Luovuttaminen ei taida olla nyt vaihtoehtona. Liian suuri tuska läheisilleni. Pakko alkaa voida paremmin. Mutta miten?

Sarjetty,

Tuo on jo todella tärkeä alku, että haluat voida paremmin. Sekin ajatus, että on pakko voida paremmin, on jo alku. Yksi tapa lähteä eteenpäin on, jos pystyt esimerkiksi kirjoittamaan ja puhumaan asioistasi. Auttajalle voi ihan hyvin esittää tuon saman kysymyksen: "Miten voida paremmin?"

Onko mitään asioita, mitkä saa sut voimaan hiukan paremmin tai vähemmän huonommin? Näihin keskittymällä voi parantaa oloaan. Syömisestä ja nukkumisesta huolehtiminen vaikuttaa paljon myös mielialoihin, joten riittävän pitkät yöunet ja säännöllinen syöminen ovat toimivia keinoja myös mielenterveyden hallitsemiseen.

Vaikeiden asioiden käsittelyssä kirjoittaminen, puhuminen, musiikki, liikunta tai jokin itselle luonteva keino voi auttaa purkamaan pahaa oloa. Toisaalta jokin tällainen tekeminen voi myös siirtää ajatuksia vähäksi aikaa pois pahasta olosta, mikä voi sekin parantaa oloa. Joskus myös ihan rauhallinen sängyllä lojuminen tai muu rauhoittuminen voi auttaa. Aina pahaa oloa ei pysty välttämään, mutta vaikeammat ajat kuuluvat paranemiseen. Sä voit todellakin parantua ja saavuttaa paremman olon. Se on jo iso juttu, että haluat sitä itse. 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Oloa parantaa:
Liikunta
kirjoittaminen
puhuminen
musiikki
värittäminen

huonontaa:
Kiusaaminen
viiltely
huonot yöunet

En ole jaksanut vastailla enää muiden viesteihin (tunnen siitä jotenkin syylisyyttä, kun en jaksa auttaa) tai muutenkaan kirjoittaa. Niin loppuun palanut. Taas olen sortunut viiltelemään. Valehtelen kaikille olostani. Välttelen henkilöitä jotka tietävät masennuksesta.
Tahtoisin vain kuolla. En näe mitään järkeä jatkaa.😭
Riitelen jatkuvasti parhaan ystävän kanssa ja välit menivät pari kertaa poikki. Nyt hänen kanssaan ihan ok, mutta pelkään ettei ole enää kauaa☹️
Tuntuu, että kukaan ei ymmärrä ja minua syytetään tästä olosta. Että se olisi vain minun heikkoutta tai huomion hakua😞 Onko edes järkeä puhua kenellekkään, jos saa tuollasen vastaan oton?
Taas kuulee koulun käytävillä ilkeitä kommentteja yms. Eihän se ole mitään aiempaan verrattuna, mutta pitäisikö kiusaamista jaksaa vuodesta toiseen?
Tuntuu, että on liikaa tekemättömiä töitä, mutta ei aikaa, voimia tai halua niiden hoitamiseen. Ihan liikaa läksyjä ja kokeita. TET-viikkokin lähestyy ja pitäisi taas esittää pirteää, iloista ja sosiaalista, mitä ei enää koulussa, kotona ja treeneissä jaksa.
En pysty enää puhumaan. En edes tiedä, mitä kertoa ja miten. Kenelle edes? Kuka haluaa todella auttaa minua? Kirjoittaminenkin vaikeutuu koko ajan.😯🗯️

Sarjetty,

Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, ettet jaksa vastailla. Omien voimien loppuminen on täysin ymmärrettävä selitys. Muutenkin täällä kirjoitellaan ihan vapaaehtoisesti.

Puhumisessa on järkeä, mutta aivan kuten sanoitkin, on vastaanotto siinä todella tärkeä. Silloin asioista puhuminen onnistuu hyvin, kun toinen ihminen todella kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään. Joskus tällaisen ihmisen löytäminen vie aikaa, mutta kannattaa jatkaa ja etsiä.

Sun olosi ei millään lailla ole huomionhakua eikä mitenkään sun syytäsi. Sen takia se avunpyytäminen kannattaa, että sun ei tarvitsisi yksin jaksaa tuon työmäärän kanssa, vaan sulle voitaisiin järjestää aikaa ja rauhaa, ja samalla saisit apua tuon olon käsittelemiseen ja siitä paranemiseen.

Voit kertoa kenelle tahansa koulun tukihenkilölle (terkkari, kuraattori, psykologi) tai esim. opinto-ohjaajalle, jollekin opelle tai rehtorille. Voit kertoa jollekin luotettavalle läheiselle (vanhemmat, ystävät, sukulaiset, kummit). Voit myös mennä terveyskeskukseen ja pyytää sieltä apua. On olemassa myös monia palvelevia puhelimia ja täällä voit kirjoittaa net-tukeen.

Mun mielestä voisit aloittaa puhumisen tuosta viestistä, minkä kirjoitit. Siinä oot mun mielestä hyvin jäsennellyt oloasi ja kertonut siitä selkeästi. Jos et pysty puhumaan, voit näyttää sen vaikka kännykän näytöltä tai paperilta. Se kyllä auttaa kuuntelijaa ymmärtämään, mistä on kyse. Kannattaa hakea apua, sillä sun olo kyllä paranee vielä ja sun ei tarvitse jaksaa yksin! Apua on saatavilla. ☺️❤️

Tsemppiä ja halauksia. 🙂🌻

Kiitos vastauksestasi villikettu.

En todellakaan halua rasittaa muita masennuksellani. Eihän se heidän ongelmansa ole. Olen jo vienyt niin paljon muiden aikaa. Koulupsykologi ei auta mitään. Se vain pahentaa, mutta minun ei anneta lopettaa niitä käyntejä. Openi kanssa ei ole tullut juteltuasen jälkeen kun hän soitti äidille. Meni luotto häneen.

Taas tänään tuli viilleltyä. Itken jatkuvasti ilman mitään syytä.

Olen huolissani ystävistäni. Yksi puhuu itsetuhoisia. Yksi puhuu masentuneesta olosta ja viiltelyn halusta. Besu on ollut tosi masentuneen oloinen. Miten voin auttaa? Tahtoisin, mutta en jaksa. En kestä, jos heistä kenellekkään käy mitään😭 Pitäisi kertoa jollekkin aikuisella, mutta en saisi sitä anteeksi ja menettäisin heidät.

Miten tätä oloa voi enää kestää? Yli vuosi masentuneena ja itsetuhoisena. Mitä tapahtuisi, jos kuolisin nyt? Kaipaisiko edes kukaan? Kuolema tuntuu paremmalta kuin elämä. Ei tämä ole edes elämää. Olen jo sisältä kuollut.😭

Moi,

Aivan varmasti sua kaivattaisiin. Sulla on läheisiä, jotka olisi varmasti aivan murtuneita, jos tekisit itsellesi jotain pahaa. Me täällä Tukinetissä jäätäisiin kaipaamaan. Oot auttanut täällä monia, vaikka sulla on varmasti ollut todella hankalaa itselläsikin.

Jos et jaksa auttaa, niin voit aina sanoa, että ymmärrät miltä heistä tuntuu ja he ovat ajatuksissasi. Tällaisilla sanoilla voi kertoa välittävänsä, vaikka ei jaksaisi täysillä lohduttaa. Myös hymiöt, lyhyet tsemppiviestit ja vaikka lyhyet keskustelut kasvotusten kertovat selvästi, että välität. Se on monesti jo iso juttu, että joku näyttää välittävänsä.

Sun ei tarvitse ajatella rasittavasi muita. Sitä varten täällä ollaan, että autetaan toisia, jos omat voimat riittää. Ammattiauttajat ovat itse asiassa töissä sen takia, että he auttavat muita, ja he saavat palkkaa auttamisestaan. Ei siis tarvitse ajatella, että heitä rasittaisi omilla ajatuksillaan. Onko koulussa jotakuta muuta jolle voisit puhua? Tai terveyskeskuksessa? Ansaitset saada puhua sellaiselle ihmiselle, joka pystyy sua auttamaan. 🙂

Tsemppiä ja halauksia tähän päivään! Älä luovuta, sä pääset kyllä tuosta pahasta olosta yli, ja viiltelystäkin voit päästä irti! Oot tärkeä ja selviät kyllä ☺️❤️

Sovin äsken sen open kanssa, että jutellaan huomenna. Saa nähdä, mitä siitä taaskaan tulee☹️
Olen vaan niin poikki. Mitä tässä pitäisi enää tehdä?

Miksi pitäisi enää jatkaa?😭 Elämä tuntuu niin arvottomalta. Haluan vaan antaa olla ja kuolla pois. 15 vuotta on jo ihan liikaa minulle. Ystävät katoavat aina pois ja alkavat kiusaamaan. Niin on käynyt aina, joten se täytyy olla mun syytä☹️ Milloinkohan seuraava hylkää😑❓En edes tiedä miksi niin tehdään. Kukaan ei ikinä ole sanonut mitään. Häipyivät vaan.
Haluaisin jälleen viillellä tai tehdä jotain muuta. Kauanko pystyn enää vastustamaan. Mitä minä teen? Olen ihan sekaisin. En tajua yhtään mitä mulle tapahtuu.

Rakas Sarjetty.

Sun elämä ei ole arvotonta. Muakin kiusattiin seitsemän vuotta. Arpia siitä kyllä jää, mutta tuska helpottaa vähitellen. Se ei missään tapauksessa ole sun syytä.

Kannattaa sanoa sille opelle nyt niin suoraan kuin suinkin pystyt. Vaadi itsellesi apua ja mahdollisuutta päästä johonkin, missä sua oikeasti voidaan auttaa.

Sinä et ole syyllinen pahaan oloosi. Sulle on vain tehty paljon pahaa. Ethän vahingoita itseäsi. Sua voidaan varmasti auttaa!

Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️

En tiedä pystynkö olemaan vahingoittamatta itseäni. Viiltelin taas eilen. Jälleen..
Loppuuko tää helvetti koskaa?

Open kanssa juteltu. Kerroin viiltelystä ja hän sanoi, että minun täytyy olla viiltelemättä ja kerrottava psykologille. Hän kuulemma kysyy torstaina psykologilta kerroinko. Hän myös sanoi että tahtoo puhua kanssani uudestaan.
Pelkään että tuotan hänelle pettymyksen jälleen.☹️

Sarjetty,

Kyllä sä pääset vielä viiltelystä eroon. Se voi olla pitkä prosessi, mutta se on ihan mahdollista. Varsinkin jos pystyisit löytämään jonkun toisen keinon hallita ahdistusta. Se ei ole ihan helppoa, mutta jos pystyt vaikka pakottamaan itsesi ihmisten seuraan tai pysähtymään 10 sekunniksi miettimään, ennen kuin viiltelet, niin se halu voi mennä ohi. Tai kuuntelemaan jotain musiikkia mikä helpottaa sun oloa. Kun sen välittömän halun saa pois, niin se auttaa monesti eteenpäin.

Tuska helpottaa kyllä vielä. Hyvinkin syvistä vesistä voi nousta pinnalle, ja sä paranet kyllä. Olit oikeasti rohkea kun uskalsit puhua asioistasi. Nyt kannattaa kertoa psykologille miltä susta tuntuu. Älä pelkää pettymystä! Kannattaa ottaa pieniä askelia ja yrittää parhaansa. Se on jo suuri asia, ja sä pystyt vielä kerran puhumaan suoraan olostasi. Uskon näin. 🙂🌻

Tsemppiä ja halauksia! Voimia tähän päivään! ☺️❤️

Huomenna sitten psykologin ja opettajan juttusille. Ope ei joudu pettymään en viillellyt eilen tai tänään.
Olen itseasiassa hieman tyytyväinen itseeni. Olen saanut parin viikon aikana tehtyä koulutöitä eteen päin ja alkanut taas lukemaan ja huolehtimaan itsestäni. Sain nyt todella kiinni siitä mikä ongelmana on. Jospa tää tästä..kunhan en taas romahda.

Tsemppiä ja voimia. 😍

En nyt itse kummempia osaa sanoa oman ahdinkoni keskeltä. Eiköhän se rupea kaikilla paremmim menemään