lissulle nyt ensin.. kun musta on aika hyvä että vanhempi kysyy täältä neuvoa (kuhan tästä ei tuu kys./vast. palstaa vain..😉) ehkä mua motivoi vastaamaan se, että itsellä on aikamoiset äititraumat (olen 27-v. nainen jo, silti tän foorumin aiheet olis lähinnä minua.) minä muistan jo 5-6-vuotiaana uhanneeni itseni vahingoittamisella, kun koin jotenkin olleeni paha ja pettäneeni äitini (joka on tosi huolehtiva kyllä - ja hyvä äiti, en minä sillä). hyvätkin äidit vaan voi aiheuttaa traumoja, täydellisyys lienee harvinaista. teini-ikäisenä viiltelin, enkä oikeestaan ikinä muusta syystä kuin riidoista äidin kanssa. kai minulla esikoisena oli niin hirveän vahva napanuora kuitenkin. se äidin hirveän vahva korostaminen, miten olin se kuitenkin tärkein, asetti jotenkin kamalat paineet että pitäisi olla niin hyvä. vaikea selittää, minähän olin kiltti ja koulussa tosi hyvä jne. riidat äidin kanssa oli silti jotain aivan kamalaa, minä ainakin syydin myrkkyä äidin niskaan. näin jälkeenpäin ajatellen äitini teki sen "virheen", ettei tajunnut että minun syyttelyt ja kauheat sanat oli lapsen/nuoren sanoja.. ei aikuisen ihmisen. nykyään on niin eri tilanne kun olen aikuinen, minulla on ihan eri tavalla vastuu sanoistani keskusteluissa äidinkin kanssa. mutta kai sitä lapsena just olisi halunnut saada raivota ja saada anteeksi. itse en ehkä ole saanut, vaikka on äiti selittänyt ja sanonut että minä vaan olin niin fiksu ja aikuinen, ettei sitten tajunnut että minäkin (vanhin neljästä) olen lapsi. ehkä oon vähän tullut kohdelluksi aikuisena 1,5 vuotiaasta...
toisaalta olen kyllä ehdottomasti maanvaivan kanssa samaa mieltä, että kun oma lapsi tasapainoilee jo aikuisuuden rajalla, niin on pakko myös löysätä ohjaksia. mulla ei enää tuossa iässä ollut niin niitä ongelmia, etten osaa kommentoida. mutta parikymppisenä tuli sitten mulla masennus joka johti itsemurhayritykseen/(yrityksiin..? minä myönnän yhden, lääkärit toista mieltä.) ja nyt on välillä vaikeaa sen suhteen, että äitini ei masennuksen missään vaiheessa luottanut minuun, eikä nyt parannuttuanikaan ihan. ehkä se oli ylihuolehtivuutta, mutta oikeasti tulee välillä vielä sellainen olo, että anna mun nyt elää tätä omaa elämää... eikä pahalla äideille, minustakin tulee toivottavasti tässä nyt viim. kymmenen vuoden sisään jonkun ihanankamalan äiti, ihan tällainen epätäydellisen hyvä.
slayerille minä haluaisin kans jotakin sanoa, kun on nuo viestit olleet niin itseinhoisia, ja ettei kukaan välitä. (jotenkin päättelin, että oisit.. öö, ehkä öbaut 18-v? ihan kysymys vain.mulla opiskelukaverit 18-35, ja vaikea siellä nyt iän perusteella ketään erottaa, tavallaan.) kun minulla on ollut niin samoja rumaällökamaluus-ongelmia, ja on niitä vieläkin, vaikka olen sen "kauniimman" sukupuolen edustaja, tosin minäkin niin kuin sinä nähtävästi, pidän naisista/tytöistä. mutten usko että sillä oikeastaan on yhtään väliä, jos tuntee itse olevansa jotenkin hylkiö.. ihan oikeesti se ei ole niin, kertoo paljon hyvää ihmisestä mun mielestä ihmisestä, että ilmaisee olojaan vaikka tänne palstalle. sinä olet hyvä, oikeasti olet. ja mun mielestä niin kuin maanvaiva suositteli, olis hyvä hakeutua jonku psyykeihmisen puheille. kannattaa yrittää, jos itse ois edes vähän valmis. todellakin kannattaa, vaikka eihän nuo ammattilaisetkaan mitään ihmeidentekijöitä ole, mutta jotain nekin osaavat...🙂👍 käsitin että vantaalta ehkä oot(?) eli en tiedä niin, mutta apua nyt varmasti saa ilmaiseksikin. nuorisopuolelta en tiedä, mutta aikuisilla h:gissä on se käytäntö että terveyskeskuksesta ainakin voi sen lähetteen psyk.polille saada. ja siellä ei hoito mitään maksa. ole itselles hyvä, tärkeäkiltti!
maanvaivalle minä voisin sanoa vaikka mitä, kun olen vähäsen näitä keskusteluja kelaillut. muttavaan, että... olen aika vaikuttunut. en osaa edes sanoa mistä, kypsyydestä ehkä vähän hassu puhua, vaikka sitäkin olet minun mielestä, taas tavallaan. no, ainakin sinulla on ilmiömäinen kirjallisen ilmaisun kyky, kade melkein olen. vaikea tällasen tädin kommentoida. susta tulee vielä jotain! vaikka olethan sinä jo.
tämmöstä minä, vähän sekavaa tuli taasen.