Olen itse todella arka. Otan itseeni aika usein asioita. Toisinaan tuntuu, että kaikki käyttävät hyvää luonnettani hyväksi. Sitten, jos kaikki ei mene nappiin heti kerralla menetän kärsivällisyyteni. En tiedä miten selviän tämän ujouteni ja arkuuteni kanssa, jonka kanssa takkuan koko ajan. Onko muilla samoja ongelmia?
En usko masennukseen. Kirjoittaminen ja juttelu auttaa.
Hyvä. Kirjoita vaan lisää.
Musta tuntuu taas ihan hirveältä, miten voi olla näin räiskyvä luonne ja tällainen asenne kotona, sitten muualla olen kuin viilipytty. En uskalla tehdä mitään. Mikä mulla on?
Tuntuu ihan järkyttävältä, mielessä pyörii vaan kaikenlaiset ajatukset, mitä ei ole tullut ajatelleeksi, joskus tuntuu että ne näkyvät töissäkin. Ja tuntuu etten saa hallittua omia ajatuksia. Tahtoisin vaan niin kovasti löytää kaverin. Ei auta kuin jaksaa. Ahdistun ihan hirveästi pienistä asioista.
Moi,
Mikä susta tuntuu pahalta? Sä voit kyllä löytää itsellesi kaverin. Uskallus voi olla vaikea asia, mutta sitä voi harjoitella. Jos esim. on joku sellainen tilaisuus missä voisi olla mahdollisia kavereita, niin jos vähän uskaltaa lähestyä ja jutella, voi sillä päästä hyvin alkuun. Työpaikaltakin voi löytää kavereita, jos siellä on samanhenkisiä ihmisiä. Joskus sellaisestakin tyypistä voi saada kaverin, jota ei alkuun osaisi ajatellakaan.
Monet ajatukset tulevat ja menevät, vaikka tuntuisikin siltä että niitä pitäisi hallita paremmin. Yksi tapa pyrkiä ahdistavista ajatuksista eroon on ajatella, että ne ovat ajatuksia, mutta eivät ohjaa suoraan sun toimintaa. Sulla on toisin sanoen aina mahdollisuus päättää itse, miten reagoit ajatuksiisi. Eihän ahdistusta aina voi välttää, mutta se voi auttaa siihen hallinnantunteeseen. 🙂
Hei teille kaikille!
En ole tänne palstalle hetkeen kirjoittanut...
Kirjoitin tänne joskus että samoja ujous ja arkuus ongelmia löytyy täältäkin suunnalta!
Kaveriongelma on minullakin! Olen silti tottunut viettämään vapaa-ajan yksinäni koska koskaan ei ole oikein ollut kavereita. Mutta silloin tällöin jos haluaa mennä vaikka kaupungille eikä yksin haluaisi mennä, tulee tunne olisipa minullakin kavereita.
Te muut ujoudesta kärsivät: oletteko lukeneet jotain ujous aiheisia kirjoja joista voisi olla apua! Jos niin kertokaa ihmeessä onko jostain ollut apua! ?
villikettu kirjoitti 20.12.2015 15:15
Moi,
Mikä susta tuntuu pahalta? Sä voit kyllä löytää itsellesi kaverin. Uskallus voi olla vaikea asia, mutta sitä voi harjoitella. Jos esim. on joku sellainen tilaisuus missä voisi olla mahdollisia kavereita, niin jos vähän uskaltaa lähestyä ja jutella, voi sillä päästä hyvin alkuun. Työpaikaltakin voi löytää kavereita, jos siellä on samanhenkisiä ihmisiä. Joskus sellaisestakin tyypistä voi saada kaverin, jota ei alkuun osaisi ajatellakaan.
Monet ajatukset tulevat ja menevät, vaikka tuntuisikin siltä että niitä pitäisi hallita paremmin. Yksi tapa pyrkiä ahdistavista ajatuksista eroon on ajatella, että ne ovat ajatuksia, mutta eivät ohjaa suoraan sun toimintaa. Sulla on toisin sanoen aina mahdollisuus päättää itse, miten reagoit ajatuksiisi. Eihän ahdistusta aina voi välttää, mutta se voi auttaa siihen hallinnantunteeseen. 🙂
Musta tuntuu vähän väliä pahalta. En oikein tiedä ja osaa selittääkään miksi. Otan hirveän helposti itseeni kaiken.
Olen joskus selaillut Juhani Mattilan teosta ujoudesta ja arkuudesta.
Mullakin on sellasta ongelmaa tai oikeestaan sosiaalisettilanteet pelottaa. Mulle on auttanut vaan se että pakotan itseni niihin.
hanne3 kirjoitti 26.12.2015 3:10
villikettu kirjoitti 20.12.2015 15:15
Moi,
Mikä susta tuntuu pahalta? Sä voit kyllä löytää itsellesi kaverin. Uskallus voi olla vaikea asia, mutta sitä voi harjoitella. Jos esim. on joku sellainen tilaisuus missä voisi olla mahdollisia kavereita, niin jos vähän uskaltaa lähestyä ja jutella, voi sillä päästä hyvin alkuun. Työpaikaltakin voi löytää kavereita, jos siellä on samanhenkisiä ihmisiä. Joskus sellaisestakin tyypistä voi saada kaverin, jota ei alkuun osaisi ajatellakaan.
Monet ajatukset tulevat ja menevät, vaikka tuntuisikin siltä että niitä pitäisi hallita paremmin. Yksi tapa pyrkiä ahdistavista ajatuksista eroon on ajatella, että ne ovat ajatuksia, mutta eivät ohjaa suoraan sun toimintaa. Sulla on toisin sanoen aina mahdollisuus päättää itse, miten reagoit ajatuksiisi. Eihän ahdistusta aina voi välttää, mutta se voi auttaa siihen hallinnantunteeseen. 🙂
Musta tuntuu vähän väliä pahalta. En oikein tiedä ja osaa selittääkään miksi. Otan hirveän helposti itseeni kaiken.
Niin minäkin otan usein helposti itseeni... Vaikka tiedän että ei sanojalla ole välttmätt ollut tarkoitus lytätä...
hanne3 kirjoitti 26.12.2015 3:37
Olen joskus selaillut Juhani Mattilan teosta ujoudesta ja arkuudesta.
Kiitos. Taidan lähteä kirjastoon etsimään teosta. Oliko siitä jotain apua?
BirdBell kirjoitti 26.12.2015 22:49
hanne3 kirjoitti 26.12.2015 3:37
Olen joskus selaillut Juhani Mattilan teosta ujoudesta ja arkuudesta.
Kiitos. Taidan lähteä kirjastoon etsimään teosta. Oliko siitä jotain apua?
Näytti ihan asialliselta, ei kovin uusi, ei tullut kuin selailtua teosta. Kyllästyin ehkä vähän, joten en lainannut. ��
hanne3 kirjoitti 28.12.2015 17:18
BirdBell kirjoitti 26.12.2015 22:49
hanne3 kirjoitti 26.12.2015 3:37
Olen joskus selaillut Juhani Mattilan teosta ujoudesta ja arkuudesta.
Kiitos. Taidan lähteä kirjastoon etsimään teosta. Oliko siitä jotain apua?
Näytti ihan asialliselta, ei kovin uusi, ei tullut kuin selailtua teosta. Kyllästyin ehkä vähän, joten en lainannut. ��
Ajattelin sen kirjan silti lainata vaikkei sinulle siitä ollutkaan hyötyä. Olen valmis tekemään mitä vain voittaakseni "ujouteni" ...
Tiiättekö ihmiset sen tunteen kun haluaisitte liittyä keskusteluun ja kun liitytte ihmiset katsovat nenänvartta pitkin tai vastaavat jaa. Sitten saat jatkuvasti kuulla kuinka hiljainen olet. Eikä ihmisillä ole sen vertaa
Älyä että voisivat vaikka vastata kysymyksellä jotta ujokin pääsisi keskusteluun varsinkin kun se toisten ihmisten mielestä on niin hirveää että joku sattuu haluta kuunnella eikä olla kokoajan äänessä.
Tai sitten se että kun ujoilla ihmisillä on vaikea sanoa ei niin sinua juoksutetaan paikasta toiseen ja kun sitten vastaatlkin ei. Ihmiset suuttuvat siitä että haluat vaihtaa roolia!
Luin tässä kirjan: Philip g. Zimbardo Mitä ujous on? Mitä ujoudelle voi tehdä?
- tulin siihen tulokseen etttä ehkä en olekkaan ujo on vain huono itsetunto joka vaikuttaa kaikkeen...
Onko muilla hyviä kirjavinkkejä? Kokemuksia?
BirdBell kirjoitti 30.12.2015 13:50
hanne3 kirjoitti 28.12.2015 17:18
BirdBell kirjoitti 26.12.2015 22:49
hanne3 kirjoitti 26.12.2015 3:37
Olen joskus selaillut Juhani Mattilan teosta ujoudesta ja arkuudesta.
Kiitos. Taidan lähteä kirjastoon etsimään teosta. Oliko siitä jotain apua?
Näytti ihan asialliselta, ei kovin uusi, ei tullut kuin selailtua teosta. Kyllästyin ehkä vähän, joten en lainannut. ��
Ajattelin sen kirjan silti lainata vaikkei sinulle siitä ollutkaan hyötyä. Olen valmis tekemään mitä vain voittaakseni "ujouteni" ...
Kannattaa lainata, jos on kiinnostusta.