Nuupahtanut salaatti

Nuupahtanut salaatti

Käyttäjä Salaatti aloittanut aikaan 07.09.2013 klo 12:04 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 07.09.2013 klo 12:04

Hieno otsikko ūüėÄ mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata

Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.

”Jos on mahdollista ett√§ onnellinen, el√§m√§√§ rakastava tytt√∂ sairastuu niin ett√§ haluaa n√§√§nty√§ hengilt√§, on oltava mahdollista ett√§ sama tytt√∂ selvi√§√§ ja paranee.”

Yks minua ”pahemmin” sy√∂mish√§iri√∂inen tytt√∂ oli kirjottanu noin yhteen tekstiins√§ ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkem√§√§n. Varmaan se on mullekin mahollista.

Mutta nyt ku menee sy√∂misvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemisp√§√§t√∂ksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yht√§√§n arvostaa itte√§ni. Kaikki mit√§ teen ja sanon on v√§√§rin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yht√§kki√§ t√§rkein asia itselle, rakkain unelma ik√§√§n ku kaatuu, kuivuu k√§siin. Ku oman arvon ihmisen√§ on jo kauan m√§√§ritt√§ny laihuus, ja yht√§kki√§ pit√§isi oppia el√§m√§√§n ilman sit√§. Ja keksi√§ uusi tavoite ja uudet unelmat el√§m√§lle.

Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.

Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 16.10.2013 klo 11:20

maanvaiva, saloka, White princess 2 kiitos viesteistä!

Maanvaiva v√§lit√§tk√∂? Tuntui hyv√§lle kun sanoit niin. Kyll√§ min√§ki v√§lit√§n susta. Vaikka nyt varmaan kuulostaa ett√§ sanon vaan siksi ku sin√§ sanoit mutta kyll√§ min√§ oon sit√§ aatellu ennenki. On kyll√§ mukava ett√§ on yksi joka v√§litt√§√§‚ėļÔłŹ‚̧ԳŹ
√Ąitille en uskalla puhua.

Saloka. Toivottavasti on parempi päivä. Nyt ei ainakaan oo kauheen hyvä fiilis... Katsotaan nouseeko se tästä... Minä en ite tajua että miten vanhemmat kehtaa lapsiltaan pyytää rahaa. Varsinki ku mulla vaikka on semmonen tilanne että opintotuella pärjään justiinsa aina kuukauden kerrallaan ihan ite. Mutta en pärjää sittenkään ku pitää niille antaa rahaa. Mistä ne kuvittelee mun sitte seuraavaksi lainaavan?? Menee hermot tuon rahastuksen kanssa...

White princess 2, minä koitan koko ajan opetella olemaan normaali ja olemaan muiden lukion ykkösluokkalaisten kanssa. Kyllä muut nuoret täällä mun mielestä ainaki vielä kohtelee mua niinku normaalia ihmistä niin heidän kanssa on mukava olla. Minä voin käydä siellä puhumassa mutta en kovin mielellään mene mihinkään osastolle, siellähän olisin täysin eristyksissä muusta maailmasta. Yritän jaksaa täällä.

Anteeksi, taas kunnon valitusta ja sekavuuksia teksti täynnä.

En edelleen jaksa. Kävin just siellä psykologilla. En tajua. Hän mainitsi että lääkäri oli soittanut ja että vaikuttaa nyt siltä että useampi ihminen on huolissaan. Ja lääkäri sanoi itse kertoneensa minun itsemurha-ajatuksista. Mutta tuntuu ettei se psykologi tajua ollenkaan. Katsoo vain jotain lappua johon olen arvioinut itseäni aina ympyröimällä tietyn asian kohdalta jonkun numeron 1-5, ja sanoo että täähän vaikuttaa siltä että et melkeen yhtään arvosta ittees. ONKO SE NIIN VAIKEE TAJUTA?!?! Jos se lääkäri sulle oikeesti sano että mää suunnittelen itsemurhaa niin siitäkin saattaisi voida jotain tajuta...vaikkapa että ei arvosta itseään ja elämäänsä vaan haluaa kuolla?!? Psykologi ei kertaakaan edes sanonut i-sanaa ja enpä itse sitä uskaltanut myöskään sanoa. En uskaltanut sanoa että eilen olisin tainnut kohta kuolla. Lupasin yrittää mennä nukkumaan pari tuntia aiemmin ja koettaa saada ruokailut tasaisemmiksi. Ja yrittää kohdella itseäni paremmin. On semmonen olo että HUOH selvä, yritetään mutta ei ne teot vaikuta nyt heti siihen että en tee itsemurhaa. Mää teen sen, jos tuntuu siltä, välittämättä siitä että oonko nukkunu kymmenen vai viis tuntia.

Jos suoraan sanotaan niin se lääkäri tajusi minua paljo paremmin. Pyysi lupauksen että en tee nyt itsemurhaa (vaikea pitää) ja järjesteli asioita, kyseli ja sanoi että kaikki kyllä järjestyy. Ja tuo psykologi vaan kyselee että nukunko ja syönkö ja onko murheita. ON!! Ja oon hänelle sanonu etten osaa puhua. Turhauttavaa. Kuuntelikohan tää psykologi sitä lääkäriä ollenkaan. Nyt mun pitää yrittää jaksaa vähän reilu kaksi viikkoa niin on lääkärille aika ja kolmen viikon päästä psykologille aika... Jos suoraan sanotaan niin en oo varma jaksanko. Koko ajan vaan mietin itsemurhaa ja monesti oon jo melkeen tekemässä sen. Viimeksikin meni seuraava psykologin aika jonnekin kahen ja puolen viikon päähän ja selvisinkö siitä? En. Menin lääkäriin ja sain kaverin avulla sanottua ihan oikeita ajatuksia ja lääkäri huolestui ja otti ihan oikeesti hoitaakseen mun asiat...mutta sitten psykologi, jolla pitää käydä, laittaakin seuraavaan ajan taas niin kauas etten vaan jaksa sitä aikaa yksin. Onneksi on se lääkäri edes viikon aiemmin kuin psykologi. Mutta kaksi viikkoakin tässä elämässä ja näiden ajatuksien keskellä on liian kauan. Mua pelottaa jäädä niin kauaksi aikaa yksin ilman apua. Kun kukaan muu ei tiedä kun se yksi kaveri, lääkäri, terveydenhoitaja ja psykologi. Ja varmaan kaikki heistäkin luulee että kyllä mää nyt pari viikkoa selviän. En selviä!!!!! Se lääkäri jätti mut sen psykologin hoitoon mutta se ei nää mun tilannetta kunnolla. Mää oikeesti teen millon vaan sen itsemurhan ku tarpeeksi huono hetki sattuu. Semmonen olotila koko ajan.

Anteeksi ihmiset. Musta ei nyt saa järkevää tekstiä irti. Jos pystyn niin lähen koululle syömään että nään ihmisiä.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 16.10.2013 klo 11:34

Jos yht√§√§n lohduttaa, niin minullekin anorexia, ahmiminen yms. merkitsee kuolemaa ja sit√§ ett√§ ei n√§hd√§ kehityst√§ saatika normaaliutta. En siksi keskity sellaiseen. Oikein pelk√§√§n ett√§ pit√§isi menn√§ mukaan muka hyvin l√§ppiin anorexiasta tai muusta. Eih√§n ne mit√§√§n hyvi√§ l√§ppi√§ ole, koska aina joku j√§tet√§√§n joukon ulkopuolelle siin√§ heikkojen ja patologisten kilpailussa, jossa en itse halua koskaan voittaa. Olen ilmoittanut opiskelupaikkaanikin ett√§ en liiku siell√§, koska en halua n√§hd√§ mit√§√§n kuolemaa itsess√§ni, eli anorektikkoa, joka en todellakaan ole ollut pitkiin aikoihin. Anorexia on minulle sama kun kuolema, enk√§ halua n√§hd√§ sit√§. Anorektikon ihailu on minulle sama kuin patologian ihailua. Mutta sit√§ tapahtuu. Keksity el√§m√§√§n, siihen mik√§ on sinulle el√§m√§√§. √Ąl√§ v√§lit√§ niist√§, jotka eiv√§t usko haluusi el√§√§. Kyll√§ sit√§ el√§m√§n halua on.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 16.10.2013 klo 15:50

Kiinnitin viestissäsi huomiota siihen, että et kestä olla ajatuksiesi ja kehitysvaiheesi kanssa yksin. Yksinäisyys voi joskus tosiaan tuntua pelottavalta. Pitäisi siksi pyrkiä elämään päin. Se joku elämään vetävä juttu sinulle voi olla ihan mikä vain. Ei sen tarvitse olla suuri, mutta tärkeä sinulle. Joku joka tekee elämästäsi merkityksellisen. On kuitenkin hyvä, että olet säännöllisesti yhteydessä lääkäriisi ja psykologiisi, vaikka haluaisit oikeasti joitain jotka välittävät elävässä elämässä.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 17.10.2013 klo 09:37

Kiitos White princess 2!
Elämään päin tosiaan pitäisi pyrkiä... Mutta mulla ei oo mitään mikä pitäis elämässä kiinni. Kyllä se munki mielestä on hyvä että on hoitokontakteja, mutta elämä ei sais olla vain niitä.

Mulla on nyt jo parempi olo. Eilinen ja tiistai oli kyll√§ vaikeita p√§ivi√§. Pelk√§√§n sellasia p√§ivi√§. Koska sillon on aina niin l√§hell√§ ett√§ teenk√∂ itsemurhan vai en. Nyt t√§n√§√§n ei en√§√§ tunnu silt√§. T√§n√§√§n haluan sinnitell√§ el√§m√§ss√§ ainakin viel√§ v√§h√§n aikaa. Eilen ja tiistaina varsinki oli vaan semmonen olo ett√§ haluaa kuolla. Vain ja ainoastaan kuolema merkitsee, kun on semmonen olo. Ei sill√§ ett√§ mulla t√§n√§√§nk√§√§n erityisemmin tekis mieli el√§√§. Ennemmin kuolisin. Mutta en tekisi itsemurhaa. T√§ll√§ viikolla on silti ollu yks hyv√§ juttu. Nimitt√§in oon viillellyt v√§hemm√§n. Jotenki ei vaan jaksa viilt√§√§ ku aattelee ett√§ kuolee kohta. Omituista. M√§√§ kyll√§ luulen ett√§ se on sillon enempi keskittymiskyvyn puutetta. Ehk√§. Mutta ei se kyll√§ haittaa vaikka v√§lill√§ tulee viillelty√§ v√§hempi. Paraneepahan haavatkin v√§lill√§ paremmin. Juu. Palataan juttuun hyv√§ ihmiset! ūüôā

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 17.10.2013 klo 10:32

Joo. Nyt kyllä on semmonen tilanne että apua. Mulla on yhdeltä taas lääkäri ja se sano että mut pitää saaha täältä johonki turvalliseen paikkaan etten voi tehä itelleni mitään... Mua pelottaa että mikä se turvallinen paikka on ja joudunko lähtee kotoa pois. En mää mihinkään täältä halua. Täällä mulla on sähly ja uudet kaverit joista voi tulla ystäviä. Ja paras ystävä ja kaikki. Mikä se turvallinen paikka on??!? Tekee mieli sanoo sille että kaikki on ollu läppää, en mää mitään itsemurhaa suunnittele, hahhah. Mutta en varmaan osais olla kovin uskottava. Mitä mää teen tän asian kans? En lähe minnekään täältä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.10.2013 klo 11:01

Ehkä sun kannattaa mennä kerämään voimia johonkin. Päästä arjesta pois ja rakentaa arkea uudelleen.
Mulle ei olla osastoa tarjottu. Olen varmaan ni hyväkuntoinen viellä tai sit täällä ei va ole tilaa.

Voimia sulle

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 17.10.2013 klo 11:30

Kiitos saloka!

No en minäkään mikään huonokuntoinen ole. Ei se välttämättä, toivottavasti ole osasto. Mää en tahtois lähteä täältä minnekään. Oon just vähän pääsemässä kiinni kaikesta uudesta täällä paikkakunnalla niin jo ollaan riepottamassa pois. Kyllä tavallaan ymmärrän että mun on varmaan parempi päästä johonki jossa ei oo niin helppoa tehä itsemurhaa, mutta silti tahtoisin olla kotona.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 17.10.2013 klo 13:21

Joudun nyt lähtä osastolle ambulanssilla. Voi ressi en jaksa tätä elämää...

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 17.10.2013 klo 17:13

Jee. Oikeesti niin kivaa tää homma. Jouduin tänne osastolle... Ei kauheesti kiinnosta täällä nyhjätä. Olisin halunnu mennä tänään säbään ja kaikkee. Toivottavasti pääsen ees ajoissa pois että ei koko syyslomaki kulu täällä.. Maanantaihin asti oon kuulemma tarkkailulähetteellä ja sitten pitää tehä päätös että miten jatketaan.

Käyttäjä kirjoittanut 17.10.2013 klo 17:32

Nyt saat levätä ihan rauhassa, jos pääsit osastolle. Ei se ole paha juttu laisinkaan vaikka ehkä just nyt siltä tuntuu.
Minä en osaa vielä muuta sanoa, kerro kuulumisia ainako voit.
Halaus isosti.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.10.2013 klo 18:15

salaatti, mitä on tapahtunut???

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 18.10.2013 klo 00:41

Maanvaiva kiitos<3 Saloka<3 kerron ihan just.

En ainakaan vielä kyllä osaa levätä. Kaikki vaan on outoa ja ahistavaa ja mulla ei oo mitään omia tavaroita mukana. Ja kohta mulla katkee kaikki yhteydet kun puhelin olo sammunu ja tästä ipadistaki loppuu ihan kohta akku. Niin jos en saa jostain latureita niin en pääse kertoon kuulumisia. Ahistaa.... Pitäs varmaan sanoo jollekki hoitajalle mut en mää. Tänään oon vaan koko illan maannu sängyllä ku ahistaa ja ei jaksa. En halua olla täällä. Haluan kotia. Mulla ei muutenkaan oo mitään mukana. Ei mitään hygieniatuotteita eikä yhtään vaihtovaatteita eikä mitään. Hyvä että rahat ja puhelin oli laukussa. Oikeesti mua vaan ahistaa ja haluan pois. Ahistaa sekin niin paljo ku ei oo ees vaatteita ja pitäis niitäkin varmaan kysyä ja kaikkea ja kaikki on niin outoa ja en osaa tehä mitään ja en uskalla kysellä. En jaksa tätä. Haluan pois.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 18.10.2013 klo 07:20

Hei!

Tosi ikävää, että jouduit sairaalaan. Mutta akuutissa tilanteessa tietysti on parempi, että olet hetken aikaa siellä turvassa, kunnes tilanteesi rauhoittuu. Olisiko itsemurha-ajatukset laukaissut jokin tunne jostain? Olisiko itsemurha-ajatus jokin tunne jota et siedä? Jokin tunne, jota ei siis nähty vaikka selvästi hälyytit apua, eli et halunnutkaan kuolla? Olisiko se jokin persoonallisuuteesi liittyvä raja, jonka haluatkin pitää yksityisasianasi? Onko joku pettänyt luottamuksesi? Onko joku hylännyt? Entä onko syömishäiriöisiä taas jälleen vertailtu? Toivottavasti pääset pian pois normaaliin oman näköiseesi elämään.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 18.10.2013 klo 10:55

White princess 2, minä en halua olla täällä. Ei se ollut mikään erikoinen joka sen laukaisi. Huono päivä niin sillon vaan tuntuu että on pakko saada kuolla. En minä ite mitään apua hälyttäny ja oisin jääny kotiin. Mutta jouduin tänne. Haluan äkkiä pois. Nyt on taas parempia päiviä niin tuntuu turhalta olla täällä. En minä tänään olis kumminkaan tehny mitään itelleni kun on ihan ok päivä. Vaan huonot päivät on niitä riskipäiviä. Minä toivon että ne käsittää että voin ihan hyvin ja pääsen pian pois.

Käyttäjä kirjoittanut 18.10.2013 klo 16:44

Mitä, jos rauhoittuisit olemaan siellä hoidossa. Sinä selkeesti sitä nyt tarvitset, voisit sen itsellesi myöntää.
Vaikka sulla nyt sattuu olemaan hyvä päivä, niin et tiedä onko sulla huomenna huono päivä eli riskipäivä jolloin kai ajattelet satuttavasi itseäsi jollain tavalla. Ja ammattilaiset sen huomasivat.

Eikö sinusta itsestäsi kuullosta omituiselta kirjoittaa riskipäivä. Mie olen tätä kirjoitustani kauan ähertänyt enkä millään saa sopivaa. Kun koko ajan jään kiinni riskipäivä-sanaan.
Etkö pelkää riskipäivää? Maanantai, tiistai, riskipäivä, torstai, perjantai, riskipäivä, sunnuntai.
Vai onko sulla joku eri järjestys?
Sinä et ole siinä kunnossa niin kauan, kun sulla on noita riskipäiviä viikossa, usko vaan ammattilaisia.

Minä olen sun puolesta onnellinen, kun sait ajoissa hoitoa. Olet sen verran tärkeäksi jo tullut mulle.