Asiantuntijoiden mukaan "raiskaus on vakava trauma, jolla on kauaskantoiset seuraukset sen vaikutus on niin ankara loppu elämään,että vain sodassa koettu taistelukokemus ylittää sen."
En itsekkään aina tiedä, että oliko itse raiskaus pahinta vai sen tuoma ahdistus ja kaikki muut elämän vaikeudet. Olin 14-vuotias nuori tyttö, kun se minulle tapahtui.. Olimme perheeni kanssa ensimmäisellä etelän matkalla josta oli tarkoitus tulla minulle ikimuistettava ja suunnitelmissa olisi tehdä se tästä reissusta alkaen lähes vuosittain.. Nyt ole 20-vuotias emmekä ole tehneet sitä kertaakaan, emme edes keskustelleet siitä.
Olin veljeni kanssa baarissa, hän ei oikein jaksanut enää sitä jumputusmusiiikia ja halusi lähteä hetkeksi rannalle. Pyysi minua mukaansa, mutta en halunnut vielä lähteä.. Jäin yksin baariin ja minulta loppuivat rahat. Ajattelin sitten etsiä itselleni seuraa, mikä voisi minulle juomat kustantaa.. löysinkin lähes heti 2 italialaista nuorta miestä. He juottivat minut täysin humalaan ja sitten lähdimme ajelemaan autolla. Toinen heistä istui minun kanssa takapenkillä ja yritti lähennellä ja ehdotteli kaiken laista. Minä kieltäydyin ja hän lopetti..sitten yhtäkkiä auto pysähty ja hän hyppäsi etupenkille ja kuskina ollut mies tuli taakse ja alkoi repiä vaatteitani.. Minä itkin ja huusin "olen vasta lapsi ole kiltti ja lopeta", mutta mies käyttäytyi kuin riivattu. Muistan sen, että mitä enemmän minä hakkasin,huusin,rukoilin ja yritin pitää housuistani kiinni sitä väkivaltasemmaksi hän kävi.. hän hakkasi ja raiskasi minut todella väkivaltaisesti.
Sitten hän meni eteen istumaan ja he alkoivat käydä kiivasta keskustelua italiaksi.. He eivät aluksi meinanneet päästää minua pois ja suunnittelivat viemistäni heidän hotelliinsa. Olisivat varmaan jatkaneet siellä. Minä itkin ja huusin ja rukoilin, että he päästäisivät minut pois, ja lopulta he jättivät minut keskustaan. Viimeinen asia mitä he minulle sanoivat kaiken sen uhkailun jälkeen, jos kertoisin jollekkin oli "hyvää illan jatkoa" ja paskaset naurut.
Olin yksin keskellä yötä kadulla, enkä heti tiennyt minne olisi pitänyt mennä.. lähdin juoksemaan ja löysin suunnan. Vaatteet revenneenä verta kaikkialla juoksin hotelliin. Kadulla olevat huorat ja turistit katsoivat minua kauhuissaan, en välittänyt itkin ja juoksin ja vaikeroin itsekseni.
Kun pääsin hotelli huoneelle äitini oli pitänyt juuri luentoa veljelleni kun oli hukannnut minut, ja oli aikeissa aloittaa saman minulle kunnes näki minut..en voinut muuta kuin sanoa "äiti minut on raiskattu.."
Loppu yön vietin sairaalassa ja aamun tulkin kanssa rikosilmoitusta tehden, heitä ei koskaan saatu kiinni..
Elämäni muuttui täysin, kerroin tapahtuneesta silloisille ystävilleni joita oli paljon.. eli juttu levisi ja pian kaikki koulussa tiesivät, että minut oli raiskattu. En välittänyt enää mistään kaikista vähiten itsestäni. Silloin päätin kostaa koko mieskunnalle ja käyttäydyin todella halpamaisesti. 16-vuotiaana yritin tehdä itsemurhan lääkkeillä ja elämäni olikin vain puolestatunnista kiinni.
Nyt tapahtuneesta on kuusi vuotta ja mikään ei ole muuttunut. Lähden baarista aina jonkun matkaan,en sitä selvinpäin tekisi mutta humalassa kadotan itsehillintäni ja kontrollin lähes täysin. Olen saanut jo tänä vuonna kolme paniikkikohtausta seksin aikana. Minulla on myös bulimia. Päällisin puolin elämäni näyttää tavalliselta ja minä onnelliselta, mutta sisältä päin minä murenen palapalalta..
Nyt on taas hyvä jakso, mutta kauan sekään kestää..
Kaikista hulluinta on se, että kun nyt viikonloppuna olin baarissa tulin kiltisti kotia nukkumaan. Niin minusta tuntui epäonnistuneelta. vasta päivällä kun selvenin täysin tajusin, että tein juuri oikein. Hullua miten humalassa tunsin itseni niin surkeaksi.
Seurustella en pysty.. heti kun joku tulee henkisesti ja fyysisesti liian lähelle lähden karkuun. Tuntuu niin hullulta, että voin harrastaa seksiä aina jonkun tuntemattoman kanssa, mutta suhteessa en tehnyt sen kuin kerran. Pystyn laskea sormin kuinka monesti olen harrastanut seksiä selvinpäin,ehkä jonkun 2 tai 3. Päihteitten vaikutuksen alaisena luvun saa kertoa yli kymmenellä.
Kirjoitan tänne, koska ensimmäisen kerran haluan oikeasti saada asiat järjestykseen, "parantua". Oppia elämään vaikeiden asioitten kanssa. Kirjoitin jo Net-tukeen, mutta sieltä ei kukaan vastaa.