen jälkeen hänen egonsa kasvoi suhteeni niin että otti lähes heti vallan ja mies muuttui täysin ja jouduin vangiksi kotiin,sairaalareissuja,oikeuskäynti,pelkoa....Onneksi kaikki on jo takana ja mieskin jo kuollut ja olen päässyt senkin yli jo että en aikoinani luottanut vaistooni ja toiminut oikein.
Toivon tosiaan että olet tiukka ja olet oman elämäsi herra,nyt kun vielä voit.Kun on kohdannut joskus tälläisen narsistin ja joutunut hänen uhrikseen ja huomannut mihin on joutunut kehittyy silloin eräänlainen narsisti-tutka ja nyt minun tutkani on tässä Hansissa sen vaistonnut.
Oiekin paljon tsemppiä ja voimia sulle!!!

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 19.05.2012 klo 14:13

Kiitos Rukkanen viestistäsi!

mietin pitääkö minu palauttaa se hänen tietokoneensa vaikka hänen työpaikalleen vai antaa vaan olla. Olen Vapun jälkeen monta kerta kysynyt miten sen kanssa menetellään, mutta mitään vastausta ei ole tullut. Se on hänen työpaikkansa omaisuutta, ehkä joku sellainen, joka on jo poistettu käytöstä.

Mietin myös mitä mahdollista kostoa hän voisi suunnitella. Yleensä narsisti kostaa kun ei saa tahtonsa läpi.

Ehkä olen kuitenkin tosiaan voiton puolella? Minulla on oma asunto, en ole mitenkään riippuvainen hänestä. Hän asuukin 60 kilsaa Helsingistä, jossa minä asun. Jos hän haluaisi kiristää ei oikein keksi aihettakaan. Ja hänen taustalla on vaikea kiristää. Voihan hän toki laittaa nettiin jotain mainipuloituja kuvia, tai koittaa mustamaalata mua, mutta siihen hän taitaa olla liian arka. Hänellä on jo rikosrekisteri ja jos hän jää jostain vielä kiinni voidaan hänet ihan oikeasti karkoittaa Suomesta ulkomaan kansalainen kun on. Hän myös tietää, että työpaikallani on hyvät juristit. Itse asiassa sen jälkeen kun siitä häntä muistutin, olenkin saanut olla rauhassa. Hän on häipynyt kokonaan. Narsismi-teorian mukaan narsisti jättää urhin kun tajuaa, ettei saa siltä enää mitään. Ja häipyy ilman selityksiä.

Jos saisin tämän kaiken ihan kokonaan pois päiväjärjestyksestään. Niin kauan kun se pitää mua Facebookissa "tyttöystävänä" kuvineen kaikkineen, on olo jotenkin hutera. Enkä uskalla heittää sitä ekana pois. Olisi helpompaa jos hän tekisi sen ensin. Kun en tiedä miten "hullu" on hän on.

Voi olla hyvinkin mahdollista, että sillä on uusi uhri kierroksessa - eihän se osaa olla yksin. Voi olla että se pitää mut Facebookissa "parisuhteessa" ihan kiusataakseni mua. Voi olla, että se haluaa sen läppärinsä olevan minulla, että se muistuttaisi mua hänestä joka hetki. Se laittoi oikein taustakuvaksikin oman hymyilevän naaman.. (vaihdoin sen kuvan toki). Että olisi aika läsnä. Ja monisti niitä valokuvia, jossa ollaan kahdestaan, ja toi mulla ne ja KEHYKSET, jotta voisin laittaa ne kuvat seinälleni. Hän oli sen jo tehnyt. No en kyllä kehystänyt niitä enkä laittanut seinilleni. Hänellä oli kännykässään myös monta mun kuvaa taustakuvina. Silloin ajattelin, että voi kun söpöä. Mutta ne kehystetyt valokuvat seinillä... sai jotenkin kylmät väreet.. Pakkomieli, real obsession, sairas juttu jotenkin. Ja tosiaan - en ollut kertakaan käynyt hänen asunnolla!! Jos se on käytännössä tyhjä vuokrakämppä, jossa sänky, tuoli, telkkari... ja seinät täynnä kuvia minusta ja meistä. Voi olla, että nyt ne on tuhrittu, kuten kauhuleffoissa.... Hyi.

Pelottaa se kertomuksesi sairaalareissusta, Rukkanen. Oliko se niin, että vasta sen jälkeen, kun otit hänet takasin tauon jälkeen, hän alkoi pahoinpidellä? Tarkoitatko "vangina omassa kotona" että se vahti sua eikä antanut mennä mihinkään ilman sen lupaa yms?

Mistä ihmeestä sellaiset hirviöihmiset tulee.

Käyttäjä fenix30 kirjoittanut 20.05.2012 klo 01:14

Consuelo,

Narsistit voivat olla sosiaalisesti erittäin älykkäitä ja teeskennellä empatiaa. Se on opittua, eikä todellista. Siten myös ihmisten ulosheitto elämästä onnisstuu narsistilta helposti. Siten voi myös "säilyttää kunniansa" tai jonkin kieroutuneen kuvan maailmasta - välttyä kohtaamasta oikeaa todellisuutta. Sellaista, jossa on olemassa oikea ja väärä, moraaliset periaatteet ja empatia.

Tuo hiljaisuus voi olla vaihtoehtoisesti taktikointia tai hylkäys. Narsisti jättää "narsismin lähteensä" vasta, kun siitä ei enää mitään heru. Lähde =sinä. Sinut, joko tullaan imemään kuiviin tai sitten lähdet omasta tahdostasi. Narsisti kiukuttelee oman aikansa. Mutta, jos hän on jo hiljaa, niin hieno homma. Hän voi olla jo siirtynyt eteenpäin ts. löytänyt jopa uuden narsismin lähteen.

En kirjoita kauniisti. Kirjoitan melko rujosti. Mutta itselleni on käynyt juuri näin. Olin kotona kontrollifriikin narsistin vankina melko monta vuotta. Sitten kun päätin lähteä, kiukutteli hän oman aikansa eri tavoin: teki kiusaa henkisesti enemmän kuin fyysisesti, mutta pelko ja uhattuna olemisen tunne säilyivät pitkään. Narsismista/-sta on vaikea puhua kauniisti. Se on ruma ja inhottava sairaus. Se kylvää ympärilleen niin hirveää tuhoa ja niin monessa muodossa, että sitä on vaikea selittää/käsittää, jos siihen ei ole aivan lähietäisyydeltä törmännyt. Se, että epäilet itseäsi on normaalia. Narsisti saa puhuttua maan taivaaksi ja taivaan maaksi. Narsisti saa uskomaan, että sinussa on jotakin vikaa/olet hullu/ymmärtänyt väärin/tehnyt hullusti/rikkonut sopimuksen...lista on loputon. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet haksahtanut väärään mieheen. Sen voit vielä korjata melko vähin vahingoin. Hyppää pois, kun vielä ajattelet, ettet ole ihan sekaisin. Hyppää pois, kun vielä luotat itseesi ja näet itsesi kokonaisena ja selviät särkyneellä sydämellä ja ikävällä. Ne ovat helpoimmin parantuvat osat, mitä narsisti jälkeensä jätttää.

Se onko kyseessä oleva mies narsisti vai ei, sitä en voi sanoa. Sinä tiedät tilanteen paremmin. Mikäli sinulla varoituskelloja soi yksi tai useampia. Kuuntele niitä. Kuuntele, vaikka mies puhuisi nekin suohon. Mielenkiintoista on se, että narsistien uhreja diagnosoidaan ja hoidetaan varmasti enemmän kuin narsisteja. He eivät hoitoa halua, eivätkä tarvitse. Lieventävänä asianhaarana hoen itsellleni aina, että useampi terapeuttikin meni lankaan mieheni kanssa. Hän hoki heillekin juuri ne asiat, jotka teraputit haluavat sillä hetkellä kuulla. Totuuden kanssa niillä sanoilla ei ollut mitään tekemistä. Eikä minun sanoillani painoarvoa. Ainoa terapeutti, joka näki tilanteen oli mieheni mielestä "epäpätevä" ja session jälkeen oli mies niin vihainen, että luulin hänen räjähtävän. Sen jälkeen ei terapiaan menty, enkä minä kotiin. Mies pakkasi minun tavarani ja lähetti ne. Voi se mennä sujuvastikin. Minä annoin mieheni sepittää kaikille ystävillemme tarinan - vieläkään en tiedä mikä tuo tarina on. Minä luovuin kaikista yhteisistä ystävistämme. Luulen, että noin tekemällä mieheni sai jälleen kerran pelattua itselleen "ritarin" osan. Ja mainittakoon, että auttoi kyllä, että uusi lähde oli löytynyt. 3kk eron jälkeen, oli mieheni jälleen naimisissa.....Uusi elämäni on onnellinen. Ilman kummallisia varjoja ja epäilyksiä, joita narsistin kanssa eläminen oli täynnä. Opettelen vieläkin 3 vuotta eron jälkeen eroon joistakin kovaan piintyneistä tavoista miellyttää tai "mennä lukkoon" tilanteissa, joissa minun oikeasti pitäisi pitää puoleni. Opettelen kovan kautta olemaan minä, sanomaan, että saan olla olemassa, olen iloinen, että olen olemassa, eikä minua enää polje kukaan.

Voimia!

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 20.05.2012 klo 23:48

Kiitos, Feenix! Voimia tarvitaan etten ala taas olla sen kanssa...

Jotenkin mietin, että ehkä se Hans ei ole 100% narsisti. Hän on toistuvasti pyytänyt anteeksi ja tunnustanut, että kaikki on hänen syytä, että hän on möhlinyt suhteemme. Ehkä hänessä on narsistisia piirteitä ja muuten hän on vaan sellaine ressukka!! Toisaalta se mitä hänen ex-vaimonsa kirjoitti väittää muuta.

Itse asiassa ehkä siksi olen niin rauhallinen ja skeptinen, että en ole oikeastaan koskaan kunnolla menettänyt hänelle sydäntäni. Olen ollut kyllä rakastunut, mutta tuskin rakastanut - liian paljon varjoja ja kysymysmerkkejä on ollut siinä suhteessa. Ja se, että en oikein ole pystynyt häntä kunnioittamaan, on estänyt syvimmät tunteet. Ex-aviomieheni, jonka kanssa oltiin onnellisesti naimisissa 15 vuotta, oli älykäs, fiksu, sivistynyt ja hauska & mielenkiintoinen persoona. Hän oli tutkija ja älykkö, samalla jalat maassa ja nautti elämästä. Valitettavasti viina vei hyvän miehen. Hans on ihan eri tyyppi - ei sen kanssa ole paljon mistään puhuttava. Kun se ei lue mitään eikä seuraa aikaa jne. En pysty koko ajan puhumaan vaan tunteista, ruoasta ja seksistä. Tosta viimeisestä puheen ollen, varmaan loistava ja intohimoinen seksi minut hänessä pitikin kiinni.

Tänään mua odotti yllätys. Hans oli tänään päivittänyt Facebookissa kansikuvan, joka on se sama, mikä tähänkin saakka - kuva, jossa ollaan onnellisesti kaulakkain veneessä, turkoosi meri ympärillään ym kaunista. Viime kesän lomakuvia. Ja kuinka ollakaan, hänen virtuaaliystävät ja jotkut työkaverit olivat toki tykänneet siitä kuvasta. MIKSI hän julistaa koko maailmalle meidän parisuhdettamme, kun tilanne on mikä on??

En ymmärrä sen sielunelämääm en. Mutta ehkä hänellä ei olekaan sielua...

Tai sitten hän on todella yksinkertainen ja toivoo, että vaikuttaa minuun näin ja saa mun sydämeni sulamaan.. Hmm. Kieltämättä tulee hyvät ajat mieleen, mutta eihän sellaisen miehen kanssa voi olla mitään tulevaisuuutta. Voisin tokis käydä hänen kanssa Provencessa, kun liput jne on tilattu ja järjestetty, mutta ehkä sen jälkeen eroaminen on vielä vaikeampi....

Käyttäjä fenix30 kirjoittanut 21.05.2012 klo 12:44

Hei Consuelo,

Mieti lomalle lähtöä tarkkaan. Kävin itse "lomalla" hiukan samankaltaisessa tilanteessa. Nyt miettisin tarkkaan. Kykeniin siinä vaiheessa olemaan ex-mieheni kanssa siitä syystä, että hän oli paljon pois kotoa. En tajunnut, miten paljon voi hermo kiristyä, miten paljon voi harmittaa, miten loma voi oikeasti olla lähempänä painajaista. Viikko pelkkää miellyttämistä, sanomista, että minusta olisi kiva käydä xxx ja joka kerran todeta, että minun ideani mukavista kävelyretkistä, kulttuurisista nähtävyyksistä, paikallisesta ruoasta, historiallisesti merkittävien paikkojen katselusta tms. ovat surkeita ja typeriä. Se oli erittäin pitkä viikko ja lomasta hyvin kaukana. Lomakohteessa olet 24/7 miehen kanssa ilman normaalielämän hengähdystaukoja (työ, harrastukset, ystävät...) ja paikassa, jossa et tunne ketään mikäli tuntuu pahalta tai tarvitsisitkin tukea/apua tms. Toki on mahdolista kulkea erillään ja tehdä lomasta sinun näköisesi ja oloisesi. Vaikeutena on kuitenkin se, että mikäli mies päättää liimautua seuraasi, on sitä hyvin vaikeaa estää.

Tuo kuulostaa melko lailla mielenkiintoiselta kiristystaktiikalta tuo FB kuva. Melko nerokas manipulatiivinen temppu kuitenkin. Vetää huomion puoleensa, kerää yhteisten tuttujenne katseet ja ajatukset suuntaan --> loma, pariskunta ja rentous. Mitä enemmän tykkäyksiä ja "näkyvyyttä", sen suurempi ulkopuolinen paine sinuun kohdistuu. Ihana loma, ihana mies, ihana, rakastunut, romanttinen pariskunta. Sitten sinä olet se, joka joutuu heittämään kylmää vettä ei vain hänen päälleen vaan myös koko ystäväpiirin kuvitemalle teidän auvoisesta onnestanne. Se on raskas homma.

En halua maalata piruja seinille, mutta tuonkaltaista "kiukuttelua" osaa kelju mies tehdä paljonkin. Ja pitkään tulee tilanteita, joissa joudut selvittämään, miksi olet perunut yhteisen unelmalomanne, miten niin teillä ei kaikki olekaan hyvin, mieshän antoi ymmärtää, että...absurdeja väitteitä/huhuja/puolitotuuksia. Mikäli mies on hyvin taitava ja tiedostava hän osaa jopa välttää sanomasta mitään suoraan ja todella antaa ymmärtää kaikenlaista. HIenovaraisia vihjauksia suuntaan tai toiseen käyttämättä kuitenkaan suoranaisesti sanoja, joista häntä voisi jäljittää tai panna tilille. Sitten voi mukavasti olla taas tarpeen mukaan "en nyt oikein ymmärrä, tässä on varmasti joku väärinkäsitys..". Taktiikkana voi olla myös se, että hän jutustelee yhteisen tuttavapiirinne kanssa yhtä ja toista mielenkiintoista. Sen huomaat vähitellen tai myöhemmin.

Ja anteeksi osaa narsisti todellakin pyytää, osaa myös sanoa olevansa väärässä, mutta vain, jos se palvelee jotakin hänen määrittelemäänsä tavoitetta. Narsisti valitsee itsensä kannalta pienemmän pahan: kumppanin lähtö = iso paha, anteeksipyyntö = pieni myönnytys.

Minusta miehesi touhu on pelottavan kuuloista. Tiedostavaa "hajoita ja hallitse" taktikointia, jossa hän kiristää silmukkaa hiljalleen pienillä ei minkään oloisilla tempuilla. Temput ovat kuitenkin sellaisia, jotka syövät sinulta energiaa tavalla tai toisella. Mutta edelleen sanon, että omat sensorini tuhoisiin malleihin ovat ylikorostuneet ja minä tiedän vain sen, mitä olet kirjoittanut. Sinä olet oman tarinasi sankari. Sinä tiedät parhaiten. Yhtä hyvin voi olla kyse aidosti surevasta miehestä, joka laittoi profiilikuvakseen yhteisen kuvanne siinä toivossa, että sinäkin muistaisit kuinka ihanaa teillä sillä lomalla oli. Totuuksia on monenlaisia. Sen perusteella, että hän ei soittoihisi vastaa, en usko jälkimmäistä.

Voimia!

Käyttäjä rukkanen kirjoittanut 22.05.2012 klo 20:28

Fenix kirjoitti molemmat viimeiset kirjoitukset niiin loistavasti,että ei oiekin jäänyt mitään lisättävää.Narsistit toimivat juuri noin kuin kerroit ja kun sinä costello mietit,että jos tämä mies onkin sellainen ressukka,niin tiedän tunteen,minäkin mietin aikoinani sitä,kun oma mieheni osasi pyytää anteeksi ja kertoa surkeita tarinoita miksi hän on sellainen ja kehui minua,kuinka olen liian hyvä hänelle.mieheni oli pakko käyttää tätä taktiikkaa,koska vaistosi että olen liian tarkka ja huomasin että jotain on vialla ja tämä sai minut sitten epäilemään itseäni,josko sittenkin olen väärässä ja en tosiaan ollut väärässä,vaan mieheni parempi pelaamaan.
Joo kyllä tauon jälkeen kun palattiiin yhteen alkoi rytinällä kaikki paha ja siitä ei sitten päässy mihinkään.vankina olin kotona siten että en saanut loppujen lopuksi tavata edes omaa äitiäni,etteikö saanut pelätä mitä käy.Yhteisillä kauppareissuilla piti yrittää tuijottaa latiaan,ettei vaan antanut kuvaa etä katselen muita ja sai pelätä että jkos joku vahingossa tulee juttelemaan minulle tai jos näänkin jonkun tutun.Kaikki tämä tapahtui alusta asti hitaasti mutta varmasti tarkkaan miettien yhteen päämäärään suunnaten,omsitaa minut ja käyttää minun energiaani omaan elämiseensä.
narsistin kanssa seksi on usein mahtavaa,koska se on yksi mielihyvän lähde ja koska jokainen ihminen tarvitsee onnistumisia ja ilon tunnetta,surun tunnetta,ylensäkin jotain tunnetta elämäänsä ja kun narsisti ei pysty tuntemaan mitään,ei edes vihaa,niin kaikki tunteeet saadaaan toista kautta.esim seksi,alkoholi,huumeet,urheilu,tuliset ruuat,agressiivisuus ja väkivalta.Kaikki nuo erittävät ihmiselle hormoonia,joka antaa hyvänolon tunnetta.
Narsistille negatiivinen palaute on sama kuin hyvä palaute,eli ihan sama kumpaa antaa,hän ajattelee,että sinä ajattelet häntä vaikka palaute mitä antaisit olisi huonoa,siksi on parempi olla antamatta mitään palautetta ja olla aivan mykkä ja palauttaa se kone sinne miehen työpaikalle,kunhan pääset siitä eroon ja hän ei pääse sitä kautta luikertelemaan elämääsi.Itse poistaisin kaikki miestäsi koskevat facebook tiedot ja poistaisin koko miehen sieltä ja kaikki sellaiset ystävät,jotka voivat sinusta tietoja raportoida.
Haluan sanoa asiat tiukasti,koska minua kylmää ajatus,että annat periksi ja päätät vielä katsoa,jos sittenkin.....itse tein sen virheen,vaikka hälyytyskellot soivat kovaa ja itsekkin puolustelin,että en edes niin rakasta,kuhan pikkasen pidän hauskaa...jälkeenpäin ajateltuna se oli itselleni selittelyä,ettei tarvitse kelloja kuunnella.En toivo pahimmalle vihollisellenikaan samaa kohtaloa kuin itselleni ja tuo sinun kertoma näyttää menevän niin samaa rataa.
Kirjotuksessa on paljon virheitä,mutta koitan vaan kirjotttaa niin nopeasti kun mielessä ajatukset lentää.
Lähetän sinulle todella paljon rohkeutta kuunnella omaa vaistoasi,joka on jokaiselle suotu,mutta niin moni sitä ei kuuntele!!!

Käyttäjä polunkävijätär kirjoittanut 27.05.2012 klo 21:15

Jos ei ole enää mitään tunteita, niin mitä väliä on FB-kuvalla ja miksi edes on FB-kaveri?

Ja jos ystäviä kaipaa omalle puolelleen, niin kannattaa varmaan kertoa lähipiirille noista vaimolta tulleista viesteistä ja miehen epämääräisyyksistä.

Sinäänsä kyllä aika iisi keissi, kuitenkin pelkkiä tunnemaailman huolia, ei hätää taloudellisesta selviytymisestä tai hyvinvoinnista. Paljon rankempaa on olla taloudellisesti riippuvainen ihmisestä, joka tekee pahaa. Sellaista sosiaalityöntekijää en ole vielä tavannut joka uhria auttaisi - ihan sama millaisen väkivallan uhri on, aina pitää itse olla vahva...

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 28.05.2012 klo 01:18

Kiitos teille, Fenix ja Rukkanen, hyvistä kirjeistä. Tämä ryhmä on siinä mielessä kyllä mainio, että löytyy kohtalontovereita, jotka ymmärtävät sua paremmin kuin parhaat ystävät, joilla ei ole samanlaisia kokemuksia.

Miten kauan teillä meni aikaa narsitimiehen unohtamiseen? Minulla on hetkellä omituinen olo. Tavallaan olen kauhean helpottunut, että vaara (kenties) ohi, toisaalta on yhtäkkiä tyhjä olo kun viikonloppuisin onkin sitä omaa aikaa oikein ruhtinaallisesti. Huomaan että mulla on jonkinlaisia vieroitusoireita. Vaikka järki sanoo, että mies on totaalinen ääliö, olen häntä kuitenkin ajatellut. Eräänlainen kehon kaipaus.

En ole hänestä mitään kuullut vieläkään. En ole itsekään ollut yhteydessä hänee kertaakaan. Tekisi mieli sopia niistä Nizzan lipuista, mutta toisaalta en tiedä miten. Itse asiassa hän oli kyllä tosi hyvä reissukaveri - hänkin tykkäsi paikallisesta ruoasta, luonnosta, kulttuurista ja seikkaluista. Hän ajaa autoa hyvin, tuntee myös hyvin Etelä-Ranskan, kantaa laukkuja ym ja muutenkin huomaavainen. Hän oli itse asiassa loistavaa matkaseuraa. Romantiikkaakin oli, hän tykkää kävellä käsi kädessä, suudella paljon jne.

Päähäni hiipii ajatuksia, että olisin mä voinut hänet jättää sen kesäloman jälkeenkin ....

Toisaalta tiedän, että kaikella on hintansa. Ja varmaan en jälkeen olisi suhde kuitenkin jatkunut ja jatkunut, venynyt ja vanunut... Mutta ajatus kesälomasta ahdistaa! Ja yksinäisyys pelottaa, mitäs sitä salata. Kaikilla ystävilläni on perheet ja parisuhteet... Täytyy varmaan oppia olemaan yksin. Varmaan elämä kantaa ja kaikella on tarkoitusensa.

Käyttäjä eheytynyt kirjoittanut 28.05.2012 klo 11:38

Consuelo, ei todellakaan mitään lomareissua! Sitten et ainakaan miehestä eroon pääse.. Hän luikertelee elämääsi ja hykertelee mielissään kun huomaa, että olet satimessa. Käytä hyvä nainen järkeäsi kun se yrittää siuta puhutella 😉

Ja muutoinkin.. mikä tilanteenne siis on? Olette eronneet? Mikset poista miestäsi ja ainakin parisuhde -statusta facebookista? Tee myös ilmoitus kuvista joissa olet, jotta hän poistaa ne. Tuossa ei ole mitään järkeä. Teillä ei tulevaisuutta ole eikä tule.

Sinä selviät kyllä. Yksinoloon tulee vain tottua. Ja voithan kehitellä jonkun vähemmän vakavan suhteen (tottakai tekemällä pelisäännöt selväksi heti alkuunsa) jonkun toisen kanssa tähän väliin, joka helpottaa yksinoloa. Ja vielä parempi vaihtoehto, menet ystäviesi kanssa erilaisiin tapahtumiin, terassille, uimaan jne. Elämä on täynnä ihania vaihtoehtoja!☺️❤️

Kun opit olemaan yksin onnellinen, voit olla sitä toisen kanssa. Mutta älä missään nimessä tämän Hansin kanssa.. Hän on selvästikin manipuloija ja erittäin laskelmallinen.. Päästä irti hänestä ja jatka elämääsi. Ei se alkuun helppoa ole, mutta se kannattaa 🙂 🙂👍

Käyttäjä fenix30 kirjoittanut 28.05.2012 klo 14:40

Hei Consuelo!

Kysymykseen kuinka kauan kestää toipua tai unohtaa, on vaikea vastata. Itse olin päästänyt tilanteen niin pahaksi, että en ollut enää ollenkaan oman elämäni herra. Suurin työ on ollut opetella luottamaan ihmisiin uudelleen. Luottaa siihen, että ihmiset ovat perushyviä - ja pahoja vasta kun niin osoitetaan, eikä päin vastoin. Terapiassa olen käynyt vuoden verran ja sen avulla sain nopeasti pahenevat paniikkikohtaukset haltuun ja saan eväitä matkalle luottamuksen opettelussa. Luulen, että jokaisella on oma polkunsa selvitä narsistista. Helppoa se ei ole.

Unohtamiseen menee myös kauan. Narsisti on kamala ja kamalan ihana. Oma ex-mieheni sai minut tuntemaan oloni erityiseksi, jos niin halusi. Ja sellaisella tavalla ja intensiteetillä, ota on vaikea kuvailla. Nimenomaan käyttäytymällä ritarin tavoin ja olemalla täydellinen herrasmies. Harmillista siinä on se, että se oli totaalisen ulkoaopeteltua disney-dialogia/käytöstä. Jälkeenpäin olen tullut tulokseen, että se huuma on toki ihanaa, mutta se ei ole normaalia ja tervettä. Ei se kuulu piirrosfilmien ulkopuoliseen elämään. Rakkaus ja kiintmys on jotakin ihan muuta. Arvostusta ja kunnioitusta osoitetaan ihan muilla tavoilla. Ei voi yhtenä hetkenä ladata disney repertuaaria Prinssi Rohkean tavoin ja toisena kohdella minua kuin minulla ei olisi aivoja, ajatuksia, mielipiteitä tai en ylipäätään olisi olemassa muunlaisena kuin hänen jatkeenaan. Sitä huumaa on vieläkin joskus ikävä. Miestä ei sitten niin yhtään. Niiden välillä on selvä ero. Miestä pelkään, erityistä superprinsessadiseyhuumaa kaipaan joskus. Toisaalta nyt jo sekä järki että tunteet tietävät että se huuma on ollut enemmänkin illuusio kuin todellinen tunne. Intensiivisyydessään kuitenkin valtaisa.

Matkakumppanina Hans kuulostaa varsin miellyttävältä. Ja pelottavan samalaiselta kuin oma ex-mieheni. Jos sinua ahdistaa, älä lähde. Asiat voivat olla vielä niin tuoreita, että niille on vaikea löytää nimiä. Ja toisaalta olet niin lähellä vinksahtanutta todellisuutta ja osin siinä osallisenakin, että on vaikea listata kaikkia niitä pieniä asioita jotka sinällään eivät ole mitään, mutta summana tekevät elämästä ja olemisesta omituista. Keskity normaalin arjen tai tavallisen loman, oman elämäsi järjestelemiseen. Niihin asioihin , joista sinä saat voimaa ja jotka ovat takuuvarmasti poissa vinksahtaneisuuden piiristä. Siten voimistat omaa normaalia maailmankuvaasi. Tai noin se ainakin minulla meni - ja menee vieläkin. Peikkoja hyppii valitettavasti puskista ja puiden takaa toisinaan ihan odottamattomissa tilanteissa ja tunteet reagoivat toisinaan ilman järjen lupaa hyvinkin voimakkaasti.

Itse tulin tulokseen, että raha on vain rahaa. Siitä selviän, vaikkei minulla ollut pennin pyörylää. Yhteisten ystävie menetys sattui eniten. sielläkin käytännössä kolme ihmistä on sellaisia, joihin olisin halunnut pitää yhteyttä. Fakta on kuitenkin se, että omassa tapauksesani ainoa tapa päästä eroon oli leikata kaikki siteet poikki, lakata kommunikoimasta ja todella "lakata olemasta fyysisesti" kyseiselle ihmiselle. En halunnut, että hän voi kysellä kuulumisiani keneltäkään tai tietää minne muutan. Nyt hän tod.näk tietää missä asun, mutta aikaa on kulunut riittävästi, jotta uudet lähteet ovat tulleet täyttämään minun paikkani ja katkeruus hävinnyt. Enkä minä enää pelkää häntä - ainakin luulen niin. Saatan myös kuvitella, sen näkee sitten, kun olen tyynen rauhallinen tai panikoidun täysin hänet sattumalta nähdessäni. Narsistin lonkerot ulottuvat yllättävän pitklle ja raivostuttavan syvälle.

Mene yksin Nizzaan. Vietä loma, josta nautit. Tee kaikki ne asiat, joista nautit ja hymyile leveästi. Sen loman olet ansainnut! Viimetöiksesi ennen lomaa palauta tietokone vaikkapa sinne työpaikalle. Tee selväksi, että ette ole enää yhdessä. Juhlista sitä rennolla lomalla. Sinunnäköiselläsi lomalla. Sellaisella, jossa voit harjoitella tekemään asioita yksin ja ilman ketään muuta. Haasta itsesi siihen ja ota siitä kaikki irti. Salli itsellesi suru ja luopumisen tuska, mutta myös ilo ja nauru, helpotuskin.

Voimia taas!

Käyttäjä Consuelo kirjoittanut 30.05.2012 klo 00:23

Hei taas,

Fenix. kirjoitat ex-miehestäsi silla tavalla, että minua huimaa - juuri tällaista "vinksahtanutta elämää" olen elänyt viimeiset 1,5 vuotta. Vinksahtanutta todellisuutta, virtuaalielämää. Ulko-opeteltua herrasmiesmäisyyttä, Prince Charming ja Vuosidadan rakkautta. Siihen huumaan menee mukaan, siitä tulee eränlainen addiktio. Siitä tulee huumetta, jota pakko saada lisää, vaikka jälkeenpäin nolottaa ja oksettaakin...

Vaihdoin eilen pikkutunneilla oman FB-statukseni - en ole enää parisuhteessa siellä. Onpa muuten omituista, miten suurta roolia on alanut tuo Facebook esittää. Laitoin Hansille myös kohtelian viestin, että olisin halunut puhua hänen kanssa ja päättää siitä statuksen vaihtaamisesta yhdessä, mutta kun en saanut yhteyttä.

Tänään sitten viiden maissa menin katsomaan Facebookkiin ja hän oli ottanut pois taustakuvan, jossa ollaan sylikkäin, sekä albumit, jossa meidän kuvia. Laitoin sille sitten tekstarin, että haluaako hän käyttää omaa lentolippunsa sinen Nizzaan? Vastaus tuli välittämästi - hän oli tosi kiukkuinen - hän ei haluaa mitään lippua käyttää eikä mennää minun kanssani mihinkään enää yhdessä. Hän kuulemma pelkää minua!!! Hän ei haluaa enää kärsiä. Että hän hän joutui aamulla kuulemaan työkavereilta, että hän ei ole enää parisuhteessa. Että hän haluaa vain takaisin oman läppärinsä, kahvimyllyn (!), fondue-haarukat ja KAUHAN 🙂 ja langattoman hiiren ja kaapelit. Onpa herralla tarkka kirjanpito! Jopa kauha on listalla, heh. Ja että sen jälkeen minäö voin sitten olla omien ystävieni kanssa niin paljon kun haluan, että hän ei tule enää minun ja mun ystävieni väliin. Että hän ei pysty tarjoamaan mulle sitä mitä haluan. Ja että hän ei hyväksy sellaista parisuhdetta, jossa ystävät ovat tärkeämpiä kuin hän. Ja että hän hyväksyy. että olen hänet heittänyt pihalle, paremmin näin kuin kärsiä. Hän kertoi vielä että oli sen takia piilossa kuukauden, että kaipasi rauhaa - halusi miettiä mitä haluaa.

Silla lailla siis. Vastasin hänelle aina välillä - keskustelua käytiin siis tekstareilla. Koitin soittaa sille, mutta se ei vastannut. Siis ihan kun oltaisiin teini-ikäisiä, ohohh. Sitten hän kirjoitti, että lähteen nyt lenkille ja sen jälkeen menee nukkumaan, eikä tänään enää vastaa minulle. Just joo. Kymmeneltä siis nukkumaan,

Myöhemmin kun juttelin ystäväni kanssa Skypessä kävi hän vaanimassa siellä, vaikka en ole nähnyt häntä siellä huhtikuun lopusta saakka. Ja hän oli siellä Facebookissakin taas ONLINE pitkän näkymättämyyden jälkeen.

En ole siis vieläkään vapaa hänestä. Totta kai palautan hänen kauhat ja piuhat... sekin puhuu hänen persoonastaan että haluaa sellaisia juttuja takaisin. Itse vähät välittäisin jostain kipoista. Mutta hänelle on varmaan tärkeä että hän saa OMAT tavarat takaisin. Ja hassua, että hän on vieläkin niin närkästynyt mun ystävistäni - eipä hänen onnistunutkaan erottaa mua mun ystävistäni.

Kaiken kaikkeaan on kuitenkin outoa mun oma reaktioni. Vaikka järkeni sanoo, että mies on crazy surkimus, joku osa minusta suree ja on valmis palamaan hänen vaaralliseen syliinsä. Mä en voi nyt tehdä näin. Olen jo voiton puolella... vielä pari metriä... ei se saa musta otetta, ei... Kohta olen täysin vapaa. Jos en nyt vaan heittäydy idiootiksi.... Nainen on outo olento. Ja narsisti mies pahinta huumetta !!!

Käyttäjä rukkanen kirjoittanut 30.05.2012 klo 22:48

Juuri näin,ihansasta miehestä tulee yhtäkkiä ihan erilainen!Ei enää se herrasmies.Tämä Hans luuli että on vielä niskan päällä kun sinulla oli siellä facessa se parisuhdetieto,mutta nyt muuttuikin ääni kellossa.Jos tarkkaan mietit hän syyttää sinua käänteisesti,huomaatko että hän kertoo itsestään,sinua syyttäessään.Nyt jos et ole tiukkana,kadut sitä ja raskaasti.On niiin paljon ihanampia asioita ja muista niinkuin itse totesit on narsistit kuin huume ja mitä huumeet saavat loppujen lopuksi aikaan?Ihanan tunteen jälkeen ei ole enää kuin pelkkä haamu,joka yrittää pysyä hengissä.
Sekin että tämä Hans muistaa kaikki pienetkin tavarat,on hyvä esimerkki siitä miten opeteltua hänen elämänsä on ja älä anna hänen vihansa ja suuttumuksensa hämätä,sekään ei ole meinaan aitoa ja tilanne voi muuttua hetkenä minmä hyvänsä,kun hän sen vaan edukseen katsoo.
Kun olen lukenut tätä ketjua,olen palannut entiseen elämääni oikein kunnolla muistojen muodossa,on nämä kirjoitukset olleet niiin kuin elämästäni ja olen tehnyt juuri samat virheet kuin muutkin ja kiitän luojaa,että se kaikki on jo takana...paitsi että joitain asioita ei voi unohtaa ikinä kuten ulkoiset merkit,joita ihollani on....ja joitain todella julmia asioita,joita hän minulle sanoi...tunnen oikein pahaa oloa kun muistan.
Toivon todella,ettei sinun tarvitse oppia tätä asiaa kantapään kautta,kun voit osata toimia oikein kuuntelemalla meidän muiden kokemuksia.On normaalia epäillä ja jossitella,mutta tyhjästä sellainen tunne ei tule,että jokin kertoo,että tässä on jotain mätää!
Lähde sinne lomalle yksin ja nauti,että saat olla oman elämäsi herra.
Halaus sinulle!