Nuupahtanut salaatti
Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata
Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.
”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”
Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.
Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.
Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.
Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.
Itse en ole todellakaan asiantuntija syömishäiriömaailmassa, koska se on omasta näkökulmastani niin negatiivinen maailma. Et saa vahingoittaa itseäsi. Tuollaiseen käytökseen kyllä löytyy varmasti jokin luonnollinen syy, vaikka sinulla ei vielä ole sille sanoja. Saattaa kuulostaa vähän liian normaalilta näkemykseltä, ja tiedän, etten saa syömishäiriöspesialistien suosiota tällä, mutta en haekaan mitään patologiakisan palkintoa. Jotkut vain reagoivat esim. negatiiviseen sosiaaliseen kulttuuriin ruoalla tms. Ei asia ole aina yksilöstä johtuva. Se nimenomaan on kapeakatseista. On olemassa kulttuuri johon reagoi oman persoonallisuuden piirteistä johtuen, yhteiskunnan vaatimukset, kasvatuskysymykset ja kaikki muu normaali jotka voivat myös vaikuttaa, koska kulttuurimme on edelleen niin ahdasmielinen mitä tulee erilaisten persoonien hyväksymiseen. Sorry, että kyseenalaistan.
Yritä jotenkin jaksaa, vaikka tuntuisi että elämä olisi kun suossa rämpisi. Niin mäkin yritän. On päiviä tai tunteja, jotaka on tosi vaikeita. Mut sit on niitä hyviäkin hetkiä.
Tällä hetkellä mennään taas suossa. Mut ehkä tässä kun päivä menee, aikaa toi ulkona oleva aurinkokin paistaa ja antaa voimia jaksaa eteenpäin.
Hirmuisesti voimia ja jaksuja sulle. Anteeksi etten osaa mitään järkevää kirjoittaa. En tahdo että luovutat. Sua kaivataan täällä ja siellä. Sulla on jokin merkitys ja pitkää elämä edessä.
Salaatti kirjoitti 21.10.2013 11:10
No niin. Nyt minä varmaan teen silleen että en lähe vaikka nuo päästäisikin. Etten tee itsemurhaa ainakaan vielä. Sanon niille etten uskalla lähtä.
Hieno päätös ja jos päästivät kotiin, kai sulle on järjestetty jatkohoito jossa sun on pakko käydä?
No miten kävi?
Ja minä sinusta pidän just sellaisena kuin olet, ole mikä olet. Hyväksyn sun syömishäiriösikin vaikka ei siltä ehkä näytä.
Minä en vaan hyväksy, että kuolet siihen, siksi sanon välillä rumastikin.
Ovatko runosi omia? Tosi hienoa.
Minäkin kirjoittelin sairaalassa runoja, niillä on helppo kertoa tunteista.
Halaus.
White princess 2, tietenkin saat kyseenalaistaa ja esittää omia näkemyksiä. 🙂 Minä tajuan sun mielipiteen mutta ainakin aika ajoin mun oma syömishäiriö tuntuu aikamoiselta ongelmalta.
Saloka kiitos<3 Ei tarvitse osata mitään järkeviä kirjottaa. Tuli tosi hyvä mieli sun kommentista. Koitahan nousta suosta!
maanvaiva kirjoitti 21.10.2013 17:46
Salaatti kirjoitti 21.10.2013 11:10
No niin. Nyt minä varmaan teen silleen että en lähe vaikka nuo päästäisikin. Etten tee itsemurhaa ainakaan vielä. Sanon niille etten uskalla lähtä.
Hieno päätös ja jos päästivät kotiin, kai sulle on järjestetty jatkohoito jossa sun on pakko käydä?
No miten kävi?
Ja minä sinusta pidän just sellaisena kuin olet, ole mikä olet. Hyväksyn sun syömishäiriösikin vaikka ei siltä ehkä näytä.
Minä en vaan hyväksy, että kuolet siihen, siksi sanon välillä rumastikin.Ovatko runosi omia? Tosi hienoa.
Minäkin kirjoittelin sairaalassa runoja, niillä on helppo kertoa tunteista.
Halaus.
maanvaiva<3
En minä kuole siihen. Syön paljon. Ja olen tehnyt monta voittoa täällä. Syön oikeaa ruokaa kahdesti päivässä edes vähän, juon maitoa enkä vettä, laitan näkkärin päälle margariinia... Ja tänään söin iltapalalla kaksi näkkäriä ja toisen päälle laitoin jopa juustoa! Minusta se oli iso juttu. En koskaan sallisi itseni hakea lisää.
Oonko joskus aiemmin kirjottanu tänne jonku runon? Tuo oli oma.
Vaikka en osaa hyvin kirjottaa runoja niin niitä on jotenki aina välillä pakko kirjottaa.
Ei mua kotiin päästetty. Oon edelleen pakkohoidossa. Ainakaan vielä ei oo ees vapaakulkua. Pääsen vielä joskus (toivottavasti pian) avo-osastolle ainakin tämänpäiväisten puheiden perusteella mutta en ainakaan vielä tällä viikolla. Ei mun tarvinnu ees sanoo etten uskalla lähtee ku vastasin vaan rehellisesti kaikkiin kysymyksiin. Vaikka nyt taas ahistaa olla täällä niin ehkä se on ihan hyvä etten vielä pääse pois. Nyt minä aion yrittää saada hoitajille puhuttua enemmän asioita. Ainahan voi yrittää.
Tänä aamuna näytin tavallista lihavammalta koska olin syönyt ylimääräisen näkkärin eilen illalla.
No jos et olisi sie ja sun syömishäiriö, mua naurattaisi tuo näkkärijuttu. Mutta sinä kai olet tosissasi ja minäkään en saa nauraa.
Et kai ole kuin tuon yhden runon kirjoittanut tänne, mulla lukihärösenä menee välillä yksiköt ja monikot sekaisin.
Nyt sitten sun vaan pitää sinne sopeutua. Varmaan jossain vaiheessa pääset ulkoileen ja muuta sellaista. Miekin kävin silloin hoitajan kanssa hiihtämässä ja kuntosalilla.
Etkö voisi jotain opiskella, jotain pientä vaikka?
Käykö sua siellä porukat katsomassa tai jotkut kaverit?
On kai sulla jotain päiväohjelmaa vai etkö jaksa vielä osallistua?
Tsemppiä.
Salaatti kirjoitti 21.10.2013 21:34
En minä kuole siihen. Syön paljon. Ja olen tehnyt monta voittoa täällä. Syön oikeaa ruokaa kahdesti päivässä edes vähän, juon maitoa enkä vettä, laitan näkkärin päälle margariinia... Ja tänään söin iltapalalla kaksi näkkäriä ja toisen päälle laitoin jopa juustoa! Minusta se oli iso juttu. En koskaan sallisi itseni hakea lisää.
Nythän mie vasta hokasin tämän eli olet aika kunnolla syönyt. Anteeksi huono vitsini näkkäristä. Katsooko hoitaja vierestä sun syömisiä vaan saatko itse ottaa ruuat?
Kestätkö sinä muuten mitään vitsiä syömishäiriöstä muilta kuin toiselta syömishäiriöseltä?
Eli meneekö sulla niin, että koet, että minä v.....len vaan?
Minä ehkä jatkossa en sanoo mitään syömistäsi etten loukkaa. Onhan sussa muutakin kuin syömiset.
Minä itse lasken aika rankkaakin leikkiä omasta sydänviasta tai epilepsiakohtauksista mutta suutun, jos joku toinen sanoo niistä leikkiä. Tuosta diabeetesta en juuri puhu mitään. Kun monet sotkevat sen 2 tyypin diabeetekseen ja luulevat mun sairastuneen siksi kun olen syönyt karkkia liikaa.
maanvaiva kirjoitti 22.10.2013 13:33
No jos et olisi sie ja sun syömishäiriö, mua naurattaisi tuo näkkärijuttu. Mutta sinä kai olet tosissasi ja minäkään en saa nauraa.
Et kai ole kuin tuon yhden runon kirjoittanut tänne, mulla lukihärösenä menee välillä yksiköt ja monikot sekaisin.Nyt sitten sun vaan pitää sinne sopeutua. Varmaan jossain vaiheessa pääset ulkoileen ja muuta sellaista. Miekin kävin silloin hoitajan kanssa hiihtämässä ja kuntosalilla.
Etkö voisi jotain opiskella, jotain pientä vaikka?
Käykö sua siellä porukat katsomassa tai jotkut kaverit?
On kai sulla jotain päiväohjelmaa vai etkö jaksa vielä osallistua?
Tsemppiä.
Kiitos<3
Saa mulle nauraa ja en suutu vaikka heittäisi syömishäiriöstä tai muusta läppää, jos ei ole ilkee. Joskus kyllä ehkä jos joku sanoo vaikka mun syödessä jotain "kiellettyä" siitä jotain niin sitten mulle tulee paha mieli ja en enää uskalla syyä sitä.
Mutta en oo kokenut että sinä v.....lisit.
Minä olin tosissaan. Minä oikeesti näytin isommalta aamulla kun olin syöny sen ylimääräisen näkkärin illalla. Silti söin lounaalla liikaa. Huomenna näytän varmaan vielä paljon lihavammalta. Mutta jossain määrin tajuan että jotain voi naurattaa. Kyllähän minä itekki tiiän ettei se edellisiltana syöty edes näy aamulla, ei se muutu läskiksi niin nopeasti. Silti se tuntuu ja näyttää siltä.
Mutta aika kunnolla oon syöny 🙂 Nyt aion päästä syömishäiriöstä eroon. Minä niin toivon että onnistun!! En jaksais enää kaikkee sitä minkä kans taistelen. Tällä tai ens viikolla minä syön vielä karkkiakin jos mieli tekee. Näytän pitkää nenää syömishäiriölle. Saan minä joskus syyä karkkia. Paitsi en tiiä uskallanko kun sitte lihon taas niin kauheesti...
Minä en oo täällä kertonu mitään siitä että syöminen ja oma lihavuus ahistaa, joten ei ne hoitajat mun syömisiä tarkkaile. Tiiän että juttu vois olla toinen jos ne tietäis ja siksi en kerro. Tulis liian ahistavaa elämästä.
Äiti ja isä on käyny perjantaina ja äiti ja sisko ja kaksi veljeä sunnuntaina. Tällä viikolla yksi kaveri pääsee käymään mutta sitte on varmaan taas pitkä jakso ettei käy vieraita. Toisaalta se on tylsä juttu mutta toisaalta väsyn aina kauheesti kun käy vieraita niin ei haittaa vaikka kukaan ei niin usein pääsekään.
Vielä ei oo mitään päiväohjelmaa. Kyllä jaksaisin ainaki johonki osallistua. Jos saisin kysyttyä joltaki että pääsisinkö johonki ryhmään. Mutta oon aina niin huono menemään kysymään toisilta mitään. Siinä mulla olis opittavaa. Että jos vaikka ahistaa niin saisin mennä sanoon että haluan jutella mutta en koskaan uskalla.
Mulla on ikävä sählyä. Ja parasta ystävääni.
Häh, nyt menin lähes sanattomaksi. Sie olet sairaalassa etkä kerro syömishäiriöstäsi?
Kun pääset kotiin, veinaat kai yksin siitä selvitä. Et selviä, näkeehän sen pösilömpikin kuin mie. Kyllä sinä tarvitset apua syömisenkin kanssa, jos pelkäät yhden näkkileivän lihottavan.
Kerro nyt ihmeessä ja samalla pyydä ohjelmaa. Tai voithan hoitajien mielestä olla niin huonossa kunnossa, että tarvitset eniten vaan lepoa.
voimia sh-peikon karkoitukseen. Ite en ole siitä eroon päässyt kun hetkeks, kunnes taas joku mun päänsisällä sanoo että toi ja toi ruoka tai juoma sairastuttaa mut. Sitten jätän sen ja sit huomaan että kappas, en syökään taas paljoo mitään. Mut nyt olen pystynyt lämpimän ruuan ja iltapalan syömään joka päivä. Joskus jotain muutakin vielä. Tänään söin 2 annosta jauhelihakeittoa, jota tein ja oli suht hyvää. En tiä onko mun makuaistissa ongelmia, mut se maistu makialta.
Voimia sulle.
maanvaiva kirjoitti 22.10.2013 17:28
Häh, nyt menin lähes sanattomaksi. Sie olet sairaalassa etkä kerro syömishäiriöstäsi?
Kun pääset kotiin, veinaat kai yksin siitä selvitä. Et selviä, näkeehän sen pösilömpikin kuin mie. Kyllä sinä tarvitset apua syömisenkin kanssa, jos pelkäät yhden näkkileivän lihottavan.
Kerro nyt ihmeessä ja samalla pyydä ohjelmaa. Tai voithan hoitajien mielestä olla niin huonossa kunnossa, että tarvitset eniten vaan lepoa.
Kyllä varmaan saan ohjelmaa, jos lääkäri antaa luvan. Sanoin hoitajalle että on tekemisen puutetta kun ei ole koko päivänä mitään ohjelmaa. Olis hyvä jos ois jotain 🙂
Kyllä minä aion sitte kotonakin selvitä. Koitan nyt ihan ite muuttaa mun syömistottumuksia terveellisempään suuntaan. Joka päivä tuntuu että syön liikaa, mutta tiiän että syön vähän liian vähän. Varsinki jos liikkuisit yhtä paljo ku kotona. Ja sanon itelleni aina että saan syyä ja että en syö liian paljo. Koitan rikkoa niitä sääntöjä joita oon itelleni asettanu. Aion ens tai tällä viikolla syyä edes vähän karkkia ihan vaan sen takia että kumoan niitä sääntöjä. Opettelen syömään enemmän vähitellen. Aattelin just että jos rupeen syömään aamupalankin. Vaikka näkkärin. Lihonkohan siitä paljon? Tai siis tiiän ettei pitäis lihoa mut silti vähän pelkään että mitä jos.
Jos kertoisin hoitajille niin vois olla ihan liian ahistavaa. Koska kaikki seurais paljo enemmän että syön. Se ahistais siks jos pitäis syyä enemmän. Ja muutenki. Kyllä mää tästä pääsen ite yli ku muistan vaan hokea itelleni niitä totuuksia.
saloka kirjoitti 22.10.2013 20:7
voimia sh-peikon karkoitukseen. Ite en ole siitä eroon päässyt kun hetkeks, kunnes taas joku mun päänsisällä sanoo että toi ja toi ruoka tai juoma sairastuttaa mut. Sitten jätän sen ja sit huomaan että kappas, en syökään taas paljoo mitään. Mut nyt olen pystynyt lämpimän ruuan ja iltapalan syömään joka päivä. Joskus jotain muutakin vielä. Tänään söin 2 annosta jauhelihakeittoa, jota tein ja oli suht hyvää. En tiä onko mun makuaistissa ongelmia, mut se maistu makialta.
Voimia sulle.
Kiitos.
Toivon että sinäki oisit joskus vapaa. Hyvä että syöt nykyisin ihan hyvin. Minä myös syön ihan hyvin ja aion yrittää sitä jatkaa aina. Voihan keitto joskus maistuu makealle. Kait😋
Kerroit, että kun olit syönyt yhden näkkärin mielestäsi liikaa, niin näytit mielestäsi lihavammalta, vaikka tiesit toisaalta että se lähtee pois. Sanoit myös, että kun se kuitenkin tuntuu siltä. Uskon kyllä, että se, että koit itseäsi lihavammaksi, on sinulle totta. Myös se on totta sinulle, että se tuntui siltä. Ei sitä voi kukaan väittää, etteikö se olisi sinun kokemusmaailmassasi totta.
Mieti siksi vaikka mikä TUNNE olisi syömishäiriöksi luokitellun oireilun taustalla? Entä miten sinua on kohdeltu ihmisenä? Olisitko sittenkin ehkä vain nuori, josta ainakin tulee ihan normaali?
Onko sulla joku näkkärikammo? Yhdessä näkkärissä on n 35 kcal, sen sie kulutat kyllä vaikka vaan makaisit.
Kyllä sie minusta olet aikamoisen pösilö suorastaan, jos et kerro syömishäröstä siellä.
Olenhan miekin joutunut käymään ravitsemusterpalla aika usein, että opin oikein syömään.
Miksi et voisi sairaalassa opetella syömään oikein. Tiedätkö yleensä ruokien kalorit ja sen mikä olisi sulle terveellinen ravinto, varsinkin jos veinaat liikkua.
Joko siellä sataa lunta, on kai sulle ikkuna? Täällä sataa koko ajan lisää ja on jo ihan talvi.
Mitä muuten on normaali ja kuka haluaa olla normaali, epänormaalina elämä voi olla hauskempaa.
White princess 2, minä en tunnista mitään tunnetta siinä taustalla. Minä oon varmaan nuori joka vaikkapa pääsee eroon ongelmistaan. 🙂
maanvaiva kirjoitti 23.10.2013 12:39
Onko sulla joku näkkärikammo? Yhdessä näkkärissä on n 35 kcal, sen sie kulutat kyllä vaikka vaan makaisit.
Kyllä sie minusta olet aikamoisen pösilö suorastaan, jos et kerro syömishäröstä siellä.
Olenhan miekin joutunut käymään ravitsemusterpalla aika usein, että opin oikein syömään.
Miksi et voisi sairaalassa opetella syömään oikein. Tiedätkö yleensä ruokien kalorit ja sen mikä olisi sulle terveellinen ravinto, varsinkin jos veinaat liikkua.Joko siellä sataa lunta, on kai sulle ikkuna? Täällä sataa koko ajan lisää ja on jo ihan talvi.
Mitä muuten on normaali ja kuka haluaa olla normaali, epänormaalina elämä voi olla hauskempaa.
Ei oo näkkärikammoa. Siksi minä sitä syön ku siinä on vähempi kaloreita ku leivässä.
Kait minä oon pösilö. Saatan kertoo jos uskallan.
Se on hyvä että oot käynyt ravitsemusterapeutilla. Mää osaan syyä ilmankin, ainaki luulen niin. Minä aion täällä opetella syömään oikein. Paitsi vähän vähemmän mieluummin koska liikun täällä niin vähän. Kyllä yleensä tiiän ruokien kalorit mutta täällä en ☹️ Ja täällä on liian vähän proteiinia ruuassa. Varsinki ku en oikeen hyvin pysty lihaa syömään. Tiiän kyllä aika hyvin että miten mun kannattais syyä. Voisin joskus koittaa tehä itelle kunnon syömissuunnitelmat mutta täällä vähän turha ku ruuat on valmiiksi valittu. Tänään mulla on taas tosi lihava olo.
Täällä on pelottavaa olla. Ja minä en taaskaan tajua että miks täällä oon. Ihan terve. Tää on omituista ku aina välillä tajuan ja sitte taas en.
On satanu lunta mutta tänään sato vettä ja melkeen koko lumi suli pois. Kauhee loskakeli. Ensin oli jo ihan talvi mutta nyt on semmonen tosi ihmeellinen, ei oikeen tiiä mikä vuodenaika nyt on. En tiiä oonko normaali vai epänormaali, ehkäpä molempia. 🙂