Haluatko kertoa enemmän noista tunteista, hanne3? Mietin tässä että onko ujous ja herkkyyskin vähän kiinni siitä, keneltä kysytään. Joku sosiaalisesti erittäin aktiivinen tyyppi voi ymmärtää ujouden eri tavoin kuin omissa oloissaan viihtyvä.

Herkkyys voi olla hienokin asia, vaikka kieltämättä se voi olla joidenkin mielestä outoa. Sama varmaan ujoudessa. Uskallusta ja asioista kertomista voi toki harjoitella. Ehkä niihinkin voisi löytää luontevan tavan toimia. Asioista puhuminen rauhassa kahdestaan voi olla helpompaa kuin porukassa. Tai esimerkiksi viestin kirjoittaminen terveydenhoitajalle voi olla helpompi tapa aloittaa kuin suoraan puhuminen. 🙂

Tsemppiä! 🙂🌻

villikettu kirjoitti 25.10.2015 15:50

Haluatko kertoa enemmän noista tunteista, hanne3? Mietin tässä että onko ujous ja herkkyyskin vähän kiinni siitä, keneltä kysytään. Joku sosiaalisesti erittäin aktiivinen tyyppi voi ymmärtää ujouden eri tavoin kuin omissa oloissaan viihtyvä.

Herkkyys voi olla hienokin asia, vaikka kieltämättä se voi olla joidenkin mielestä outoa. Sama varmaan ujoudessa. Uskallusta ja asioista kertomista voi toki harjoitella. Ehkä niihinkin voisi löytää luontevan tavan toimia. Asioista puhuminen rauhassa kahdestaan voi olla helpompaa kuin porukassa. Tai esimerkiksi viestin kirjoittaminen terveydenhoitajalle voi olla helpompi tapa aloittaa kuin suoraan puhuminen. 🙂

Tsemppiä! 🙂🌻

Toisinaan tunnen sosiaalisten ja puheliaiden ihmisten vievän kaiken. Itse jollain tapaa pidän siitä että olen herkkä, mutta mietin arvostetaanko herkkyyttä ollenkaan. Nyt pitäisi olla kova. Olen vasta tajunnut herkkyyteni. Olen miettinyt voinko työskennellä esimerkiksi hoitoalalla missä voi tapahtua mitä vain. On tullut tehtyä harjoittelujaksoja. En tiedä olenko osannut ottaa niistä kaikkea irti. Sitten olen tosi arka puhumaan porukassa, juttelen mieluummin kahden kesken. Olen miettinyt onko jossain alitajunnassa pelko nauramisesta, muiden supattelusta ja kuiskimisesta.

Hei,
Kyllä minullakin on hieman tuota ongelmaa. En keksi oikein mitään muuta keinoa kehittää sosiaalisiataitoja, kun sen ihmisten keskelle menon. Olen varma, että sinulla ei ole itsessäsi mitään hävettävää eikä syytä vetäytyä syrjään.
Hyvän luonteesi hyväksikäyttöön en oikein osaa sanoa mitään. Yritä vain olla ottamatta liikaa työtä vastaan ja sanoa välillä "ei" ihmisille.
Tsemppiä sinulle☺️❤️

Mietin taas tätä miten voi olla näin ujo ja arka. Joskus tuntuu siltä, että on täysin lytätty, pohjanoteerattu. Joskus ei ole itsellä tilaa ollenkaan. Tuntuu ahdistavalta.

Sarjetty kirjoitti 26.10.2015 16:53

Hei,
Kyllä minullakin on hieman tuota ongelmaa. En keksi oikein mitään muuta keinoa kehittää sosiaalisiataitoja, kun sen ihmisten keskelle menon. Olen varma, että sinulla ei ole itsessäsi mitään hävettävää eikä syytä vetäytyä syrjään.
Hyvän luonteesi hyväksikäyttöön en oikein osaa sanoa mitään. Yritä vain olla ottamatta liikaa työtä vastaan ja sanoa välillä "ei" ihmisille.
Tsemppiä sinulle☺️❤️

Voisin kirjoittaa vähän, jos se vaikka helpottaisi oloa. Erosin viimeisimmästä työstä sanomalla, että hakeudun kouluun. (Aloitin opinnot, siitä ei tullut yhtään mitään, oli ilmeisesti tekosyy lähteä paikasta pois). Eräs tyttö ei päästänyt minua koskaan juttelemaan ns. tärkeiden ihmisten kanssa töissä. Kun olin viemässä jotain tärkeille ja arvostetuille ihmisille, tyttö sieppasi sen kädestäni ja sanoi voin viedä. Jotenkin tuli monesti vähän sellainen fiilis että kyllä itsekin saisin toimitettua asian. En kyllä varsinaisesti eronnut, työsopimukseni vain päättyi sopivalla hetkellä. Ärsytti niin paljon, etten välittänyt puhua enää mahdollisesta jatkosta.

Kokeile kirjoittamista vaan!🙂👍

Sarjetty kirjoitti 15.11.2015 11:31

Kokeile kirjoittamista vaan!🙂👍

Kiva et joku kannustaa! Vähän tuntuu siltä että kaikki kaatuu päälle ja sisällä on vaikka minkälaisia möykkykasoja. ��

Musta tuntuu että on aika pahoja ongelmia ujouden ja arkuuden, ja sen etten uskalla tehdä mitään. En uskalla aina edes vanhemmille jutella illalla olkkarissa. Sekin menee niin että en vaan saa kaikkia asioita sanottua. En tiedä mikä mulla on. Ikään kuin kätken ihan mielettömän paljon asioita sisälle. Vanhemmat kovasti sanoo että älä nyt oo yksin jossain huoneessa vaan tule juttelemaan, mutta ei se menee tavallaan luonnostaan että hautaudun jonnekin. Olenko erakko?

Tuntuu toisinaan et menee teeskentelyksi kun yrittää jutella. Sitten tuntuu joskus että kannan järkyttävän huonoa omaatuntoa pienistä asioista, joista tarvisi viis veisata.

Onko sinulle tapahtunut, joskus jotain mikä oisi tehnyt susta ujon/aran? Kiusaamista? Yrittäny joskus puhuu mut ei kuunneltu vaan vähäteltiin?

Oon samaa mieltä kuin Sarjetty. Kannattaa kokeilla kirjoittamista! 🙂

Se ei tarkoita erakkoluonnetta, ettei pysty sanomaan asioita. Voisitko kokeilla puhumista vähän kerrallaan? Ihan lyhyiden asioiden sanomista ensiksi, ja jos tuntuu että pystyy siihen, niin voi kokeilla vähän jatkaakin. Vanhempasi kuulostavat ymmärtäväisiltä, pystyisitkö puhumaan heille näistä ongelmista? Juttelemisen yrittäminen ei ole teeskentelyä. Se voi tuntua siltä, mutta todellisuudessa olet rohkea, kun yrität 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Sarjetty kirjoitti 15.11.2015 23:14

Onko sinulle tapahtunut, joskus jotain mikä oisi tehnyt susta ujon/aran? Kiusaamista? Yrittäny joskus puhuu mut ei kuunneltu vaan vähäteltiin?

On ollut ihmisiä elämässä, jotka olivat kaksinaamaisia ja ilkeitä. Kai joskus oli sellaistakin että kun sanoin jotain koulussa tunnilla siitä väännettiin vitsiä ja loksauteltiin mitä sattui. On ollut kaikenlaista.

Pitäisikö sun puhua noista asioista?

Mietin tässä miten saan ihan pienimmästäkin asioista huonon omantunnon, sitten vellon sen kanssa pitäisikö vai ei. Onko herkkä omatunto jotenkin yhteydessä ujouden ja arkuuden kanssa vai onko muita joita pistää pienimmätkin asiat?

Masennuksen takia kaikki romuttaa itsetuntoani. Et ole ainut. Minua auttaa kirjoittaminen ja juttelu.