Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä kirjoittanut 24.01.2005 klo 14:59

Kiitos ensin sanoistasi.

Sun lapsi on juuri kuin mie. Ei se ole kiristystä, kun uhkailee itsemurhalla. Se on vaan niin turvallista sanoa omille vanhemmille, kun ei oikein tiedä mitä tekisi, kun on niin paha olo.
Minulla on tarkat kotiintuloajat, monilla kavereilla on. Niillä keillä ei ole sanovat usein, että välittäisipä munkin vanhemmat noin paljon. Ne saa olla ulkona miten kauan haluavat mutta ei ne oikeesti haluakaan olla mutta eivät taas viitsi lähetä kotiin, kun vanhemmat välitä missä ne ovat, kotona tai ulkona aivan sama niille.

Sanon suoraan; ylihuolehtiva äiti on aika raskas. Lopeta ylihuolehtiminen, tajua, että sun lapsi on kohta aikunen. Anna sille jotain vapauksia, mie saan kohta olla ihan yksin viikonlopun kotona. Siitä käytiin hirveä tappelu, kun ylihuolehtiva äiti hössää. Sitten se kuitenkin suostui ,tunnen itsensä hieman aikusemmaksi. Ja tunnen, että minuun luotetaan.
Raha-asioissa saan tiettyä oikeuksia mitä ennen ei ollut. Aina pikkuhiljaa mun annetaan kasvaa aikuseksi. Silti tiedän, että voin uhkailla itsemurhalla. Teen sitä aika usein, mulla on vielä se, että on adoptiovanhemmat, saatan sanoo, että laittakaa pois, perukaa adoptio. Ne ovat vaan sanoja joita tulee suusta, kun ei viitti mummoja potkia.

Terveydenhoitajan voit unohtaa. Se vasta noloa olisi. Nuorten psyk. polit ovat hyviä paikkoja. Siellä voi vähän kuin kotona olla. Mie saatan mennä ja sanoa, että perutaan terapian, tapan itteni illalla, ei kannata puhua enää. Sitten ne sanoo, että juodaan nyt kuitenkin läksiäislimskat. Aikani istun ja peruutan itsemurhan.
Näin tämä nuorten maailma menee. Silti kannattaa itsemurhauhkailut ottaa vakavasti.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 24.01.2005 klo 16:10

juu.. ei munkään äiskä välittäny pätkän vertaa tuunko kotiin yöks vai en. mut tohon on paha sanoo enää mitään ku maanvaiva sano jo kaiken. 😉 ja nää jotka kirjotti mulle iha 😳

ja tollaset itsari jutut voi olla pelkää sanomista. mut etenki jos huutaa vanhemmille nii ei ne mitä ota tosissaan. ja mä oon luullu et maanvaiva on poika 😐 mut ei näytä olevankaan. mut yhteistä meillä on et molemmat on erakkoja. mut takaisin asiaan. siis kiitti kukasta 🙂 vai oon rinssi? 😐 no ehkä päätönratsumiäs. ja miäski lainausmerkeissä. mutta koittakaa ymmärtää ettei mulla oo varaa mihinkään sykolokeilla käymiseen. nytki on lompsa tyhjää täys ku ostin styrkkarin kitaralle. joskus tekis miäli halata jotain ihmistä mutku asuu yksin nii on hiaman vaikeeta, ja kaikki kaveritki tai "kaverit" asuu jumalan selän takana.

Käyttäjä kirjoittanut 24.01.2005 klo 16:36

Poika??? mikä ettei voisi kyllä jotenkin kivempaa ollakin poika, kun kuitenkin olen aika poikamainen.
Mites vanha sitten oot??? nuorten psykologit ja muut ovat ihan ilmasia. Ei kai se nyt ole kallista mennä terveyskeskuksen kauttakaan?
Vai meinasitko, että olet niin hieno, että ihan yksityispsykogin tarvihet. Ota vaan tavallisen köyhänmiehen psykologi.Kyllä ne jotain ymmärtää, sitten vanhana ja varakkaana käyt kalliissa hoidossa.

Halaus tällä kertaa tulee.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 24.01.2005 klo 17:48

samanikänen ku neitim vaikka en kässää mitä tekemistä sillä on tän kanssa. se on paksa juttu ku ei saa unilääkkeitä ku reseptillä ☹️

pitää laittaa taas paperipussi ku lähtee kouluu.. ja ku tulee siältä ettei ihmiset voi pahoin ku näkee mut. Mutta se jäi viälä epäselväks miten muka sykoloki mua vois auttaa... eikä musta tuu varakasta, kku poikuus menee varmaa maikkarin 840 sivun ämmille. juu nou? just söin ja taas maha on tyhjä 😑❓

Käyttäjä kirjoittanut 24.01.2005 klo 19:35

En mie sinua poikakaveriksi pyydä, en siksi ikää kysyny. Jos kerran olet mun ikäne niin sulle sitten kaikki hoito on ilmasta, jos mie oikein tajuu. Soita nuorisopolille ja meet hoitoon. Tai katso tämän tukinetin yhteystiedot sivulta mihin voi mennä.

Käyttäjä kirjoittanut 24.01.2005 klo 20:34

Ai, niin miten sykologi voi auttaa. Antaa lääkettä, jos voit niin pahasti, kuuntelee, jos sille jotain puhut, sitten sanoo hyvästi. Ei kai ne muuta tee. Oikeesti en kyllä tiedä mitä tekee sykologi, eriä vissiin kuin sykiatri, mitä tekee sykiatri? Kuuntelee, antaa lääkettä, sanoo hyvästi. En siis tiedä onko noista lääkäreistä mitään hyötyä. Mutta miksi niitä sitten on? Ei kai niitä turhan tähen ole koulutettu? Jos uskot, että on apua, voi auttaa, jos et usko, ei auta.
Auttaako tilanteessasi yhtään, jos sanon, että olen käynyt jo vuosia sykiatreilla ja sykolokeilla. Ei kovin hyvä tulos????

onko sun ongelma sitten se , että sulla on nopee ruuansulutus, jos noin äkkee on maha tyhjä???ei siihen auta sykoloki vaan ihan yleislääkäri. jos on syömishärö, siihen auttaa sykoloki.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 25.01.2005 klo 16:54

EI MUSSA OO MITÄN VIKAA!!!! 🙄 en mä nii luullukkaa... Tuskin säkään ny rumista pojista tykkäät no oon mä käyny jossain sykolokilla peijakses.. siitä ei ollu mitään hyätyä. sori nyt jos nauran mut toi oli hauska ku sanoit et juotte sitte jäähyväislimskat 😀

ja sit peruutat itsarin.. voiko masennus johtua musan kuuntelusta? esim. just Slayerin, Sepulturan ym. epäilen tai ehkä joillakin mut ei mulla, elämä masentaa tai ihmiset jota siinä on.. useimmat TOSI ärsyttäviä. ☹️ tai sitten vaa rupee tympii ne ihmiset nii ****ti ku näkee joka ****nan päivä. voiko muute olla vetäyminen onkelma? yhes paperis luki nii... enkä tajuu miten se on mahollista.. minkäs sille voi jos on ruma, tyhmä ja muitten hylkäämä rumilus 😭 mä en kyllä enää keksi mitään millä pääsis hengestään. voishan sitä metron eteen koittaa hypätä mut se on taas nii sottasta.

Käyttäjä kirjoittanut 25.01.2005 klo 18:55

Mie en kyllä kato pojan ulkonäköö, olen niin ujo, että katon sen varpaita, jos on monot tai kumisaappaat jalassa, niin mulle kelpaa.
Etkös ole koskaan käynyt terapiassa. Sinne mennään pahalla päällä, sitten se pakottaa puhumaan, sitten onkin parasta, että sanoo kaiken olevan hyvin, muuten joutuu pakkohoitoon. Paras vaan, kun sanoo, että en enää aattele itsemurhaa. Oikeastaan mulle tulee sellaisia hetkii, että just voisin itteni tappaa, jos sitä ei voi kelleen sanoo, sitten yrittää itsemurhaa. ei sitä vissin oikeesti haluu kuolla, kun ne yritykset aina epäonnistuvat. Ei se ole taitolaji tuo itsemurha ekäi tekniikka, se on vaan halusta kiinni.

Ala sitten kuuntele masentavaa musaa, kuuntele jotain reipasta musiikkia, marsseja johan tulee elämään vauhtii. Mua ei kyllä musiikki masenna koskaan.
Onko sulle joku sanonut, että olet ruma? Ootkos kenenkään kuulusan ihmisen näkönen? mua sanotaan kotona Rölliksi, sen peikon mukaan ja hajun mukaan myös, kun en viitti paljon suihkussa käyvä. Kiusataan muakin joku h------n päivä koulussa, siksi mie illat oon yksin, en ees haluu muiden ihmisten seuraan. Ihmiset yleensä ottaen ovat masentavia ja luulen, että ihmiset ovat syynä mun masennukseen.

Jos sun onkelma on vetäytyminen, niin mulla lukee papereissa, että omituisen piittaamaton sosiaalisista suhteista- Onko se sama asia, piittamaton ja vetäytyminen?? Vähän kyllä luulen, että meillä on sama onkelma. Paskat me tarvita kahta sykolokii, mie voin sunki jutut puhua mun sykolokille.
Itsemurhan jos tekee, se pittää kyllä niin tehä, että muiden ei tarvi sotkuja siivota. metron eteen? mie sitten vissiin poron eteen?

Käyttäjä minäsini kirjoittanut 25.01.2005 klo 21:52

lissulle nyt ensin.. kun musta on aika hyvä että vanhempi kysyy täältä neuvoa (kuhan tästä ei tuu kys./vast. palstaa vain..😉) ehkä mua motivoi vastaamaan se, että itsellä on aikamoiset äititraumat (olen 27-v. nainen jo, silti tän foorumin aiheet olis lähinnä minua.) minä muistan jo 5-6-vuotiaana uhanneeni itseni vahingoittamisella, kun koin jotenkin olleeni paha ja pettäneeni äitini (joka on tosi huolehtiva kyllä - ja hyvä äiti, en minä sillä). hyvätkin äidit vaan voi aiheuttaa traumoja, täydellisyys lienee harvinaista. teini-ikäisenä viiltelin, enkä oikeestaan ikinä muusta syystä kuin riidoista äidin kanssa. kai minulla esikoisena oli niin hirveän vahva napanuora kuitenkin. se äidin hirveän vahva korostaminen, miten olin se kuitenkin tärkein, asetti jotenkin kamalat paineet että pitäisi olla niin hyvä. vaikea selittää, minähän olin kiltti ja koulussa tosi hyvä jne. riidat äidin kanssa oli silti jotain aivan kamalaa, minä ainakin syydin myrkkyä äidin niskaan. näin jälkeenpäin ajatellen äitini teki sen "virheen", ettei tajunnut että minun syyttelyt ja kauheat sanat oli lapsen/nuoren sanoja.. ei aikuisen ihmisen. nykyään on niin eri tilanne kun olen aikuinen, minulla on ihan eri tavalla vastuu sanoistani keskusteluissa äidinkin kanssa. mutta kai sitä lapsena just olisi halunnut saada raivota ja saada anteeksi. itse en ehkä ole saanut, vaikka on äiti selittänyt ja sanonut että minä vaan olin niin fiksu ja aikuinen, ettei sitten tajunnut että minäkin (vanhin neljästä) olen lapsi. ehkä oon vähän tullut kohdelluksi aikuisena 1,5 vuotiaasta...

toisaalta olen kyllä ehdottomasti maanvaivan kanssa samaa mieltä, että kun oma lapsi tasapainoilee jo aikuisuuden rajalla, niin on pakko myös löysätä ohjaksia. mulla ei enää tuossa iässä ollut niin niitä ongelmia, etten osaa kommentoida. mutta parikymppisenä tuli sitten mulla masennus joka johti itsemurhayritykseen/(yrityksiin..? minä myönnän yhden, lääkärit toista mieltä.) ja nyt on välillä vaikeaa sen suhteen, että äitini ei masennuksen missään vaiheessa luottanut minuun, eikä nyt parannuttuanikaan ihan. ehkä se oli ylihuolehtivuutta, mutta oikeasti tulee välillä vielä sellainen olo, että anna mun nyt elää tätä omaa elämää... eikä pahalla äideille, minustakin tulee toivottavasti tässä nyt viim. kymmenen vuoden sisään jonkun ihanankamalan äiti, ihan tällainen epätäydellisen hyvä.

slayerille minä haluaisin kans jotakin sanoa, kun on nuo viestit olleet niin itseinhoisia, ja ettei kukaan välitä. (jotenkin päättelin, että oisit.. öö, ehkä öbaut 18-v? ihan kysymys vain.mulla opiskelukaverit 18-35, ja vaikea siellä nyt iän perusteella ketään erottaa, tavallaan.) kun minulla on ollut niin samoja rumaällökamaluus-ongelmia, ja on niitä vieläkin, vaikka olen sen "kauniimman" sukupuolen edustaja, tosin minäkin niin kuin sinä nähtävästi, pidän naisista/tytöistä. mutten usko että sillä oikeastaan on yhtään väliä, jos tuntee itse olevansa jotenkin hylkiö.. ihan oikeesti se ei ole niin, kertoo paljon hyvää ihmisestä mun mielestä ihmisestä, että ilmaisee olojaan vaikka tänne palstalle. sinä olet hyvä, oikeasti olet. ja mun mielestä niin kuin maanvaiva suositteli, olis hyvä hakeutua jonku psyykeihmisen puheille. kannattaa yrittää, jos itse ois edes vähän valmis. todellakin kannattaa, vaikka eihän nuo ammattilaisetkaan mitään ihmeidentekijöitä ole, mutta jotain nekin osaavat...🙂👍 käsitin että vantaalta ehkä oot(?) eli en tiedä niin, mutta apua nyt varmasti saa ilmaiseksikin. nuorisopuolelta en tiedä, mutta aikuisilla h:gissä on se käytäntö että terveyskeskuksesta ainakin voi sen lähetteen psyk.polille saada. ja siellä ei hoito mitään maksa. ole itselles hyvä, tärkeäkiltti!

maanvaivalle minä voisin sanoa vaikka mitä, kun olen vähäsen näitä keskusteluja kelaillut. muttavaan, että... olen aika vaikuttunut. en osaa edes sanoa mistä, kypsyydestä ehkä vähän hassu puhua, vaikka sitäkin olet minun mielestä, taas tavallaan. no, ainakin sinulla on ilmiömäinen kirjallisen ilmaisun kyky, kade melkein olen. vaikea tällasen tädin kommentoida. susta tulee vielä jotain! vaikka olethan sinä jo.

tämmöstä minä, vähän sekavaa tuli taasen.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 26.01.2005 klo 20:11

no ei muute mut irkissä on tullu ikävää kommenttia. ihan ku ne ois jotain ns. täydellisiä. samannäkösii ku muutki, vaa pinnallisempia. no Tom Araya on aika lähellä mua. paitsi et soittaa parempii piisei ja sen pändi tekee TOSI hyvii piisei 🙂 toi on kurjaa jos tollaseks sua sanoo.. no onhan täs viäl 2 vuotta nii ku oon 21 ostan kossupullon ja juon nii paljon et saan myrkytyksen ja kualen 🙂

säkö ujo?! empä tota oikee usko. mussa on vaa oikeestaan yks ainoo vika ja se ei oo ulkonäkö vaan se et suutun tosi helposti. joko jos harjottelee uutta piisii soittaa tai jos joku jauhaa jotain samaa juttua tjn. joskus tekis miäli vaa karjua jollekki joka ei oo tehny mitään... eikä oikeestaa mikään tunnu miltään.. tuntuu vaa et ois oravanpyärässä. herää, mee kouluu, kotia, nukkuu täts it. kuulostaa ehkä tyhmältä mut jotenki tuntuu ettei toi kauniimpi sukupuali oikee kiinnostu vaikka kuinka yrittäis.. kaikki pitää vaa kaverina siis pelkästään kaverina. no mustahan se erakko tulee joten ei kai sillä oo nii väliä. ja oikeesti pystyis satuttaa itteensä nii kovaa että tai ei kovaa mut jos ois ruusu piikkeineen nii vois puristaa nii kovaa ku käsistä lähtee.. ihan vaa siks et tuntuis joltain.

Käyttäjä kirjoittanut 26.01.2005 klo 20:31

Mie kun täytän 21 v niin ostan kanssa kossupullon. Aina olen haaveillut, että istun illat laavulla, keitän kahvit ja laitan sitä kuksaan ja kossua joukkoon. Sitten kattelen tulta ja hörpin itteni pieneen humalaan, en känniin. Koirat siinä vieressä nukkavat, välillä leikkaan poron kuivalihasta palasen, taas kossukahvia. Muuta en tarvi.
ei stä mullakaan ole poikakaveria tai on mulla vähän yksi, se ei vielä teidä, että voi mulla olla mahdollinen poikakaveri. mulla on Portugalissa kirjeenvaihtokaveri, ollaan nähtyki kerran, poika on. Sitäkin voisi ajatella poikakaveriksi.

En mie laavulle kyllä ketään ota mukaan. Kyllähän se vähän kyrsii kun kattoo, kun toiset pussaavat ja hellustavat. Sillai on ulkopuolella, kun kaikki muut tuntuvat seurustelevan. Kun mennään elokuviin, mie vissiin oon ainut ketä kattoo elokuvaa, muut vaan pussailevat. mie syön popkorniin.
Suutum miekin aika helposti, sanon, että haistakaa ja lähen pois. en mie ketään hauku mutta lähen vaan pois. Sitten kaikki huutavat perään, että miksi taas suutuit.
Oletkos siekin viiltänyt, mie pari kertaa. Yksi ilta kirjotin tukihenkilölle, että nyt olen viiltänyt, samalla kuvittelin, että vetelen viiltoja jalkoihin. Puoli tuntia kuvittelin, että viiltelen, sitten kirjotin, että nyt sitten viiltänyt.
Samaa tää on, kotona, koulussa, nukkumaan, paskaa lähinnä.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 27.01.2005 klo 17:04

ai nou vats juu toolkin ö paut. no onneks mulla ei oo tollasii kavereita. mut tiiän ku kaikilla on joku kuten koouluski 2 likkaa aina jauhaa niitten jätkistä eikä millään jaksais kuunnella.

no mitäs me erakot 😀 no kyllä mäki oikeestaa viihdyn yksin mut eipä näytä ketään muutenkaan kiinnostavan ku kaverina. no pittää kai sitte opetella siihe et synnyt yksin elät yksin ja kualet yksin. nyt kun mainitsit kossun nii mäki aattelin et ostan sellasen pullon ja juon nii juovuksiin et saan jonkku myrkytyksen. queen Of Stone age soi ratiosta nou van nous. unelmien täyttymys ois et pääsis ammattilaiseks mut siihe tuskin ikuna pääsen. tai ees sellaseks ku Viikatteen pojat soittaa sivussa ja tekee ns. oikeeta työtä. toisaalta taas on tylsää olla yksin ku ei oo juttu kaveria eikä ketään jota vois halia tai mitään.. no kaippa siihenki tottuu sitte aikanaan.

Käyttäjä kirjoittanut 27.01.2005 klo 17:57

Sie ekana muuten mainitsit kossun, mie vasta sun jälkeen. Aika hienoa kaksi nuorta haaveilee kossupullosta. Mie, jos itteni tapan, niin en sitä kossulla tee. Mun ukki ruukasi istuu nuotiolla ja teki kossukahvia ja sano, että tästä ei elämä parane. Mie nyt vissiin vaan oottelen, että saan sen kossupullon ja elämä paranesi.

Mie soitan pianoa, käyn tunneillakin, olin kirjastorokissa esiintymässä syksyllä. Mie vähän soittelen sinne sunne tänne, nuotit on aika tylsii. En haluu ammatilaiseksi, en jaksa yleisölle esiintyä. En mie oikein tiijä mitä tuolla pianon soittotaidolla teen. Oikein viitti raahata pianoo mettäsä mukana. Mun lempimuusikkii on venäläinen kansanmusiikkii, joo ei tarvi nauraa. Kuuntelen kyllä ihan tavallistakin musiikkia Tulenkantajat, NSP -mun kavereitten yhtye, Rasmus ja Apulanta ainaski on hyvii. En tiijä Viikatteen pojat??

Eniten mua ärsyttää koulussa kaverit, kun ne kävelee käsi käjessä kaiken aikaa, pussailevat ja suunnittelevet mitä tekevät illalla. Mulla on koirat , snautsereita, mie niitä halaan. Vaikka tänään kun vähän tarkemmin katsoin, niin on niitä yksinäisiikin aika paljon.
Viikonlopun olen kahistaan serkun kaa, voisi pitää kotibileet. Sitten saisi varoo, että kaverit eivät joisi mut siitä haukuttaisiin. taijan serkun kaa vaan istuu ja kattoo elokuvii.

Käyttäjä Slayer kirjoittanut 28.01.2005 klo 16:20

no se pändi joka oli Rauman merellä en mä niitten nimii tiiä. miten nii taas näki? No mitäs ärsyttävää siin on jos kavereilla on joku? oot vaa katellinen ku sulla ei oo ketää.

nii epätoivosta tyttölasta ei tässä maailmas ois joka tykkäis rumista pojista. mikset sä haluis soittaa yleisölle? yks huano puali on ammattisoittaja hommas et pitää matkustaa aika paljon. no en tiiä onks tästäkää mitään apua. mutta saaks täällä antaa mailiosot.?

Käyttäjä kirjoittanut 28.01.2005 klo 16:38

Saa antaa mailin. voit sen tehä omaan esittelyysikin omalla kanavalla. Mie en ala kenenkään kaa mailaa. Mie olin yhden pojan kaa täällä tukinetissä vähän aikaa. Sitten se alako kirjottaan, että on raiskannut entisen tyttöystävän , sitten kertoi että tietää missä mie asun ja muuta yhtä paskaa. Mun piti jättää se sähköpostiosoite, kun en enää uskaltanut lukee sen kirjotuksiin. En tietenkään tarkota, että sie sellanen oot, mutta mun pitää nähä tyyppi ennenku alan sen kaa kirjottaan.

enkä muuten ole kateellinen toisten helluista, tai jos mie oon, niin sitten kyllä siekin oot. Mie en oikeastaan voi hirveesti soittaa yleisölle, niille pitää sanoa minkä laulun nyt soitan. Mie saatan alkaa soittaa mitä vaan. Kirjastorokissa sain soittaa ihan omaa sävellystä. Mie kyllä olen jo nyt matkustanut melkein koko Euroopan. Olin Ateenassa olympialaissakin, Pariissa kävin kaa. Tään mun nykynen isä on välinehuoltaja, niin sen kaa matkustelen sinne ja tänne kilpailuihin.

Nyt olen sitten yksin kotona koko viikonlopun. saisi tehä mitä lystää, eikä haluta mitään tehä. Meillä täällä on suuret rallit ny, kai mennään mettään ja tehään nuotio ja katotaan kun autot menee ohi.

ps. missä olet Angelah, mahut kai sie tähän meijän kaa kirjottaan.