Hyvä mies, mutta valehtelee
Hei kaikki!
Minulla on ongelma enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut yli vuoden hyvän, huolehtivan, hellän, komean ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Ongelma on, että kyseinen ihana mies on valehdellut minulle koko vuoden lähes kaikesta. Lopuksi hän jäi kiinni. Itki ja katui. Selitti että halusi vaikuttaa paremmalta kuin on, että pelkäsi menettää minut. Hän on saksalainen yli 50 v. mies, minua 2 vuotta vanhempi, insinööri, joka on asunut Suomessa 16 vuotta.
Hän on ollut tosi luova niissä valheissaan. Hän kertoi alussa, että on eronnut, mutta omakotitalo on vielä myymättä ja siitä on tulossa vaikka mitä, vaikka siitä onkin vielä velkaa maksamatta. Hän halusi melkein heti muuttaa yhteen ja perustaa yhteisen kodin, lähes aina se puhui siitä, miten häntä ei tyydytä pelkkä viikonloppusuhde. Totuus oli, että avioeron harkintavaihe oli vielä menossa silloin kun tutustuimme, vaikka hän kyllä asui jo erillään. Ja avioerossa hän menetti kaiken ja koska ero oli riitainen, joutui hän vielä maksamaan exälle kaikenlaisia korvauksia oikeudenkäynneistä ja pesänjakajan laskuista. Mies on nyt ulosotossa, menettänyt luottotiedot ja asuu kurjassa vuokrakämpässä, johon ei ole kertakaan mua kutsunut. Nämä kaikki paljastuivat ns. vahingossa kun aloin kyselemään mitä hänen asioille kuuluu enkä lopettanut ennen kun sain vastaukset musta valkoisella. Jotenkin sen pystyn vielä ymmärtämään, hän varmaan häpesi tilannettaan eikä halunnut kertoa… Outo oli se, että hän mokoma ei tiennyt että talo oli jo myyty, ex-vaimo lunastanut hänet ulos ja maksanut pankille lainat. Miten on mahdollista että aikuinen mies ei tiedä, onko hänellä enää taloa vai ei, onko pankkilainaa vai ei. Eikä tiedä, että hänet on haastettu käräjäoikeuteen avioeroon liittyvissä velkomusasioissa. Kyllä silloin haastemies etsii vaikka maan alta.
MUTTA. Sen lisäksi hän keksi tosi outoja valheita. Hän on ollut naimisissa myös Saksassa ja siitä avioliitosta mulle kerrottiin aivan James Bond tyyliin tarinoita. Vaimo oli ollut suuren uskonnollisen kultin jäsen ja siirtänyt koko heidän omaisuutensa sille kultille. Ja että hän oli sitten ottanut eron ja kasvattanut tyttären yksin. Ja että olivat vielä vaihtaneet identiteettiään, uudet nimet, uudet kasvot ja kaikki. Ja että he olivat olleet vaarassa, heidän taloonsa oli ammuttu jne. Ja sitten vielä. että hän ei voi palata Saksaan koska ei ole palauttanut sotilaspassiaan. Hoh-hoijaa. En millään uskonut näitä tarinoita ja olin tosi ihmeissä. Ja lopuksi hän tunnusti että oli valehdellut jotta vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta kun on !!! Totuus oli, että hän oli tullut Suomeen komennusmatkalle, josta tulikin pitempi prokkis, joka sitten aiheutti eron. Ja tytär, silloin lukiolainen jäi äidilleen. Tavallinen tarina siis.
Ja edellisten lisäksi paljastui vielä tosi paljon suuria ja pieniä valheita, mitä kaikkea hän oli mulle vuoden aikana kertonut. Muun muassa hän kertoi minulle ja minun sukulaisilleni, että hänellä on yliopistotutkinto, vaikka onkin AMK. Ehkä siksi, että itse olen VTM ja kaikilla sukulaisillani vähintään yliopistotutkinto. Mutta on sellainen valhetelu hirveän lapsellista ja typerää!!!
Meinasin aluksi panna suhteen poikki saman tien. Olin vihainen, suuttunut, raivostunut, pettynyt. En enää tiennyt kuka on se mies, jonka kanssa olen seurustellut kokon vuoden. Onko hän patloginen valehtelija, hullu, psykopaatti, rikollinen, tyhmä, petollinen gigolo vai pelkästään eksyksissä oleva onneton ihminen. Jotenkin meni näin, että annoin anteeksi. Muuten hän on siis tosiaan hellä, hyvä, huolehtiva ja lämmin ihminen. Komeakin kun mikä! Hän auttaa mua ihan kaikessa, pesee ikkunat, korjaa kaikenlaiset härvelit. imoroi jne. Laittaa ruokaa. Ja vaikka hänellä rahaa ei paljon ole, ei hän ole kertakaan kysynyt minulta rahaa eikä antanut tarjota. Päinvastoin. Hän on vienyt mut teatteriin, ravintolaan syömään ja tuonut kukkia ja tuonut mukaan viikonlopuksi ruokaa, viinejä jne. Hän siis ei käytä mua hyväksi. Kesäreissu Englannissa oli ihana, hän oli siellä ihan eri ihminen, rento ja itsevarma. Täällä Suomessa hän on kuin nujerrettu ja takertuu minuun koko kiihkolla.
Mitä mä teen? Hän on minulle tosi rakas ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaa, että hän menetti kaiken avioerossa. Mutta ne valheet. Minun ystäväni ja sukulaiseni ajattelevat, että minulla on maailman ihanin mies. En ole raaskinut kertoa, että ihana kyllä, mutta valehtelee. Ettei mies ei olekaan käynyt Zyrichin yliopistoa, hän kerskasi vaan.. Että hänen tyttärensä ei olekaan rikoskomissaari Saksassa. Että itse asiassa hän ei ole nähnyt tytärtään yli 5 vuotta. Jostain syystä ovat välit menneet poikki. Tytär on kuulemma mennyt naimisiin, saanyt 2 lasta, mutta isä ei tiedä tyttärensä uutta sukunimeä, kun tytär ”ei ole kertonut”. Eränä päivänä tytär oli kuulemma soittanut tuntemattomasta numerosta ja kertonut, että on muuttanut ja että hänellä uusi puhelinnumero, jota ei kerro. Hmmm. Noloa ja surullista, raivostuttava.
Mutta tämä ihana mies pyytää anteeksi, lupaa ettei valehtele enää koskaan. Että etsii tyttärensä ja tekee sovinnon sen kanssa. Että menee suomen kielen kurssille. Että alkaa seurata myös Suomen uutisia. Että lopettaa zombi-elämän. Ja sitten halaa minua ja sanoo miten paljon hän minua rakastaa ….
Consuleo
Kyllä näiden kirjoituksiesi perusteella ei mikään hyvä tunne teidän jutusta tule.
Itsestäni voin sanoa, että jos miesystäväni olisi saanut lähestymiskiellon johonkin ja tuollaisia valehteluja, niin enempää ei tarvita, kun minä pysyisin todella kaukana heti, kun saan moista tietooni. Mitä aikaisemmassa vaiheessa sellaisen suhteen katkaisee, sen helpompi se on itselle.
Sehän on totuus, että kukaan ei suhteen alkumetreillä tuo itsestään esille niitä huonoja puolia, jos vain mitenkään onnistuu välttämään. Ainakaan mitään väkivaltaisuuksia tai kerro kätellessä, että hei, olen muuten alkoholisti, nice to meet you. (Ei sillä, ettenkö erottaisi tuntemieni alkoholistien persoonaa tuosta vaivasta ja näkisi, että he ovat paljon paljon muutakin, mutta elämä heidän kanssaan vaan on satuttavaa.)
Ylipäätään tuollainen epämääräisyys asioiden suhteen tekisi suorastaan hulluksi. Selvät sävelet pitää olla ja järki mukana touhuissa, sekä arvot samaa maata, kuin itsellä. Sitten on suhteelle edellytyksiä olemassa.
Onhan se niin, että kaikki emme halua suhteelta samaa, kuka haluaa sitoutua ja kuka millaistakin irrallisuutta, mutta kyllä suhteen olisi hyvä tehdä itselle hyvää, eikä pahaa.
Ymmärrän täysin, että hellyys ja hyvä seksi tuntuu suorastaan nautinnolliselta ja se onkin sitten varmasti se hyvä osa suhteessa. Mutta niinkuin itsestäsi huomaat, ei se taida riittää, kun alat katsomaan niitä muita osia suhteessanne? Vai riittääkö se johonkin asti ja mikä on sitten sen hinta? Kerrot useaan otteeseen olevasi ahdistunut. En ihmettele.
Sinun elämä, mutta minä kommentoin. Helpottaako se yhtään, että maailmalla on paljon ihanaa hellyyttä antavia miehiä, jotka eivät valehtele tai ole muuten omituisia 🙂 ?
Consuelo kirjoitti 4.4.2012
Hän on suuttunut - hän ei ole mikää "rakastaja". Hän haluaa olla mun mieheni ja minusta hän haluaa itselleen vaimon kunnes kuolema meidät erottaa...
Niin, kenenkähän kuolema...
Seurattuani tätä en malta olla ottamatta kantaa!
Lainaus viestistäsi:" Ehkä se toimisikin näin, että hän olisi mulle pelkästään RAKASTAJA, mutta musta tuntuu että hän ei tyydy siihen... "
Sinäkö "TYYDYT" tuollaiseen rakastajaan........etkö hyvä ihminen arvosta edes yhtään itseäsi!?
Mieshän tuntuu saavan "tehdä" sinulle mitä haluaa!!!
On uskomatonta mitä kaikkea paskaa me naiset nielemme ja siedämme!!
Tuntuu siltä, että sinä tarvitsisit ulkopuolista apua😯🗯️( mielestäni) tuollaisen "sairaan" suhteen lopettamiseen.
Minä en alentuisi tuollaiseen suhteeseen ja en edes kehtaisi kertoa, että minä jatkaisin suhdetta kertomanlaisesi miehen kanssa!
Mitä nopeammin hankkiudut eroon tuosta suhteesta, niin sitä vähemmän satutat itseäsi.....kertomasi perusteella tiedät itsekin, että suhteestanne ei seuraa mitään hyvää!!!!!!!!!!
Kirjoitan muuten tätä tekstiä Ranskan Rivieralla. Musta tuntuu että elän yhtä aikaa monessa todellisuudessa. Sukulaisten mielestä olen vahva nainen, joka tekee uraa ja jolla on komea ja rakastava miesystävä. Työkaverit pitää mua iloisena ihmisenä, joka nautii elämästä, vaikka onkin hieman työnarkomaani. Parhaat ystävät, jotka tietää mieheni kafkamaisuudesta, ovat huolissa, mutta kuitenkin luottaa siihen, ettei mies tee ainakaan mitään pahaa. Mies osaa hyvin käyttäytyä ja näyttää filmitähdeltä. Mies haluaa käydä kanssani ruokakaupassa, laittaa yhdessä ruokaa, pitää kädestä ja viedä mut kesällä Provenceen. Mies joka auttaa siivomisessa ja vie konserttiin ja ravintolaan, vaikka itse on ulosotossa. Mies joka asettaa minut etusijalle. Mies joka ei osta itselleen edes vaatteita jotta voisi viedä mut ulos. Että silleen.
Toinen todellisuus on rumempi. Valheita, vaheita ja valheita. Salaisuuksia. Ristiriitaisuuksia. En tiedä hänen menneisyydestä mitään. En ole nähnyt ketään hänen läheisistä. En ole käynyt hänen vuokrakämpässään. En tiedä, miksi hänen on katkaissu välit kaikkiin sukulaisiinsa. Outoa. Oikein selkäpiitä karmii.
Mikä on tosi paha on se, että hän sai minutkin valehtelemaan. Halusin YKSIN viikoksi johonkin etelään, olin poikki, aikamoinen työrulianssi takana, kaikki viikonloput miehen kaa, olin ahdistunut ja väsynyt ja mulla oli vielä viikko vuosilomaa jemmassa. Tiesin, ettei hän oikein tykkäisi siitä, jos lähtisin yksin ilman häntä ulkomaille lomalle. Sen se muuten hyväksyy, että lähden ystävättäreni kanssa. Kävin viime kevänäkin Roomassa tyttökaverini kanssa viikon lomalla. Mutta nyt halusin lähteä YKSIN. Sanoin sille että minulla on yksi WORKSHOP Nizzassa, mutta yhdistän sen myös pienen lomailuun. Tulin tänne launtaina ja olen lähdössä takaisin Suomeen huomenna illalla. Ei mulla mitään workshoppia ole - nautin vapaudesta täällä. Elämä on ihana, teen mitä hauan, menen minne haluan. Olisin periaatteessa voinut hänenkin kanssa tulla tänne, mutta kun hänellä ei ole rahaa! Ja siihen minä en mene, että alan miestä elättämään. Eikä hän siihen suostuiskaan. Näin se on ainakin sanonut... Mutta minä siis valehtelin hänelle! Olihan se pieni ja valkoinen valhe hänen valheisiin verrattina, mutta nyt ollaan siis samasssa venessä!
Minulla on kovin ristiriitaiset tuntemukset. Lauantaina hän tulee luokseni lalmpaanviulu ja punaviinit kainalossa... 🙂 Mennään illalla Musiikkitaloon Bachin Johanneksen Passiota kuuntelemaan ja sunnuntaina laitetaan sitä lammasta ja vietetään Pääisäistä. Eikös ole hienot kulissit... Voi hyvä luoja - mitä olen tekemässä ja mihin tämä asia kehittyy.... Hän olisi halunut tulla heti perjantaina, mutta sanoin, että hyvä ihminen, mun pitää purkaa matkalaukku, pestää pyykki ja levätä vähän ja asettua. Miksi hän tunkeutuu sillä tavalla? Mietin jo miten saan hänelle nätisti kerrottua että hänen pitää lähteä maanantaina jo iltapäivällä, koska mulla on oikeasti tiistai-aamuna yksi tosi rankka palaveri, johon pitää valmistautua. Se ei muuten käsitä miksi mä en voisi lukea työpapereita ja kirjoittaa memoja silloin kun hän istuu vieressäni.... Mä en vaan pysty keskittymään... onko se NIIN vaikea ymmärtää...
En ole tyytyväinen itseeni. En hyväksy tätä hommaa. Olen toisaan pystyttänyt jotkut kulissit, jotka näyttää kivalta. Ja olen jäänyt kieltämättä hieman kiinni siihen läheisyyteen, loistavaan seksiin.... En tunne sitä naista, joka katsoo silmät pyöreänä miestä - josta tietää että se on feikki - ja kuiskaa "rakastan sinua"... En tunne sitä naista, joka elää jotain draamaa.... Se ei ole minä. Ääähhhhh --- mitä mä teen, miten hoidan tämän jutun. Eihän kakkua voi säästä ja syödä yhtä aikaa...
-"jolla on komea ja rakastava miesystävä.""
-"ja näyttää filmitähdeltä."
-"pitää kädestä ja viedä mut kesällä Provenceen". "konserttiin ja ravintolaan, vaikka itse on ulosotossa".
- "Mies joka asettaa minut etusijalle" "Mies joka ei osta itselleen edes vaatteita jotta voisi viedä mut ulos."
-" Lauantaina hän tulee luokseni lalmpaanviulu ja punaviinit kainalossa... "
- "Mennään illalla Musiikkitaloon Bachin Johanneksen Passiota kuuntelemaan ja sunnuntaina laitetaan sitä lammasta ja vietetään Pääisäistä."
-" Lauantaina hän tulee luokseni lalmpaanviulu ja punaviinit kainalossa... "
- "Mennään illalla Musiikkitaloon Bachin Johanneksen Passiota kuuntelemaan ja sunnuntaina laitetaan sitä lammasta ja vietetään Pääisäistä."
- "ja kuiskaa "rakastan sinua"..."
-" kaikki viikonloput miehen kaa, olin ahdistunut ja väsynyt"
- "ettei oikein tykkäisi siitä, jos lähtisin yksin ilman häntä ulkomaille"
-" nautin vapaudesta täällä. Elämä on ihana, teen mitä hauan, menen minne haluan".
-" Miksi hän tunkeutuu sillä tavalla?
- "Mietin jo miten saan hänelle nätisti kerrottua että hänen pitää lähteä maanantaina jo ymmärtää...
Anteeksi vaan, mutta tuli mieleeni kukahan tässä jutussa on patolooginen valehtelija......näihän se on, että vakka kantensa valitsee!!!!!!!!
Kaikesta huolimtaa Hyvää pääsiäistä lampaanvilun ja punaviinin kera!
Consuelo, kyllähän sinä taidat tietää, mitä haluat. Tuossa sitä saat, mutta mikä on sen hinta...
Jos tiedät mitä haluat, niin tiedätkö, miksi sitä haluat?
Hyvää pääsiäistä vain sinnepäin 🙂
"Ääähhhhh --- mitä mä teen, miten hoidan tämän jutun."
Eihän pelkässä seksisuhteessa mitään tuomittavaa ole. Jos haluat nauttia suhteesta tuohon valehtelevaan narsistiin, jolla on laajennettu lähestymiskielto ja josta on tehty monta rikosilmoitusta pahoinpitelystä, nauti! Mutta älä anna hänen ylittää asettamaasi rajaa millilläkään! Jos sen sallit, rajojen ylilttämisellä ei ole loppua.
Siksi minä tänne kirjoitin, että tarvitsen apua tämän suhteen lopettamisessa. Ajattelin että ihmiset jotka ovat itsekin ahdingossa ymmärtävät paremmin toista ahdingossa olevaa ihmistä. Ehkä sitten moralisointi ja tuomitseminen saa jonkun tuntemaan itsensä paremmalta ihmiseltä.
Käyn itseni kanssa taistelua ja olen sen tähän saakkaa hävinnyt. En kaipaa enää lisää täällä moukarointia.
Evenylle ja Desperille KIITOS. Reiluja ja asiallisia vastauksia. Näen nyt monta asiaa ihan eri näkökulmasta. Ymmärrän senkin, että kun jatkan, tulen itsekin elämään valheessa ja menetän pitkässä juoksussa vielä monta ystäväni, jotka eivät katso tällaista pitkään.
Minä olen aina vihanut valehtelemista, mutta paradoksaalisesti mies sai minutkin valehtelemaan siitä Nizzan ("työ")reissusta. Mutta minun oli pakko päästä yksin pois, selvittelemään ajatuksia ja lepämään. En mä missään hurjastelemassa ollut.
Tuntuu pahalta lukea, mitä mieltä jotkut tästä sopastani ovat - eräs jopa sanoi, että patologinen valehtelija olenkin minä itse. Että roviolle vaan kaikki syntiset! Aika paha. Aika julmaa. Tästä ei tee mieli jatkaa. Muutenkin olo kuin veitsenterällä.
Lampaanviulu ja punaviini eivät maistu ihmisen kanssa, jota epäilet ja oudoksut ... vaikka haluaisit antaa ihmiselle mahdollisuuden ja antaa anteeksi. On niin helppoa heittää se ensimmäinen kivi ja tuomita. Ehkä hänelle valehteleminen on ollut puolustusmekanismi, voihan olla että hänen ex-vaimonsa tosiaan pahoinpiteli häntä ja hän vaan puolusteli. Jos vastakkain on suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, poliisi varmaan uskoo naista. Oli miten oli. Itse olen tämän sopan keittänyt ja minun pitää se joko heittää viemäriin tai syödä se ja tukehtua siinen. No saanpa sitten rangaistuksen
Ihminen on tässä maailmassa kuitenkin pohjimmiltaan yksin. Eikä elämä ole aina mustavalkoista. Eikä suutarin lapsella ole aina kenkiä...
Rauhallista pääsiäistä
Consuelo, elämä ei tosiaankaan ole mustavalkoista. Siksi se ei olekaan helppoa, en tiedä olisiko muutoinkaan.
Varmastikin ihmissuhteissa on niin, että toisen oleminen vaikuttaa toiseen, eli toisen käytös heijastuu jollaintapaa myös omasta käytöksestä. Jos sinä valehtelet, se olet sinä, joka valehtelee, vaikkakin miehen käytös olisi ehkä ollut alkuunsysääjä sille.
Aina nämä kommentit täälläkään eivät ihan osu, ihmiset nyt ovat vajavaisia ja aina ei voi tietää kaikkea toisesta. Toisaalta se, että vastaa takaisin, on hyvä asia, tulee oma ajatus ja mielipide selville. Vihamielisyyttä ja keljuilua ei tietysti kukaan kohdalleen halua ja varsinkaan silloin, jos on paha olla. Eikä kaikkea aina tarvitse jaksaakaan tai ottaa vastaan.
Usein itsestäkin on tuntunut, että ihmisiin ei voi luottaa ja elämässä saa pärjätä yksin. Niinhän se tavallaan onkin. Mutta parempi on kuitenkin ymmärtää, ettemme ole täydellisiä, kukaan. Rapatessa roiskuu, sanoisin. Vaikkei se mihinkään huonoon oikeuta. Kaikkien kommentit eivät koskaan miellytä kaikkia ja joskus ne miellyttävät vähän liikaakin.
Sinulle Consuelo toivon hyvää oloa ja itsestäsi välittämistä.
Näin luettuani Consuelon viestejä, ei ole tullut oloa siitä että kyseessä olisi varsinainen parisuhde. Ainoassakaan viestissä ei ole käynyt ilmi, mitä Consuelo olisi tehnyt Hansin hyväksi.
Mitä tulee luottamukseen, mielestäni ei ole kohtuutonta sanoa toiselle ihmiselle, että luottamus on mennyt. Jos Hansin menneisyys tuntuu uskomattomalta, niin kai siitä voisi sanoa Hansille? Jos jokin asia on epäselvä, eikö siitä sovi kysyä?
Sitten on sellaisiakin asioita kuin kiintymys ja vapaa-aika. Osa meistä haluaa viettää vapaa-aikaa ensisijaisesti puolisonsa kanssa. Osa haluaa olla enemmän omien ystävien kanssa ja osa istua iltaa yksinään. Näitä eroja on joko pakko kestää tai sitten etsiä sellainen ihminen, joka haluaa viettää vapaa-aikaa samalla tavalla. Siitäkin voisi hyvä olla Hansin kanssa keskustella avoimesti.
Kaikilla on oikeus omiin tunteisiinsa. Hansillakin on oikeus tuntea pettymystä. Se on hänen tunteensa ja hänellä on oikeus sanoa siitä, mutta hänen tunteensa ei ole sinun vastuullasi. Jos sinua häiritsevät Hansin tavarat asunnossasi, niin vaadi häntä viemään ne pois. Jos hänelle ei sovi, niin neuvotelkaa asiasta. Ei missään suhteessa kukaan saa vain omaa tahtoaan läpi. Voisiko hän viedä vaikka osan tavaroista pois?
Consuelo,
onpa hyvä, jos et kokenut mielipiteitäni liian jyrkkinä ja loukkaavina. On riskaabelia neuvoa toista, mutta toisaalta ulkopuolinen voi nähdä asian selvemmin kuin ruusunpunaisten silmälasien läpi katselija. Itse olen sietänyt turhaan aikamoista kohtelua. Olen myös saanut neuvoja, jotka ovat aikalailla satuttaneet. Tuskallisinta on, jos joku viittaa siihen, että saamani rakkaus ei ehkä olekaan täysin vilpitöntä, että minua ei ehkä rakastetakaan niin kuin olen kuvitellut, oli asianlaita sitten niin tai näin. Ajatus eroamisesta on kamala, mieleen tulevat ne ihanat hetket, joita läpikäy mielessään kerran toisensa jälkeen ja miettii vastakkaista mahdollisuutta. Kukapa mielellään vaihtaisi ihania rakkauden hetkiä yksinäisyyteen. Olisiko tuo tarkkojen rajojen vetäminen hyvä lähtökohta? Siinä kumppanillasi olisi mahdollisuus osoittaa todellinen rakastamisensa. Rakkaushan on pitkämielinen eikä etsi omaansa jne.
Kyllä minä olen miesystäväni auttanut monasti. Opettanut hänelle suomen kieltä, kertonut suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä, Suomen historiasta ja kulttuurista, auttanut lomakkeiden yms. täyttämisessä, neuvonnot erilaisissa käytännön asioissa, viennyt hänet mukaan ystäväpiirini ja sukulaisteni synttäreihin, perhejuhliin jne.
Luottamus toisaan meni aika lailla kun kävi ilmi, että hän on mulle koko vuoden valehdellult. Ja lisäksi sepittänyt uskomattomia tarinoita á la James Bond. Puhumattakaan siitä, että hänellä on lähestymiskielto ex-vaimoon, joka pelottaa minua. Olen siitä toki hänelle sanonut, en ole mykkä enkä ole imbesilli. Hän kertoo, että ymmärtää, mutta siihen se keskustelu sitten jääkin. Ja olen toki sanonut että minun asuntoni on liian pieni, jotta voisimme siinä olla 24/7 yhdessä. Senkin hän sanoo ymmärtävänsä, mutta aina hän on tänne tulossa, eikä millään haluaisi lähteä sunnuntaina pois. Minusta se nyt vaan on näin, että minulla on oikeus olla omassa kotona myös rauhassa kun näin haluan. Jos koko viikon tekee kovaa työtä, tarvitsee viikonloppuna hoitaa ihan kotihommiakin. Mutta aina mun pitää siitä sitten erikseen neuvotella.
Kirjoitit että ei se meidän suhteemme miltään parisuhteelta näytä. Jospa sitten määrittelisit parisuhteen. Aina ja kaikkialla yhdessä olemistako?
Mielestäni hyvä parisuhde voi olla myös sellaista (erityisesti tässä kultaisessa keski-iässä), että kummallakin on oma koti. Käydään yhdessä esim, teatterissa, syömässä, vietetään koti-iltoja ja laitetaan yhdessä ruokaa (vaikka noin vuorotellen kummankin kotona), käydään matkoilla, vietetään joskus lomia yhdessä, mutta kummallakin on myös ns oma elämä, johon kuuluu ystävät. sukulaiset, harrastukset ja ura.
Tällainen on vaikea, jos toisella ei työn lisäksi ole mitään "omaa elämää". Eikä hän edes halua sitä, Hän haluaa vaan sitä 24/7 parisuhdetta. Ja vaikeaksi sen tekee myös se, että hän haluaa elää sitän SINUN asunnossasi. Minä en ole kertaakaan hänen luonaan käynyt.
Mutta erittäin vaikea on se, että minä en tiedä kuka on OIKEASTI on. Monet valheet ovat jo paljastettu, mutta olen 100 varmaa, että on vielä monta mustaa aukkoa....
Valitettavasti minulla on tunteita häntä kohtaan enkä pysty ihan yks kans pistämään tätä suhdetta poikki. Vaikka vaistoni sanoo, että hänen elämästä on vielä paljon hämärän peitossa, vaistoni sanoo myös sen, että hän ei ole paha mies - hän on vaan kunnolla möhlinyt elämänsä eikä tiedä mitä tekisi ja miten olisi..
Consuelo kirjoitti 6.4.2012 23:55
Mielestäni hyvä parisuhde voi olla myös sellaista (erityisesti tässä kultaisessa keski-iässä), että kummallakin on oma koti. Käydään yhdessä esim, teatterissa, syömässä, vietetään koti-iltoja ja laitetaan yhdessä ruokaa (vaikka noin vuorotellen kummankin kotona), käydään matkoilla, vietetään joskus lomia yhdessä, mutta kummallakin on myös ns oma elämä, johon kuuluu ystävät. sukulaiset, harrastukset ja ura.
Tällainen on vaikea, jos toisella ei työn lisäksi ole mitään "omaa elämää". Eikä hän edes halua sitä, Hän haluaa vaan sitä 24/7 parisuhdetta. Ja vaikeaksi sen tekee myös se, että hän haluaa elää sitän SINUN asunnossasi. Minä en ole kertaakaan hänen luonaan käynyt.
Mutta erittäin vaikea on se, että minä en tiedä kuka on OIKEASTI on. Monet valheet ovat jo paljastettu, mutta olen 100 varmaa, että on vielä monta mustaa aukkoa....
Valitettavasti minulla on tunteita häntä kohtaan enkä pysty ihan yks kans pistämään tätä suhdetta poikki. Vaikka vaistoni sanoo, että hänen elämästä on vielä paljon hämärän peitossa, vaistoni sanoo myös sen, että hän ei ole paha mies - hän on vaan kunnolla möhlinyt elämänsä eikä tiedä mitä tekisi ja miten olisi..
Tuon kirjoittamasi pohjalta tulee sellainen olo, että haluatte ehkä hyvin erilaisia parisuhteita. Sinä haluat enemmän omaa aikaa ja eloa eri osoitteissa. Jos mies haluaa ihan erilaisen parisuhteen, niin tuskin voit häntä pakottaa haluamaan sellaista parisuhdetta kuin itse haluat. Jos hän suostuu ehtoihisi, sen täytyy sitten olla OK molemmille.
Miksi sitten kertomasi ei vaikuttanut minusta parisuhteelta? Kerroit tosiaan aikaisemmissa viesteissä miehen hyväksesi tekemistä asioista, mutta et juurikaan asioista, joita olisit itse tehnyt hänen hyväkseen. Jos kuitenkin mielestäsi suhteenne on sopivan vastavuoroinen ja sitä parisuhteena pidät, niin sitten se sellainen on.
Jos haluat käydä sen miehen asunnossa, niin vaadi päästä sinne.
Mitä tulee välittämiseen, niin saattaa sitä vähän liian rasittavastakin ihmisestä joskus välittää. Miksi ihmeessä? Kun ei ole ihminen tunteeton, ilman empatiaa ja välittämistä oltaisiin kaikki jo hävitty maapallolta, kun ei olisi kukaan koskaan hoivannut.
Harva ihminen on kai yksistään paha tai yksistään hyvä.
Eri asia sitten on, että kannattaako jäädä suotta suhteeseen, jossa ei voi hyvin. Kannattaako jäädä suhteeseen, jossa molemmat haluavat erilaista suhdetta. Kannattaako jatkaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka jatkuvasti ohittaa kumppaninsa toiveet? Kannattaako jatkaa sellaisen ihmisen kanssa, joka vaatii kumppaniaan haluamaan jotain, mitä tämä ei halua?
Ja mitä siihen mieheen tulee, niin on se tähänkin asti selvinnyt jo monta vuotta ilman sinua. Ihan itse se on vastuussa omista teoistaan ja niiden seurauksista. Sekä sinulla että hänellä on mahdollisuus olla onnellisia, joko keskinäisessä suhteessa tai suhteissa joihinkin muihin.
Polunkävijätär, kirjoitat osuvasti ja selkeästi tuosta niin tärkeästä aiheesta; millaisen suhteen kumpikin haluaa. On todella merkittävää tuo, mitä kumpikin odottaa suhteelta. Vain silloin, kun ne ovat enimmäkseen samoja asioita, suhde voi toimia.
Näistäkin kaikesta on tosi tärkeää keskustella keskenänsä.
Itse olen niin tehnyt menneessä suhteessa, jossa meillä oli miesystäväni kanssa meko erilaiset odotukset suhteelle. Lopputulos oli se, että oli oman mielenrauhan vuoksi erottava. Tosin, niinkuin olen sanonut, ei ole helppoa tämäkään, tuhoton ikävä.
Tänään muuten huomasin senkin, etten ole nuoruudessani joutunut harjoittelemaan eroamista, kun ei ole ollut seukkasuhteita silloin. Ajattelen, että se olisi hyvä taito sekin, jäähyväisten jättäminen ja sen ymmärtäminen, että se on vain osa elämää ja surullisuus myös kuuluu siihen. Sellainen sisäinen tieto, että maailmani ei kaadu, jos suhde loppuu. Että tiedän ilmanmuuta selviäväni, enkä pelkää lopettaa huonoa/toimimatonta suhdetta yksinäisyyden tms. pelon vuoksi.
Sen ymmärtäminen ja tunteminen, että olen kokonainen ilman toista ihmistä ja erotessa sattuu, mutta toivo elää aina ja elämä kantaa.
polunkävijätär kirjoitti 7.4.2012 15:4
Tuon kirjoittamasi pohjalta tulee sellainen olo, että haluatte ehkä hyvin erilaisia parisuhteita. Sinä haluat enemmän omaa aikaa ja eloa eri osoitteissa. Jos mies haluaa ihan erilaisen parisuhteen, niin tuskin voit häntä pakottaa haluamaan sellaista parisuhdetta kuin itse haluat. Jos hän suostuu ehtoihisi, sen täytyy sitten olla OK molemmille.
Miksi sitten kertomasi ei vaikuttanut minusta parisuhteelta? Kerroit tosiaan aikaisemmissa viesteissä miehen hyväksesi tekemistä asioista, mutta et juurikaan asioista, joita olisit itse tehnyt hänen hyväkseen. Jos kuitenkin mielestäsi suhteenne on sopivan vastavuoroinen ja sitä parisuhteena pidät, niin sitten se sellainen on.
Hauki on kala, hauki on kala. Eipä tuossa kummoistakaan päättelyä tarvita todetakseen k.o. seurustelukumppaneiden haluavan erilaista parisuhdetta. Itsestäänselvyys on myös, että jos joku suostuu toisen ehtoihin, se on OK molemmille.
Nainen ei kuvatussa tapauksessa ole pakottamassa miestä mihinkään, ei haluamaan eikä tekemään. Mies sensijaan on pakottamassa naista luovuttamaan käyttöönsä tämän tilaa ja aikaa tämän tahdon vastaisesti. Onneksi, Consuelo, et ole manipuloitavissa oleva ihminen. Pidä pintasi äläkä luovuta itsemääräämisoikeuttasi!
En myöskään näe, että parisuhteen olemassaolo olisi todettavissa hyväntekeväisyyksien tasapainosta, ja vaikea sellaista olisi mitatakaan. Joskus on epäselvää, mikä on hyvää ja mikä ei. "Hyvän" tekeminen sitomis- ja hallitsemistarkoituksessa ei ole hyvyyttä.
Narsismi-psykopatia-hälytyskellot soivat edelleen... Ne rajat pidettävä!