maanvaiva, ihanaa että joku edes kysyy miten menee. mä oon niin yksin. kaikki, no okei "kaikki", ystävät on hylänny mut. tän vuoden aikana on jo kaks ystävyyttä katkennu niin että ne vaan lakkas vastaamasta puhelimeen. on mulla sitten vielä ehkä joitain kavereita, mutta suurin osa niistä asuu muulla paikkakunnalla.
ketään ei kiinnosta mun asiat eikä mitä mulle kuuluu. eikä kukaan myöskään ymmärrä. ehkä mä oon niin sekava ja syvällinen ettei kukaan saa selvää. ja oon myös kai aika vaativa ystävien suhteen, liian suuret kriteerit, vaikka en niitä tietoisesti aseta. oon jo vakavasti harkinnu sitä että muutan jonnekin mettään erakoks, otan vaan mun kissan mukaan. ois paljon helpompaa.
nyt oon ollu kotona reilu kaks viikkoa. (siis päässy pois osastolta) sillai ihan hyvin menny, vaikka oon muutaman kerran joutunu pyytään äitiä mun luokse kun on ollu niin kamala olo, siis äiti asuu samassa kaupungissa kun mä, mutta mulla on oma kämppä.
oon tullu siihen tulokseen että en voi itteäni tappaa, vaikka mieli tekiskin. se saattais viedä sen tuskan pois, mutta suurempi tuska jäis esim vanhemmille. tulevaisuus lähinnä pelottaa ja ahdistaa, ja tuntuu etten osaa elää niinkun pitäis. niin kun kunnon ihmisen pitäis.
miten sulla Maanvaiva menee? ja muutkin. *hali*

"tulevaisuus lähinnä pelottaa ja ahdistaa, ja tuntuu etten osaa elää niinkun pitäis. niin kun kunnon ihmisen pitäis.
miten sulla Maanvaiva menee? ja muutkin." en jaksanu rupee lainaamaan, joten tein näin. No mun tulevaisuudes ei myös oo mitää hurraamista. Ku ei mikää tunnu miltää, ja yks kimmaki sano ettei oo kivaa jos ihminen josta välittää nii sattuttaa itteensä.. ku kuulemma ei oo kiva näky ku vuotaa verta ite aiheutetusti. no en osaa sanoo toho mitää.. mut no ei kai sillä oo väliä viiltelenkö vai en, ku ei se mitää muuta.. mihinkää suuntaan..

Mulla menee vähän niin, että en tiedä miten menee. Oikiastaan olen miettinyt aika vakavasti, että voisin lopettaa koko elämisen kevään yo-kirjotusten jälkeen. Mie en haluu muuttaa omaan kämppään, varmaan mulle kävisi kuten sulle, maretsu mie tarvisin äitiä jatkuvasti apuun. Enkä tiijä kannattaako mun kelleen edes hirveesti puhua mun olosta, kun sitten joutusi sairaalareissua. Tämmöinen elämäkin on aika kakkaa suoraan sanoen.

Halaus kaikille.

maanvaiva kirjoitti 26.11.2005 klo 16:38:

Mulla menee vähän niin, että en tiedä miten menee. Oikiastaan olen miettinyt aika vakavasti, että voisin lopettaa koko elämisen kevään yo-kirjotusten jälkeen. Mie en haluu muuttaa omaan kämppään, varmaan mulle kävisi kuten sulle, maretsu mie tarvisin äitiä jatkuvasti apuun. Enkä tiijä kannattaako mun kelleen edes hirveesti puhua mun olosta, kun sitten joutusi sairaalareissua. Tämmöinen elämäkin on aika kakkaa suoraan sanoen.

Halaus kaikille.

no eipäs ny aatetlla mitään lopettamisia.. ei munkaan elämä ny oo nii kivaa aina.. =/ et sillee.. en osaa mitää muuta sanoo..

täällä pitkästä aikaa.
ei osaa mitään rohkaisevaa sanoa,
itse olen saanut hapuiltua tietäni ylös pohjalta,tällä hetkellä elämä on useimmiten jopa mukavaa. 😀
terapiaa edelleen,harvennettu on,kun en tarvi enää niin tiivistä kontaktia.
mutta toivottavasti Joulun aikaan tulis edes jotain mukavaa teille 🙂🌻

Terve Angelah. just tulin koneelle, kun sun viesti tuli. Olen vaihteeksi ollut taas sairaalassa, aika huonossa kunnossa. Ruumisvaivoja ei henkisiä. Musta onkin alkanut tuntua, että, kun pään saan johonkin kuntóon niin sitten pettää muut elintoiminnot.
En ole ollut koulussa, en terapiassa, sairaalassa maannut.
Joulu ahistaa, saan kyllä mennä takaisin sairaalaan, jos en jaksa olla. Olen mie kyllä niin kauan, että saan kaikki lahjat.

Mitä muille kuuluu? Ujom 86, oletko sie yksin joulun vai mitä teet?

Hyvää joulua kaikki.

Mulla alkaa joulukiiret ja höösäys pursuta korvista kohta. Toivottavasti huomenna ois rauhallista.
Oma olo ei paremmaksi oo muuttunut. Mieli maassa ja ruokahalu kadonnut myös. Tai sitten toi sh alkaa taas ottaa otettaan. Muilta ainaki tulee sellasta kommenttia.. 😞

Eka joulu kun ollaan vaan porukan kanssa keskenään. sisko tulee kotiin, ketään ei tule meille eikä me mennä minnekään. jotenkin tuntuu et vieraat on aina edes pitäny tunnelman (ja rauhan) kasassa. saas nähdä miten tuo äidin kihlattu käyttäytyy..ilman niitä vieraita..huoh..

mutta..rauhallista joulunaikaa sinne muille! toivottavasti uudella vuodella on jotain hyvää mukanaan..

Mie odotan kynttilät kädessä hautausmaalle lähtöä. tiet on niin tukossa, että pitää oottaa lumiauraa. Aamulla haisi kinkku ja mie en taaskaan muistanut, että äiti on kuollut. On se, siksihän lähden hautausmaalle. Makasin sängyssä, nuuskin tuoksuja ja kuvittelin, että äiti hyörii alhaalla keittiössä. Vähän aikaa, kun oli niissä kuvitelmissa, niin sitten pystyi palaan tähän päivää, ja hyöriihän mulla uusi äiti keittiössä. Vaikka olenkin nyt vieraassa paikassa, niin on alkanut haista ihan lapsuuden joululta.

tänään mullakin olis tarkoitus olla sukulaisten parissa,
huomenna kullan kanssa mennään kavereita katsomaan,
syödään rakkaan kotona tapaninpäivänä,
mun sukulaisten sekaan sitten kahville.
eilinen meni taas rakkaan kainalossa,tän päivän puolelle pitkälti.
niin,toivottavasti uusi vuosi tuo jotain mukavaa tuisku,maanvaiva,ujom86,maretsu ja muut.

hei. minä täällä. on niin paha olla ettei ymmärräkään. en ole jaksanu kirjoittaa. viimeinen kuukausi ollut yhtä vuoristorataa. omilleni muutin, mutta ei ole tilanne yhtään helpottunut. aamulla odottaa vain iltaa että pääsisi sänkyyn makaamaan..vaikkei se uni kumminkaan tule.
vieläkö täällä on muita vanhoja kirjoittajia?

En ole käynyt täällä toviin. yhteishaku laput on täytetty ja pelottaa. ystävän kanssa olaan kasvamassa erileen ja satuu ihanhelevetisti.
Syömisten kanssa menee päin helvettiä, vaikka luulin itsekin, että oisinp parantunut.☹️
Itselleni vielä valehtelen, että hyvin menee..
Ja hain vielä lähihoitajaksi..

Minä täällä.
Tuntuu,että romahdan.
Seurustelen,kaiken pitäisi olla niin hyvin.
Mutta se tuttu pimeys kutsuu puoleensa. 😞

En ole kirjottanut aikasemmin tähän ketjuun, mut nyt kirjotan..
Mulla on paha olo.. En kehtaa käyä missään, ku oon niin huonossa kunnossa. Sit kyllä ahistaa olla vaan kotona, ku ei oikeen mitään osaa tehä. Pitäs puhuu jollekki, mut ku se on nii vaikeeta. Oon karkottanu ihmiset ympäriltä, ku en oo halunnu näyttää miten huonosti mulla on asiat. Tai En tiiä.. oon uskonu että on mulla asiat ihan jotenki.. ja en oo halunnu niitten myötätuntoisuutta tai jotain.. (Siis en tiiä itekkään..) Sit mä luulen, että ko kerran puhun, niin kaikki on paremmin..
Tää voi olla aika sekavaa...

minäkin ainakin seurustelin. homma on nyt kaatumassa siihen et mulla on liikaa ongelmia jotka vaatis jotain tekemistä, ja lisäksi en tahdo lopettaa puoleksi vuodeksi rakasta liikuntaharrastusta. koeta siinä sitten valita, parisuhde vai oman olon hallinta edes jotenkin... 🤔

Hankala tilanne 🙄
Muutenkin kun on solmussa,ei osaa päättää,
päätösten teko on joskus yhtä tuskaa.
Koeviikko menossa,tänään oli ensimmäinen koe,
tiistaina viimeinen,samalla loppuu koulu tältä vuodelta.
Syksyllä kirjoitukset ja muutama kurssi,
onneksi pian alkaa loma,en meinaa tätä loppuakaan jaksaa.