Haluaisin tietää onko täälä ehkä muita joille on kyseinen asia tapahtunut
& kuinka se on vaikuttanut elämään..
Itsellä näyttää olevan seinä jo melko lähellä vastassa ja kohta varmaan alkaa tuntumaan siltä että seinät kaatuu päälle ☹️
Eli itselleni se on jättänyt syvimmät haavat joita olen tähän mennes vielä kokenut☹️
olen kokenut juuri saman asian, en vain osaa näin avoimesti siitä puhua.
Käytätkö sähköpostia? jos sinulle on apua niin, sopiii kyllä, ja yleisesti voin kyllä täälläkin..
Tänään sain masennukseen ensimmäisen asteen lääkityksen ja kuulemma olis tarkoitus vahvistaa sitä vahvuus vahvuudelta..
Epäilyttää vain... Kun tuntuisi että tää on ihan ansaittua, 3h unta pväs + muut häiriöt.. Kun vaan jaksaisi ajatella positiivisestikkin vielä🤔
Tuo oli vähän epäselvä että minkälainen hyväksikäyttö on kyseessä, niitähän on kaikenlaisia, pieni selvitys siihen :
ELi Syntymästä asti olin melkein joka päivä yhdessä yhden ainoan ystävän kanssa, hän on poika, minua 3 v vanhempi.
No kun olin 13 vuotias, tapahtui yksi syksy se mistä en oikeen vielä tiennyt sillälailla mitään, enkä olisi edes halunnut tai ollut valmis, Jotenkin sitten suostuin tämän hyvän ystäväni kanssa harrastamaan seksiä joka päättyi yhdyntään ja ilman ehkäisyä tietenkin.
Se hajotti lopullisesti meidän välit ja se sattu & koski. Pelkäs olevansa raskaana, masensi, ahdisti ja päätin silloin etten anna enää kenenkään tulla sillälailla lähelle. Vajosin lievään masennukseen. Mutta onneksi olen osannut pienestä pitäen peittämään tunteeni lähes kokonaan.
Lisäksi olen lapsena joutunut käymään lääkärissä tietyin aikavälein kontrolleissa ja opin vihaamaan sitä kautta miehiä ( niiden kosketus inhotti & pelotti) ja sairaaloita ja muutenki ihmisiä jotka yrittää mua auttaa...☹️
😟
No sitten tapasin erään urheilutreeni juttujen kautta erään miehen joka esitteli itsensä 35v herrasmieheksi, sinkku,lapseton, ja kokenut elämänkulkija.
No urheilu on aina ollut minulle erittäin tärkeää ja läheistä, eli aloin luottamaan tämän miehen puheisiin, sanoihin ja erilaisiin hellyyden osoituksiin sanoin..Ja sitten kun tämä mies oli saanut sen "Täydellisen luottamuksen" niin se ehdotti tapaamista urheilu-keskustelun merkeis rauhallises paikas.. Ja sekin sai suostuteltua, painostettua mut harrastamaan seksiä, joka meni yhdyntään asti ja näin tapahtui n.puolen vuoden aikana 3 kertaa. ensimmäisellä kerralla mies käytti ehkäisyä, toisella kerralla minulla olles kuukautiset se sano sitä luonnolliseksi ehkäisyksi, mutten suostunut ilman ehkäisyä, ja kolmannella kerralla se sitten huomaamattani tapahtui ilman ehkäisyä, se jotenki kiinnitti huomioni muualle sen ajaks etten ehtisi ymmärtämään.. No onneks jotenki sain voimaa ja päästyä sen "vallasta" etäämmälle, Mutta vielä 2v jälkeen siitä pelkäsin kantavani sukupuolitautia, no onneks testeis sitten kun uskalsin niihin mennä todettiin kaikki negat. Eikä ollu mukavaa elää pelossa muutamaa kuukautta että onko raskaana☹️
En tiedä minkävuoksi asiasta on näin helppo kertoa, tuntuu jotenki etten kirjoita ittestäni..mutta puhua ei voi juurikaan, vetää heti johonki "syvälle".😟
Ja ei siitä ihan terveenä selvinnyt, nyt on mm.:
- viiltelyä, ruokahaluttomuus, 3h yöunet, kiintymys siihen urheiluun jotenki haihtunut😭, Masennus, paniikkih., syvä ahdistuneisuus, ihme särkyjä ja kipuja, päänsärkyä joka päivä, painajaisia, Epätodellinen olo, kuin ei olisi elossa... Ja kuolemaan liittyviä ajatuksia usein.. sekä ahdistun heti kovista äänistä, miehistä ja yleensäkki jos en saa olla yksin rauhas jossakin, paikkoja joissa on aikuisia ihmisiä esim. kaupat- en oo käyny enää puoleenvuoteen..
No vkoloppuna aloitan seronil 10mg lääkityksen.. toivottavasti ei valvottaisi paljon, muuten tulee unettomat yöt 😳
Kuinkahan paljon tästä voi vielä vajota alemmas että suositellaan kokopäiväistä hoitoa 😑❓
No toivottavasti tästäkin pienestä tarinasta oli jollekkin jotain hyötyä 🤔
Anniga, voitko alkaa sähköpostin kautta keskustelemaan? s voin laitta sähköpostini tönne, jos voit?
Sopiihan se 🙂
Tosiaan olen muutamalta ihmiseltä saanut säkköpostia.
Se on ollut hienoa huomata, että joku oikeasti haluaa parantua ja puhua, edes jollekin.
Saa edelleen laittaa mailia jos haluaa jutella, olen valmis olemaan tukena.
Mie luulen hieman tietäväni miltä siusta tuntuu vaikka raiskaus ja hyäksikäyttö on eriasia. Mutta oireeni ovat olleet hyvin samanlaisia.
Elä nyt niin kuin parhaaksi tunnet ja puhu miehille vaikka 2m metrin päästä. Ei kukkaan pakota sua puhumaan heille lähemmältä. Tee juuri niinkuin sinusta tuntuu hyvälle! Ole tyttöystäviesi kanssa ja tee heijjän kanssa kaikkea kivvaa!! Puhu asiasta ja etsi apua oireisiisi, voimia ja aurinkoa!🙂🌻
Hyväkskäyttö on helvettiä jos joku. Mä en enää halua muistaa, silläse satutta.
Olen jotenkin onnistunut koko ikäni elämään suhteissa(jos niitä nyt joku haluaa sellaisiksi kutsua) jossa olen hyväksikäytetty, niin seksuaalisesti kuin muutenkin.
Suurin osa varmaan pitää minua säälittävänä, mutta ei 168 ja 69 kiloisen EI sana paljon merkitse jos vastassa lähes kaksi metrinen ja 100 kiloinen äijänköräle.
Tuo kaikki tehnyt aivan tunteettomaksi, ja jos nyt jotain tunnen niin aina itseeni kaiken purkaan. En halua satuttaa ihmisiä, en edes niitä ketkä heittelevät minua juuri niinkuin haluavat, ja satuttavat aivan liikaa. Ehkä olen pohjimmiltani liian kiltti, tai sitten en vain omista selkärankaa. Tosissani taidan vain pelätä mitä tapahtuisi jos OIKEASTI sanoisin ei.
Sama vika minulla. On vaikea sanoa EI. Vaikka minulla on vähän kokemusta seksistä ja suhteista, on miulle silti jääny vain paha maku siitä. Jälkikäteen olen sen tajunnu. Mie oon uskonu ja luottanu, mutta jälkikäteen saanu huomata, että miut haluttiin vaan kellistää sänkyyn ennen ku oon ollu ees valmis. Eikö sitä voi kutsua hyväksikäytöksi.
Pelkään miehiä ja silti miulla on tyttönä jonkinlainen miellyttämisen pakko.
Moi katax
Luin vähän noita kirjoituksia ja sitten silmät osui näihin sun teksteihin... Itsekin olen tunnistanut sen, etten osaa sanoa ei, aivan kuten sinäkin. Jotenkin pelkään loukkaavani toista, enkä tahdo olla "luuseri"...
Tuo asia veljesi kanssa on kamala! Mielestäni sinun kannattaisi siitä puhua ystävällesi tai sitten ihan suoraa veljellesi ja kysyä, mitä se sillä ajatteli/meinas...?!?
Ai niin, ja sitten ku kirjotit, että varmaan moni pitää sinua säälittävänä, kun olet 168 ja 69. Mielestäni ett todellakaan ole! Se on totta, että sana ei, ei todellakaan auta, sillä mies on varmaankin vahvempi... Itse ole 177 pitkä ja minut raiskattiin hieman yli vuosi sitten. Ei silloinkaan sana EI auttanut!
Hei!
En koe mitään tarvetta puhua asiasta kenenkään kanssa, tosin eipä minulla olisi ketään ystävää kenen kanssa puhuakkaan. Kuulun tähän "omat asiat pysyvät omina asioina" ryhmään, joten pidän puhumista aika yliarvosttuna.
Enkä sanonut että moni pitäisi minua säälittävänä painoni ja pituuteni vuoksi, vaan sen takia etten osaa sanoa EI.
Olen valmiimpi kirjoittamaan kokemuksistani kuin syksyllä, sillä ainoastaan muistamalla voi unohtaa.
Olin 8 vuotias kun muutimme paikkaan, missä naapuri hyväksikäytti minua. Hän oli perhetuut sekä hänellä oli koira jota tykkäsin käytää lenkillä.
Hyväksikäyttö meni ihan raiskaukseen asti, koskaan en uskaltanut kertoa vanhemmilleni. Se loppui, kun jouduin äidin kanssa menemään turvakotiin. Kesällä 2002 minut raiskattiin ruotsinlaivalla, kolme miestä, jotka pitivät puukkoa kaulallani, sitoivat ja pakottivat makaamaan heidän kanssaan.
Kaiken tämän jälkeen ajauduin itse vanhempien miesten seuraan ja hyväksikäyteetyksi jouduin.
Olen käynyt tearapiasa hiemn yli kome vuotta mutta en tiedä tuleeko näistä koskaan pääsemään yli. Häpeän sitä etten laivalla huutanut japotkinut kovempaa, ehkä he olisivat tappaneet minut, mutta onko mitään kauheampaa kuin raiskaus?
Asiantuntijoiden mukaan "raiskaus on vakava trauma, jolla on kauaskantoiset seuraukset sen vaikutus on niin ankara loppu elämään,että vain sodassa koettu taistelukokemus ylittää sen."
En itsekkään aina tiedä, että oliko itse raiskaus pahinta vai sen tuoma ahdistus ja kaikki muut elämän vaikeudet. Olin 14-vuotias nuori tyttö, kun se minulle tapahtui.. Olimme perheeni kanssa ensimmäisellä etelän matkalla josta oli tarkoitus tulla minulle ikimuistettava ja suunnitelmissa olisi tehdä se tästä reissusta alkaen lähes vuosittain.. Nyt ole 20-vuotias emmekä ole tehneet sitä kertaakaan, emme edes keskustelleet siitä.
Olin veljeni kanssa baarissa, hän ei oikein jaksanut enää sitä jumputusmusiiikia ja halusi lähteä hetkeksi rannalle. Pyysi minua mukaansa, mutta en halunnut vielä lähteä.. Jäin yksin baariin ja minulta loppuivat rahat. Ajattelin sitten etsiä itselleni seuraa, mikä voisi minulle juomat kustantaa.. löysinkin lähes heti 2 italialaista nuorta miestä. He juottivat minut täysin humalaan ja sitten lähdimme ajelemaan autolla. Toinen heistä istui minun kanssa takapenkillä ja yritti lähennellä ja ehdotteli kaiken laista. Minä kieltäydyin ja hän lopetti..sitten yhtäkkiä auto pysähty ja hän hyppäsi etupenkille ja kuskina ollut mies tuli taakse ja alkoi repiä vaatteitani.. Minä itkin ja huusin "olen vasta lapsi ole kiltti ja lopeta", mutta mies käyttäytyi kuin riivattu. Muistan sen, että mitä enemmän minä hakkasin,huusin,rukoilin ja yritin pitää housuistani kiinni sitä väkivaltasemmaksi hän kävi.. hän hakkasi ja raiskasi minut todella väkivaltaisesti.
Sitten hän meni eteen istumaan ja he alkoivat käydä kiivasta keskustelua italiaksi.. He eivät aluksi meinanneet päästää minua pois ja suunnittelivat viemistäni heidän hotelliinsa. Olisivat varmaan jatkaneet siellä. Minä itkin ja huusin ja rukoilin, että he päästäisivät minut pois, ja lopulta he jättivät minut keskustaan. Viimeinen asia mitä he minulle sanoivat kaiken sen uhkailun jälkeen, jos kertoisin jollekkin oli "hyvää illan jatkoa" ja paskaset naurut.
Olin yksin keskellä yötä kadulla, enkä heti tiennyt minne olisi pitänyt mennä.. lähdin juoksemaan ja löysin suunnan. Vaatteet revenneenä verta kaikkialla juoksin hotelliin. Kadulla olevat huorat ja turistit katsoivat minua kauhuissaan, en välittänyt itkin ja juoksin ja vaikeroin itsekseni.
Kun pääsin hotelli huoneelle äitini oli pitänyt juuri luentoa veljelleni kun oli hukannnut minut, ja oli aikeissa aloittaa saman minulle kunnes näki minut..en voinut muuta kuin sanoa "äiti minut on raiskattu.."
Loppu yön vietin sairaalassa ja aamun tulkin kanssa rikosilmoitusta tehden, heitä ei koskaan saatu kiinni..
Elämäni muuttui täysin, kerroin tapahtuneesta silloisille ystävilleni joita oli paljon.. eli juttu levisi ja pian kaikki koulussa tiesivät, että minut oli raiskattu. En välittänyt enää mistään kaikista vähiten itsestäni. Silloin päätin kostaa koko mieskunnalle ja käyttäydyin todella halpamaisesti. 16-vuotiaana yritin tehdä itsemurhan lääkkeillä ja elämäni olikin vain puolestatunnista kiinni.
Nyt tapahtuneesta on kuusi vuotta ja mikään ei ole muuttunut. Lähden baarista aina jonkun matkaan,en sitä selvinpäin tekisi mutta humalassa kadotan itsehillintäni ja kontrollin lähes täysin. Olen saanut jo tänä vuonna kolme paniikkikohtausta seksin aikana. Minulla on myös bulimia. Päällisin puolin elämäni näyttää tavalliselta ja minä onnelliselta, mutta sisältä päin minä murenen palapalalta..
Nyt on taas hyvä jakso, mutta kauan sekään kestää..
Kaikista hulluinta on se, että kun nyt viikonloppuna olin baarissa tulin kiltisti kotia nukkumaan. Niin minusta tuntui epäonnistuneelta. vasta päivällä kun selvenin täysin tajusin, että tein juuri oikein. Hullua miten humalassa tunsin itseni niin surkeaksi.
Seurustella en pysty.. heti kun joku tulee henkisesti ja fyysisesti liian lähelle lähden karkuun. Tuntuu niin hullulta, että voin harrastaa seksiä aina jonkun tuntemattoman kanssa, mutta suhteessa en tehnyt sen kuin kerran. Pystyn laskea sormin kuinka monesti olen harrastanut seksiä selvinpäin,ehkä jonkun 2 tai 3. Päihteitten vaikutuksen alaisena luvun saa kertoa yli kymmenellä.
Kirjoitan tänne, koska ensimmäisen kerran haluan oikeasti saada asiat järjestykseen, "parantua". Oppia elämään vaikeiden asioitten kanssa. Kirjoitin jo Net-tukeen, mutta sieltä ei kukaan vastaa.