Nuupahtanut salaatti
Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata
Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.
”Jos on mahdollista että onnellinen, elämää rakastava tyttö sairastuu niin että haluaa nääntyä hengiltä, on oltava mahdollista että sama tyttö selviää ja paranee.”
Yks minua ”pahemmin” syömishäiriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsä ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemään. Varmaan se on mullekin mahollista.
Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispäätöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtään arvostaa itteäni. Kaikki mitä teen ja sanon on väärin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtäkkiä tärkein asia itselle, rakkain unelma ikään ku kaatuu, kuivuu käsiin. Ku oman arvon ihmisenä on jo kauan määrittäny laihuus, ja yhtäkkiä pitäisi oppia elämään ilman sitä. Ja keksiä uusi tavoite ja uudet unelmat elämälle.
Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.
Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.
Hei!
Minulla on ajoittain jäänyt tarve auttaa varsinkin nuoria joilla on todettu syömishäiriö. Ehkä sinun ei välttämättä tarvitsekaan yrittää parantua sillä Tavoin kun vaaditaan. Ehkäpä se tosiaan on nyt ainut keino selvitä jostain, jota et kestä. Minä olen tosi tarkka ruoasta edelleen. Mutta on minulla muutakin tekemistä. Älä vertaile muihin. Jokainen on yksilö kuitenkin. Etsi ystävä joka hyväksyy sinut ihmisenä vaikka oireilet. Älä välitä niistä jotka tulevat jäljessä parenemisessasi. He eivät olleet luottamuksesi arvoisia.
Hei White princess2!
Minäkin luulen etten voi koskaan todella syödä vain, ajattelematta ja tuntematta syyllisyyttä. Ehkä joskus paremmin kuin nyt, mutten ainakaan pitkään aikaan.
Se on ainut keino selvitä tästä kaaoksesta. Tällä hetkellä mun elämässä ihan kaikki muu menee pieleen ja on aivan sekaisin. En kestäisi jos ei olis jotain järjestystä. En tiedä onko se jotain muutakin, on varmasti.
Minä luulen että minulla on ystävä joka hyväksyy minut tästä huolimatta. Hän itsekin oireilee aina välillä. Kyllähän hän saattaa huolestua jos syön liian vähän ja silloin saatetaan riidellä turhan paljon, mutta hän ymmärtää aika hyvin sitä tarvetta laihduttaa ja olla syömättä.
Jäin miettimään että mitä tarkoitit niillä jotka tulevat jäljessä parantumisessani?
Kiitos!! 🙂
Sun ruumiisi, siis se elävä, on mennyt säästöliekille, etkä siksi laihdu.
Kun syöt vähän enemmän, alat laihtuun.
Säästöliekistä löytyy kooklella vaikka kuinka paljon hörinää.
maanvaiva, en varmaan vielä oo säästärillä. Luulisin. Kun kyllä se hiljalleen tippuu se paino. Oon semmosella dieetillä ettei mun ees pitäs mennä säästärille jos pystyn hyvin noudatetaan sitä.
Ja tästä päivästä sitten tulikin kunnon boostipäivä... Vahingossa tarttui kaupasta ruokaa n.1300 kalorin edestä, tänään tulee yhteensä siis noin 1500-1600. Voooi eeeei!! Muun muassa vähän suklaata. Suklaan pitäisi helpottaa oloa samalla tavalla kuin viiltelyn, mutta minulla se vain laukaisee viiltelynhimon. En tiiä miten minun käsiparka selviää tästä päivästä kun on jo nyt kokenut vähän kovia.☹️
Kyllä säästöliekillä voi mennä vaikka söisi vain yhden omenan päivässä eikä silloin laihdu.
Itseasiassa tässä mietin, että teenkö mie pelkästään haittaa sulle, kun kirjoitan ketjussasi.
Koska en osaa surkutella sun syömishäiriötäsi vaan otan vaan kantaa sun dietteihisi.
Jos sinä et olekaan dietillä vaan olet syömishäirikkö, niin mie olen häirikkö sun ketjussasi.
Alkoi siltä tuntuu etten ole sun ololle hyväksi.
Et tee maanvaiva. Minä muutenki oon päättäny etten enää kirjota niistä ***** syömisistä tänne mitään. Et oo häirikkö.
Minäkin kyllä ajattelen että syömiseni on samaa ***** kuin sulla.
Jos tuo * tarkottaa just sitä mitä luulen.
Mutta on pakko syödä ja siksi en viitsi asiasta kirjoittaa.
Olen minä tänne vuosia sitten haukkunut koko diabetksen hevon****** ja se auttoi hyväksymään asian.
Että kirjoittele vaan syömisesi tänne, jos siitä on sulle apua tai varmasti siitä on apua.
Nyt mie poistun koneelta, lähen tunturiin.
Hyvää viikonloppua.
En tiiä tajusko tuosta nyt taas mitään. Et tee haittaa!! Et ollenkaan. Minä ite oon se häirikkö ja lopetan sen häiriköimisen nyt. Jatkan omalla tavalla syömistäni mutta en kirjoita niitä tänne enää ettei kenellekkään tule paha mieli. Palaillaan muissa asioissa 🙂
Menipä taas viestit ristiin 🙂
Toivottavasti sulla on mukava reissu tunturiin 🙂 Kiitos!
Kyllä varmaan * tarkoittaa sitä mitä luulet.
Jos tuntuu siltä niin kirjotan. Minusta tuntuu vaan että oon koko foorumin häirikkö ku kirjotan tänne koko ajan kaiken maaliman turhuuksia ja syömisistä ja ihmejutuista. Katsellaan sitä sitten ku taas tuntuu siltä että tarvii saada kirjoittaa niistä.
luin eilen vanhoja ruokapäiväkirjoja ja ahdistus iski. Miten kummassa pärjäsin niin vähällä. Tuntuu koko ajan, että syön ihan mahottomia määriä, enkä pysty kontroloimaan sitä. Haluaisin vähemmän, mut en osaa.
TOivottavasti sinä pärjäät ja jaksat.
Voi saloka. Ei se haittaa vaikka söisitki, oikeesti. Mutta tiiän tunteen. On melkeen koko syksy nyt ollu just sama olo mulla. Se on kauheeta! ☹️
Nyt en tiiä miten jaksan... On tosi ahistunu olo ku oon puolilta päivin asti ollu ihmisten seurassa ja oon koko päivän ja meen vielä yöksi ystävälleni. Ahistaa tosi paljon. Ja lisäksi oon syöny niin paljo tänään ku oon ollu kylässä ja siellä ei niinkään voi kieltäytyä ruuasta. Ahistaa ihan suunnattomasti. On ihan kauheen läski olo. Tekis ihan kauheesti mieli helpottaa oloa jollain terävällä, verellä ja kivulla. Ahistaa seki ku en pääse rauhassa leikkimään verileikkejäni. Ahistaa ihan kaikki ja joudun koko ajan hymyilemään maailmalle. Ahistus!!!!! En tajua miten selviän... Mun on varmaan pakko illalla kaivaa laukkuni kätköstä yksi pieni paketti ja hiipiä sen paketin kanssa vessaan vähän vuodattaan verta. Hyi että on kauhee olo. En ihmettelis vaikka saisin tässä illan päälle vielä paniikkikohtauksen. Hyi. En osaa kuvata tätä oloa. Kunnon ihmiskammo mulla nykyään. Niin ja se vielä ku mulla on synttärit ja kaikki onnittelee ja antaa lahjoja niin seki ahistaa. Ja sitten ku oon saanu niin paljo suklaata lahjaksi ja mua ahistaa ne suklaat hyihyihyi. Apua mikä olo!! 😯🗯️
Tää maailma ei oo mun paikka.
Mulla ei tuu kipua silloin. En tiä, teenkö liian pienen tai jotain. Mut verileikkejä pystyn leikkimään. Hoitaja kysy tänään saanko verta tulee. Teki mieli alkaa sille kertoo haltioissaan kuinka ihana olo siitä tulee kun se valuu pitkin kättä ja sit huomaa ettei se pyyhkimällä pyyhkiydy ihan ni vaa. Mut jätin kertomatta. Ehkä ensi kerralla.
Koita jaksella siellä. Vaikka vaikeeta on, ni ehkä huomenna on parempi päivä. Siihen mä yritän muistaa. Vaikka nyt tekisi mieli hakata päätä seinään tai tehä muuten kipua kroppaan.
Ei mullakaan tuu kovin isoo kipua just sillon. Ensin terävä ja lyhyt kipu ja sitten myöhemmin kirvelee. Se veri siinä on se helpottavin asia. En ois ikinä uskonu että jollaki muullaki on niin kiero mieli että on ihanaa kattoa ku veri valuu pitkin kättä. Ja mitä kauemmin vuotaa niin sen enempi oon mielissään. Mutta tiiän kyllä että pitäs oppia eroon tuosta tavasta.
Kiitos saloka! Tänään on parempi päivä! 🙂 Voimia, koita sinäkin selvitä. En rohkaise sua satuttaan ittees. Koita saaha se paha olo pois jollain muulla.
Eilisillan ja osan yöstä vietin hakaten itseäni, enimmäkseen jalkoja ja välillä myös tein jonkun pienen viillon. Koska mietin edes vähän omaa elämääni.
Tämän aamun vietin nukkuen ja sitten vähän nörttäillen. Söin kaksi palaa suklaalevystä. Liikaa. Päivällä lähdin käymään kävelylenkillä. Kävin reippaalla puolen tunnin kävelylenkillä vaikka jo viiden minuutin päästä sydän hakkasi niin että meinasi tulla huono olo. Ja nyt saan syödä, niin mukavaa!! Tiiän että täytyisi jotain tehä koulun suhteen mutta oon aika hukassa että mitä. En enää pysty sinne menemään.
Tänään en ole tehnyt mitään pahaa itselleni! 🙂