Mäkin alotan nyt tänne kirjoittaa..
Mun syömishäiriö alkoi n. 9 wee vanhana sek. hyväksikäytön alettua, se oli ihan vain oksentelua, jota kukaan ei osannut nähdä.

Oli taukoa ja viiltelyä.

Sit alko 7 luokalla laihutus..
Tänään on vähän parempi.
NYt en kunnolla kerkee jatkan joskus..

neiti halla kirjoitti 04.10.2005 klo 12:20:

voi kun tietäis ujo.. voisin sitä soveltaa itteenikin.. toinen päivä jo pimeessa huoneessa mököttäen ja itkien. vois yrittää ottaa itteensä niskasta kiinni..mut sit taas loppupeleissä mitä turhaan, mitä se hyödyttäis ku kokoajan tulee vaan vastoinkäymisii..

niimpä. el iois turhaa työtä.. mulla on taas nii ikävästi ku sanotaan jotain kohteliaisuuksia tjn, nii sit ei jotenki osaa suhtautuu niihi. tai sit tulee olo et on liian itsekäs tai sillee.. ja muijaki vähä väliä sanoo ettei tykkää ku morkkaan itteni. sen kyllä ymmärrän, mut en mä voi sille mitään..

kaikki meni jossain vaiheessa niin päin helvettiä, ettei mitään jarkee.
Ongelma pahentu ja oksentelu alko kasilla tosi pahaksi menee.
ysin syksyllä, nyt siis menee juuri nyt hyvin.
valillä huonommin. jopa 10 krt oksentelua ja se oli jo aika kamalaa.
mullakin on se painon kontrollonti, joka mulla hallittee..

Mulla on paljon ollut kaikkee, miksi on syy pelleillä ruualla. koulukiusasu, hyväksikäyttö, raiskaus, avioero jne.
Mutta pitäis kait yrittää. Olla vahva ja parantua, mutta kun ei jaksa..

täällä taas,sekoilua,ahmimista,oksentamista,paastoa,
nyt bmi on 16 kieppeillä,verenpaine liian alhaalla ja hemoglobiini liian alhaalla,
koeviikko alkaa ens viikon jälkeen,
terapiaa,
apaattista vaellusta,
syömisen ja syömättömyyden miettimistä,
lenkkejä,
jotenkin vain menen,uppoan tähän.
elämää,liian vaikeaa.
tervetuloa neiti halla,
toivottavasti kirjoittelu auttaa edes hieman.ujom86 ja maanvaiva: paljon halauksia.. <3

nii, miten sen sanan "parantua" pitäis ottaa.. sen mä ainaki tiiän ettei musta tuu "normaalia" ja luulin et mielitiettykin on ihan normaali ihminen, mut ei oo.. ☹️ se oli kyl aika ihme juttu. ja etenki ku meni tänää hermot ku ottaa kaikki nii daijuu, ja aina menee haaveet iha jassollee.. 😠

niin, munkaan mielstä toi parantua sana ei sovi.
Mä vaan käytän sitä sanaa hyväkseni.

Kukaan ei ole normaali ei edes"normaali"ihminen!
Kaikki ovat jotenkin hulluja, jotenkin edes pienesti.
mä kait olen hullu, sillä oon sitä.

Angelah, mitä sulle kuuluu? halaus kuitenkin, jos luet etkä jaksa kirjoittaa.

Mie pääsin sairaalasta pois mutta olen vielä tosi väsynyt. Tämän viikon nukun ensi viikon olen yksityisopella. Eikä jaksa enempää kirjottaa.

lasia kirjoitti 10.10.2005 klo 09:06:

niin, munkaan mielstä toi parantua sana ei sovi.
Mä vaan käytän sitä sanaa hyväkseni.

Kukaan ei ole normaali ei edes"normaali"ihminen!
Kaikki ovat jotenkin hulluja, jotenkin edes pienesti.
mä kait olen hullu, sillä oon sitä.

anteeks, mut menee vähä ohi. Johtuu kai väsymyksestä. =/ oon heränny taas nii aikasi, et varmaa vkonloppu menee höyhensaarilla. =/ Joo tiiän ettei kuulu tänne A N T E E K S I!!!!!

Angelah kirjoitti 09.10.2005 klo 13:26:

täällä taas,sekoilua,ahmimista,oksentamista,paastoa,
nyt bmi on 16 kieppeillä,verenpaine liian alhaalla ja hemoglobiini liian alhaalla,
koeviikko alkaa ens viikon jälkeen,
terapiaa,
apaattista vaellusta,
syömisen ja syömättömyyden miettimistä,
lenkkejä,
jotenkin vain menen,uppoan tähän.
elämää,liian vaikeaa.
tervetuloa neiti halla,
toivottavasti kirjoittelu auttaa edes hieman.ujom86 ja maanvaiva: paljon halauksia.. <3

☹️ voi kuule Angelah, kirjottelet nii surullisia asioita et tekis mieli rutistaa sua kovaa.. Mut tuskin se mitää muuttaa.. Ite se muutos pitää saada aikaseks. =( mut tuskin täällä kellää on helppoo. itekki itken iha ihme jutuista. kuten viime vkonloppu. =(

heip.
Vaihteeks kirjotan tähän otsikkoon...
Oon iltalomalla sairaalasta. Menin sinne lauantaina. En jaksanut enää. En kyllä mitään ehtinyt tehdä... Ei tietoa kuinka kauan siel joudun oleen. Keväällä olin kaks viikkoa.
Alotettiin uus lääke - taas. Onks kukaan kuullu sellasta kun Ixel? Nyt sitä menee kai 50mg. Ihan kamala olo päässä. Vähän niin kun huimaa, mutta ei se ihan huimausta silti oo. Ja väsyttää. Nyt on kyl vähän jo alkanu helpottaa.
Psykologin testeissä oon ollu, viimenen kerta on vielä jäljellä. Saa nähdä mitä se niistä sanoo. Tänään olin sen jälkeen kyllä tosi vihanen, ne oli niin ärsyttäviä tehtäviä.

Joo, en tiedä enää mitä kirjottaa, pää ei toimi.
Jaksamista kaikille!

Miekin ,maretsu, olen ollut sairaalassa, nyt kyllä olen jo kotona. Mie sekosin täysin noitten yo-kirjotusten takia. En taas oikein tajunnut, että alkaakin mennä niin huonoksi kunto. Sitten olinkin siinä pisteessä, että en ois halunnut enää elää. Sitten olinkin jo sairaalassa tiputuksessa. Nyt olen sillai niin ku vähäsen elossa, aika paljon kuollut. Hävettää taas, kun kaikki mua passaa ja hemmottelee, mie vaan jaksan nukkua.

Aika pirullista on ihmisen elämä.Mie en enää usko, että mie koskaan tulen normaaliksi. En tiedä siitä lääkkeestä mitä kysyt. Muakin kyllä huimaa aika usein, mutta yleensä se johtuu siitä kun en pysty nukkuun.
Angelah, olitkin jo tähän väliin kirjottanu kuulumiset, eikä sullakaan taida mennä hyvin. halaus sulle ja maretsulle, jos se auttaisi.

miksi olet maretsu joutunut sairaalaan?

Ja angelah, voi ei. kamalaa, kun on vaikeeta, eikä jaksa.
Mullakin taas alkoi tällänen syömättömyys☹️
Mä haluisin olla ns"normaali", mut hei kyl mä tiiän, ei se oo mahollista.
Pitää huomenna mennä terkalle ja ensiviikolla psykiatrian klinikalle lääkäriin..

Maanvaiva, kirjotukset on aika rankat. Ne vie voimat ja stressaa. Mutta ei ne kuitenkaan maailmaa kaada.

Lasia, oon sairaalassa kun en jaksanut enää elää. En ehtinyt tosin mitään tehdä, mutta olo oli tosi järkyttävä. Nyt oon taas lomalla sieltä, yöksi takaisin. Sivuvaikutukset ei oo enää niin pahat, mutta ei ne lääkkeet vielä auttanukaan ole. Pari päivää on ollu jo vähän parempia, mutta sit siinä käy niin että jos päivät on hyviä niin illalla iskee mieletön ahdistus.
En tiedä kuinka kauan siellä sairaalassa joudun olemaan. Tuntuu kyl että vielä en edes ois valmis lähteen pois, mutta ei sielläkään jaksais olla. Ja toisaalta, onko siihen koskaan valmis, kun tuntuu siltä että itsestä ei ole elämään normaalia elämää.
Välillä tuntuu (aika useinkin) että ne hoitajat ei välitä yhtään. Ne vaan pitää omaa hauskaa. Onneks mulla on hyvä omahoitaja, mutta eihän se aina töissä ole.

Maanvaiva ja Lasia, halaukset teille ja voimia!

Ixeliä söin vähän aikaa,ei mulle sopinut,jotkut on kehuneet tosi hyväksi,toivottavasti auttaa.
koeviikko alkaa maanantaina eli siis huomenna kait,pitäis joka aamu päästä ylös ja mennä kokeeseen 8:30,
yhtenekään viikkona en ole aina jaksanut nousta,mutta saa nyt nähdä miten käy..
pilveä ja lääkkeitä on mennyt,ihan liikaa.alkava viikko pitäisi olla selvänä perjantaihin,sitten onkin syysloma viikko seuravana.
paljon voimia ja halauksia teille ujom86,maanvaiva ja maretsu.
sekä myös näille,jotka jokusen viestin ovat kirjoittaneet.

Minulla on samoin, että päivät on aika usein hyviä, mutta illalla iskee joku sellaine juttu, että ei jaksaisi elää. mulle käy aika usein niin, että, kun on juotu iltatee, mie lähen yksin omaan huoneeseen. Sitten alkaakin kaikki asiat pyöriä päässä. Tulee vähän kuin syyllinen olo, että ei ole saanut mitään aikaseksi koko päivänä. Nykysin yritän väkisin elää niin, että en sano kelleen ihmisille suoria sanoja. Sitten illat kelailen, että olenko loukannut jotain. Mie en nykysin sallisi itelleni mitään virhettä tai epätäydellisyyttä ja se ahistaa tosi paljon. Pääpointtini on, että ehi päivällä ahistuu, kun menee kaikki aika siihen, että oisin normaali.

mie rukoilen monesti illalla, että en enää heräisi. Se sitten taas pelottaa, siis, että en heräisi, vaan olisinkin aamulla kuollu, kokonaan. sitten näenkin painajaisiin. olen varsin epämääräinen tapaus.
Sairaalassa olessa mie vaan olin. Mulla on vähän sellainen olo siellä, että oon miten olen, niin kyllä kelpaan. Mutta en mie kyllä sairaalaan takaisin halua.

halauksia kaikille