maanvaiva, saloka, White princess 2 kiitos viesteistä!

Maanvaiva välitätkö? Tuntui hyvälle kun sanoit niin. Kyllä minäki välitän susta. Vaikka nyt varmaan kuulostaa että sanon vaan siksi ku sinä sanoit mutta kyllä minä oon sitä aatellu ennenki. On kyllä mukava että on yksi joka välittää☺️❤️
Äitille en uskalla puhua.

Saloka. Toivottavasti on parempi päivä. Nyt ei ainakaan oo kauheen hyvä fiilis... Katsotaan nouseeko se tästä... Minä en ite tajua että miten vanhemmat kehtaa lapsiltaan pyytää rahaa. Varsinki ku mulla vaikka on semmonen tilanne että opintotuella pärjään justiinsa aina kuukauden kerrallaan ihan ite. Mutta en pärjää sittenkään ku pitää niille antaa rahaa. Mistä ne kuvittelee mun sitte seuraavaksi lainaavan?? Menee hermot tuon rahastuksen kanssa...

White princess 2, minä koitan koko ajan opetella olemaan normaali ja olemaan muiden lukion ykkösluokkalaisten kanssa. Kyllä muut nuoret täällä mun mielestä ainaki vielä kohtelee mua niinku normaalia ihmistä niin heidän kanssa on mukava olla. Minä voin käydä siellä puhumassa mutta en kovin mielellään mene mihinkään osastolle, siellähän olisin täysin eristyksissä muusta maailmasta. Yritän jaksaa täällä.

Anteeksi, taas kunnon valitusta ja sekavuuksia teksti täynnä.

En edelleen jaksa. Kävin just siellä psykologilla. En tajua. Hän mainitsi että lääkäri oli soittanut ja että vaikuttaa nyt siltä että useampi ihminen on huolissaan. Ja lääkäri sanoi itse kertoneensa minun itsemurha-ajatuksista. Mutta tuntuu ettei se psykologi tajua ollenkaan. Katsoo vain jotain lappua johon olen arvioinut itseäni aina ympyröimällä tietyn asian kohdalta jonkun numeron 1-5, ja sanoo että täähän vaikuttaa siltä että et melkeen yhtään arvosta ittees. ONKO SE NIIN VAIKEE TAJUTA?!?! Jos se lääkäri sulle oikeesti sano että mää suunnittelen itsemurhaa niin siitäkin saattaisi voida jotain tajuta...vaikkapa että ei arvosta itseään ja elämäänsä vaan haluaa kuolla?!? Psykologi ei kertaakaan edes sanonut i-sanaa ja enpä itse sitä uskaltanut myöskään sanoa. En uskaltanut sanoa että eilen olisin tainnut kohta kuolla. Lupasin yrittää mennä nukkumaan pari tuntia aiemmin ja koettaa saada ruokailut tasaisemmiksi. Ja yrittää kohdella itseäni paremmin. On semmonen olo että HUOH selvä, yritetään mutta ei ne teot vaikuta nyt heti siihen että en tee itsemurhaa. Mää teen sen, jos tuntuu siltä, välittämättä siitä että oonko nukkunu kymmenen vai viis tuntia.

Jos suoraan sanotaan niin se lääkäri tajusi minua paljo paremmin. Pyysi lupauksen että en tee nyt itsemurhaa (vaikea pitää) ja järjesteli asioita, kyseli ja sanoi että kaikki kyllä järjestyy. Ja tuo psykologi vaan kyselee että nukunko ja syönkö ja onko murheita. ON!! Ja oon hänelle sanonu etten osaa puhua. Turhauttavaa. Kuuntelikohan tää psykologi sitä lääkäriä ollenkaan. Nyt mun pitää yrittää jaksaa vähän reilu kaksi viikkoa niin on lääkärille aika ja kolmen viikon päästä psykologille aika... Jos suoraan sanotaan niin en oo varma jaksanko. Koko ajan vaan mietin itsemurhaa ja monesti oon jo melkeen tekemässä sen. Viimeksikin meni seuraava psykologin aika jonnekin kahen ja puolen viikon päähän ja selvisinkö siitä? En. Menin lääkäriin ja sain kaverin avulla sanottua ihan oikeita ajatuksia ja lääkäri huolestui ja otti ihan oikeesti hoitaakseen mun asiat...mutta sitten psykologi, jolla pitää käydä, laittaakin seuraavaan ajan taas niin kauas etten vaan jaksa sitä aikaa yksin. Onneksi on se lääkäri edes viikon aiemmin kuin psykologi. Mutta kaksi viikkoakin tässä elämässä ja näiden ajatuksien keskellä on liian kauan. Mua pelottaa jäädä niin kauaksi aikaa yksin ilman apua. Kun kukaan muu ei tiedä kun se yksi kaveri, lääkäri, terveydenhoitaja ja psykologi. Ja varmaan kaikki heistäkin luulee että kyllä mää nyt pari viikkoa selviän. En selviä!!!!! Se lääkäri jätti mut sen psykologin hoitoon mutta se ei nää mun tilannetta kunnolla. Mää oikeesti teen millon vaan sen itsemurhan ku tarpeeksi huono hetki sattuu. Semmonen olotila koko ajan.

Anteeksi ihmiset. Musta ei nyt saa järkevää tekstiä irti. Jos pystyn niin lähen koululle syömään että nään ihmisiä.

Jos yhtään lohduttaa, niin minullekin anorexia, ahmiminen yms. merkitsee kuolemaa ja sitä että ei nähdä kehitystä saatika normaaliutta. En siksi keskity sellaiseen. Oikein pelkään että pitäisi mennä mukaan muka hyvin läppiin anorexiasta tai muusta. Eihän ne mitään hyviä läppiä ole, koska aina joku jätetään joukon ulkopuolelle siinä heikkojen ja patologisten kilpailussa, jossa en itse halua koskaan voittaa. Olen ilmoittanut opiskelupaikkaanikin että en liiku siellä, koska en halua nähdä mitään kuolemaa itsessäni, eli anorektikkoa, joka en todellakaan ole ollut pitkiin aikoihin. Anorexia on minulle sama kun kuolema, enkä halua nähdä sitä. Anorektikon ihailu on minulle sama kuin patologian ihailua. Mutta sitä tapahtuu. Keksity elämään, siihen mikä on sinulle elämää. Älä välitä niistä, jotka eivät usko haluusi elää. Kyllä sitä elämän halua on.

Kiinnitin viestissäsi huomiota siihen, että et kestä olla ajatuksiesi ja kehitysvaiheesi kanssa yksin. Yksinäisyys voi joskus tosiaan tuntua pelottavalta. Pitäisi siksi pyrkiä elämään päin. Se joku elämään vetävä juttu sinulle voi olla ihan mikä vain. Ei sen tarvitse olla suuri, mutta tärkeä sinulle. Joku joka tekee elämästäsi merkityksellisen. On kuitenkin hyvä, että olet säännöllisesti yhteydessä lääkäriisi ja psykologiisi, vaikka haluaisit oikeasti joitain jotka välittävät elävässä elämässä.

Kiitos White princess 2!
Elämään päin tosiaan pitäisi pyrkiä... Mutta mulla ei oo mitään mikä pitäis elämässä kiinni. Kyllä se munki mielestä on hyvä että on hoitokontakteja, mutta elämä ei sais olla vain niitä.

Mulla on nyt jo parempi olo. Eilinen ja tiistai oli kyllä vaikeita päiviä. Pelkään sellasia päiviä. Koska sillon on aina niin lähellä että teenkö itsemurhan vai en. Nyt tänään ei enää tunnu siltä. Tänään haluan sinnitellä elämässä ainakin vielä vähän aikaa. Eilen ja tiistaina varsinki oli vaan semmonen olo että haluaa kuolla. Vain ja ainoastaan kuolema merkitsee, kun on semmonen olo. Ei sillä että mulla tänäänkään erityisemmin tekis mieli elää. Ennemmin kuolisin. Mutta en tekisi itsemurhaa. Tällä viikolla on silti ollu yks hyvä juttu. Nimittäin oon viillellyt vähemmän. Jotenki ei vaan jaksa viiltää ku aattelee että kuolee kohta. Omituista. Mää kyllä luulen että se on sillon enempi keskittymiskyvyn puutetta. Ehkä. Mutta ei se kyllä haittaa vaikka välillä tulee viilleltyä vähempi. Paraneepahan haavatkin välillä paremmin. Juu. Palataan juttuun hyvä ihmiset! 🙂

Joo. Nyt kyllä on semmonen tilanne että apua. Mulla on yhdeltä taas lääkäri ja se sano että mut pitää saaha täältä johonki turvalliseen paikkaan etten voi tehä itelleni mitään... Mua pelottaa että mikä se turvallinen paikka on ja joudunko lähtee kotoa pois. En mää mihinkään täältä halua. Täällä mulla on sähly ja uudet kaverit joista voi tulla ystäviä. Ja paras ystävä ja kaikki. Mikä se turvallinen paikka on??!? Tekee mieli sanoo sille että kaikki on ollu läppää, en mää mitään itsemurhaa suunnittele, hahhah. Mutta en varmaan osais olla kovin uskottava. Mitä mää teen tän asian kans? En lähe minnekään täältä.

Ehkä sun kannattaa mennä kerämään voimia johonkin. Päästä arjesta pois ja rakentaa arkea uudelleen.
Mulle ei olla osastoa tarjottu. Olen varmaan ni hyväkuntoinen viellä tai sit täällä ei va ole tilaa.

Voimia sulle

Kiitos saloka!

No en minäkään mikään huonokuntoinen ole. Ei se välttämättä, toivottavasti ole osasto. Mää en tahtois lähteä täältä minnekään. Oon just vähän pääsemässä kiinni kaikesta uudesta täällä paikkakunnalla niin jo ollaan riepottamassa pois. Kyllä tavallaan ymmärrän että mun on varmaan parempi päästä johonki jossa ei oo niin helppoa tehä itsemurhaa, mutta silti tahtoisin olla kotona.

Joudun nyt lähtä osastolle ambulanssilla. Voi ressi en jaksa tätä elämää...

Jee. Oikeesti niin kivaa tää homma. Jouduin tänne osastolle... Ei kauheesti kiinnosta täällä nyhjätä. Olisin halunnu mennä tänään säbään ja kaikkee. Toivottavasti pääsen ees ajoissa pois että ei koko syyslomaki kulu täällä.. Maanantaihin asti oon kuulemma tarkkailulähetteellä ja sitten pitää tehä päätös että miten jatketaan.

Nyt saat levätä ihan rauhassa, jos pääsit osastolle. Ei se ole paha juttu laisinkaan vaikka ehkä just nyt siltä tuntuu.
Minä en osaa vielä muuta sanoa, kerro kuulumisia ainako voit.
Halaus isosti.

salaatti, mitä on tapahtunut???

Maanvaiva kiitos<3 Saloka<3 kerron ihan just.

En ainakaan vielä kyllä osaa levätä. Kaikki vaan on outoa ja ahistavaa ja mulla ei oo mitään omia tavaroita mukana. Ja kohta mulla katkee kaikki yhteydet kun puhelin olo sammunu ja tästä ipadistaki loppuu ihan kohta akku. Niin jos en saa jostain latureita niin en pääse kertoon kuulumisia. Ahistaa.... Pitäs varmaan sanoo jollekki hoitajalle mut en mää. Tänään oon vaan koko illan maannu sängyllä ku ahistaa ja ei jaksa. En halua olla täällä. Haluan kotia. Mulla ei muutenkaan oo mitään mukana. Ei mitään hygieniatuotteita eikä yhtään vaihtovaatteita eikä mitään. Hyvä että rahat ja puhelin oli laukussa. Oikeesti mua vaan ahistaa ja haluan pois. Ahistaa sekin niin paljo ku ei oo ees vaatteita ja pitäis niitäkin varmaan kysyä ja kaikkea ja kaikki on niin outoa ja en osaa tehä mitään ja en uskalla kysellä. En jaksa tätä. Haluan pois.

Hei!

Tosi ikävää, että jouduit sairaalaan. Mutta akuutissa tilanteessa tietysti on parempi, että olet hetken aikaa siellä turvassa, kunnes tilanteesi rauhoittuu. Olisiko itsemurha-ajatukset laukaissut jokin tunne jostain? Olisiko itsemurha-ajatus jokin tunne jota et siedä? Jokin tunne, jota ei siis nähty vaikka selvästi hälyytit apua, eli et halunnutkaan kuolla? Olisiko se jokin persoonallisuuteesi liittyvä raja, jonka haluatkin pitää yksityisasianasi? Onko joku pettänyt luottamuksesi? Onko joku hylännyt? Entä onko syömishäiriöisiä taas jälleen vertailtu? Toivottavasti pääset pian pois normaaliin oman näköiseesi elämään.

White princess 2, minä en halua olla täällä. Ei se ollut mikään erikoinen joka sen laukaisi. Huono päivä niin sillon vaan tuntuu että on pakko saada kuolla. En minä ite mitään apua hälyttäny ja oisin jääny kotiin. Mutta jouduin tänne. Haluan äkkiä pois. Nyt on taas parempia päiviä niin tuntuu turhalta olla täällä. En minä tänään olis kumminkaan tehny mitään itelleni kun on ihan ok päivä. Vaan huonot päivät on niitä riskipäiviä. Minä toivon että ne käsittää että voin ihan hyvin ja pääsen pian pois.

Mitä, jos rauhoittuisit olemaan siellä hoidossa. Sinä selkeesti sitä nyt tarvitset, voisit sen itsellesi myöntää.
Vaikka sulla nyt sattuu olemaan hyvä päivä, niin et tiedä onko sulla huomenna huono päivä eli riskipäivä jolloin kai ajattelet satuttavasi itseäsi jollain tavalla. Ja ammattilaiset sen huomasivat.

Eikö sinusta itsestäsi kuullosta omituiselta kirjoittaa riskipäivä. Mie olen tätä kirjoitustani kauan ähertänyt enkä millään saa sopivaa. Kun koko ajan jään kiinni riskipäivä-sanaan.
Etkö pelkää riskipäivää? Maanantai, tiistai, riskipäivä, torstai, perjantai, riskipäivä, sunnuntai.
Vai onko sulla joku eri järjestys?
Sinä et ole siinä kunnossa niin kauan, kun sulla on noita riskipäiviä viikossa, usko vaan ammattilaisia.

Minä olen sun puolesta onnellinen, kun sait ajoissa hoitoa. Olet sen verran tärkeäksi jo tullut mulle.