Huomenta vaan 🙂

Minullakin tulee aina kauhee ikävä minun elämän lapsia kun joku puhuu lapsista tai jos näen jotain lapsia. Ne vaan on niin ihania...<3 Sitä minäkin just viikonloppuna mietin että ei taitais minusta silti olla vielä ainakaan äidiksi. Mutta eipä sitä tarvikkaan. Onneksi on "laina"lapsia 🙂 Mulla vähän sama että lasten seurassa vaan on niin helppo olla ja ne piristää melkeen aina harmaata päivää.

Voiko luovuttaa? En kyllä osaa. Jospa minäkin pakkojaksaisin mahollisimman pitkään. Minä en usko että kukaan tulee mua pakottaan makaamaan ja jos tulee niin sitten varmaan kans makaan. Koska ei tee mieli kouluun, ei sitten koskaan.
Hyvä jos osaat levätä kun on tarpeen! 🙂👍

Niin on kauhia maanantai.☹️ Tosiaan; onneksi kohta on tiistai. Kiitos muistutuksesta!! 🙂 Vielä on rankimmat koitokset tältä maanantailta edessä mutta olenpas jo kaksi tuntia kahdeksasta kymmeneen sinnitellyt koulua.

Söpö kissa. Mun sielun kumppani kyllä tässä asiassa 😀

Nyt mua jänskättää. Klo 13.00 psykologi ja sitten neljään asti koulua ja viimeisenä inhokkipaniikkikamaluus: musiikintunti... ☹️

Kiitos maanvaiva siis vielä 🙂 Ja sullekkin hyvää maanantaita ja vaikkapa tiistaitakin kun sekin on ihan kohta ja varmuuden vuoksi vielä hyvää viikonloppua 🙂

Niin ja ai niin. Paastopäivä nro 1 tänään. Teetä, vettä, pepsi maxia.

+päätin lisätä "paastooni" yhden juotavaa jogurttijuoman koska tänään on sählykin. Kaloreita tuli pikkasen reilu sata; muutama pepsi maxista, muutama teestä ja 102 jogurtista. Saan juoda osan puoli viisi koska viideltä on sähly ja sitten loput vasta sähläämisen jälkeen.

Jännää tää elämä. Kävin psykologilla (ja en mennyt sen jälkeen kouluun...😝)... En saanu syömishäiriöstä sanottua mitään mutta koska tein mielialakyselyn niin masennuksesta 😐 kyllä. Parin viikon päästä uusi ja sain muutaman kotitehtävän. Ärsyttää ku olin niin luuseri että en sitte mennytkään enää kouluun 😞

Ei sun kannata alkaa tätä h...ttiä. Tiedän millaista syömishäiriö on. Olen koko ikäni siitä kärsinyt. Enemmän se on syömättömyyttä. Olen 2 kertaa ollut osastolla korjaamassa asiaa ja onnistunut jotenkin. Nyt olen ollut tässä koukussa jo aika kauan ja pahemmaksi menee.

Toivon että saisit puhuttuu jollekkin ja että joku voi auttaa sua.

Vähän tiedänkin siitä h...tistä. Mutten paljoa. Sen vain että en ole päässyt irti. Oikeesti tekis mieli kirota aika rankasti, mutta se ei kuulu mun tapoihin. Montakohan kertaa oon päättäny "parantua". Ja niin mitä nyt? Ehottomasti kaunis, terve, itsestään onnellinen, itseään arvostava tyttö tässä kirjottaa. NOT! En pääse irti. Ehkä edes halua nyt, koska jäisin tämm.seksi LIHAVAKSI. Hyi. 😭 En voi lopettaa. Ällöttää ihan hulluna minä. Eikä kiinnosta kun ei se onnistu. En mää vois koskaan osastolle joutua. Ei huolta! Jos menen liian huonoon kuntoon (ei tuu tapahtumaan) niin kyllä sillon osaan lopettaa.

Minäkin toivoin joskus että olisin saanut puhuttua. Nyt mulla on oikeestaan koko ajan semmonen fiilis etten tiedä jaksanko käydä siellä psykologillakaan, varsinkin jos ruvetaan tästä syömishäiriöstä puhumaan. Ei mulla kiinnosta edes yrittää parantua. Se on liian vaikeeta liian kauheeta liian kaikkee. Liian lihavaa. Mutta kiitos saloka.

Minä toivon että sinä pääset irti!!

Painan nyt (tai oikeastaan sillon ku tällä kertaa aloitin) 57kg. Ensin aion pudottaa 7kg. Sitten olen onnellinen että edes joskus onnistun jossain. Sitten pudotan vielä kymmenen kiloa. Pakko! Sitten olen onnellinen että en enää ole lihava (ei ainakaan pitäisi mutta minusta kun on kyse niin koskaan ei voi olla varma). Sitten jatkan laihduttamista vielä. Niin kauan kuin pystyy. Mikään paino ei tunnu liian alhaiselle. Toivottavasti ainakin vielä yli kymmenen tuosta. Mutta saa nähdä koska mun itsekuri on mitä on ☹️ Toivotaan parasta 🙂👍

Nälkä tai sitten ei. En kunnolla tunne sitä. Olen onnistunut jo kaksi päivää!! 😀 Aika vähän tuo on mutta on se silti jotain. Aiemmin en ole paastonnut, mutta kerran olin kyllä syömättä (ja varmaan juomattakkin) yli 24h. Sillon tein niin että aina kun vaan pystyin niin vältän syömisen ja kerran onnistui noin pitkään. Nyt kyllä onnistuis pitempäänkin, mutten jaksa ☹️ Oon jo nyt haaveillu ja miettiny perjantain aamupalaa. Jotain hyvää sinne!! Maitorahkaa ehkä...:3 Ja ens viikko on myös syömisten kannalta jo suunniteltu🙂👍 Olen ollut reipas. No ei vaan helpottaa oloa kun on tekemistä.

Muutenkin olo on masentunut...väsynyt...vaivalloista tehdä mitään, kuten mennä kouluun. Koulu!!! Mun ainainen vihan ja inhon kohde!!! 😭

Huoh meen nukkuun. Oon ihan 😴 sippi. Toivottavasti saan unen.

Oli aamulla niin huono olo kun heräsin että päätin syödä. Loser😭 Ensi kerralla pidempään! Nyt pidän muutaman boostauspäivän ja sitten taas kuria kehiin. Ihan oikeasti olen kyllä aika HUONO kun en 44h enempää pystynyt.😭

Voi hitsi sinua. Mie en juuri ymmärrä syömishäiriötä. Muutama vuosi sitten mun hyvä nettiystävä tappoi itsensä, kun ei syönyt. En minä sitäkään ymmärtänyt ja olin pitkän aikaa katkera yhteiskunnalle, kun eivät pakkosyöttäneet häntä.

Jos sinä haluat laihtua, ei tuo keinosi kyllä mitenkään hyvä ole.
Tai en mie osaa mitään sanoa. Tekee niin pahaa.
Syö perkele, sanoisin, jos en olisi päättänyt lopettaa kiroomista.
Ja hae ajoissa apua, et kyllä itseäsi näännytä nälkää.

Maanvaiva☺️❤️ En varmasti näännytä ittiä nälkään! Voin luvata että tähän en kuole. En ole kuule lähelläkään nälkään kuolemista!! Ei kannata sitä pelätä, oikeesti.

Ja otan osaa sinun nettiystäviä kuoleman takia. Surullista. 😭
Minullakin on paljon sellaisia tuttuja netissä, joiden puolesta pelkään.
Välillä pelottaa että jos paras ystäväni sairastuukin vakavasti.

Kyllä tällä keinolla silti painoa lähtee. Mutta en mää nyt ainakaan pariin viikkoon aio uutta paastoa kokeilla. Syön riittävästi ja pudotan painoa vähän hitaammin ku paastossa. Mutta kyllä nyt on pakko laihtua. Ihan pakko.
Miks tekee pahaa?
Jos kiroilisin niin sanoisin varmaan että en perkele uskalla syödä. Pelkään niin paljon että lihon, tai että edes jään näin lihavaksi. Oksetan itteäni.
Mää meen tässä parin viikon päästä sinne psykologille toisen kerran. Jos pystyn/uskallan niin kerron tästä hänelle. Toisaalta en kyllä haluaisi. Haluaisin rauhassa olla ja laihduttaa. Paraneminen on liian vaikeaa, liian pelottavaa, liian saavuttamatonta. Olen yrittäny jo liian monta kertaa.

Maanvaiva, älä oikeesti huoli. Mää selviän ja jos oikeesti meinaan mennä huonoon kuntoon niin lopetan laihduttamisen hetkeksi. Lupaan!

Tänään oon syöny liikaa. Varmaan ainaki 1500 kaloria. Yäk. Possu!! Huomenna vähemmän!🙂👍 Olis muutakin kirjotettavaa mut väsyttää niin paljon etten jaksa.

Kyllä mie oikeasti pelkään, että pidät päiväkirjaa jossa laihdut ja laihdut ja yksi päivä et enää kirjoita mitään ja laihduit kuoliaaksi.
Minä sen silloin koin kun nettiystävä kuoli. Hän vielä laittoi kuvia näkyviin missä oli kuin luuranko ja silti omasta mielestä liian lihava. Kuitenkin hän samalla suunnitteli mitä kaikkea tekisi kun paranisi syömishäiriöstä.
Sitten yksi aamu hänen ystävänsä kirjoitti, että hän kuoli, kai sydänkohtaukseen lopulta. Ja ihan yksinään.
En mie ikinä tule sitä unohtamaan vaikka emme olleet mitenkään erityisen hyviä nettiystäviä.
Satuimme vaan samoihin ketjuihin ja meillä oli yhteisiä keskustelun aiheita.

Jos sinua kiinnostaa paastoaminen, niin kokeile sitä jaksottaista diettiä tai sen voi löytää 5-2 nimellä. Se on paljon terveellisempi. Viisi päivää syädään normaalisti mutta kaksi paastotaan ja silloin syödään vain 500-600 kaloria ja nekin terveelllistä ruokaa. Ikinä ei saa paastota kahta päivää peräkkäin vaan esim paastoat maanantai ja torstain. Kooklaile tietoa.
Mutta ei tuo sulle sovi, jos et välipäivänä uskalla syödä aivan normaalisti.
Esin kiloklubista löytyy ruokalaskureita joilla voit laskea syömisesi. Siellä on myös malliesimerkkkejä ruokavalioista joilla laihtuu.

Mun uskontoon kuuluisi paastoaminen oikeastaan mutta en voi, kun on diabetes.
Mutta paastoaminen olisi mulle muuten sopiva, ois oikeasti hienoa voida olla syömättä vaikka pari päivää viikossa. Mutta mie joutusin varmaan teho-osastolle ja letkuruokintaan.
Jos söisin vain 1500 kcal, mun pitäisi lisäksi juoda jotain pahoja lisäravinteita.

Et sie kyllä oikeasti taida olla lihava, olet luulolihava.

Mää pystyn syömään suht hyvin, mutta sen jälkeistä tunnetilaa on vaikea kuvailla ja se on ihan kamala. Mua pelottaa kauheesti että jos syön liikaa, ihan pikkuisenkin liikaa niin se räjäyttää mut valtavaksi ihrakasaksi. Pelottaa ihan kauheesti. Inhoan itteäni ja omaa kehoani. Tuntuu että en mää saa olla tällanen, mun on pakko muuttua. Ihan pakko. Oon ruma ja läski. En voi koskaan olla kaunis ja laiha, mut voin olla ruma ja laiha. En voi olla täydellinen muuten kuin täydellisen laiha, joten pakko yrittää edes sitä.

Se kuraattori sanoi mulle joku kerta että: "Jos sää et ite hyväksy ittees, niin miten voit vaatia että muut hyväksyis?"
Siitä tajusin että en voikaan. Eli en vaadi. En hyväksy itteäni ja tajuan että ei muidenkaan tarvi, eikö muutkaan hyväksy. Minua ei hyväksy kukaan.

Nyt vastaan vasta sulle, maanvaiva, kun kirjotin tuon äskeisen niin en viel nähny tätä.
Elä pelkää. Ei mulle käy. Ei ihan oikeesti. Varsinki ku oon niin huono tässä. Aina sorrun syömään. Mut vaikka oisin hyväkin niin tajuan lopettaa ajoissa.

Kyllä mää vähän ihmettelen että miksei sitä sun nettiystävää oo pistetty letkuihin. Vaikka eihän sekään auta jos ihminen aina vaan jatkaa ku pääsee pois. Lopulta sydän pettää.

Kyllä mua jossain määrin kiinnostaa paastoaminen mutta yks päivä kuulostaa tosi vähältä.😐 Haluisin paastota vaikka viikon. Aluks vaikka kolme päivää vaikka 150 kaloria juotavaa ja loppupäivinä enemmän. On vaan harmi että pitää liikkua niin paljon ja se on vähän väsynyttä paastotessa. Ei meinaa jaksaa yhtään. En mää uskalla syyä paljoa. Tajusin aika vasta että tuossa välissäkin, kun yritin että oppisin syömään kunnolla ja ajattelemaan terveesti, niin oikeesti söin aika kevyesti ja lähes joka päivä tuon 1500 tai alle kaloreita. Joskus harvoin vaan enemmän.

Parempi varmaan sun sitten olla ilman paastoja. On tietenki harmi ettet voi kokeilla kun tahtoisit, mutta parempi että pysyt terveenä.

En tiiä oonko luulolihava vai oikeesti lihava. Lihavalta musta tuntuu. Ja näyttää. Mutta ei kukaan oo sanonu mua lihavaksi, ainakaan suoraan. Emmätiiä. Mutta niin lihavalta tuntuu että lasken itteni lihavaksi.

Nyt aattelin kumminki alottaa semmosen dieetin ku 246810. Eka päivänä 200 kcal, toka päivänä 400, kolmantena 600, neljäntenä 800 ja sitten viidentenä kiva päivä 1000 kcal. Oon vaan miettiny että jos tekis niin että tuon 1000 jälkeen ois vielä 1200, mutta en varmaan uskalla. Tänään on 200 kaloria. Aion syyä puuroa ja 1dl rasvatonta jogurttia ja paljon kurkkua. 🙂

Mää en jaksa enää ees yrittää sitä parantumista. Viimeksi yritin ihan vasta, tänä syksynä. Missään vaiheessa ei ollu helppoo. Itkin koko ajan. Itken edelleen jos joku anorektikko kertoo parantuneensa, tai päinvastoin. Tai jos joku kertoo muuten vaan syömishäiriöstään niin melkein aina itken. Mutta sitten loppua kohti tuntu että elämä menee vaan hullummaksi. Tuntu ettei missään oo mitään järkeä ja kaikki oli niin sekavaa ja mikään ei sujunu. Sitten vaan tuli semmonen että pakko taas ottaa syömiset hallintaan ja että en voi jatkaa näin lihavana ihmisenä elämää. Ja vähän myös se, että musta tuntuu että en jaksa tätä elämää. Haluan pysäyttää mun elämän hetkeksi ja tuntuu etten muuten osaa tehdä sitä. En uskalla enkä pysty sanomaan kenellekään mitään, yritän kertoa ihmisille laihduttamalla että minulla on paha olla. Ja vaikka peittelen viiltelemisiäni, niin tavallaan toivon että joku näkisi ne ja kysyisi että onko paha olla. Mutta ei kukaan huomaa kun en anna huomata. Tää on vaan pakkoa...

En taaskaan menny kouluun. Tää homma lähtee lapasista nyt. Ei tuu mitään. Päivästä toiseen rikon kaikkia sääntöjä joita oon itselleni asettanut. Ja eilen taas viiltelin aika pitkän tauon jälkeen. Ja tänä aamuna. Ja vähän tuntuu että myös vähän myöhemminkin tänään...😭

Vanhempani harrastavat aika-ajoin paastoa. Ehkä kerran puolessa vuodessa. He ovat aina viikon, mutta riskejä ei luultavasti ole koska he taas syovät päivän mittaan jonkun tietyn määrän proteeiinia, ja juovat veteen laitettua kassvislientä. Ovat aina tähän aikaan kumpihin hyvin energisiä ja pirteitä. Painoa tippuu monta kiloa joka kerta, mutta käsittääkseni aika paljon nesteitä joten se tulee hyvin herkästi myös takaisin.

Taistelukala, mielenkiintoista. Se kyllä taitaa olla totta että sensuroi helposti takaisin, mutta onhan tuokin silti keino. Mää ite koitan ihan sen takia sitten muullonki laihduttaa ettei ois pelkkää nesteiden lähtemistä ja laihtumista ja takaisin lihomista. Vaikka sitä jojoiluahan tää on ollu...

Maanvaiva, oikeesti kiitos sun terveistä mielipiteistä vaikka susta varmaan tuntuu että ne menee harakoille. ☺️❤️

Iltapäivällä viiltelin lisää 😭 ja syvempää. Mitä mää teen?? Oon ihan hukassa itteni kans.

Ainaki yritän opetella olemaan positiivinen.

Mulla on ongelma. Käyn pelaamassa sählyä, mutta nyt on alkamassa turnauksen ja meijän joukkueella ei oo maalivahtia. (Ulkopuoliset maalivahit aina) Ja nyt mua on houkuteltu siihen hommaan ja kiinnostaiskin se, ainakin yrittää. En siis osaa. Mutta, ja iso mutta onkin, silloin en kuluttaisi yhtä paljo ku pelatessa. Mitä teen😑❓ Ku en tajua miten saan itteni raahattua kahen sählyn tilalta kahdelle juoksulenkille, en voi saada. Silti kiinnostais yrittää. Neuvoja?

Ai niin. Mua tänään nauratti kun huomasin että paino oli tippunu. Eihän sen pitäis tippua jos on edellisenä päivänä syöny miten sattuu. Mutta ei se mua haittaa. Silti nauratti tuo tyhjästä tippuminen 😀 Söin tänään 200 kcal ja tuntui hyvälle. Tuntui omalle, tuntui sopivalle.🙂👍